Yleinen
30.1.2013

Pientä hymyä

Pientä hymyä

Maanantai tiistai välinen yö meni yhtä huonosti kuin sitä edellinen. Aamulla Johnny sanoi, että varataan Amalialle taas lääkäriaika. Hän lupasi lähteä mukaan ja mennä vasta lääkärillä käynnin jälkeen töihin. Lastenlääkärille ei ollut aikoja, ei edes lähikaupungeissa. Saimme ajan yleislääkärille, joka hoitaa myös lapsipotilaita. Amalia oli todella kiukkuinen ja itkuinen koko aamun ja lähdimme hyvissä ajoin ajelemaan lääkäriin, jotta hän saisi ottaa pienet torkut autossa. Siitä ei tullut mitään, turhaa ajelua vain Amalian huutaessa kyydissä.

Lääkäri kuunteli ensin keuhkoa eikä sanonut niistä mitään, joten oletan niiden olleen kunnossa. Sitten hän tarkisti korvat, jotka olivat myös kunnossa. Pyysin häntä katsomaan kurkkuun, koska epäilin siellä olevan jotain, sillä Amalia oli syönyt eilen huonosti. Makutikun avulla lääkäri näki kurkun tilanteen helposti ja se oli huono. Kurkku oli pahannäköinen, punainen ja täplikäs. Lääkäri määräsi Amalialta otettavaksi nielunäytteen vaikka epäilikin sen olevan negatiivinen. Ja niinhän se oli eli virusperäisestä vaivasta on kyse. Hän määräsi Buranaa ja Panadolia käytettäväksi yhdessä. Kokeilemme nyt niillä, koska Panadol ja Pronaxen eivät auta. Lääkäri kehotti meitä tulemaan herkästi uudestaan jos kuume nousee tai yleisvointi huononee.

Mukavaa oli kuulla, että kiukutteluun oli joku syy. Taitaa olla vain niin, että lapset sairastavat koko ajan lähtiessään liikkeelle. Me kun vielä käydään Amalian kanssa joka paikassa muun muassa kerhossa ja muskarissa niin äkkiähän ne pöpöt tarttuu Amalian nuollessa jokaista lelua. Lääkärin mukaan on kuitenkin hyvä, että lapsi nuolee joka paikkaa näin hän kasvattaa vastustuskykyään.

Se on vaan niin äärettömän raskasta hoitaa kipeää lasta varsinkin nyt kun ei ole saanut edes öisin nukkua juuri silmäystäkään. Kiukkua ja itkua jaksaa helposti kuunnella vaikka koko päivän, mutta kun yö on samanlaista alkaa olla epätoivoinen olo. Juuri kun olemme päässeet korvakierteestä eroon niin eiköhän ala tulla muita tauteja. Ei auta kuin jaksaa.

Lääkärissä käynnin jälkeen hain apteekista Buranan ja Panadolin ja Johnny vei meidät kotiin. Amalia suostui syömään vähän ruokaa ja pääsi päiväunille. Menin samantien Nuuskun kanssa meidän sänkyyn ja nukahdin itsekin samantien. Yhtä-äkkiä alkoi kuulumaan kauheaa rääkyvää itkua, pomppasin kuin ammuttu ylös sängystä ja rauhoittelin Amalian takaisin uneen. Kömmin itse takaisin Nuuskun viereen ja nukahdin heti uudestaan. Nukuimme yhteensä kaksi tuntia, joka riitti Amalialle ja niinpä oli noustava. Tunsin onneksi itsenikin levänneeksi ja olo oli pirteä.

Amalia jatkoi kuitenkin kiukuttelua ja vähän ennen Johnnyn tuloa kotiin hän tuli paremmalle tuulelle. Lähdin lenkille Nuuskun kanssa ja me viivyimme lenkillä vähän reilu tunnin. Se lepuutti hermojani, jotka ovat olleet kireällä.

Kukkuuu..

Illalla kävimme Johnnyn kanssa vuorotellen suihkussa ja Amalia sai kylpeä pitkästä aikaa.

Kylvyn jälkeen

Yöunille Amalia nukahti helposti vähän ennen puolta yhdeksää. Samantien kun itse meinasin käydä nukkumaan alkoi Amalia itkeä. Hän rauhoittui tutilla, mutta ei mennyt kauaa kun hän alkoi itkemään uudestaan. Otin hänet minun viereeni nukkumaan, koska en kertakaikkiaan jaksanut enää valvoa ja hyppiä edestakaisin Amalian luona koko ajan. Hän heräili minunkin vieressäni yön aikana monta kertaa, mutta rauhoittui helpommin. Aamulla heräsimme vasta puoli yhdeksän, josta olin todella hämmästynyt. Uskon lapsen kaipaavan turvaa yöksi hänen ollessa kipeä, joten yö meni mielestäni paremmin näin. Itsellänikin oli levännyt olo aamulla.

Herätessään Amalia väläytti ihanan hymyn, josta tiesin hänen voivan edes hieman paremmin. Hän on ollut oikea kivikasvo koko ajan, jos hän ei ole itkenyt tai kitissyt on hän ollut apean näköinen. Oli ihanaa nähdä hymy hänen kasvoillaan pitkästä aikaa.

Annoin hänelle lääkkeet aamulla ja leikimme yhdessä. Ennen päiväunia kerkesin siivota koko asunnon Amalian katsellessa Youtubesta Viileä Venla- ja Robinin Puuttuva palanen musiikkivideoita.

Hän suostui syömään jonkun verran ruokaa ennen nukkumaanmenoa. Amalia nukahti kahdeltatoista syöden sylissäni. Nyt hän koisinut tunnin verran kertaakaan heräämättä. Jospa tauti kohta alkaisi menemään ohi ja saisin oman hymytyttöni takaisin!

Kommentit

ikävää kun kokoajan kipeenä 🙁 paljon jaksamisia sinne. muista pyytää apua että saat itsekin levättyä 🙂 äläkä siivoo, se ei oo tärkein, ennemmin lepäät. vaikka tiedän että haluat pitää kodin siistinä, samanlainen kun itsekin olen 😉 t. jensku

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.