Yleinen
19.11.2014

Niin tärkeä pikkuveli

Niin tärkeä pikkuveli

Tällä kertaa vuorossa kuulumisia kun ei taas reilu viikkoon ole tullut niitä rustattua. Iltaisin olen ollut melko väsynyt enkä ole jaksanut paneutua blogin pariin. Olemme viettäneet Johnnyn kanssa useina iltoina kahdenkeskistä aikaa Amalian nukkuessa. Illat ovat menneet pitkälti saunoen, juoden glögiä ja höpötellen. Pian nämä rauhalliset illat saavat väistyä, sillä ei enää aikaakaan kun saamme vauvan taloon.

Tuleva synnytys on ollut mielessä ja maanantaina pakkasimme Amalian kanssa sairaalakassin valmiiksi. Tuleva isosisko oli pakkaamisesta todella onneissaan ja on aivan mahtavaa kun Amalia on jo niin ”vanha”, että ymmärtää jo paljon. Illalla Amalia esitteli isille kaikki tavarat ja pikkuveljen vaatteita esitellessä tyttö totesi suloisesti, että nämä ovat kotiinlähtövaatteet.

Amalia puhuu pikkuveljestään joka päivä useita kertoja. Pikkuveli on hänelle niin tärkeä ja kuuluu jo nyt perheeseemme eikä häntä unohdeta koskaan missään asia yhteydessä. Amalia sai valita pikkuveljelle kotiinlähtövaatteista bodyn, sukat ja tumput. Mummi on ostanut vauvalle jo aikaa sitten ihanan hatun, jota Amalia kutsuu röllihatuksi. Hattu on Tintun ja saatte nähdä hatusta kuvaa kun esittelen sairaalakassin sisällön.

Muita tulevia vauvaan liittyviä postauksia ovat vaunujen esittely, vauvanhuoneen esittely (tai huone nurkkauksen esittely) sekä muiden vauvan tavaroiden esittely. Vauvahan tulee perimään paljon isosiskonsa vanhoja juttuja esimerkiksi vaunut, turvakaukalon, leikkimaton ja pinnasängyn ja osa tavaroista on saatu kivasti näyttämään erilaisilta pienillä uusilla yksityiskohdilla.

Kaikki tavarat on puunattu putipuhtaiksi ja tässä on ollut kovasti puuhaa. Pohdinkin mielessäni kun monena eri kertana hinkkasin Amalian vanhoja valkoisia tekonahkaisia vaunun ja rattaiden kankaita puhtaaksi, että näkeekö moni muu odottaja näin kamalan vaivan. Lopputulokseen olin tietysti tyytyväinen ja tälläinen minä vain olen.

Täytyy sanoa, että puunaus ei ole jäänyt ainoastaan vauvan tavaroihin vaan olen siivonnut lähes jokaisen kaapin kodistamme tai vielä puuttuu keittiöstä yksi kaappi ja suihkuhuoneesta yksi, mutta siis ymmärrätte varmasti, että hommaa on ollut. Lisäksi olen ottanut operaatioksi käydä vanhoja valokuvia läpi, vaikka Johnny totesikin homman olevan mahdoton. Monena iltana olen käynyt kuvia läpi ja pian pääsemme kehittämään reilu vuoden kuvat. Ennen vauvan syntymää en ehdi enkä aiokaan ehtiä läpi käymään kaikkia kuvia, mutta tämä on jo hyvä alku. Minulle siivoilu on terapeuttista enkä koe sitä lainkaan vastenmieliseksi jos joku pohtii intoiluani siivouksen suhteen. Kaappien siivoilu on tapahtunut pikkuhiljaa eikä mikään ole ollut pakkopullaa.

Nuuskunen

Nuuskunen

Amalia tutkii ilmeisesti Nuuskun korvaa

Amalia tutkii ilmeisesti Nuuskun korvaa

Pian alamme koristelemaan kotiamme jouluiseksi. Rakastan joulunaikaa ja on mieletöntä saada jouluvauva. Raskausviikkoja on kasassa jo huimat 36+4 ja nyt on ylitetty jo sekin raja, että saamme synnyttää Lohjan sairaalassa.

Lähipäivinä tuleva synnytys on ollut tosiaan mielessä tai lähinnä ponnistusvaihe, joka oli Amalian synnytyksessä kamala. Arvatakin saattaa, että ponnistusvaihe sattuu maan perkuleesti, mutta eihän kipua voinut ennalta arvata. Kontrollini petti ponnistusvaiheessa täysin enkä osannut toimia lainkaan ohjeiden mukaan. Toivon tällä kerralla, että ponnistusvaihe sujuisi paremmin ja eiköhän näin myös ole, ainakin tiedän mitä tuleman pitää.

Amalian tuliluomet ja Sturge-Weber oireyhtymä eivät ole perinnöllisiä ja olen miettinyt miltä tuntuu saada lapsi ilman tuliluomia. Olen jutellut tästä Amalian kohtalotoverin äidin kanssa ja hänen miehensä oli todennut heidän toisen lapsen synnyttyä, että kappas tuolla ei olekaan luomea ollenkaan. Fiilis voi olla oikeasti vähän hassu, pian sen näkee miltä se sitten tuntuu vai tuntuuko miltään.

Amalia piirakan teossa

Amalia piirakan teossa

Iltapalaherkut

Iltapalaherkut

Nuusku nakertaa porkkanaa vähillä hampaillaan

Nuusku nakertaa porkkanaa vähillä hampaillaan

IMG_2749

Amalia on saanut touhuta paljon ystäviensä kanssa viime viikolla sekä myös tällä viikolla. Olemme käyneet kerhossa ja avoimessa päiväkodissa, jossa Amalia tapaa aina ystäviään. Yhdet pikkujoulukemutkin olemme viettäneet Amalian ystävän luona, jossa oli paikalla kuusi lasta ja viisi vanhempaa. Lapset ovat hyviä ystäviä keskenään ja oli kiva viettää aamupäivää tällä kokoonpanolla.

Leikkiä pikkujouluissa

Leikkiä pikkujouluissa

Perjantaina Amalia pääsi serkkujensa luokse yökylään, vaikka paria päivää aikaisemmin olikin vahvasti sitä mieltä ettei hän mihinkään yökylään mene. Kaikki sujui kuitenkin loistavasti, vaikka illalla nukkumaan mennessä oli päässyt itku ja äitiä oli ollut kova ikävä. Amalia oli kuitenkin nukahtanut nopeasti eikä äitiä ja isiä tarvinnut soitella hätiin. Yöllä oli iskenyt toinen ikävän puuska ja tällöin oli ikävöity äidin lisäksi myös isiä. Onneksi pieni oli rauhoittunut ja jatkanut unia aamuun. Yökyläily sujui siis vallan mainiosti ja tämä toi itselleni varmuutta siitä, että Amalia tulee pärjäämään ilman äitiä ja isiä myös pikkuveljen syntymän ajan.

Hakiessamme Amaliaa kotiin siskoni ja hänen miehensä totesivat Amalian puhuvan aivan tolkuttoman paljon. Iltasaunassa kysymys tulvasta ei kuulemma tahtonut tulla loppua eikä tuo nyt muutenkaan ole hiljaa kuin syödessä tai siis siinä välissä kun suu on täynnä ruokaa.

Neuvolassa kävimme eilen ja neuvolatäti hämmästeli jälleen Amalian sanavarastoa ja puhelahjoja. Amalia sai tälläkin kertaa meidät nauramaan vedet silmissä letkautuksellaan, joka tapahtui neuvolatädin tunnustellessa vauvan asentoa. Amalia seurasi hetken tilannetta ja huudahti sitten hädissään: ethän sinä vaan nipistele minun pikkuveljeäni!

IMG_2756Amalia ja taustalla mahottoman puhdas olohuoneen ikkuna 😉

IMG_2759

Etpäs saakaan mua kiinni, isi!

Etpäs saakaan mua kiinni, isi!

Jotain mielessä..

Jotain mielessä..

Täältä tulee HIRVIÖ!

Täältä tulee HIRVIÖ!

IMG_2766

Näihin kuviin on hyvä päättää nämä kuulumiset!
Mukavaa illanjatkoa <3

Kommentit

Ihania kuvia Amaliasta! Meilläkin alkaa kohta jouluinen koristelu…

johanna

Voi kiitos <3 Odotan jo niin, että päästään koristelemaan!

Ihana Amalia! 😀 Milloinkas se pikkuveljen laskettu aika olikaan..? Ja millä raskausviikoilla Amalia muuten syntyi?

johanna

Hehe kiitos, Amalia on niin hassu 🙂
Laskettu aika on 13.12 ja Amalia syntyi raskausviikolla 40+5 <3

Ponnistusvaihe on minullekin ollut aina Se kamalin vaihe.Ekasta kesto oli melkein tunnin,tokasta 8 min.mutta sekin kärsimystä,koska synnytys oli niin nopea ettei kipulääkkeitä ehditty antaa.Kolmannen kohdalla osasin ajoittaa spinaalin niin,että riitti loppuun saakka,samoin neljännessä synnytyksessäni.Siinä sitä sitten ponnisteltiin aina kun supistuskäyrä nousi ruudulla,supistuksia kun ei tuntunut ollenkaan,ihan mahtava tuo spinaalipuudutus!!

johanna

Mullakin Amaliasta ponnistusvaiheen kestoksi on merkattu tunti, kamalaa!
Vitsit voi kun mullakin natsais noi lääkkeet noin kun sulla kahdesta viimeisestä <3

Hyvä vinkki on hankkia sinne sairaalakassiin valmiiksi lahja pikkuveljeltä isosiskolle. Ehkä olet näin jo salaa tehnytkin?
Toimivaksi todettu vinkki ja meillä koululainen muistaa vieläkin saaneensa pikkuveljeltä sairaalassa leikkuupuimurin, vaikka oli tämän syntyessä runsaat kaksi vuotias.

johanna

Mä kuulin tämän saman vinkin yhdeltä äidiltä kerhossa ja aiomme toteuttaa sen, varmasti hyvä idea! Ja ihana tuo sinun koululainen kun muistaa pikkuveljeltä saamansa lahjan <3

Hui kun tämä sun raskausaika on mennyt nopeasti! Tuntuu, että vastahan saimme kuulla raskaudestasi ja pian jo nähdään uusi vauva 🙂 mäkin olen jouluihminen, rakastan sitä tunnelmaa! Mukavaa joulun odotusta ja loppuraskautta <3

johanna

No niin on, aivan mielettömän nopeesti!
Joulu on niin ihanaa aikaa kun ihmiset on niin hyvällä tuulella ja on niin rauhallista, joulun tunnelma on ihana <3
Kiitos ja mukavaa joulun odotusta sinnekin! <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.