Yleinen
24.4.2017

Päätös töihinpaluusta

Päätös töihinpaluusta

Milo täyttää joulukuussa kolme vuotta, joten vakituiseen työhöni on palattava silloin. Myös kotihoidontuki päättyy tähän, joten monissa perheissä tässä vaiheessa äiti tai isä palaa takaisin työelämän pariin. Olemme puhuneet Johnnyn kanssa töihinpaluustani ja tehneet päätöksen, joka on meistä molemmista hyvä. Minä en tule palaamaan töihin, vaan jatkan lasten kanssa kotona. Tämä tuntuu hyvältä ja oikealta ratkaisulta. Tietysti asiat voivat vielä muuttua, sillä onhan joulukuuhun aikaa, mutta tällä hetkellä päätös tuntuu juuri meidän perheelle sopivalta. Johnny arvostaa valtavasti kotiäitiyttä ja on todennut suoraan ettei hänestä olisi koti-isäksi. Johnny on totuudenmukaisesti kertonut, ettei jaksaisi olla lasten kanssa koko ajan ja että kotona olo lasten kanssa on todella rankkaa. Itse näen ja koen, että kotiäitiys on ihan parasta, vaikka välillä on tottakai raskaitakin päiviä.

Oma äitini oli kotiäitinä 12-vuotta eikä kadu näitä vuosia yhtään. Hän muistelee, että kotiäitinä olo oli parasta aikaa hänen elämässään. Minä olen ollut kotiäitinä 5-vuotta ja olen samaa mieltä äitini kanssa. Tämä on tosiaan ollut elämäni parasta aikaa ja tuntuu aivan ihanalta, että tämä saa jatkua, vaikka lapset kasvaa. Aina ei tarvitse kulkea virran mukana ja tehdä samoja päätöksiä kuin muut, jos on mahdollisuus muihinkin ratkaisuihin.

Meillä ei ole ollut Johnnyn kanssa koskaan riitaa rahasta. Meillä on molemmilla omat tilit ja lisäksi myös yhteinen tili, mutta vaikka meillä on omat tilit, niin rahat ovat yhteisiä. Johnny tietysti tienaa paljon enemmän kuin minä, mutta tienaanhan minäkin koko ajan, vaikka en ole normaalisti töissä viitenä päivänä viikossa. Minä tienaan kirjoituksillani ja kartutan näistä eläkettä, vaikka tässä vaiheessa en osaa olla tulevasta ehkä pienestä eläkkeestäni huolissani.

Kolmistaan bloggaaja Karoliina teki mielettömän rohkean päätöksen, jätti päätoimensa opettajana ja jatkaa toista päätyötään bloggaajana. Näin hänelle jää perheelleen hurjan paljon enemmän aikaa.

Moni voi olla yllättynyt meidän perheen ratkaisusta, mutta tämä on meidän elämämme ja lapsillemme ja koko perheelle meidän mielestä se paras, oikea ja ihanin ratkaisu <3

Löytyykö sieltä ruutujen takaa muita, jotka ovat jatkaneet tai päättävät jatkaa kotiäitiyttä lasten ollessa jo yli kolmen vanhoja?

Avainsanat

Kommentit

Munkaan kaveripiirissä kukaan ei ole ollut kotona edes tuota kolmea vuotta. Talous ei anna myöden ja ”pää ei kestä”, lapsi jo ”kaipaa/tarvitsee” kavereita yms.. Ja mun kavereissa kaikki on kuitenkin kouluttautuneita ihmisiä, että ei ole palkkakaan ollut ihan surkea ennen älomalle jäämistä.. Niin aina se vähän ihmetyttää. Itse olen ollut nyt 2,5 v kotona, ja aion olla ainakin siihen asti, että nuorin (nyt 8kk) on sen 3v. Meidän perheessä arvostetaan täysillä samoja asioita kuin teillä ja todella kunnioitan teidän päätöstä! Toivoisin että, kunhan asia on meillä ajankohtainen, me päädyttäisiin samaan ratkaisuun kuin te! Niin mielettömän kallisarvoisena ja korvaamattomana pidän lasten mahdollisuutta saada olla kotona lapsuutensa. Ja noista muutamista työhön liittyvistä kommenteista..ei koskaan voi tietää, mikä on elämän/maailman tilanne muutaman vuoden päästä, joten on ihan turha murehtia etukäteen jotain työpaikan saamista/saamattomuutta! Ja sitä paitsi yhtä lailla työnantajissa on eroja sen suhteen, osaako arvostaa ihmistä, joka on tehnyt hyvin monen mielestä todella raskasta työtä kotona vuosien ajan. Kyllä siinäkin erilaiset taidot karttuu! 🙂 Itse en kanssa tahdo edes mitään yksittäisiä päiviä töitä tehdä, koska niistäkin tulisi vain kaikenlaista stressiä arkeen, mitä mä en ainakaan tahdo ollenkaan, kun kerta ei ole mikään pakko mennä töihin! Monesti myös ollaan katkeria siitä, että on taloudellisesti mahdollista olla kotona pitkään, vaikka ei välttämättä itse edes tahtoisi kuitenkaan olla. Mutta mun pointti oli, että you go girl! 😀

Johanna

Kiitos ihana Mari <3 <3 Jep mä en ole huolissani työllistymisestäni sitten joskus, varmasti keikkahommia riittää ja vakituisen työn saaminen ei ole pakollista 🙂
Tsemppiä teille ja ihania kotipäiviä <3

Itse päiväkodissa työskentelevänä voin vain todeta, että kyllä etuoikeutettuja ovat ne lapset, jotka saavat viettää varhaislapsuutensa kotona <3 Toki se on ihan vanhemmista itsestään kiinni millaista se elämä siellä kotona sitten on, mutta kuten olet Johanna kertonut niin lapsillasi riittää kavereita ja aktiviteettiä ihan kotonakin + kerhot ja avoimet päiväkodit yms. Yleinen harhakäsitys tuntuu tänä päivänä vain olevan se, että lapsi jää jostain suuresta paitsi, jos hän ei ole varhaiskasvatuksen piirissä.. Mutta todellisuudessa lapsi jää ainoastaan paitsi jatkuvalta sairastelukierteeltä, hirmuiselta meteliltä, ikuiselta kiireeltä ja mahdollisilta sisäilmaongelmilta. Kyllä siihen oravanpyörään ehtii sitten myöhemminkin mukaan. Päiväkotipäivä on lapsellekin kuin työpäivä, alusta loppuun aikataulutettu ja kellon mukaan on vain mentävä, vaikka lapsen sisäinen kello sanoisi mitä :/ Toki kotonakin on tärkeää pitää rutiineista kiinni, mutta aina pystyy joustamaan. Itsekin muistelen lämmöllä sitä huoletonta kiireetöntä lapsuutta, jonka sain viettää kotona <3 Tietenkään tämä ei kaikille ole mahdollista, enkä halua tuomita heitä, jotka pakosta joutuvat lapsensa päiväkotiin viemään. Mutta kyllä minä hattua nostan heille, ketkä epäitsekkäästi valitsevat kotihoidon päiväkodin sijaan 🙂

Johanna

Kiitos bansku kommentistasi <3 Olen samaa mieltä kanssasi <3

Molemmissa omat hyvät puolensa.Onko Amalian sairaus jotenkin vaikuttamassa asiaan? Teillä tuntuu olevan leikkikavereita riittämiin vaikka lapset ovatkin kotona. Itse olin siihen asti kun nuorimmainen täytti kolme ja se oli meidän perheelle paras ratkaisu. Kaipasin jo työyhteisöä ja aikuista seuraa.Samoin kolme vee kuopuksemme on kasvanut ihan silmissä päivähoidon aloittamisen jälkeen. Ryhmässä toimiminen samanikäisten kanssa on tehnyt hänelle todella hyvää. On oppinut rauhoittumaan ( päiväkodissa,kyllä!!) ihan eri tavalla.Kuuntelee ohjeita,keskittyy,käden taidot on lisääntyneet hurjasti. Olen aivan yllättynyt itsekin.En ole mielestäni lellinyt häntä kotona sen enempää kuin muitakaan lapsia,mutta kaipa se kuopus on aina kuitenkin kuopus! Eli annan kyllä täydet kymmenen pistettä meidän päiväkodille. Kotona isommat lapset ehkä liikaakin puuttuvat pienemmän tekemisiin ja pienimmällä on puolestaan valtava tarve pärjätä joukossa. Nyt hän on päiväkodissa ryhmässä jossa on 2-5-vuotiaita ja toimintaa jaetaan ikätasojen mukaan.Loistoratkaisu.Oppii ottamaan huomioon pienempiä ja saa vertaisryhmää ikäisissään. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Minäkin olen sairaanhoitaja,lapset eivät ole joka päivä hoidossakoska teen vuorotyötä. Saat toki sairaanhoitajana työtä varmasti myöhemminkin,mutta yritä edes keikkailla sitä ennen,muuten sulla on kyllä hurja kokemus palata työhön monen vuoden tauon jälkeen. Itse tein jonkun verran keikkoja viikonloppuisin jo hoitovapaalla ja töihin palaamisen kynnys oli paljon pienempi. Aivan valtavasti asioita on pitänyt kuitenkin päivittää,ainakin näin kun akuuttisairaanhoidossa työskentelen. Zemppiä valinnoillesi. Ne ovat aina jokaisen omia ja kaikki perheet ovat erilaisia. Harkitse kuitenkin tarkkaan. supertyytyväinen töihinpalannut

Johanna

Kiitos kommentistasi Essi <3 Amalian sairaus ei vaikuta päätökseemme 🙂 Ja juu näillä on kyllä tosi paljon leikkiseuraa ja puuhaillaan muutenkin paljon kaikenlaista ja sitten on tuo kerho, jossa Amalia käy kahdesti viikossa 🙂 Kuulostaa mahtavalta miten kivasti tuo päiväkoti on vaikuttanut <3 Vuorotyössä on puolensa, mun siskokin tekee vuorotyötä ja Iida on kyllä usein tosi vähän hoidossa juurikin arkivapaiden ansiosta!

Mä tosiaan työskentelen vanhusten parissa, joten pudotus ei ole sitten töihin palatessa niin paha 🙂 Mä olen tosi tyytyväinen tähän ratkaisuun ja on kyllä toisaalta hassua etten ole kertaakaan kaivannut edes töihin, kun monet juurikin nauttivat esim. siitä kun tekevät hieman keikkaa tai ihan kaipaavat kokopäiväisesti töihin. Näin me ihmiset olemme erilaisia <3

Komppaan tätä. Työskentelen itse terveydenhoitoalalla ja kun 3 vuoden tauon jälkeen menin töihin (mieheni jäädessä kotiin) niin tuntui kyllä ekat viikot kuin olisin tippunut jollekin toiselle planeetalle! Ja tämä siis vaikka olin tehnyt keikkahommia n. kerran viikossa jo esikoisen vauva-ajoista asti…

Johanna

Varmasti on mullakin sitten joskus melkoinen tiputus edessä, mutta toivottavasti saisin sitten hyvän perehdytyksen 🙂 Mä tosin en työskentele akuuttipuolella, vaan vanhainkodissa, joten pudotus ei ole niin paha 🙂

Tärkeintä on tehdä itselle ja omalle perheelle sopivat ratkaisut. Mä oli kotiäitinä 5 vuotta ja palasin töihin kuopuksen täytettyä kolme (tosin kuopuksen ollessa 8kk palasi töihin puoleksi vuodeksi ja mies oli sen aikaa kotona). Mä viihdyin myös tosi hyvin kotona, mutta rakastan työtäni niin paljon etten olisi halunnut enää pidempään olla pois, ja kotona ollessa kaipasin älyllisiä haasteita ja vaihtelua. Teen nyt 6h työpäivää ja se tuntuu todella sopivalta.

Johanna

Näinhän se on <3 Kuulostaa ihanalta ja teille sopivalta ratkaisulta ja mahtavaa kuulla, että nautit työstäsi noin kovin <3 <3

Hyvä päätös! Itse olisin aikoinaan ehdottomasti jäänyt kotiäidiksi ja kokonaan pois työelämästä mutta ei ollut mahdollisuutta siihen ahallisesti :/ Sain kuitenkin nuorimmaisen syntymän jälkeen olla 3 vuotta hoitovapaalla ja se oli ehdottomasti elämäni parasta aikaa! Töissä olen ehtinyt olemaan ihan tarpeeksi sen jälkeen. Nyt kun aikuinen tyttäreni on itse töissä päiväkodissa, hän on sanonut että jos/kun hän saa joskus omia lapsia, hän ei ikinä vie niitä päiväkotiin! Että tuosta voi jo päätellä aika paljon. Nyt odottelen jo kuumeisesti lapsenlapsia 😀 en malta odottaa että pääsisin mummiksi! Sitten saan taas hoitaa pikkuisia, se tulee olemaan ihanaa, toivon ainakin kovasti että lapsukaisia tulisi 🙂

Johanna

Oih susta tulee varmasti huippu mummi <3 <3 Kyllä sitä töissä ehtii olla monta monta vuotta vielä, vaikka kotona lasten kanssa olisikin pitkään..

Joudut sitten varmaan irtisanoutumaan työpaikastasi, eikö? Rohkea veto, jota moni tuevallisuushakuisempi ei uskaltaisi tehdä se mielessä, jos puolisolle vaikka sattuu jotain…

Johanna

Joo näin se menee, mutta mä oon tosiaan ammatilta sairaanhoitaja niin töitä kyllä riittää, siitä ei siis huolta 😊 Mutta monilla aloilla näin ei ole, eikä tälläinen ratkaisu siis välttis onnistu senkään puolesta.

Sairaanhoitajan töitä ei ole enää niin runsaasti tarjolla kuin aiemmin. Kaikki valmistuneet eivät työllisty alalle. Sitten aikanaan kun haluat palata takaisin työelämään, se voi olla vaikeaa kun CV:ssäsi on monen vuoden tauko. Jollain sinua paljon myöhemmin valmistuneemmalla voi olla enemmän työkokemusta kuin sinulla, ja jos rehellisiä ollaan niin itse esimiehenä palkkaisin sellaisen joka ei ole ollut poissa työelämästä edes tuota viittä vuotta.

Johanna

Mä en ole tästä huolissani, sillä myös keikkatyöt sopivat eikä ole välttämätöntä saada heti vakituista työtä 🙂

Todella hienoa, että nautit kotiäitiydestä ja jaksat olla lastesi (ja naapureiden ja sukulaisten lasten 😉 ) kanssa kotona. Minä rakastan omia lapsiani tyttö 5v poika 2v ja tyttö 4kk äärettömän paljon, mutta en ainakaan tällä hetkellä koe kotiäitiyttä omaksi jutukseni. Viime syksynä isommat menivät pieneen yksityiseen päiväkotiin kuopuksen ollessa vielä masussa, sillä olin niin loppuunpalanut, että mieheni halusi lapset hoitoon, jotta äiti ja sitä kautta koko perhe voisi paremmin. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen niin huono ja ”heikko” äiti, että lapsemme ovat kodin ulkopuolella hoidossa, mutta hyvä ja pieni hoitopaikka lohduttaa sekä kokemus siitä, että näin me kaikki jaksamme ja voimme paremmin. Vielä en ole päättänyt miten pitkään olen nuorimmaisen kanssa kotona. Ja onhan se niinkin, että kaikille sillä ei ole taloudellisesti väliä jääkö kotihoidontuki pois jos oma palkka meneekin päivähoitomaksuihin… Ihanaa kevättä ja kesää teidän perheellenne! 🙂

Johanna

Hahhhhaaa mua nauratti tää ekan lauseen suluissa oleva lause, mutta näinhän se on <3 😉 Hienoa, että veit isommat hoitoon, vaikka vauveli oli vielä masussa, sillä oma jaksaminen on tärkeää <3 Älä yhtään koe huonoa oloa tästä, nyt jaksat paremmin ja olet sitä kautta tietysti aina vain parempi äiti ja ihminen <3 Ihanaa kevättä teidän perheelle myös <3 <3

Parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun olette päätyneet! Lapset on vain kerran pieniä ja kerran täällä vain eletään!<3 Ihana kuvia Amaliasta ja Milosta! He on niin onnellisen näköisiä. 🙂

Meillä on neljä lasta 10v, 7v, 5v ja 2v. Tyttö 7v, joka on ekaluokalla ja täyttää marraskuussa 8v hän ei ole ikinä ollut päiväkodissa (käynyt kerhoissa). Eikä ole myöskään pikkuveljet olleet päiväkodissa. Ainoastaan isoveli 10v on ollut päiväkodissa. Olen ollut kotona lasten kanssa 2008 lähtien enkä päivääkään ole katunut. Vakituinen työpaikka odottaa, mutta näillä näkymin en ole sinne palaamassa vaan jään kotiin lasten kanssa. <3 Onneksi lasten isi arvostaa kotiäitiyttä ja antaa mahdollisuuden minulle jäädä kotiin!

Johanna

Juuri näin Sanna, mahtavat alkusanat! <3 Kiitos kauniista sanoistasi <3 Me oltiin myös siskon kanssa kotihoidossa eikä siis päiväkodissa missään vaiheessa ja se oli ihanaa, kun äiti oli kotona. Pikkuveljeni meni päiväkotiin varmaan just kolmen vanhana, mutta meillä on iso ikäero, joten koulussakin ollessani äiti oli vielä kotona ja koulun jälkeen odotti aina ihana välipala valmiina ja muistan, että se oli tosi ihanaa <3

Hieno päätös! Kunnioitettavaa että haluat ja jaksat olla kotona. Se on monesti aika rankkaa touhua…Itse olin kotiäitinä 5 vuotta jonka jälkeen palasin töihin. Ei oltais enää taloudellisesti pärjätty. Yritän tehdä mahdollisimman vähän töitä jotta saan olla enimmäkseen lasten kanssa vielä kotona. Täyspäiväiseen työhön en voisi kuvitella palaavani vielä vuosiin.

Johanna

Kuulostaa hyvältä tuo teidänkin ratkaisu ja juu kotiäitiys on välillä rankkaa, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin tosi ihanaa <3

Itse olin kotona lasten kanssa kahdeksan vuotta. Päätöstä helpotti se, että ”tein kotonakin oman alan töitä” eli hoidin lapsia, joten pitkä poissaolo työelämästä ei milloinkaan ollut uhka ammattitaidolleni. Lisäksi taloudellisesti helpotti, kun tein hoitovapaallani myös sijaisuuksia eli ihan ”oikeita” oman alan töitä välillä myös.
Minulla ei ollut vakituisya työpaikkaa, mihin palata, joten kiirettä työelämään ei ollut. Lisäksi itse arvotan kotihoidon monella tapaa lapsen edun mukaiseksi verrattuna pitkiin hoitopäiviin vieraissa ympäristöissä.
Kuopus meni päiväkotiin kolmevuotiaana ja pärjäsi ihan loistavasti kyllä hänkin
– kasvoi isoksi ja reippaaksi koululaiseksi.
Töihin paluu oli itselleni toki taas iso juttu, mutta uuteen arkeen tottui nopeasti. Ja hyvät puolensa oli tietysti molemmissa ratkaisuissa.
Se ainakin kannattaa muistaa, ettei äitiys katoa, vaikka töihin palaisikin. Olet silti lapsesi maailman kirkkain tähti!

Johanna

Oih ihana lopetus kommentillasi, juuri näin <3 Kiitos, kun kommentoit <3

Varmasti hyvä päätös juuri teille, kun niin sen koette. 🙂 Itse olen tällä hetkellä myös kotiäitinä, tosin ollut ”vasta” reilun vuoden, mutta suunnittelen jo työeämään menon ajankohtaa. Vielä en ole valmis, mutta kesän jälkeen olisi tarkoitus, jos raaskin laittaa lapsen hoitoon. Vielä ahdistaa kovasti ajatus, mutta onneksi on aikaa vielä sopeutua..

Kuinka kauan ajattelit vielä olla kotona, oletko miettinyt? 🙂

Johanna

Kyllä juuri meidän perheelle se oikea <3 Kaikki perheet tekevät omat ratkaisut, tsemppiä teille! <3 🙂
En ole vielä miettinyt, mutta varmasti pitkään <3

Palasin työelämään kun nuorimmainen kolmesta lapsesta meni kolmannelle luokalle. Kotiäitiysvuodet (14-v) olivat parasta aikaa elämässäni, ja myös meidän perheelle taloudellisesti mahdollista. Uskon myös, että ei se yhdessäolon pelkkä laatu vaan myös määrä vaikuttaa, sillä kun lapset nyt painivat teini-iän kanssa, niin he puhuvat kanssani asioista, joista itse en olisi puhunut vanhempien kanssa. Meillä on siis lasten kanssa hyvin läheiset välit, ja välillä tuntuu että on onni ettei lapset olleet pitkiä päiviä hoidossa tai iltapäiväkerhossa. Lasten kanssa oleminen on ihan parasta, jopa teinien 😉 Meillä lapset kävivät srk kerhoja, ja sain siinä mukavasti omaa aikaa päivisin. On rohkeaa tehdä valtavirrasta poikkeava ratkaisu, mutta tällaiset asiat on päätettävä ihan itse. Lapset ovat pieniä vain kerran!
Hyvä että sait jo nyt tehtyä päätöksen 😊

Johanna

Kiitos aivan ihanasta kommentistasi Lovisa <3 <3

Hei.Olen jo mummi mutta aikoinaan olin kotiäitinä liki 20 vuotta. Toki tein osapäivätöitä n 15 vuotta jotka sovitin lasten kouluaikoihin tai iltaan kun lasten isä tuli töistä. Sain siis mahdollisuuden tähän. Ei se leipä niin leveää ollut ja monesta sai luopua mutta sitäkin antoisampaa elämää varmaan saimme viettää lasten kanssa. Ehdin kotiäitivuosien jälkeen vielä kouluttautumaan uudelle uralle ja työvuosiakin kertyi ennen eläkeikää. Nyt sitten nautimme lapsenlapsista ja olemme edelleen onnellinen perhe. Hieno päätös sinulta kun lapset kasvavat niin nopeasti, ehdit vielä työelämään mukaan.

Johanna

Hei Mummeli <3 Kuulostaa ihanalta <3 <3 Kiitos, kun kommentoit <3

Onni on hyvin tienaava mies… Minulla ei ollut mahdollista jäädä edes hoitovapaalle. Mutta jos olisi niin tottakai olisin jäänyt. Lapset on pieniä vain kerran.

Johanna

Raha on kyllä monilla perheillä syy, miksi edes hoitovapaalle jääminen on mahdotonta 🙁

Ihana päätös! Kyllä töitä kerkii tekee. Jokanen tekee omat ratkasunsa 🙂

Johanna

Kiitos ihana Tanja <3 Ps. sun molemmat kommentit oli menny roskakoriin, joten siksi tää tuli näkyviin vasta nyt, mutta kiitos, kun kommentoit <3

Itse en ikinä jaksaisi olla kotona. Nuoremmalla on pahat allergiat ja refluksi ja minusta on ihanaa päästä töihin käyttämään aivojani muuhun kuin lapsen oireiden tarkkailuun. Jaksan kotona paremmin ja lapsi rakastaa päiväkotia. Teen kyllä vain 6h päivässä töitä. Rahallisestikaan ei kyllä pärjättäisi jos vain mies tekisi töitä. Tai ainakaan hän ei näkisi lapsia liki ollenkaan.

Johanna

Ymmärrän Nina <3 Ja ihana, että pikkuinen muru viihtyy hoidossa hyvin <3 Terkkuja tytöille <3

Hyvä ratkaisu 👍 Minulla tulee joulukuussa 19 vuotta kotiäitivuosia, kun esikoinen täyttää sen 19v 🙂 Lähihoitajan hommia on riittänyt kotonaki. Tammikuussa nuorin täyttää 3v. Sitte pitää miettiä millä saisin sen kodinhoitotuen verran tienattua 🙂 Vähän on jo suunnitelmiaki 🙂 Mutta niin mahtavaa on olla kotiäiti. Töitä kerkiän vielä tekemään, 40v kohta ikää mittarissa 🙂

Johanna

Oih pitkä aika, mutta varmasti antoisa ja ihana <3 <3

Kyllä kotiäitinä olisi ihana olla! Meilläkin varmaan olisi se tilanne, jos taloudellinen tilanne olisi antanut myöden. Ihana päätös ja teidän perheelle varmasti juuri oikea! 🙂 <3

Johanna

Kiitos ihana Sara <3 <3

Kyllä kotiäitinä olisi ihana olla! Meilläkin varmaan olisi se tilanne, jos taloudellinen tilanne olisi antanut myöden. Ihana päätös ja teidän perheelle varmasti juuri oikea! 🙂 <3

Itsekin olin yllättynyt toisen lukijan lailla, että olisitkin palaamassa töihin. Uskon tämän ratkaisun olevan teidän perheelle hyvä ja toimiva. Aika näyttää, mitä elämä tuo tullessaan ja tosiaan vielä tuohon joulukuuhun on aikaa. Itse palasin töihin lapsen ollessa 2 vuotta ja se tuntui hieman yllättäenkin oikealta ratkaisulta meille. Tuntuu, että koko perhe voimme nyt paremmin, kun jokaisella on omat puuhansa välillä.

Johanna

Kiitos Kirmi kommentistasi <3 Hienoa, että ratkaisu tuntui oikealta ja että se on toimiva teillä! <3

Oikea päätös. Itse olin kotiäinä 12.vuotta enkä kadu jetkeäkään. Sain nähdä lasteni kasvavan ja oppivan uusia asioita ensimmäisenä. Nyt omat lapseni jo isoja ( 21.19.16 ja 13 vuotiia) mutta edelleen muistoissa noi kotonaolo ajat.

Johanna

Ihana kuulla, mahtavaa <3

Kun otsikkona oli töihinpaluu niin blogisi pitkäaikaisena lukijana yllätyin! Olin olettanut että ilman muuta jatkat kotiäitinä jos se vaan on mahdollista. Mutta niinhän se sitten olikin:) Varmasti hyvä ja onnellinen päätös!

Johanna

Ihanaa, että te lukijat ”tunnette” mut jo näin hyvin <3 Kiitos todella onnellinen päätös <3 <3

Moi Johanna,
aivan ihana päätös!! <3 Kotiäitiys on elämän raskin, mutta myös rakkain työ. Näin ainakin koen itse. 🙂
Olen ollut nyt 4v2kk kotiäitinä ja huomaan, että tosi monet sekä ihan läheiset että vähän vieraammatkin ihmettelevät tätä, ja varsinkin kun kerron että palaan töihin vasta kuopuksen täytettyä tuon kolme vuotta. Tuntuu, että se kolmeen vuoteen asti kotonaoleminen on tosi harvinaista, ainakin omissa piireissäni!

Ihanaa jatkoa teille! 🙂

Johanna

Moi <3 Kiitos ihana <3 Ihanaa jatkoa sinne myös <3 <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.