Yleinen
14.5.2015

Paljon kuulumisia ja kuvia

Paljon kuulumisia ja kuvia

Ei ole taas aikoihin tullut kirjoiteltua meidän kuulumisia, joten tällä kertaa niitä. Perheessämme on kaikki hyvin, vaikka surua on ollut aivan liikaa. Lapset pitävät kiinni arjessa eikä päivän aikana ehdi hirmuisesti murehtia.

Iida serkku kylässä

Iida serkku kylässä

Huh, kuuma!

Huh, kuuma!

Kaks urpoo!

Kaks urpoo!

Amalia oli tällä viikolla kerhonsa kanssa Vivamossa retkellä. Tyttö sai normaalien kerhoeväiden lisäksi mukaan kaksi nakkia, jotka sai paistaa nuotiolla. Amalia oli kyllä illalla isälleen todennut syöneensä nakkinsa kylminä, mutta luulen tämän olleen taas näitä Amalian höpöhöpö-juttuja.

Vivamo on iso paikka ja kerholaiset olivat kierrelleet koko alueen. Amalia oli jossain vaiheessa pyytänyt toiselta kerhotädiltä käden ja niin he olivat sitten löntystäneet ihan hiljaa muiden perässä. Pientä kerholaista oli selkeästi alkanut väsyttää, mutta kerhotäti totesi, että kuitenkin Amalia jaksoi hurjan reippaasti. Nähdessään minut Amalia kysyi heti: äiti tulitko autolla?

Amalia joutui olla silmäleikkauksen vuoksi kerhosta pois kaksi viikkoa ja toisella viikolla hän totesi ikävöivänsä kerhokavereita. Kerho on Amalialle tärkeä ja Amalia on jotenkin tullut isomman ja rauhallisemman oloiseksi kerhon myötä. Tottakai jokaiseen päivään kuuluu myös päätöntä riehumista, mutta jollain tapaa muutosta on ollut havaittavissa.

Amalia ei ole ollut kilvestä moksiskaan

Amalia ei ole ollut kilvestä moksiskaan

Amalia on toipunut silmäleikkauksesta hyvin. Silmälääkärissä Amalia on käynyt kaksi kertaa leikkauksen jälkeen ja kaikki on ollut mallillaan. Vielä silmänpaine ei ole laskenut eikä kuulukaan olla, mutta seuraavalla käynnillä putken pitäisi jo vetää ja näin ollen paine pitäisi olla laskenut. Amalia on pitänyt suojakilpeä nätisti eikä ole ollut siitä moksiskaan. Nyt viikon verran olemme pitäneet kilpeä vain öisin ja ulkoillessa. Amalia muistaa aina heti herättyään ja ulkoa sisälle tultuaan repäistä kilven veke.

Leikattu silmä on vielä vähän turvoksissa ja punainen. Silmätippoja käytämme edelleen neljästi päivässä ja alkuun varsinkin iltaisin oli kova tiputtelu, kun leikattuun silmään tiputeltiin viittä eri silmätippaa noin vartin välein. Nyt olemme päässeet yhdestä tipasta eroon ja tarkoitus on, ettei Amalia pian joutuisi käyttämään enää lainkaan silmätippoja.

Toipumisen aikana yllätimme Amalian pienellä paketilla

Toipumisen aikana yllätimme Amalian pienellä paketilla

Jotain kivaa täällä taitaa olla!

Jotain kivaa täällä taitaa olla!

Jee, Risto Räppääjät!

Jee, Risto Räppääjät!

Vappukin oli ja meni ja tässä Amalian ja iskän vappumätöt!

Vappukin oli ja meni ja tässä Amalian ja iskän vappumätöt!

Ekaa kertaa tippaleipää

Ekaa kertaa tippaleipää

Hyvää on!

Hyvää on!

Kippis!

Kippis!

Johnny oli tällä viikolla alkuviikon kuumeessa, mutta onneksi me tytöt olemme pysyneet terveinä. Milo on ollut jo hetken aikaa todella räkäinen ja yskäinen, mutta nyt alkaa onneksi jo hieman helpottaa.

Amalia on joutunut jättää silmäleikkauksen vuoksi perheuinnin väliin, joten olen käynyt uimassa sitten Milon kanssa kahden. Milo nauttii uinnista ja on jo sukeltanutkin muutamia kertoja oikein hienosti. Milo oli ensimmäisen sukelluksen jälkeen ihan hämillään ja katseli pitkän aikaa silmät pyöreinä ympärilleen. Yleensä Milo hymyilee vedessä koko ajan ja on saanut uimaohjaajilta hurjasti kehuja. Ohjaajien syliin Milo ei mene, sillä itku meinaa päästä jo siitä kun ohjaajat katsovat häneen päin. Viime lauantaina myös Milo joutui jättää uinnin välistä nuhan vuoksi ja pahasti näyttää siltä, että tälläkään viikolla ei uimaan ole asiaa.

Monet ehkä muistavat, että Nuuskun polvi meni tammikuussa ja koipi oli kipsissä pari kuukautta. Kipsihoito näytti tuoneen avun, mutta apu kesti reilu viikon. Homma meni siis vaikeimman kautta ja Nuusku parka joutui vielä leikkaukseen. Leikkaavan lääkärin mukaan jalka oli pahempi kuin hän ennen leikkauksen aloitusta ajatteli, Nuuskun ristiside oli poikki ja polvilumpio lonksui, myös nivelrikkoa oli ehtinyt tulla runsaasti.

Nuusku oli leikkauksen jälkeen kipeä ja olo saattoi olla kummallinen vahvan kipulaastarin johdosta. Useana päivänä Nuusku tärisi välillä kovasti ja nökötti toisinaan istuma-asennossa paikallaan pää painuksissa.

Leikkauksen jälkeen olin aivan suunniltani, koska Nuusku makasi yhtäkkiä muina miehinä sohvapöydällä ja aika pian hän livisti myös rappusiin portin jäätyä auki. Aika epeli ja hyvin on toipunut vanha herra.

Leikkauksen jälkeen

Leikkauksen jälkeen

Heti leikkauksen jälkeisenä aamuna Nuusku lähti mukaan eväsretkelle

Heti leikkauksen jälkeisenä aamuna Nuusku lähti mukaan eväsretkelle

IMG_5506

Liian kova meno Nuuskulle

Liian kova meno Nuuskulle

Potilas illalla vällyjen välissä

Potilas illalla vällyjen välissä

Amalialla oli tällä viikolla vuosittainen lääkäriaika Lastenklinikan verisuonikirurgille. Kirurgi seuraa Amalian raajojen- ja kasvon puolieroa. Amalialla on siis koko eroa raajoissa ja kasvoissa, tuliluomi käsi on toista kättä pidempi ja paksumpi ja myös tuliluomi poski on toista poskea pulleampi. Jaloissa ei ole normaalista poikkeavia pituus- eikä paksuuseroja. Tarkastuksen tehtyään lääkäri totesi ettei Amalian puolierosta ole haittaa motorisesti ja hyvä näin. Seuraava aika verisuonikirurgille on vasta viisivuotiaana.

Lääkäri vilkaisi samalla Milon niskassa olevaa mansikkaluomea, vaikka on jo kuvat siitä aiemmin nähnyt. Luomi on lähtenyt jo ihan vähän keskeltä harmaantumaan ja se on parantumisen merkki. Luultavasti mansikkaluomi tulee häviämään, vaikka eihän tuo tietysti iso juttu meille ole, tuskin Milollekaan.

Amalia tietää hyvin, että Milolla on mansikkaluomi ja hänellä itsellään tuliluomi. Amalia tietää myös pikkuveljen lähes kaikki allergiat ja leikeissä myös Amalian vauvat ovat allergisia esimerkiksi vehnälle ja maidolle. Amalia myös imettää vauvojaan usein aivan kuten äitikin Miloa. Amalia kertoo usein kaikille mitä äiti ei saa syödä, koska pikkuveli on allerginen, tämä on jotenkin liikuttavaa.

Milo rakastaa isosiskoaan ja hymyilee ja kikattaa tälle aina. Amaliasta taas on hassua, kun Milo takertuu joka paikkaan, hiuksiin, vaatteisiin, ihan mihin vaan. Milo laittaa tietysti myös kaiken suuhun. Parasta on se, kun Milo joskus ehtii nappaamaan oman pyllypyyhkeensä ja laittaa sen tietysti heti suuhun.

Milolle on puhkeamassa ensimmäinen hammas ja välillä se kiukuttaa. Amalia sai aikoinaan ensimmäisen hampaansa hyvin varhaisessa vaiheessa, sillä tyttö ehti täyttää juuri kolme kuukautta.

Hali

Hali

Hei äläpäs mee mihkään!

Hei äläpäs mee mihkään!

IMG_5899

Polkka kasvanut niin, että saa jo ponnarin

Polkka kasvanut niin, että saa jo ponnarin

Innostus

Innostus

Kaikki menee suuhun

Kaikki menee suuhun

Milo tulee ensi viikolla jo viisi kuukautta ja vauva-aika tuntuu menevän vauhdilla. Harmittaa kovasti, kun Milon syntymän jälkeen elämässämme on ollut paljon vastoinkäymisiä ja toisinaan arki on ollut rankkaa ihan muistakin syistä kuin vain vauva-ajasta. Olemme kuitenkin iloinneet vauvastamme ja vauva-ajasta, vaikka aina ei ole ollut helppoa. Välillä on kurjaa, kun en jaksa Amalian kiukunpuuskia ja oma pinna palaa. Johnny aina nauraa höröttää, kun me Amalian kanssa otamme yhteen. Me olemme valitettavasti tyttäreni kanssa niin saman luonteisia, että törmäyskurssilla olemme aika ajoin. Enemmän meillä on kuitenkin niitä ihania ja hyviä hetkiä ja olen todella paljon pitkäpinnaisempi nykyisin. Amalia sanoo minulle usein näin kauniisti: äiti minä kuiskaan sinulle, minä rakastan sinuaaa! Amalia kertoo aina myös rakastavansa isiä, Miloa ja Nuuskua.

Lepohetki

Lepohetki

Milo vaatii huomiotani paljon, ja yritän huomioida parhaani mukaan myös Amaliaa. Ehdotan Amalialle usein, että voisimme tehdä kahdestaan jotain vai haluaako hän, että otamme vauvankin mukaan. Amalia valitsee aina ensin, että kahdestaan, mutta hetken päästä hän tuleekin toisiin aatoksiin ja toteaa, että vauvakin voi tulla mukaan. Aika ihana isosisko.

Mummilta ja fafalta tuli vähän vappukamaa!

Mummilta ja fafalta tuli vähän vappukamaa!

Toki me teemme Amalian kanssa kahdestaankin juttuja, ihan vain vaikka kotona. Lakkaillaan kynsiä, luetaan kirjoja, höpötellään yläkerrassa meidän vanhempien sängyssä, rakennellaan legoista kahvila tai maatila.. Amalia haluaa usein myös leikkiä poliisia ja yökyläleikkiä, näitä Amalian perinteisiä mielikuvitusleikkejä.

Äiti katso täällä on ihan pieniä kissanpoikasia (mielikuvitusleikit menossa)

Äiti katso täällä on ihan pieniä kissanpoikasia (mielikuvitusleikit menossa)

IMG_5566

Amalian kerhossa järjestettiin prinsessailta äitienpäiväviikolla. Tämä ilta oli hemmotteluilta kerholaisten äideille.

Pääsimme prinsessailtaan ihan kahden, sillä se alkoi vasta puoli kuudelta illalla. Isi sai jäädä hoitamaan Miloa. Miehet aloittivat lenkkeilyllä ja pyörähtivät kerholla sen verran, että Milo sai syötyä ja jatkoivat sitten kotiin. Pojilla oli mennyt tosi kivasti keskenään ja niin meillä pimuilla myös. Amalia oli innoissaan, kun saimme olla ihan kahden ja äiti tietysti myös.

Prinsessaillassa oli erilaisia pisteitä, joita kiersimme omaan tahtiin. Tarkoitus oli hemmotella äitejä tulevan äitienpäivän kunniaksi. Oli kynsien lakkailua, kruunun askartelua, helmikorujen tekoa, herkkujen syömistä, hierontaa ja kukan istutusta. Ilta oli aivan ihana ja oikeaa laatuaikaa.

IMG_5870

Ohhoh, melkoset kynnet sain!

Ohhoh, melkoset kynnet sain!

Amalia tykkää kovasti Lohjan ABC:sta ja päätin lähteä sinne viime viikolla lasten kanssa. Vietimme siellä yli kaksi tuntia ja Milo nukkui yhdet päiväunetkin siellä. Alkuun kiertelimme hetken ja sitten kävimme ostamassa Amalialle Hesburgerista kanatortillon. Syönnin jälkeen leikimme leikkipaikalla Milon ottaessa puolen tunnin torkkuja vaunuissa.

Milon maitoaltistusta lykättiin tai luultavasti sitä ei tulla tekemään lainkaan. Meillä menee imetyksen kanssa sen verran hyvin, että ei ole järkeä lähteä etsimään sopivaa erikoismaitoa. Päädyimme tähän yhteistuumin Lohjan lastenpolin hoitajan ja lääkärin kanssa. Maitoaltistus on lapselle raskas ja usein joudutaan testaamaan montaa eri maitoa. Imetysdieetti toimii aika hyvin eikä Milo ole ollut kipeä kuin ruoka-aine kokeilujen jälkeen.

Kerroin taannoin, että kaura tuntui sopivan Milolle, mutta ei se sitten sopinutkaan. Myös riisi on pois ruokavaliostani. Nyt kokeilin itselleni lisukkeeksi kesäkurpitsa palsternakkamuusia, sillä siitä tulisi hyvä sose Milollekin, mutta ei palsternakka valitettavasti sopinut.

Kävimme lastenpolilla lääkärin luona muutamia viikkoja sitten ja tämä oli totaalisen hukkareissu. Amalian kanssa kaikki lääkäriasiat on aina sujuneet niin ihanasti Helsingin päässä, mutta samaa ei voi tästä käynnistä sanoa. Lääkäri ei uskonut Milon allergioihin, sillä verikokeet eivät näyttäneet mitään. Lääkäri kyllä totesi ettei suolioireisia allergioita voikaan todeta verikokein. Lääkäri ei myöskään osannut selittää miksi poikamme lehahtelee ja reagoi ihollaan eri ruoka-aineisiin. Tämä oli meidän ensimmäinen ja viimeinen käynti lastenpolilla, jatkamme Lohjan Mehiläisessä tutulla lastenlääkärillä, joka on allergioihin perehtynyt ja on hoitanut Miloa ihan pikkuvauvasta asti. Tämä lääkäri on nähnyt poikamme iho-oireet ja häneltä olemme aina saaneet apua. Menin lastenpolille siinä toivossa, että saisin neuvoja ja lisää tsemppiä imetysdieettiin, mutta käynnistä jäikin vain hirmuisen vihainen ja kurja olo.

Anoppi lohdutti kuitenkin niin ihanasti ja sanoi, että mieti millaisessa kunnossa Milo olisi jos et olisi alkanut imetysdieetille. Ennen lähtöämme vastaanotolta lääkäri kehoitti minua kokeilemaan omaan ruokavaliooni uudestaan kauraa ja riisiä. Soittoajan hän antoi kuukauden päähän ja sitten voisimme hänen mielestä aloitella sosekokeilut. Toimin lääkärin ohjeen mukaan ja testasin kauran ja riisin eikä kumpikaan sopinut. Nyt Milon tervehdyttyä flunssasta aloitamme sosekokeilut. Kiitos muuten vielä kaikille sose vinkeistä!

Nyt tuli kyllä niin pitkä kirjoitus, että äitienpäivän kuulumiset jätän seuraavaan postaukseen!
Ei muuta kuin lätkän pariin, se on moro 🙂

Kommentit

Hei! En ole lukenut paljoa blogiasi, mutta ilmeisesti poikasi on moniallerginen. Minä olin syntyessäni todella allerginen kaikille ruoka-aineille (+pesuaineille) ja pystyinkin syömään vain viittä ruoka-ainetta: bataattia, kukkakaalia, mustikkaa, hirvenlihaa ja profylac(?)-nimistä maitovalmistetta, Äitini ei siis pystynyt imettämään minua. Ajattelin kertoa nuo ruoka-aineeni, jos niistä löytyisi apua, sillä ne eivät perinteisesti allergisoi 🙂 Allergiani lähtivät pikkuhiljaa ja kolme vuotiaana pystyin jo syömään ainakin riisiä 🙂 Nykyään olen allerginen vain noin 10 ruoka-aineelle 🙂 Tsemppiä!

johanna

Heippa! Kiitos kovasti kommentistasi ja hienoa, että monet allergioistasi ovat väistyneet iän myötä! Kiitos vielä tsempeistä 🙂

Kiva lukea pitkästi teidän kuulumisista, ihana perhe olette! Tsemppiä! <3

johanna

Voi kiitos taas lillamy <3 <3

Muistelin, että uudistitte takapihaanne viime kesänä ja laitoitte uuden nurmikon rullalta, niin ihan silkkaa uteliaisuuttani, että selvisikö nurmikko ekasta talvestaan?
Olen vaan joskus kuullut, että joillakin siirtonurmikko olisi kärsinyt varsinkin ekasta talvesta. 🙂 Toivottavasti teidän nurmikko selvisi hyvin. 🙂

johanna

Selvisi! 🙂

Ihana perhe teillä <3 Minun elämäni viimeinen äitiysloma loppui parisen kuukautta sitten ja nyt olen hoitovapaalla. Äitiysloma-aika oli meilläkin aikamoista, paljon tuli murhetta, kolme järkyttävää ja yllättävää uutista kuukauden välein ja jouduimme saattamaan haudan lepoon läheisiämme. Myös muuta stressiä ja muuttoa oli äitiysloman aikana. Silti tuntui, että osasin nauttia tästä iltatähden vauva-ajasta enemmän kuin esikoisen ja keskimmäisen kanssa, sitä kaiken murheen keskellä halusi keskittyä ja nauttia oikein antaumuksella <3

johanna

Ikävä kuulla 🙁 Ihana kuitenkin, että olet pystynyt nauttimaan vauva-ajasta <3 <3 Iso halaus ja jaksamista sinne <3

Aina yhtä mukava lukea, ihanan tavallista, mä tykkään blogeista joissa kuvia arjesta. Niin kiva kuva kun ketsupit ym näkyy, liian monissa blogeissa vaan jotain mukamas hienoja sisustuskuvia.
Me jouduimme myös luopumaan kuukausi sitten rakkaasta tädistämme. Voimia teille!
Ja harmi kun Milolla on niin paljon allergioita, mutta uskon siihen että vain vahvoille vanhemille annetaan tämmöistä, kun tiedetään että he jaksaa ja tekee kaikkensa lasten eteen. Meidän tytöllä on sairaus joka ei näy, mutta vaikuttaa paljon arkeen. Ihanan reippaan tytön olette kasvattaneet, toivottavadti mekin pystymme samaan. Mä ja tyttö omistetaan myös lyhyt pinna 😀
Ja tosi hyvin olet jaksanut tuota imetysdiettiä. Ihailtavaa. Itse imetin tyttöä pitkään, mutta mitään rajoituksia ei tarvittu, hyvä niin, kun olin niin väsynyt..

johanna

Kiitos, ihana kuulla, että blogia on mukava lukea <3 Mukava kun kerroit tytöstäsi, minkä ikäinen hän on?
Hihiii vai te olette myös tyttösi kanssa saman luonteisia 😉

Onhan tässä nyt imetysdieetillä oltu jo tovi ja hyvin menee, jaksaa kun Milo voi hyvin <3

Kiitos vielä <3 Osanotot ja voimia sinnekin kovasti <3

Näissä sun kuulumispostauksissa kyllä riittää lukemista 🙂 Ihanat kynnet Amalia sulle kyllä teki 😀

johanna

Tää oli superpitkä postaus 🙂 Kynnet oli kyllä aikas mageet 😉

Ihanaa tarinaa, suloisia kuvia. Onnekkaita olette koko perhe, kun teillä on toisenne <3 Nuusku on kyllä hauskan näköinen herra, ja osaat tulkita koirulin ajatuksia niin, että ääneen naurattaa, kun luen niitä. Ihana!!! eväsretki. Paaaljon voimia arkeenne, pitäkää toisistanne huolta. <3

johanna

Kiitos paula aivan ihanista sanoistasi <3 <3

Täällä umpiväsyneenä ja flunssaisena assosioituu tuo Milo-nimi mulla näköjään Tintin Milou-koiraan ja sitä myöten Nuuskuun. Ihmettelin vähän, että miten ne päästää koiria siellä uimahallehin, kun sanoit että Amalia ei päässyt uimaan niin menit kaksin Milon kanssa… Näin jo sieluni silmin teidät siellä Nuuskun kanssa pulikoimassa ja sukeltelemassa, vasta siinä vaiheessa kun ihmettelin että miten noin vanha koira vasta nyt oppii sukeltamaan, valkeni että ai jaa niin, siis vauvastahan tässä olikin kyse eikä koirasta! 😀 😀

johanna

Hahhhhaaa oot ihan paras!!! 😉 Sait mut niin hyvälle tuulelle 🙂 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.