Yleinen
13.9.2017

Muutoksen tuulet

Muutoksen tuulet

Tänään luvassa pitkästä aikaa toivepostausta! Mä olen alkanut pikkuhiljaa käydä blogista vanhoja postauksia läpi ja muutamia kuvia olen poistanut ja pikkuisen tekstiä myös. Olen pitänyt blogia jo noin viisi vuotta ja hiljalleen jutut esimerkiksi Amaliasta ovat muuttuneet hyvin paljon pintapuolisimmiksi kuin ennen. Amalian sairaudesta ja sairauteen liittyvistä lääkärikäynneistä en ole enää kirjoittanut ja blogin nimen tulen jossain kohdin myös vaihtamaan. Tuliluomen laserhoidosta ja hoidon vaikutuksista aion jakaa kuvia edelleen, mutta muut kontrollit sairauteen liittyen ovat jääneet pois.

On selvää, että blogi muuttuu lasten kasvaessa. Mä olen tykännyt kirjoittaa erilaisista aiheista ja jutuista eikä jokaisessa postauksessa lapset ole se pääjuttu.

keksisuu

Keksisuu!

Meidän lapset tykkäävät olla kameran edessä ja jos eivät välillä tykkää, niin silloin ei kuvailla lainkaan. Toivepostauksen esittäjä kysyi miten saan lapset olemaan kameran edessä niin luontevasti, kun ovat lukijan mielestä aina niin edukseen kuvissa. Tämä varmasti johtuu siitä, että lapset tykkäävät olla valokuvattavana ja usein blogistani löytyy kuvia arjen hetkistä, jotka on ollut kiva taltioida. Räpsin kuvia eri tilanteista useita ja sitten valitsen blogiin ne parhaat ja onnistuneimmat kuvat. Joskus kaikki kuvat ovat huonoja ja ne jäävät sitten blogista kokonaan pois.

kerholainen

Lähipiiri on suhtautunut alusta asti blogiin tosi luontevasti ja hyvin. Kehuvat paljon ja tykkäävät seurailla elämäämme myös tätä kautta, vaikka monesti tietävätkin jutut jo etukäteen. Tämä on perheellemme oikea muistojen taivas ja voi että miten tulin hyvälle mielelle vanhoja postauksia lukiessa. Alku oli hyvinkin tönkköä, mutta parani pikkuhiljaa. Oli ihana lukea omia vanhoja arjen kuulumisia ja todeta, että elämämme on yhtä tasapaksua ja ihanaa edelleen. Vieläkin saunotaan ja leivotaan sitä samaa maailman parasta pannukakkua.

Mä mietin aina tarkkaan mitä julkaisen blogissa ja joskus olen jo alkanut kirjoittaa jotain juttua ja pyyhkinyt sen sitten kokonaan pois ja todennut, että en haluakaan kertoa tästä. Aika avoimin mielin tätä blogia on tullut kuitenkin tehtyä, mutta paljon on myös sellaista mistä en ikinä kirjoittaisi ja jakaisi blogissa.

kerholainen

Aiheet kirjoittamiseen löydän helposti. En koskaan väännä tänne mitään väkisin, vaan lähes aina kun kirjoitan näppäimistö sauhuaa hirmuisella tahdilla. Jos ei kirjoitusfiilistä ole, pidän muutaman päivän tauon.

Blogi on mulle hirmuisen rakas ja Te rakkaat lukijat olette todella tärkeitä. Teidän kommentit ovat kultaa ja niitä on ihana vastaanottaa. Joskus kommenttien vähäisyys aiheuttaa itselleni kehnon tunteen ja mietin herättääkö blogi enää mitään tunteita lukijoissa, kun yhtään kommenttia ei tule, mutta sitten voikin yhtäkkiä tulla ihan puskista jokin kommentti, joka saa hymyn huulille ja tiedän taas, että kyllä siellä tykätään ja menossa kuljette mukana edelleen. Kommentit on kuitenkin iso osa blogia ja ilman niitä tuntuisi tyhjältä kirjoittaa. Kommentit ovat kirjoittajalla tärkeitä ja vastaaminen lukijalle yhtä lailla. Mä pyrin vastaamaan jokaiseen kommenttiin, vaikka joskus siinä voi mennä jopa muutama päivä.

Blogi on antanut mulle todella paljon ja sen kautta olen saanut kokea kivoja juttuja ja päässyt tutustumaan moniin ihmisiin, myös teihin lukijoihin. Iso kiitos teille kaikille ketkä vuodesta toiseen olette mukana olleet ja tietysti samoten uusimmille lukijoille. On ihan parasta välillä saada kommentti lukijalta, joka on vasta hypännyt matkaan ja on halunnut kahlata blogin alusta asti läpi ja on kiitollinen ja onnellinen löydettyään sen <3

Avainsanat

Kommentit

Niinkun tiedätkin, tykkään tosi paljon sun blogista! 😀 On ollut mahtavaa ns. elää mukana teidän jutuissa ja monet kerran olen nauranut ääneen kaikelle hauskalle, ihastellut kuinka suloisia teidän lapsenne ovat ja sitten taas vastapainoksi ollut tippa linssissä silloin, kun olet kirjoitellut vastoinkäymisistä. <3 Tuntuu jotenkin melkein hassulta, miten muka ihan pienessä hujauksessa Amaliasta ja jopa pienestä Milosta on kasvanut jo noin isoja :') Niin se aika vaan rientää!

Johanna

Juu tiedän ihana <3 <3 Musta on ihan huikeeta kuinka monet teistä on ollut jo niin pitkään mukana, siitä mulla tulee tippa linssiin <3 Kiitos kun jaksat aina kommentoida <3 🙂

Täällä yksi lukija joka löysi sattumalta tämän blogin.Lähes vuosi sitten taisi olla kun tämän läpi alusta asti kahlasin. Itse tykkäsin alkuaikojen tyylistä, ehkä syvällisemmästä meiningistä ja niistä Amalian sairauteen liittyvistä jutuista. Ehkä johtuen siitä, että itsellänikin on erityislapsi. Mutta tykkään lukea edelleen ja ymmärrän kyllä, että muutoksen tuulet puhaltaa… Jatka hyvää ”työtä” 🙂

Johanna

Moi Rellu <3 Kiitos sanoistasi ja ymmärrän hyvin, että kiinnostusta olisi sairauteen liittyviin juttuihin, vertaistuki on tärkeää <3 Ihana kuitenkin, että tykkäät jutuista edelleen, vaikka muutosta on ollut <3

Toistan samaa mitä jo moni muukin. Ilolla luen hyvät ja kiukkuisemmatkin postauksesi. Olen tehnyt niin jo blogin alkuajoista saakka. Kirjoitat niin elämänmakuisesti ja aidosti. Ihanin asia blogissasi on kuitenkin se syvä rakkaus, joka perheestäsi ja sinusta välittyy. Ymmärrän, että rajaat blogiasi enemmän ja teet siinä varmasti oikein. Ihmisillä kun tuntuu nykyään olevan niin suuri into lytätä ja arvostella muiden valintoja. Kiitos ettet kuitenkaan lopeta blogiasi! Ihanaa ja iloista syksyä teidän perheellenne! ☀️

Johanna

Voihan sentään, niin ihana kommentti, että aivanhan tässä liikuttuu, kiitos sanoistasi <3 <3
Ihanaa ja iloista syksyä sinnekin ja kiitos vielä kauniista sanoistasi <3 <3

Nyt on aivan pakko kommentoida, että loistavaa, juuri oikea linjaus, kun lapsiasi ajattelet. Tästä aiheesta joskus jonkun toisen kommentoijan kanssa kommenttilootassa väittelinkin.

Joskus jutun otsikko oli alaston poika trampoliinilla ja miehen piti ensin tarkistaa, ettei tilanteesta ollut kuvaa, oikeasti olin aivan varma, että juttu on tilannekuvan kanssa. Ei ollut onneksi .

Ja vielä mahtavampaa, blogin nimen muutos! Laita jokin unelma-arkea ihanilla tms nimeksi. Sitä se taitaa kuitenkin enemmän olla kuin sairaudessa rypimistä. Voisin kyllä itse laittaa pystyyn blogin Hannan Paiseet, jossa kävisi elämän kipukohtia läpi 🙂

Johanna

Huoh harmi, että oikeasti kuvittelit, että olisin voinut laittaa tästä kuvan..

Kiitos blogistasi! Olen ollut mukana kauan, varmaan aika pitkälti blogin alkuvaiheesta lähtien. varmasti ihan luonteva muutos, että lasten kasvaessa painopiste muuttuu. Musta on ollut ihan virkistävää ja hauskaa lukea myöskin sisustusjuttuja ym. Ihania syyspäiviä! 🙂

Johanna

Kiitos Hosuli kauniista kommentistasi <3 <3 Ja ihania syyspäiviä sinne myös <3

Luen ahkerasti blogiasi ja tykkään sun tavasta kirjoittaa, kun kirjoitat niin aidosti.Sulla on taito nähdä asioissa hyvät puolet ja iloita pienistäkin asioista. Hyvälle mielelle mut on usein saanut tein lasten hassut lausahdukset tai tekemiset 🙂 Tykkään myös kun kerrot mitä oot löytäny kirpputoreilta kun harrastan niissä kiertelyä itekin 🙂 Mukavia syyspäiviä! <3

Johanna

Kiitos aivan ihanista sanoistasi Katja <3 <3 Mun täytyykin kuvailla viimeisimmät kirpparilöydöt, jotka tein Laurinpäiviltä! Mukavia syyspäiviä ja huomenna taas nähdään pikaisesti 😉 <3

Hei mullakin nuo kirpparilöytöjutut on suosikkeja. Kaupasta ja kalliilla osaa ostaa jokainen, mutta kirpparilöytöjen teko on jännempää.

Heippa! Täällä aktiivinen lukija, en ole tainnut jättää ikinä kommenttia! Ehkä tuntuu ettei ikinä ole aikaa jäädä kirjoittamaan, hyvä kun ehtii välillä pysähtyä lukemaan 😀 täällä äiti, poika 4v ja tyttö 1,5v :)sinulla on ihana elämän makuinen blogi 🙂

Johanna

Heippa Tytti <3 Hahhhaaa näinhän se on 😉 Kiitos kauniista sanoistasi ja ihana, kun kommentoit <3 <3

Mäkin olen melkein alusta asti lukenut sun blogia ja välillä kommentoinutkin.
Arvostan sitä että kuvaat teidän arkea rehellisesti iloineen ja suruineen.

Eilen itseasiassa mietin sun yhtä blogikirjoitusta (”Vaikeat PMS-oireet”) jossa kuvasit hankalaa päivää lasten kanssa kun olit ”kiukkupussi”…Mulla oli siis itselläni eilen koko illan huono äiti-fiilis (aiheuttajana vain väsymys, menkat ja se että esikoinen oli käyttäytynyt vähän huonosti iltapäiväkerhossa) ja siinä sitten lasten hampaita pestessä tuli mieleen tuo sinun kirjoitus ja se helpotti sillätavalla mun oloa että muistin että muillakin on huonoja päiviä. Eikä se tee äidistä huonoa että joskus on huono päivä. Onneksi tänä aamuna sain todeta että uusi päivä, parempi mieli 🙂
Mutta kiitos sulle ihanasta blogista ja kuljen mukana jatkossakin!

Johanna

Jep sähän kommentoit aika paljonkin, kiitos siitä <3 Aivan mahtava kuulla, että sulla tuli mieleen mun vanha kirjoitus ja se ehkä vähän helpotti sun oloa! <3 Ja näitä kiukkupäiviä tulee kaikille, niin lapsille kuin vanhemmille, ainakin meillä täällä edelleen tuittuillaan ja toisinaan ollaan taas niin onnellisia 😉 <3

Itse olen tykännyt sun blogissa eniten just Amalian sairauteen liittyvistä jutuista ja olen harmitellut itsekseni kun niitä on ollut niin vähän viime aikoina. Toki ymmärrän, että lapsen yksityisyyden varjelemisen takia ei kaikkea halua enää jakaa kaikille.
Mun mielestä vaan nimen omaan Amalian sairauden takia tämä blogi on aiemmin erottunut muista ja on herättänyt kiinnostusta lukea tätä aktiivisesti. Ja siksi toivoisin, että jutut Amalian sairaudesta saisivat olla esillä jatkossakin jossain muodossa.
Mutta kaikenkaikkiaan tykkään sun blogista!

Johanna

Kiitos Kaarina kommentistasi ja toivottavasti pysyt matkassa mukana, vaikka lääkärikäynnit ovat jääneet blogista pois! Laserhoidon tuloksista tulee juttua ja kuvia, kunhan sinne nyt päästäisiin taas! Ihanaa syksyä sulle <3

Heipsan !

Olen seurannut blogia alusta asti ja oikein odotan uusia postauksia 🙂 Toivon todella, että jatkat blogin kirjoittamista ja kerrot teidän tavallisesta arjestanne 🙂

Johanna

Heipsan <3 Kiitos kauniista sanoistasi <3 <3 Ihana olet <3

Tämä on ihan lemppari blogi.
Innolla Odotan aina uutta postausta. Kirjoitat niin aidosti <3

Johanna

Ihana, kiitos paljon Milla <3 <3

Moi! Koskaan ennen en ole blogiisi kommentoinut, en sitä usein muihinkaan blogeihin tee. Tykkään lukea postauksia, ja ne saavat ajatukset heräämään, mutta jostain syystä kommentointi aina jää, kun suhaan seuraavaan blogiin tai juttuun!
Pidän ajatuksesta, että lasten yksityisyyttä edes hiukan varjellaan, ja osa jutuista jää vain teille perheille tietoon.
Kaikkea hyvää teille, luen myös jatkossa, ja toivottavasti muistan edes toisinaan kommentoida!

Johanna

Moi norppa <3 Sama mulla, mä oon äärimmäisen huono kommentoimaan muiden blogeihin ja se on kyllä tylsä juttu 🙁 Kaikkea hyvää sinnekin ja ihanaa syksyä <3

Saako esittää postaustoiveen? Vähän syväluotaavampi juttu lasten näkymisestä julkisessa blogissa, tää kun monesti on herättänyt puoleen ja vastaan keskustelua.
Osa bloggaajistahan ei julkaise lasten kuvia kun taas osa jopa vähän myy blogia lapsillaan. Ois mielenkiintoista kuulla omia ajatuksiasi! Tai ylipäätään lasten näkyminen somessa.
Hyvää syksyn alkua teille! ♥

Johanna

Kiitos toiveesta <3 Tästä on tosiaan kirjoiteltu monessa blogissa ja voisinhan mäkin siitä kirjoitella 🙂 Hyvää syksyä sinne myös ja kiva, kun kommentoit <3

Otsikko antoi odottaa jotain suurempaa: töihin paluuta, blogin muuttoa tms. Nyt ei tekstiä lukiessa ihan auennut se, miten otsikko liittyi itse tekstiin.

Yritän itse kommentoida lukemani blogeja säännöllisesti. Kirjoittamasi blogi on mielestäninpositiivisen kuvaileva, ei niinkään kärkäs ja kantaa ottava. Blogit, jotka saavat lukijat närkästymään (joko itse tekstistä tai sen keräämistä kommenteista), keräävät varmasti myös enemmän kommentteja. On helpompi lukijana kommentoida olevansa eri mieltä tai samaa mieltä, kuin kirjoittaa kommenttia melko neutraalista tekstistä koskien vaikka viikonlopun kuulumisia.

Johanna

Heh ei tämän suurempaa tällä kertaa ollut luvassa 😉 Otsikolla viittasin siihen, että blogi on alkanut hiljalleen muuttua, Amaliasta ei tosiaan juttua ole juurikaan kuin pintapuolisesti ja lääkärireissuista ei enää kirjoituksia tule. Blogin nimen vaihdos on myös ”työnalla”. Tässä syyt miksi otsikkona käytin Muutoksen tuulet 🙂

Voi että miten harmittaa, kun tulee jätettyä kommentti niiin harvoin, vaikka aina luen postaukset ja facebookissa tykkään aina kun postauksen jaat, ikään kun sen merkiks että luettu on ja postauksesta tykätty! Pitääkin panostaa tähän kommentointiin jatkossa! Oon lukenu sun blogia ihan alusta asti! Ja vielä useemman vuoden jälkeen tykkään! <3

Johanna

Ihana kuulla <3 Ja kyllä mä huomaan aina tykkäykset ja ne lämmittää kovasti mieltä <3 Kiitos kun tulit kommentoimaan tänne myös taas <3 <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.