Yleinen
23.10.2013

Toivepostaus mitä olen opiskellut

Toivepostaus mitä olen opiskellut

Koskaan en ole ollut järin välkky tai hyvä koulussa. Kouluaineista lempiaineeni oli aina liikunta lukuunottamatta yläasteen kapinointivaihetta. Muita aineita minun on pitänyt aina kovasti opiskella. En todellakaan ole näitä ihmisiä, joiden ei tarvinnut koskaan lukea kokeisiin ja silti kymppejä tai ysejä sateli. Erityisen vaikeaa minulle on aina ollut matematiikka sekä kielet eikä se päde kohdallani, että yleensä pärjätessään matematiikassa voi kielissä olla hankaluuksia tai toisinpäin, minun kohdallani homma meni niin, että olin surkea molemmissa. Yläasteen päästötodistukseni keskiarvo oli kuitenkin seitsemän ja puolen luokkaa, joten olin ihan tyytyväinen itseeni.

Yläasteella en tiennyt yhtään mitä haluaisin opiskella ja mikä minusta tulisi isona. Yhdeksännellä luokalla sitä on vielä melko lapsi ja tuntui valtavan haastavalta miettiä mihin kouluun sitä hakisi. Haaveammattini on aina ollut  ja on edelleen kampaaja, mutta äitini, joka on ammatiltaan kampaaja sai puhuttua minut ympäri etten hakisi kampaajalinjalle. Ja toisaalta olisiko minusta edes ollut pääsemään kouluun, sillä olin käsitöissä ja kuvaamataidossa surkea, oikea pohjanoteeraus.

En tiedä miten päädyin Kauppaopistoon, sillä kaikki ystäväni hakivat ihan muihin kouluihin. Liekö sillä ollut asian kanssa jotain tekemistä, että kummitätini on aikaisemmalta koulutukseltaan merkantti, joka on vähän sama kuin merkonomi. Ehkä halusin kulkea kummitätini jalanjälkiä ja nyt myöhemmin kummitätini on kulkenut vuorostaan myös minun jalanjälkiäni ja opiskellut itsensä hoitajaksi.

Pääsin kauppaopistoon sisään ja neljässä vuodessa minusta valmistui Merkonomi. Suuntauduin asiakaspalveluun ja markkinointiin. Koulu olisi kestänyt vain kolmen vuoden ajan, mutta menetin rakkaan isäni opiskeluiden aikana, joten tästä syystä kävin koulua vuoden luokkakavereitani kauemmin.

Kauppaopistossa tutustuin parhaaseen ystävääni Terhiin. Isäni kuoleman jälkeen ehdin asua hetken yksin kunnes Terhi muutti luokseni. Asuimme yhdessä ehkä vuoden verran kunnes Terhi tapasi poikaystävänsä Leon, jonka kanssa hänellä on tänä päivänä kaksi lasta ja toinen lapsista on kummipoikamme. Terhi ja Leo ovat puolestaan myös Amalian kummeja.

Kauppaopistossa suoritin kolme työharjoittelua. Ensimmäisen harjoittelun suoritin pienessä vaateliikkeessä ja vaateliikkeessä tykkäisin edelleenkin työskennellä.

Toisen vuoden harjoittelupaikaksi valitsin Valintatalokaupan ja siellä työskentelinkin ehkä viiden vuoden ajan opiskeluiden ohessa. Kaupassa tykkäsin olla kassalla, olinhan ollut yhdeksännellä luokalla Anttilan kassalla pari viikkoa joulutöissä. Äitini on kertonut, että Anttilassa työskennellessäni rakastin sitä mitä täydemmät kärryt asiakas kassalle työnteli.

Viimeisen harjoittelun suoritin Lohjan kaupungilla. Työ oli toimistotyötä ja kovin erilaista kuin aikaisemmat asiakaspalveluun liittyvät harjoitteluni. Viihdyin kuitenkin myös kaupungin leivissä ja muistan kuinka sain harjoittelun päätyttyä kiitokseksi Pentikin piirakkavuuan servettien kera ja lisäksi vielä eläkkeelle siirtyvältä työntekijältä 100 euron lahjakortin vaateliikkeeseen nimeltä Veromoda.

IMG_3829

Kauppaopiston luokan kanssa piipahdimme viikon opintomatkalla Egyptissä

IMG_3827

Egyptin yöelämässä

Valmistujaisjuhlat pidettiin Lohjan Laurentiussalissa, jossa jalat täristen noudin todistukseni salin edestä. Johnny ja äitini olivat yleisössä ja äitini on kertonut hävenneensä silmät päästään Johnnyn laulaessa täyteen ääneen yleisössä Suvivirttä ja Johnny ei siis ole perinyt isältään vähääkään musikaalisuutta.

IMG_3839

Vastavalmistunut Merkonomi

Olin alkanut kiinnostumaan jo aikaisemmin hoitoalasta, sillä samaan aikaan opiskellessani merkonomiksi opiskeli siskoni lähihoitajaksi. Autoin toisinaan siskoani hänen koulutehtävissään ja minusta hoitoala tuntui todella kiinnostavalta. Niinpä päätin hakea Ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Jännitin kovasti tuloksia pääsisinkö opiskelemaan vai en ja olin kuin puulla päähän lyöty saatuani hyväksytyn kirjeen. Näin minä nuori tytönhupakko sitten aloitin sairaanhoitajaopinnot.

Koulu ei ollut helppo, mutta se lienee sanomattakin selvää. Työelämässä sairaanhoitajalla on paljon vastuuta vaikka lääkäri onkin kaiken Herra. Koulutuksen aikana oli paljon työharjoittelua. Ensimmäisenä  opiskeluvuotena olin harjoittelussa vanhainkodissa ja synnytysosastolla. Vanhainkotiin jäin tekemään ilta- ja viikonlopputöitä muutamaksi vuodeksi. Synnytysosastolla suoritettu harjoittelu kesti kahden viikon ajan ja koen olleeni aivan liian nuori näkemään rajuja synnytyksiä. Tämän harjoittelun jälkeen minulle jäi moneksi vuodeksi paha kammo synnytystä kohtaan ja oikeastaan se lieveni vasta odottaessani Amaliaa. Ja vaikka omakin synnytykseni oli pitkä ja raskas ei siitä kuitenkaan jäänyt huonoa fiilistä.

Suoritin kaikki harjoitteluni Lohjalla lukuunottamatta psykiatrista harjoittelua, jonka suoritin Nummelassa päivätoimintakeskuksessa. Lohjan sairaalassa olen ollut työharjoittelussa kirurgisella- ja sisätautiosastolla. Lisäksi olin viikon leikkaussalissa. Tämä ei ollut mukava kokemus enkä leikkaussaliin olisi halunnut alun pitäenkään mennä. Leikkaussali ei ollut minun juttuni ja onnekseni tämä harjoittelu oli lähinnä vain pelkkää seurailua. Leikkaussalista pääsin yhdeksi päiväksi pakenemaan välinehuoltoon ja työskentelin siellä kovin paljon mielummin kuin leikkaussalissa.

Päivystysharjoittelun suoritin Lohjan terveyskeskuksen päivystyksessä ja tästä harjoittelusta pidin kovasti. Harjoittelu poiki minulle työpaikan, mutta lopulta elämä lennättikin asiat päälaelleen enkä päässytkään aloittamaan töitä.

IMG_1574

Antaakohan se ope sen torkan mulle?

IMG_1575

Eemin kanssa jännitetään todistuksenjakoa

IMG_1578

Todistus saatu halin kera

IMG_1583

Vastavalmistunut sairaanhoitaja

IMG_1598

Juhlahumua

IMG_1613

Suukko rakkaalta

Tänä päivänä minulla on vakituinen työpaikka vanhusten parissa, jotka ovat muistisairaita. Henkisesti melko rankka duuni ja nostankin hattua ihmisille, jotka pystyvät työskentelemään muistihäiriöisten kanssa useita vuosia. Itse ehdin työskennellä näiden vanhusten parissa vähän alle kaksi vuotta enkä tiedä olenko valmis palaamaan vanhaan työhöni hoitovapaan jälkeen. Aika näyttää ja onnellisessa asemassa olen töiden suhteen, sillä sairaanhoitajalla on vara valita <3

Avainsanat

Kommentit

Pakko kommentoida tänne, kun huvittaa miten oma ajatus kulkee, luen sun blogia ja tykkään kovin, mutta se mikä on huvittavaa on se kun olen nähnyt sut ja Amalian pari kertaa avoimessa päiväkodissa, ja meinannut alkaa sulle vaan höpöttämään kaikkea, ennen kuin olen tajunnut että niin, mä luen sun blogia mutta ethän sä tunne mua! 😀 .
Eli siis pointtina se, että kun seuraa jotain blogia, voi jo vahingossa alkaa kuvittelemaan että mähän tunnen noi ihmiset vaikkei näin tietenkään ole :). hassua.
Hyvää syksynjatkoa sulle ja suloiselle Amalialle! 🙂

johanna

Hih hih, hassua, mutta tulethan ensi kerralla höpisemään niin minäkin tiedän kuka olet! 😉
Syksynjatkoja myös sinnepäin! 🙂

Vähän samalla tyylillä on minun opiskelut menny! Yläasteelta pääsin 8.18 keskiarvolla, mutta sitten menin lukioon… En ikinä olisi halunnut, mutta muutakaan en keksinyt. Koulu oli minulle ns. pakkopullaa! En tykännyt yhtään. Keväällä valmistuin ylioppilaaksi keskiarvolla 6.8 ja kirjoitukset meni ihan ok! Nykyään opiskelen ensimmäistä vuotta sairaanhoitajaksi 🙂 Yllätyin, että pääsin sisään, mutta olen niin tyytyväinen nyt! Täällä koulussa tykkään olla 🙂

johanna

Onnea opiskeluun, hyvän mutta vaativan ammatin olet itsellesi hankkimassa! 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.