Yleinen
17.2.2013

Nuusku

Nuusku

Koiran hankintaa miettiessämme tulimme siihen päätökseen, että hankimme Bichon Frisen, koska olen allerginen koirille ja kuulemma tästä rodusta ei tulisi allergiaa. Johnnylla oli ollut kotonaan koira kun hän oli pieni, nimeltään Joy ja hänen rotunsa oli Cokkerspaniel ja hän oli tyttö. Mietimme koiran sukupuolta ja halusimme molemmat tyttö koiran, koska olimme lukeneet, että tytöt ovat rauhallisempia. Yhtenä syynä oli myös se kun Johnnyn kotona oli ollut tyttö koira.

Aloin soittelemaan kasvattajien numeroihin, joita löysin Bichon Frise Ry:n sivuilta. Monet kasvattajat vaativat, että käyttäisimme koiraa näyttelyissä ja me taas haimme vain kotikoiraa seuraksi. Sitten tärppäsi. Vaasassa oli meidän pikkuinen tuleva koiranpentu äitinsä vatsassa kasvamassa ja saimme varattua hänet sieltä mahasta itsellemme. Sukupuolen piti olla vielä tässä vaiheessa tyttö.

Soittelin usein kasvattajalle ja kyselin kovasti tulevasta koirasta, joka vielä oli äitinsä vatsassa. Emolle oli tehty ultraääni ja siellä näkyi monta pentua, joten uskoimme saavamme tyttö koiran.

Sitten tuleva pentumme syntyi 10.7.2005. Emo synnytti yhden ainoan pennun, joka oli poika. Ajattelimme näin olevan tarkoitettu ja olimme ikionnellisia pojastamme.

Olimme keksineet hänelle nimen ja kerroin sen kasvattajalle puhelimessa, jotta hän voisi alkaa kutsua pentua nimellä. Koiranpennusta tuli siis Nuusku. Kasvattaja lähetti meille Nuuskusta kuvan, jossa Nuuskun nenä oli vielä aivan vaaleanpunainen ja kuvassa luki Nuuskun nimi, jonka kasvattaja oli kuullut väärin. Hän oli kuullut nimen olevan Luusku ja oli itsekin ihmetellyt erikoista nimivalintaamme.

Kasvattaja soitti minulle edellisenä iltana kun saimme hakea Nuuskun kotiin, että Nuuskun toisen takajalan akillesjänne oli löysä ja hän raahaa jalkaa perässään. Kasvattaja kertoi sen johtuvan luultavasti siitä, että Nuuskun ollessa ainokainen pentu hän ei kovin paljoa touhunnut vaan makoili enimmäkseen emonsa vieressä. Kasvattaja lupasi korvata kaikki eläinlääkärikulut jos jalan vuoksi tulisi ongelmia. Tuntui kurjalta kuulla uutinen, mutta aamuyöstä lähdimme kuitenkin innoissamme hakemaan Nuuskua.

Nuusku asui siis Vaasassa asti, jonne kesti meidän kotoa ajaa noin kuusi tuntia. Olimme sopineet, että ajamme molemmat vuorotellen. Loppujen lopuksi ajoin noin parikymmentä kilometriä ja Johnny ajoi lopun matkaa.

Päästessämme perille meitä tuli iso koiralauma vastaan. Kasvattajalla oli omia koiria kaksitoista ja lisäksi Nuusku ja jonkinverran muun rotuisia koiranpentuja. Luulin Nuuskun tulleen meitä vastaan ovella, mutta se olikin kai Nuuskun emo. Nähdessäni Nuuskun en voinut uskoa hänen olevan niin pieni. Hän oli maailman suloisin koiranpentu ja jalan raahaaminen teki hänestä entistä hellyyttävämmän. Joimme kahvit ja juttelimme kasvattajan kanssa.

Kotimatkalla Nuusku nukkui takapenkillä minun ihastellessa häntä koko matkan. En malttanut ajaa kotimatkalla ollenkaan, joten Johnny joutui ajamaan koko matkan. 

Heti kotiin päästessämme Nuusku meni olohuoneen nurkkaan ja kakkasi. Perheemme tulivat katsomaan Nuuskua ja myös he olivat haltioissaan Nuuskusta.

Nuusku ihan pienenä

Mummin takapihalla

Vähän isompi pentu jo..

Olimme päättäneet, että Nuusku saa nukkua vieressämme sängyssä ja ensimmäiset yöt hän nukkui minun tyynyn edessä. Yöllä hän herätti muutamia kertoja, jolloin hänet piti viedä takapihalla pissalle. Nuusku oppi hämmästyttävän nopeasti raapimaan takaovea kun hänellä oli hätä.

Arki koitti heti viikonlopun jälkeen, koska minulla alkoi tuolloin sairaanhoitaja opinnot. Onneksi Johnnylla sattui olemaan pidempi vapaa töistä, joten Nuuskun ei tarvinnut heti jäädä yksin pitkäksi aikaa.

Harjoittelimme Nuuskun jättämistä yksin pikkuhiljaa. Aluksi menimme Johnnyn kanssa hetkeksi takapihalle seisoskelemaan ja Nuusku itki sydäntä särkevästi.

Nuusku on rikkonut ainoastaan yhden lampun johdon. Hän ei koskaan ole rikkonut mitään muuta. Meillä oli ennen pupu nimeltä Rusina ja hän oli toista maata. Hän rikkoi johdot, repi tapetit ja kalusi huonekalut. Kolmantena eläimenä meillä oli vielä marsu nimeltään Kimble. Kimble oli yhtä kiltti kuin Nuusku. Kaikki eläimet tulivat keskenään hyvin toimeen. Nuusku ja Rusina intoutuivat aina leikkimään yhdessä kovasti. Välillä Rusina saattoi myös hypätä Kimblen häkkiin vaihtamaan kuulumiset marsun kanssa.
Nyt nämä pikkukaverit ovat eläinten taivaassa.

Rusina pupu

Kimble marsu
Nuusku ja siskon hamsteri Juusto

On Nuuskulla tietysti koirakavereitakin. Ystäväni koirat Lyyli ja Vilma olivat Nuuskun ensimmäisiä leikkikavereita vaikka he olivatkin Nuuskua paljon isompia. Mummoni koira Pepi oli yksi kaveri. Pepi oli jo vanha akka. Nuusku aina kiusasi Pepiä ja haisteli tämän takapuolta ja Pepi ärähteli ja näytti hampaita. Nyt Pepi on jo koirien taivaassa. Äitini adoptoidessa Espanjasta Luis koiran toivoimme, että Nuuskusta ja Luisista tulisi ystävykset, mutta Nuusku ei juurikaan välitä Luisista. Nykyisin myös Johnnyn vanhemmilla on koira, jonka nimi on Nappe ja hän on vasta reilu puolivuotias. Nuusku ei pidä Napesta, koska tämä on niin riehakas. Nuuskun parhain ja ylin ystävä on kummitätini perheen koira Nana. Nana on vuoden Nuuskua nuorempi ja Nuusku rakastaa Nanaa ja Nana Nuuskua.

Nuusku ja ystäväni koira
Luis

Nappe
Nuusku odottaa Nanaa kylään..

Nuusku on aina ollut omaperäinen koira. Hänellä on paljon hassuja tapoja, joita pitää noudattaa.

Nuusku ei voi syödä lautaselta jos siihen on jätetty lusikka tai haarukka. Hän raapii pelokkaan näköisenä lattiaa lautasen vierestä niin kauan että otin otetaan edestä pois. Nuuskulle pitää laittaa papanoiden päälle tuoreita papanoita ennen hän ei syö. Hän raapii niin kauan ruokakupilla kunnes jompikumpi meistä nousee ja lisää papanoita. Nuusku ei uskalla syödä hienoista uusista ruokakipoista, koska pelkää niitä. Jos Nuuskun vesi on loppu hän rapsuttaa kuppia tai tuo sen luokse. Jos annan Nuuskulle kaupan valmista makaronilaatikkoa siitä astiasta mihin se on tehty, hän aina kantaa koko astian olohuoneeseen tai eteiseen ja syö vasta siellä. Papanoita syödessä Nuusku ottaa papanoita niin paljon suuhun kuin sinne mahtuu ja kantaa papanat eteisen matolle ja tiputtaa ne siihen ja valitsee parhaimmat syötäväksi ensin. Nuusku saa papanoita kerralla suuhun kymmenenkin kappaletta.

Syömässä

Nuuskulla on iso haikala lelu, jota hän aina nylkyttää.

Nappe ja Nuuskun haikala

Nuusku leikkii vain tiettyjen lelujen kanssa. Parhaita ovat pallo ja rotta. Illalla hän intoutuu leikkimään ja hakee lelun noin viisi kertaa enempää häntä ei ikinä huvita leikkiä.

Nuusku rakastaa pötköttelyä ja nukkumista. Hän on aina valmiina kun hänelle sanoo maagiset sanat: Nuusku sänkyyn tutumaan.

Nuusku ja Johnny vanhassa kodissa

Tutuu..

Lempi nukkumapaikka vanhassa kodissa

Joulu

Rakkaat nukkuu

Auton jalkatilassa

Päiväunilla

Nuusku haluaa usein mennä johonkin Amalian tavaraan makaamaan kuten turvakaukaloon, sitteriin ja nykyisin Amalian nojatuoliin.

Nuusku Amalian sitterissä

Nuusku Amalian vauva pedissä

Hoitopöydän alla

Nuusku rakastaa rapsutusta ja vaatiikin aina lisää raapimalla rapsuttajaa.

Lukiessani lehteä Nuusku parkkeeraa usein ahterinsa lehden päälle.

Ulos lähtiessä Nuusku juoksee valjaita karkuun innoissaan vaikka haluaakin ulos. Joka lenkillä Nuusku kakkaa tosi monta kertaa. Nuusku rakastaa lenkkejä ja paras lenkkikaveri on Johnnyn isä. Matti höpöttelee Nuuskulle aina koko lenkin ajan.

Nuusku ei ole koskaan purrut tai näykkäissyt ketään koiraa eikä ihmistä, mutta häntä on purtu kerran pahasti kaulaan. Nuusku ei kuitenkaan pelkää tämänkään jälkeen muita koiria yhtään.

Reppana

Nuusku on meidän ensimmäinen vauva ja oikea perheenjäsen. Nuusku on oma pakkauksensa ja siitä olemme ylpeitä. Hän lohduttaa minua aina itkiessäni ja toivon, että Amalian kasvaessa Nuusku lohduttaisi myös häntä hädän hetkellä. Emme olisi voineet parempaa koiraa saada<3

Ennen trimmausta

Jälkeen trimmauksen

Joulu

Mummin takapihalta
Vanhassa kodissa

Iloitsemme juuri tehtyä raskaustestin tulosta

Tuleva isikin iloitsee
Iskee silmää

 

Luun syöntiä
Söpöliini

Nuuskun synttärit

Räkäpizza

Kesä
Mökiltä

Nuusku haukkuu aalloille

Tammisaaressa

Nuusku rehaa

Joululahja
Karvainen vauva

Kommentit

Ihana koira teillä. Sinulle ei ole tullut koskaan mitään allergia oireita nuuskusta?

johanna

Kiitos <3 Ihan parina ekana päivänä oli nenä tukkoinen, mutta meni tosiaan nopeasti ohi eikä sen jälkeen allergiaoireita ole ollut ikinä! 🙂

Moi,olen jo pidemmän aikaan seurannut blogiasi kirjoitat niin kauniisti perheestäsi.
Olet käynyt Tammisaaressa?
Mä oon Tammisaaresta kotoisin,nyt asun Lohjalla 🙂

Moi! Ihan on mennyt ohi sun kommenttisi. Kiva jos tykkäät blogista:)
Tammisaari on ihana kesäkaupunki. Meillä on tapana käydä siellä joka kesä:)
Lohja on hyvä paikka asua, rauhallinen kaupunki!

Bichonit on ihania! Vanhempieni bichonilla on myös tapana kantaa ruokaa matolle ja syödä vasta siellä. Pitäähän se nyt pöytäliina olla. 🙂

Totta, ihana rotu:) Ahaa pöytäliina, nyt ymmärrän taas vähän paremmin Nuuskua;)

Kivasti kerrottu Nuuskun tarina. Meillä lapset päättivät että tulevan koiramme nimi on Pulla. Soitin rokotusajan, ja ihmettelin langan toisessa päässä syntynyttä reaktiota. Kun menimme paikanpäälle niin papereissa luki Pullo 😉
Se jäi toisiaan minuakin mietityttämään että jäikö jalkavaiva pitkäksi aikaa?
Kiitos mukavasta blogista!

Kiitoksia:) Hahaa, ovat varmaan olleet ihmeissään nimestä Pullo;) Elikkäs Nuuskun jalka parani nopeasti eikä ole sen jälkeen ikinä vaivannut häntä! Kiva jos tykkäät blogista:)

ihana nuusku kertomus!Jäikö jalka vaivaamaan nuuskua? Olen jo muutenkin pitkään lukenut blogiasi, ja sulla on ihana perhe! Kirjoitat aina niin kauniisti, siitä tulee hyvä mieli 🙂 hyvää jatkoa koko perheelle!

Kiitos Taaperoinen:) Nuuskun jalka parani tosi nopeasti eikä ole vaivannut sen jälkeen! Hyvää jatkoa myös sinulle:)

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.