Yleinen
12.4.2017

Pienet virpojat

Pienet virpojat

Meidän murut pääsivät virpomaan sunnuntaina ja päivä menikin sitten herkutellessa! Vaikkei monessa paikassa virvottu, niin kyllähän noita suklaamunia melkoisesti tuli. Munista paljastui kivoja yllätyksiä ja niillä Amalia leikki serkkunsa Iidan kanssa. Äiti ja isikin kävivät mutustelemassa lasten saaliita pienten nukkuessa yöunia ja vitsit miten kindermunat on vaan ihan parhaita.

Ai kauhee, huomatkaa äidin ote, että poika pysyy kuvassa 😉

Me käymme joka vuosi virpomassa myös pikkuveljeni luona ja herätämme hänet aina. Tänä vuonna sängystä kuului muminaa, ettei meillä mitään ole palkaksi antaa, mutta huusin vain postiluukusta takaisin, että avaamaan sieltä, niin saatte oksan. Amalia olikin jo etukäteen pohtinut, onkohan Sakulla mitään palkaksi tänäkään vuonna ja hieman nyrpeätä naamaa tyttö näytti autolle kävellessään, kun mitään ei herunut. Veljeni oli vielä miettinyt yhtenä päivänä, että täytyy jotain ostaa, kun ainakin Amalia ja Milo tulevat virpomaan, mutta sitten unohti kuitenkin. Enhän minäkään nuorena aina varautunut virpojiin ja kerran krapulaisena muistan antaneeni omenan, kun en muuta keksinyt. Illalla veljeni kertoi, että lasten virvottua hän tempaisi ovikellon olohuoneen pöydälle, joten eipä muut virpojat heitä enää herätelleet.

Amaliaa jännitti virpominen kovasti, vaikka tutuissa paikoissa kävimme. Milo taas ei osannut jännittää, vaan oli ovella innokkaana vitsa ja kori kädessä. Tänä vuonna myös meillä kävi useita virpojia, joka oli tosi kiva. Illemmalla Amalia innostui naapurintytön kanssa virpomaan vielä naapurustossa ja olimme Johnnyn kanssa hyvin ylpeitä Amaliasta, kun hän uskaltautui omalta pihalta pois ilman meitä vanhempia. Amaliahan on hyvin arka eikä käy leikkimässä naapureilla, mutta uskon, että jo tulevana kesänä tyttö rohkaistuu ja saattaapi olla, että hän viuhtoo menemään ystävillään ja heidän pihoilla, niin että meitä vanhempia jopa hirvittää. Amalia sai meiltä molemmilla vanhemmilta paljon kehuja ja kyllä neiti oli itsekin itsestään ylpeänä!

Onnelliset virpojat saivat virpoa ekana äidille ja isille!

Jännää, mitä me saadaan…?

Ohhoh mikäs sinne koriin tipahti…?

Sitten Merja mummille!

Hyvä saalis!

Ja eiku seuraavaan mummilaan!

Kävittekö Te lukijat lapsineen virpomassa tai lapset ihan itse?

Avainsanat

Kommentit

Meillä lapset välttämättä halusivat mennä virpomaan. Saivat mennä meidän talossa (kerrostalo) kolmessa paikassa käymässä, sekä miehen kummitädin saivat virpoa. Itse olin todella epäileväinen tämän onnistumisesta, mutta molemmat oli todella reippaita. Me pysyteltiin miehen kanssa vähän kauempana, sillä lapset halusivat mennä kahdestaan.

Meidän esikoinen on ollut yhtä ujo kuin Amalia. Ei uskaltanut vastata, jos joku kysyy jotain, kerhossa ei puhunut mitään jne. Mutta nyt kun syksyllä aloitti eskarin, niin on reipastunut todella paljon, menee itse juttelemaan hoitajille ja halaamaankin. Hienoa, että Amaliakin uskalsi mennä, siitä se lähtee 🙂 kohta on jo todella rohkea! Itsestäni on ollut todella ihana huomata kuinka se rohkeus tulee ja tietynlainen itsenäistyminen, eli irtaantuminen äidistä ym. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan 🙂

Johanna

Tosi reippaita <3 Hienoa, että esikoisesi on rohkaistunut <3 Meillä Amalia on aina ollut kova höpöttämään, mutta esim. just naapuriin ei mene leikkimään tai kaverisynttäreille ilman äitiä. Kerhossa on tosi avoin, höpöttää, leikkii ja halii opettajia, mutta kerhoon meneminen on edelleen kahden vuoden kerhoilun jälkeen välillä vaikeaa.. vaikka kerhopäivä menee aina kivasti ja Amalia tykkää olla siellä 🙂 Mä luulen, että Amaliakin rohkaistuu viimeistään tuossa eskari-iässä 🙂

Meillä ei tänä vuonna isommat enää halunneet lähteä ja pienemmät ei vielä innostuneet. Tai no, äiti ei hommasta innostunut.. ehkä ensi vuonna.

Mutta, kaikella lämmöllä, minua aina vähän häiritsee nämä pojat, jotka puetaan noidiksi. Ei siinä mitään, jos poika itse haluaa kulkea mekko päällä pitkin katuja, se on ihan ok. Mutta ensi vuonna älkää pakottako. Poika voi olla tipu, pupu, teräsmies tai vaikka humanoidi, taivas rajana. Mutta ei tartte pakosta olla tyttö. Poikalapsi On hyvä poikana vuoden jokaisena päivänä.

Meidän ovella kävi virpomassa pojan kaveri pari vuotta sitten (oli 11v poika) pikkusiskonsa kanssa, molemmilla mekot päällä, huivit päässä, täydet tällingit naamassa. Täytyy sanoa, että äitinä jouduin melkoisen työn tekemään oman lapseni kanssa, ettei mitään juttuja levitä, millään lailla kuittaile. Ihan hyvä oppimiskokemus tuo meille oli, mutta kuunnelkaa näitä poikalapsia 🙂

Mun mielestä taas lapsi saa olla lapsi. Mun mielestä on ikävää että on tuollaisia vanhempia jotka noin tiukkaan lokeroivat sukupuolen perusteella. Ei ihme jos on riskinä et lapsikin sitten päästelisi sammakoita suustaan.

Tuskin kukaan pakottaa poikaansa noidaksi? Mä en pakottaisi tyttöänikään. Jos hän haluaisi pukeutua teräsmieheksi niin sitten hän saisi pukeutua teräsmieheksi.

Toivon Myy, että joskus saat tilaisuuden tutustua lähemmin esimurrosikäisten maailmaan, meno on siellä toisinaan melko rajua. On paljon vanhempia, joille ei ole mitään väliä, miten heidän lapsensa käyttäytyvät. Voit ihan itse punnita, kummantyyppiset vanhemmat saavat nuorison ongelmat aikaan todennäköisemmin, ne jotka keskustellen selittävät, koittavat saada lapselle ymmärrystä ja avarakatseisuutta vai ne, joilla ei ole yhtään mitään väliä.

On tietenkin ikävää, että on minunlaisia vanhempia, jotka haluavat suojella myös muidenkin lapsia. Mutta kaksi faktaa sinulle: kuvat säilyvät netin syövereissä määrittämättömän ajan. Alakoulun ekaluokan tietokonetunnilla tehdään hakuja omalla nimellä, jos kyseessä on harvinaisempi nimi, on ruudulla jota puoli luokkaa seuraa, koko sen pienen pojan elämä kuvina, myös ne mekkokuvat tai sen pienen tytön lomamatkan bikinikuvat.

jollet Myy pääse muuten kosketuksiin esiteinien elämästä, niin hankkiudu juttusille koulupoliisin kanssa, voisi tarjota uutta näkökulmaa nykymenoon sinullekin. Ja tosiaan tuo ylläoleva luokan nettihaku ja esiin tulleet bikinikuvat on tosi esimerkki erään blogistiäidin tyttären tilanteesta koululuokassa. Tämä taisi olla ihan netissä/lehdessä.

Johannan lapset on aika kaukana esiteini-iästä vielä 😉

Suloisia pikkunoitia ovat molemmat Johannan lapsista. Edelleen tuskin kumpaakaan heistä on pakotettu pukeutumaan.

Voi miten ihanat pienet virpojat! 🙂 Muistan miten lapsuudessa oli ihan mahtavaa koristella pajunoksia, kulkea kavereiden kanssa ovelta ovelle virpomassa ja sitten myöhemmin herkutella saaliilla. Asuin pienellä paikkakunnalla jossa kaikki tuntevat tai ainakin tietävät toisensa, joten kierrettäviä paikkoja oli paljon ja saaliskin sen mukainen!

Hienoa, että Amalia oli noin rohkea, siitä se lähtee! <3 Ja voi että, tuli vähän paha mieli lasten puolesta kun veljesi ei ollut varautunut virpojien saapumiseen, noo ehkä ensi vuonna sitten 😉

Johanna

Kiitos ihana lillamy <3 <3 Mä muistan tuon saman ja melkoisia saaliita tosiaan aina saatiin <3 🙂 Jep me oltiin tosi ylpeitä Ampsusta! Hihii ehkä ensi vuonna, taidan muistutella sitten pikkuveikkaa 😉

Käytiin mun harjoittelupaikalla vanhusten palvelutalossa ja mun vanhempien luona. Lapset kyllä tykkäsi. Täällä Satakunnassa virpominen ei oikein ole perinteenä. Nuutinpäivänä nuutitetaan kyllä.

Johanna

Ihanaa, että kävitte vanhuksille virpomassa <3 <3 Mä en ole ikinä kuullut nuutittamisesta?? 🙂

Nuutittamista harjoitetaan joulun jälkeen nuutinpäivänä. Lapset pukeutuu niinkuin virpomassakin ja laulaa kyläpaikoissa. Saavat sitten palkkaa siitä.

Johanna

Okei tosi kiva juttu 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.