Yleinen
13.5.2014

Toivepostaus Nuuskun oma postaus

Toivepostaus Nuuskun oma postaus

Olen kirjoittanut Nuuskusta postauksen blogitaipaleeni alussa. Pääset lukemaan postauksen painamalla tästä.

Nuusku on ollut aina melko omaperäinen hauva. Nuusku on luonteeltaan hyvin kiltti, mutta erikoinen. Nuusku ei hellitä kovin helpolla jos hän haluaa esimerkiksi herkkukaapistaan nannaluun, jolla tarkoitan koirille tarkoitettua hammastikkua. Nuusku raapii omaa kaappiaan itsepintaisesti kunnes liian usein annamme periksi ja koira saa haluamansa. Meillä koira on perheenjäsen, joka on meidän ihmisten kanssa samalla viivalla. Amalia rakastaa Nuuskua ja puhuu Nuuskusta aina omana koiranaan. Amalia on hyvin eläinrakas ja pitää kaikista eläimistä. Nuusku ja Amalia tulevat nykyisin hienosti toimeen eikä Amalia enää juuri koskaan ole ilkeä Nuuskulle.

Nuusku on äärettömän laiska tapaus ja hänen lempipuuhansa on nukkuminen tai vain rötvääminen hereillä ollessa. Vastapainona Nuuskun laiskuudella on se, että Nuusku rakastaa lenkkeilyä. Hän jaksaisi tehdä vaikka kuinka pitkiä lenkkejä, mutta usein lenkit ovat normaaleja hieman alle puolen tunnin lenkkejä. Nuusku lenkkeilee päivässä vähintään kaksi kertaa. Meillä on myös takapiha, jossa Nuusku haluaa käydä useita kertoja päivässä ja takapihalla hän käy myös pissalla. Nuusku rakastaa aurinkoa ja mikä onkaan mahtavampaa kuin maata terassilla auringon lämmössä. Näin Nuusku voi viettää pitkiäkin aikoja. Nuusku raapii aina ovea halutessaan sisään tai ulos takapihalta. Lenkille

Nuusku ei osaa pyytää, mutta innostuu kovasti aina valjaat ja hihnan nähdessään. Nuusku on kova haukkumaan lenkille lähtiessä sekä ovikellon soidessa. Nuusku ei kuitenkaan ole järin hyvä vahtikoira vaikka haukkuukin vieraita, joita kotiimme tulee. Vahtikoiran huono ominaisuus paljastui vuosia sitten putkimiesten tullessa sisälle kotiimme. Nuusku juoksi sängystä ovelle, mutta nähtyään miehet hän palasi vauhdilla takaisin makuuhuoneeseen peiton alle meidän omistajien kainaloihin.

Lenkillä Nuusku ei kuitenkaan hauku koskaan toisia koiria eikä ihmisiä. Nuusku on myös hyvin kiltti toisia koiria kohtaan eikä ole koskaan purrut tai edes yrittänyt toisia eläimiä saati ihmisiä satuttaa. Nuusku murisee toisinaan meille perheenjäsenille esimerkiksi silloin kun kuivaan hänen tassujaan, mutta ei siitä tarvitse olla moksiskaan. Nuusku murisee myös Amalialle jos Amalia repii häntä turkista ja olen aina viivana paikalla irroittamassa Amalian kädet Nuuskusta. En pelkää Nuuskun purevan, mutta silti tilanteet säikäyttävät, koska koskaan ei voi täysin luottaa yhteenkään koiraan vaikka tiedänkin ettei Nuusku kiinni kävisi.

Nuuskulla on edelleen samoja kummallisia pakkomielteitä mitä hänellä oli jo silloin kun ensimmäisen postauksen hänestä kirjoitin ja valitettavasti meno on vielä hullumpaa nykyisin.

Nuusku ei voi syödä lautaselta jos siihen on jätetty lusikka tai haarukka. Hän raapii pelokkaan näköisenä lattiaa lautasen vierestä niin kauan että otin otetaan edestä pois. Tämä on muuttunut siten ettei Nuusku enää uskalla syödä lautaselta lainkaan eikä käytä enää ruokakuppia vaan ruoka tarjoillaan suoraan lattialta ja papanat olohuoneen matolta (ai miten niin friikkiä 😉 ). Nuuskulla on ongelmia myös juomisen saralla eikä hän uskalla juoda alakerrassa juomakupista vaan käy juomassa veden yläkerran juomakupista. Nyt kesän ollessa ovella Nuusku juo mielellään myös ulkona ja sen hän tekee juomakupista. Alakerrassa meillä ei ole ollut Nuuskulle juoma- eikä ruokakuppia enää pitkään aikaan.

Nuusku leikkii vain yhden lelun kanssa ja se on pallo. Joinain iltoina hän intoutuu leikkimään ja hakee pallon noin viisi kertaa, enempää häntä ei ikinä huvita leikkiä.

Nuusku rakastaa pötköttelyä ja nukkumista. Hän on aina valmiina kun hänelle sanoo maagiset sanat: Nuusku sänkyyn tutumaan.

IMG_9224

Nuusku rakastaa rapsutusta ja vaatiikin aina lisää raapimalla rapsuttajaa.

Lukiessani lehteä Nuusku parkkeeraa usein ahterinsa lehden päälle.

Ulos lähtiessä Nuusku juoksee valjaita karkuun innoissaan vaikka haluaakin ulos. Joka lenkillä Nuusku kakkaa tosi monta kertaa. Nuusku rakastaa lenkkejä ja paras lenkkikaveri on Johnnyn isä. Matti höpöttelee Nuuskulle aina koko lenkin ajan.

Nuusku ei ole koskaan purrut tai näykkäissyt ketään koiraa eikä ihmistä, mutta häntä on purtu kerran pahasti kaulaan. Nuusku ei kuitenkaan pelkää tämänkään jälkeen yhtään muita koiria.

Nuuskulla on todettu epilepsia ja hänelle on aloitettu hetki sitten lääkitys. Lääkitys on tehnyt Nuuskusta hieman vilkkaamman ja tämä ei ole ollenkaan pahitteeksi.

Nuusku ei pidä siitä, että huudan ja hän luikkiikin aina saman tien sohvan kulmaan. Nuusku ei pidä riitelystä ollenkaan ja kukapa pitäisikään.

Nuusku on uskollinen ja on ottanut pennusta asti minut luottohenkilökseen. Hän pitää tietysti myös muista perheenjäsenistä, mutta eikö niin sanotakin, että yhden perään koira on eniten. Nuusku ei koskaan edes huomaa Johnnya jos tulemme samaan aikaan kotiin vaan syöksyy aina ensimmäisenä minun luokseni suukottamaan ja hyppimään. Nuusku ei hypi koskaan Amaliaa päin, mutta muutaman suukon Amalia on kuitenkin tältä ihanalta karvaturrilta saanut.

IMG_8409

Avainsanat

Kommentit

Ihana kirjoitus <3 Myös meidän 6-vuotiaalla villakoiralla epäillään nyt epilepsiaa, sillä hän on saanut muutaman oudon kohtauksen. Millaisia oireita Nuuskulla oli, että epilepsia huomattiin? Meillä Kertulla ollut semmosia kohtauksia; että hän on todella poissaoleva ja menee myös jäykäksi..

johanna

Kiitos Anni <3 Voi Kerttua, toivottavasti kohtaukset pysyisivät poissa.
Nuuskun kohtaus oli sellainen, että se kaatui kyljelleen, pissasi alleen ja ulvahti kovasti. Viimeisimmällä kerralla Nuusku myös kouristi kovin pienen hetken. Kohtauksia tuli satunnaisesti, mutta kaksi kohtausta tuli aika peräjälkeen, olisko ollut väliä noin pari viikkoa. Eläinlääkäri halusi aloittaa lääkityksen eikä ainakaan vielä ole ollut kohtauksia, onneksi!
Tsemppiä Teille! <3 <3

Valloittava Nuusku! Tulee ihan ikävä aikoja kun itselläni oli koira, cairnipoika. Niinhän Se oli meilläkin täysivaltainen rakas perheen jäsen:)

johanna

Kiitos <3 Koira on tosi iso osa perhettä ja tuntuu oudolta jos Nuusku on joskus yökylässä Johnnyn vanhemmilla. Silloin kodista puuttuu jotain.

Onpas valloittava tapaus tuo teidän Nuusku <3 ihana, kun kirjoitit oman postauksen hänestä. Ja hyvä kuulla, että toisissakin perheissä koiraa pidetään perheenjäsenenä, eikä vain rakkina :p

johanna

Hihi kiitos <3 <3

Ihana <3

johanna

Kiitti <3

Ihana nuusku<3

johanna

Kiitos <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.