Yleinen
7.3.2013

Oma jaksaminen

Oma jaksaminen

Tämä postaus käsittelee omaa jaksamistani vauva vuoden aikana. Amalia oli erittäin toivottu lapsi. Kun hän syntyi tunsin hänet heti omakseni ja rakastin häntä koko sydämestäni saman tien.

Synnytykseen oli mennyt aikaa lähes kaksi vuorokautta, mutta minua ei väsyttänyt tippaakaan. Yöllä sairaalassa Amalian nukkuessa rauhallisesti kopassaan oli minun pakko koskea häneen ja saada tietää hengittääkö hän. Tästähän Amalia ei tietenkään tykännyt vaan heräsi ja alkoi itkeä. Niinpä saimme valvoa nyytin kanssa loppuyön. Vietimme sairaalassa vain puolitoista vuorokautta ja kotona Amalia ei tehnyt muutakuin söi ja nukkui. Hän ei itkenytkään lähes koskaan.

Amalia nukkuu äidin olalla

Tutuu

Reilu kuukauden iässä Amalia alkoi näyttää ensimmäisiä merkkejä temperamenttisuudestaan ja äkkiä se helppo vastasyntynyt vauva vaihtuikin vaativampaan vauvaan.

Nyt meni hermo..

Olen aina halunnut tehdä Amalian kanssa lähes kaiken itse. Jos hän illalla itki kovasti ennen nukkumaanmenoa se olin minä, joka heijasi häntä sylissä, lauloin ja rauhottelin. Joskus Johnny auttoi minua, mutta en kestänyt kuunnella Amalian itkua hänen sylistä. Minusta tuntui aina, että Amalia tarvitsee vain äidin sylin. Luultavasti itku kuulosti yhtä kovalta Amalian ollessa minun sylissäni kuin Johnnynkin sylissä.

Nyyyh..

Äiti on väsynyt..

Amalialla tuli selkeästi vahvempi side minuun, koska imetin häntä emmekä ole ikinä antaneet hänelle maitoa tuttipullosta. Toisaalta harmittaa ettei Johnny ole saanut sitä tunnetta kun ruokkii lasta sylissä pitäen. Mutta eihän ole sellaista luultavasti kaivannutkaan. Ylpeä hän on minusta ollut kun olen imettänyt. Johnny on muilla tavoin hellinyt Amaliaa. Hän leikkii ja touhuaa paljon Amalian kanssa ja mitä vanhemmaksi Amalia on tullut sitä tärkeämpi isistä on hänelle tullut.

Nokkamukista janojuomaa..

Välillä ihmettelen omaa jaksamistani. Amalia on nukkunut huonosti koko elämänsä ja se oli juuri se asia mikä minua pelotti raskaana ollessani. Olin jo raskaana ollessani suunnitellut pyytäväni äitiäni ja Johnnyn äitiä hoitamaan Amaliaa joskus päivisin, että saisin nukkua univelkaani jos meille syntyisi huonosti nukkuva lapsi. Kertaakaan Amalian ensimmäisen vuoden aikana minun ei ole kuitenkaan tarvinnut apua pyytää. Jos olen joskus ollut todella väsynyt niin olen nukkunut tai levännyt Amalian nukkuessa päiväunia. Minun keinoni selvitä vauvavuodesta oli asennoituminen siihen, että näillä mennään. Amalia nukkui monia kuukausia päiväunia kaksi kertaa puolen tunnin ajan ja yölläkin hän heräsi syömään useasti reilu vuoden ikään asti. Edelleenkään tänä päivänä hän ei nuku täysiä öitä vaan heräilee, mutta minkäs teet.

Amalia hoitaa kipeää äitiä
Nämä ilmeet ja hymyt auttaa jaksamaan

Huoleton polskia:)

Toisinaan olen tuntenut pienen kateudenpiston kun monien ystävien tai tuttujen samanikäiset lapset ovat alkaneet nukkua täysiä öitä jo ihan pieninä. Välillä olen miettinyt, että voi kun elämä on helppoa kun Amalia on nukkunut hyvin ja ollut muutenkin todella tyytyväinen koko päivän. Silloin mieleeni tulee kysymys: voiko jollain oikeasti olla näin helppoa lapsen kanssa? Lapsi nukkuu monen tunnin päiväunet ja vielä yöt siihen päälle hyvin, mitä hoitamista heillä yleensäkään on tai valittamista elämästä, mutta luultavasti kuitenkin jokaisessa perheessä on omat ongelmansa. Meillä kun on muutama hyvä yö tai päivä Amalian kanssa unien saralla niin sitten elämä menee täysin päälaelleen ja kaikki menee taas ranttaliksi. Itse saan kuitenkin kerättyä voimia näistä Amalian harvinaisista hyvistä unen hetkistä ja jaksan taas valvomista.

Johnnylle tiuskiminen ja kiukuttelu johtuu yleensä unenpuutteestani tai siitä etten ole kerinnyt syödä kunnolla päivän aikana. Nyt kun en enää öisin imetä Amaliaa oli kiva kun Johnny hoiti Amalian yöheräilyt viime viikonloppuna. Vaikka heräsinkin itse myös itkuun oli luksusta kun ei tarvinnut nousta sängystä ylös. Kerran yön aikana mieleni teki mennä auttamaan Johnnya kun Amalian itku yltyi, mutta annoin Johnnyn selviytyä yksin. Ja niinhän sen pitää mennäkin.

Joskus minun ja Johnnyn riidellessä olen sanonut Johnnylle, että pärjäisin paremmin yksinhuoltajana kuin tyhmän ukon kanssa, joka ei osaa tehdä mitään oikein eikä tajua tehdä mitään, mutta en koskaan tarkoita sanomiani ilkeyksiä ja Johnny tietää sen.

Seuraavan lapsen kanssa on pakko jakaa vastuuta tasaisemmin eikä yrittää pyrkiä täydelliseen äitiyteen, koska silloin on myös se esikoinen hoidettavana.

Vieläkään en raaski antaa Amaliaa hoitoon kovinkaan usein ja pelkään jo ennalta Amalian ensimmäistä yökyläily reissua. Siinä minua mietityttää, että jaksaako hoitaja Amalian kanssa tai osaako hän tehdä asioita sillä lailla kun Amalia haluaa varsinkin yöllä. Pelkään myös sitä jos Amalia itkee kovasti eikä hoitaja soitakaan minulle vaikka näin olisimme sopineet. Tiedän kuitenkin kun ajattelen järjellä, että äitini on kasvattanut neljää lasta ja siskoni kahta lasta, joten he varmasti osaavat ja pärjäävät hienosti. Minun täytyisi vaan antaa Amalia yöksi hoitoon. Joskus ihmiset katsovat kieroon kun sanon ettei Amalia ole ollut ikinä yötä missään ilman äitiä ja päivällä hoitoaika on ollut tunnista kahteen ja tätäkään ei ole tapahtunut montaa kertaa. Olen ollut tyytyväinen näin ja minusta olen Amalialle korvaamaton.

Päivääkään en Amalian kanssa koetuista hetkistä vaihtaisi ja vaikka unenpuutetta on vuoden aikana ollut enemmän kuin olisin ikinä uskaltanut pelätä on tämä vuosi ollut elämäni hienoin. 

Rakastan<3

Kommentit

Voi apua miten suloinen Amalia on vauvakuvissa. Hirveä vauvakuume pukkaa päälle, vaikka kaksi noita on tuossa jo hoidettavana ja nuorempikin alle 1v 😉 Ja tunnen tuskan myös yöheräilyistä. Se kirpaisee todella, kun joku hehkuttaa että hänen lapsensa ovat nukkuneet AINA hyvin. Sitä valvomisen/heräilyn tuskaa ei voi tietää ennen kuin on saman kokenut :S Mutta vertaistuki auttaa, kun yöllä joutuu heräämään, ajattelee vain niitä tuhansia muita äitejä ja isiä, jotka juuri parhaillaan heräävät ehkä jo kymmenettä kertaa lapsensa kanssa 😉 (Ps. viikon ajan illat on mennyt blogiasi lukien 🙂 )

johanna

Kiitos tosi paljon <3 Hui minulla ei vauvakuumetta vielä noin aikaisin tullut 😉
Kyllähän se heräily joskus helpottaa ja meillä on jo helpottanut paljon, mutta kuten olen sanonut niin ehkä sitten kouluiässä viimeistään meillä nukutaan oikein makeasti 😉
Noh on sulla lukemista, ihana kuulla, että tekstit kiinnostavat <3
Jaksamisia sinulle kahden äiti! <3

Minäkin hyssyttelin ja hoidin lapsemme enimmäkseen itse, mies on niin paljon töissä ja tuntuu että minun sylissäni lapsi rauhoittuu heti. Vasta 1-vuotiaana hän alkoi nukkumaan täydet yöunet. Ennen piti yölläkin imettää 3 h välein, huh huh… Hyvin olet jaksanut 🙂

Näin se toisilla menee. Ihmettelen itsekin välillä miten sitä jaksaa, mutta ovathan ne muutkin jaksaneet:)

Oot kyllä vahva nainen ! peukun nostot sulle ! <3 oon uusi lukijasi 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.