Yleinen
28.8.2016

Naisella on vauvakuume ja miehellä ei todellakaan

Naisella on vauvakuume ja miehellä ei todellakaan

En ole koskaan löytänyt juttua, jossa olisin oikeasti todella hyvä. En ole ollut lainkaan innostunut liikunnasta sitten lapsuusvuosien, olen totaalisen surkea käsitöissä, piirtämisessä, musiikissa ja koulussakin sain tehdä aivan hulluna töitä, että pärjäsin ihan alaluokilta asti. Silti jollain kummalla sisulla valmistuin ensin merkonomiksi ja perään vielä sairaanhoitajaksi. Molempia kouluja käydessä elämässäni tapahtui isoja kriisejä, joista onneksi selvisin ja sain kouluni luettua loppuun, vaikkakin yli vuoden muiden perässä. Töitä olen tehnyt ahkerasti lapsuudesta asti, silloin kun kesätyöt aloitettiin jo hyvin varhain lastenhoidolla ja marjojen- ja herneenmyyjänä. Yläasteella pääsin Anttilaan joulutöihin ja nautin suuren kaupan kassalla olosta. Ammattiin lukiessa työskentelin koulun ohella paljon Valintatalossa, jossa vierähtikin useampi vuosi enkä halunnut millään jättää mukavaa kaupan työtä ja niin sairaanhoitajaksi opiskellessa tein töitä vanhainkodissa sekä tutussa kaupassa. Lopulta jätin kaupan alan työt ja keskityin hoitoalan hommiin ja opiskeluun.

Työnteko on ollut iso osa elämääni ja nyt tätä kirjoittaessa voin todeta, että se on yksi asia, jonka handlaan ja jossa olen hyvä. Lasten saannin jälkeen olen ollut työelämästä pois pian viisi vuotta, mutten kadu tätä pätkääkään. Enää työnteko ei tunnu tärkeältä, vaan lapset ovat kaikki kaikessa. Minulla on vakituinen työpaikka vanhainkodissa, mutta en tiedä palaanko sinne. Töihin palaaminen tuntuu kaukaiselta ja tiedän jo varmaksi sen, että normaaliin 40 tunnin työviikkoon en aio palata.

Toivoisin kovasti perheeseemme lisää lapsia ja tuntuu, että kahden lapsen etenkin tytön ja pojan jälkeen ihmiset olettavat heti, että perheen lapset ovat siinä.

Amalia

Tää on vaan niin <3

Minä elän lapsilleni ja he ovat tärkeintä koko maailmassa. Nautin kotiäitiydestä, vaikka se on välillä äärimmäisen raskasta. Iloitsen lasten välisestä suhteesta ja toivon, että lapsillani on aina toisensa, kun meistä vanhemmista aika jättää. En siis ainoastaan toivo lisää lapsia itseni vuoksi, vaan myös lasten vuoksi.

Heinäkuu

Joulukuu <3

Olemme keskustelleet lapsiasiasta mieheni kanssa, joka on ollut täysin eri linjoilla kanssani. Johnny haluaa elämältä hieman eri asioita kuin minä ja siksi ajatuksemme eivät aivan kohtaa. Mies haluaisi enemmän aikaa parisuhteelle, harrastuksille ja ystäville, kun taas minä voisin vain nauttia perheestä kotona. Ymmärrän tietysti Johnnya, kun itse ehdin tavata ystäviä lasten kanssa päivisin miehen ollessa töissä. Toisaalta mies voisi tavata ystäviä milloin tahansa, jos vain saisi aikaiseksi sovittua treffit ja harrastuksia Johnnylla on jo muutama. Milo ei ole ollut vielä yökylässä ja Amaliakin on aika harvoin ja Johnny kaipaisi aikaa kaksin sillä tavalla, että lapset olisivat yöhoidossa, kun taas minulle riittää mainiosti yhteiset illat, kun lapset nukkuvat. Tottakai se on ärsyttävää, kun Milo voi heräillä illan/alkuyön aikana, mutta aikansa kutakin ajattelen.

Miestä jarruttelee myös se, että molempien lasten vauva-ajat ovat olleet hyvin rankkoja ja Milon taaperoaika on huippuvauhdikasta ja aiheuttaa isille harmaita hiuksia. Rakas mieheni tietysti miettii myös sitä, kuinka minä jaksaisin kolmen lapsen äitinä ja on huolensa minulle ääneen sanonut. Johnny on kuitenkin niin kultainen, että pystymme vauva-asiasta keskustelemaan ja vaikka mies ei ehkä samoilla linjoilla ole niin on todennut, että ei hän sano etteikö koskaan.

Minä ja Johnny

Amalia vauva

IMG_3567 <3

Yritän tällä kirjoituksella kertoa kuitenkin sitä, että äitiys on se juttu missä minä olen hyvä ja mikä on minulle se juttu. Äitiys ja kodinhoito on se, josta nautin ja jota hoidan rakkaudella. Raskaita päiviä on reilu neljään vuoteen mahtunut lukuisia, ilman apuja en ole pärjännyt, mutta hitsivie miten olen nauttinut ja miten onnelliseksi tämä perhe ja nämä lapset minut joka päivä tekee.

Hellikää ja pitäkää hyvänä omia murusianne, sillä koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.

Avainsanat

Kommentit

Oi olisi ihanaa olla nuinkin kauan kotona lasten kanssa. Valitettavasti meillä ei raha anna myöten ja menen töihin heti kun äitiysloma loppuu.. Mikäli työpaikkaa enää on. Tokihan se töihin paluu kirpaisee, mutta velat on maksettava. Itsellänikin on herännyt haaveita uudesta vauvasta meidän esikoisemme ollessa nyt puolen vuoden. Niinkuin mieskin on sanonut ettei uusi raskaus ole nyt taloudellisesti mahdollista. Tiedän sen itsekkin mutta kuumeelle ei mitään voi… Ehkä joskus.

Johanna

Rahan takia moni joutuukin töihin palaamaan, vaikka ei vielä välttämättä haluaisi 🙁 Nauti vauvavuodesta, onneksi sitä on vielä jäljellä <3

Meillä on kaksi lasta 7- ja 4- vuotiaat. Olin ensimmäisen lapsen kanssa vuoden kotona, ja mies puoli vuotta, eli esikoinen meni 1,5 vuotiaan hoitoon perhepäivähoitajalle. Itse tein 6 h päivää töissä ja esikoisella oli lyhyet hoitopäivät. Kun esikoinen oli lähes kolme, niin kuopus syntyi. Hänen kohdalla olin kotona siihen asti kun kuopus täytti 2 vee, ja sitten kumpikin aloitti päiväkodissa. Tykkäsin tosi paljon olla kotosalla lasten kanssa. Meillä oli paljon tekemistä ja mukavaa.

Kaipailen edelleen kotiäiti-aikoja vaikka olenkin ollut viimeiset 2,5 vuotta töissä. Nyt teen 4-päiväistä työviikkoa, työmatka piteni työpaikan muuton takia ja lisäksi esikoinen on tarvinnut paria erilaista terapiaa, joiden käyntejä olen hoidellut vapaapäivänäni.

Itselläni on vahva vauva / lapsi kuume, sydän vain sanoo, että kolmas lapsi olisi meidän perheeseen tervetullut. Järjellä en asiaa pysty selittämään, sydän vain sanoo niin. Mutta mieheni ei tunne asian suhteen samoin. Näillä näkymin kolmatta lasta ei meidän perheeseen tule, ja asian surutyö itselläni on kesken.

Itse en ole myöskään ”uraihmisiä”. Voin sanoa suoraan, että olen töissä vain rahan takia. Siis sen takia, että pystyn siten elättämään itseni ja perheeni. Jos voittaisin lotossa tai saisin yllätys perinnön, niin todellakin jäisin pois töistä. Sen verran luterilainen mielenlaatu on, että itsensä ja lapsensa on pystyttävä elättämään. En ole todellakaan tyytyväinen nykyiseen työhöni. Olen jo pitkään pohtinut sitä kuinka voisin olla enemmän lasteni ja mieheni kanssa yhdessä, mutta samalla kuitenkin olisi joku työ jolla saisi maksettua elämänsä. Perhe on ainakin mulle kaikki kaikessa ja haluaisin olla läheisten ihmisten kanssa mahdollisimman paljon.

Nyky-politiikka on kyllä kumman repivää tuon lasten hoidon suhteen. Kotihoidontukea halutaan ilmeisesti rajata reippaasti. Mutta samalla sitten kurjistetaan päivähoitoa. Lisäksi tuntuu näin tavallisena työntekijä perheenä, että tavallisilta keskiverto perheiltä nyhdetään rahaan kaikesta mahdollisesta. Palkka ei nouse, mutta kaikki maksut vaan nousevat. Lapsia ei saisi hoitaa kotona, vaan pitäisi painaa töitä ja lapset sitten ”säilössä” sillä aikaa. Itselläni on aika ristiriitaiset ja epävarmat fiilikset nyky-systeemeistä. Itse ainakin koen, että lapsille annettu aika ja heihin panostus on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

Johanna

Ihana kommentti ja asiaa puhut <3 Kiitos kommentistasi <3

Vaikeita asioita nämä lapsiasiat, kun parinkunnalla on niin erilaiset ajatukset 🙁 Halaus sinne <3

Mulla oli hyvin samansuuntaisia ajatuksia kun lapset oli pieniä. Olin kotiäitinä 5 vuotta, siihen saakka että kuopus täytti 3, esikoinen 5. Mulla oli kauhea kriisi siitä että palasin töihin silloin ja lapset aloittivat päiväkodin, olin tosi huolissani siitä miten he pärjäävät ja miten itse pärjään. Mutta hyvin meni ja itse koen että elämä on nyt ihanassa tasapainossa; teen 80% työaikaa alalla jota rakastan ja illat, viikonloput ja lomat on ihana viettää perheen kanssa.

Johanna

Kuulostaa ihanalta <3 Kiitos, kun kommentoit <3

Lapset on lapsia vain pienen hetken. Jos on mahdollisuus ja pystyy olemaan lasten kanssa kotona on se sen arvoista ja antaa lapsille paljon! Välillä on hyvä miettiä mihin aikaa käyttää, ja mun täytyy henkilökohtaisesti sanoa etten ole hetkeäkään katunut sitä etten ole palannut töihin vaan jäänyt kotiin. Tämä on tämänhetkinen työni. Josta nautin ja tiedän että tämä on lapsille tärkeää. Olen nuori, mä kerkeen palata työelämään kun tunnen että sen aika on. Pitäkööt muut minua yhteiskunnan elättinä tai vastaavana, tiedän sisimmissäni miten asiat on.

Nautia ajastasi kotona lasten kanssa, ja ihanan iso asia kun sanot sen ääneen. Juuri noin asiat pitääkin sanoa! Himskatti me kotimammat tehdään pirun arvokasta työtä!!!

Johanna

<3

Töihin mars, onko kotiäiti = yhteiskunnan elätti ? Suomessa on 214 000 työtöntä eli yhteiskunnan elättiä. Ei muuta kuin kaikki vain töihin, mutta mihin ? Joku onnekas on päässyt Johannan tilalle siksi aikaa kun hän on lasten kanssa kotona. Asioita voi aina miettiä laajemmalta kantilta ennenkuin töksäyttää oman mielipiteensä ainoana oikeana.

Elämää on hyvä joskus ajatella vähän pidemmälle eteenpäin.Itse olin kotona 5v,menin töihin välillä,ja tein kolmannen lapsen kun esikoinen oli 9v. Ei elämää voi rakentaa yhden kortin varaan,mitä vaan voi tapahtua.Elät nyt vauvakuplassa ja kun nuorempi on taapero,toivot uutta vauvaa.Elämässä on muutakin kuin koti ja lapset,vaikka ovatkin tärkeitä ja rakkaita.

Johanna

Tottakai elämässä on paljon muutakin kuin koti ja lapset, vaikka en töissä olekaan.

Hienosti kirjoitettu. Oot kyllä ihan mahtava äiti lapsillesi, tulee hyvä mieli aina lukiessa juttuja teidän arjesta 🙂 Arkikin voi olla juhlaa <3

Ehkä Johnnyllekin alkaa tulla vauvakuume, kun Milo on vähän kasvanut. Meilläkin on miehen kanssa vähän erilaiset toiveet ja halut elämästä, mä haluaisin ostaa omakotitalon, hankkia lapsia yms. kun hän taas haluaa juhlia ja viettää aikaa kavereidensa kanssa mieluummin, ilman vastuuta lapsista tai lainoista. Vähän vaikeaa välillä, kun tuntuu ettei ajatukset kohtaa, mutta eiköhän tämä tästä. Toivon mukaan ainakin 😀

Johanna

En usko, että Johnnylle vauvakuume iskee ikinä, mutta toivon miehen lämpenevän kolmannelle lapselle kuitenkin <3

Jep arjesta voi tehdä "juhlaa" ja itse olen opetellut nauttimaan enemmän hetkestä <3
Meillä oli nuorina ihan sama, Johnny sanoi aina ettei halua lapsia ennen kolmeakymppiä eikä naimisiin mene ikinä, mutta kuinkas kävikään 😉 <3
Toivotaan, että myös teillä miehen mieli muuttuu <3 Muistaisin että ootte nuorempia kuin me vai onko ollut puhetta edes iästä ikinä?

No, meillä on eka parivaljakko pienellä ikäerolla ja olihan se ihanaa olla kotona 3vuotta ja aivan kamalaa oli viedä lapset päiväkotiin, mutta pakko oli palata opiskelemaan. Ei montaa päivää mennyt, kun huomasin, ettei se niin kaameeta olekaan , lapset sai kavereita, virikkeitä ihan toisella lailla ( jos vielä päiväkoti olisi ollut hyvä päiväkoti olisi tilanne ollut aivan huippu, mutta tuo on toisen tarinan aihe) ja itse sain ajatusrauhan päiviksi.
Vuosien päästä saimme kolmannen ja en hetkeäkään pohtinut muuta kuin ’1 vuotiaana hyvään päiväkotiin’ ja itse töihin aikuisten pariin ja miten ihana ratkaisu tuo oli, lapsi kehittyi aivan silmissä, päiväkoti oli kuin toinen koti, ja äitikin jaksoi iltaisin hyvin. Neljäs meni kolmannen kaavalla, tosin hänen tarpeilleen hyvä päiväkoti on eri kuin kolmannen päiväkoti, joten rallailen pyörällä pari päiväkotia ennen töihinmenoa.
Useinhan lasten kanssa on ihanaa, mutta välillä on täyttä tuskaa; tänään pienimmäisten uhmailut, hampaidentulo- ym huudot ja isompien murrosiän kuohut sai iltasella aikaan eijaksaenäämitään -olotilan. Mies tuli hieromaan selkää ja tuumasi ’mitä jos yritettäis vielä niitä kolmosia’. Vieläkin tuntuu, että nyt riittää.

Johanna

Hihii hauska lopetus kommentille 😉 Välillä on rankkaa tämä kotiäitiys, mutta tää on kyllä mun juttu ja lapsetkin tykkäävät <3 Kiva, että te olette myös löytäneet teidän perheelle sopivan ratkaisun <3 Kiitos vielä kommentistasi <3 🙂

On hienoa että olet löytänyt vahvuutesi äitiydestä ja voit sanoa että se on se sinun juttusi. Kun haluat aidosti olla läsnä lapsillesi ja elää lapsiasi varten, saavat murusesi terveen pohjan oman identiteettinsä rakentamiseen. Onnekas on se, joka voi sanoa, että hänen lapsuutensa on ollut rakkaudentäyteinen. <3 Itselläni on 1- ja 3-vuotiaat lapset, joille haluan olla niin hyvä äiti kuin osaan. Itselleni tulee mieleen useita syitä, miksi koen kaksi lasta sopivaksi määräksi itselleni ja ohessa niistä muutamia. Korostan vielä, että nämä ovat ihan henkilökohtaisia syitäni kahteen lapseen, eivätkä ne ole yleispäteviä totuuksia mihinkään. Haluan kuitenkin mainita ne, koska olen itsekin miettinyt tätä lapsilukuasiaa ja postauksesi osui itselleni ajankohtaiseen aiheeseen.

– Kun perheessä on kaksi lasta ja kaksi aikuista, voivat molemmat lapset saada suht usein henkilökohtaista huomiota aikuiselta.
– Useimpiin autoihin mahtuu kaksi lastenistuinta takapenkille väljästi, mutta kolmas tuottaa jo päänvaivaa. Meille se kolmas olisi mahdottomuus.
– Mitä enemmän lapsia, sen isompi asunto tarvitaan.
– Mitä enemmän lapsia, sen enemmän vanhemmat saavat kuskata lapsia harrastuksiin ja muihin menoihin. Kun lapsia on kaksi, voivat he harrastaa melko vapaasti ja aikuisilla on mahdollisuus kuskata lapsia silloin kun tarve vaatii (näin siis meidän tapauksessamme).
– Mitä enemmän lapsia sen useampi perinnönjakaja.
– Mitä enemmän lapsia sen vähemmän pystyy auttamaan kutakin lasta taloudellisesti hänen myöhemmissä elämänvaiheissaan. Mikäli haluaa antaa kullekin lapselle yhtä paljon "apu-rahaa".
– Useat lomamatkat, turistikohteet yms. on suunnattu kahdelle lapselle ja kahdelle aikuiselle.
– Kahdella lapsella on jo seuraa ja tukea toisistaan niin lapsena kuin toivottavasti aikuisenakin.

No niin, tulihan niitä syitä, enkä kehtaa miettiä enempää. 😉

Mukavaa syksyä teille!

Johanna

Hihii nauratti tuo sun loppu kommentti ettet kehtaa enempiä miettiä 😉 Mutta juu siis näitä samoja asioita varmasti monikin pohtii 🙂 Meille kolmas lapsi mahtuisi oikein hyvin kaikin puolin <3
Mukavaa syksyä sinne myös! <3 <3

Muistan tuon tunteen, kun olin saanut lapset pienellä ikäerolla. Tunne töihinpaluusta tuntui niin kamalalta, että olisin tehnyt mitä vaan jotta olisin voinut jäädä loppuelämäksi kotiin. Elämään tuli sitten paljon muutoksia. Lopulta löysin itseni koulunpenkiltä, lasten ollessa 3- ja 4v.vuotiaat. Kun pääsin pois kotiympyröistä, tunsinkin paljon enemmän vapautta!

Sitä varmasti elää ”kuplassa” kotiäitinä, eikä osaa ajatella eteenpäin. Ei voi toki yleistää. Nyt lapset ovat ala-asteella koulussa. Me vanhemmat olemme molemmat 3-vuorotyössä, minun töiden joustaessa miehen vuorojen mukaan jotta saamme arjen pyörimään. Itselläni on vaihtelevaa vauvakumetta, nyt on taas kuumin vaihe päällä =) Mies ei lämpeä ajatukselle enää ollenkaan. Kovasti kyllä pähkäilen itse, voisiko enää ajatella olevani kotona? Ja kuinka tämä hyvä kokonaisuus pyörisi enää vuosien päästä, kun olisi vielä yksi päiväkotiin menijä?

Hyvä, että voitte keskustella asiasta =) Hyvää syksyä teille!

Johanna

Ihana kommentti Memmu, kiitos <3 Hihii mua hymyilytti niin tuo sun kuumin vaihe päällä 😉 <3
Musta on ihana olla lasten kans kotona, töitä ehdin sitten tehdä myöhemmin vuosi tolkulla 🙂
Hyvää syksyä sinne myös! <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.