Yleinen
4.9.2013

Mustasukkainen Amalia

Mustasukkainen Amalia

Maanantaina ilma oli synkkä ja sateinen, joten onneksi oli kerhopäivä. Amalia sai ensimmäisen mustasukkaisuuskohtauksen kerhossa, ihan pienen vain, mutta kuitenkin. Amalia leikki nätisti kahden tytön kanssa parkkitalolla ja samaan aikaan kävin lepertelemässä vähän matkan päässä köllivälle vauvalle. Amalian kasvoille vääntyi vihainen ilme heti hänen huomattua mitä äiti oli tekemässä. Tämän jälkeen alkoi pieni kätinä ja kiukuttelu ja Amalia jätti leikin kesken ja tuli luokseni. Selvää mustasukkaisuutta, tämä on minun äitini ei sinun.

Mustasukkaisuus jatkui myöhemmin kotona Nuuskun parkkeerattua ahterinsa syliini. Amalia säntäsi haukkana paikalle ja aloitti kitinän. Kerroin Amalialle hauvan olevan nyt hellittävänä ja että myös Amalia mahtuisi syliin, mutta ei kelvannut ja neiti otti ja lähti.

Kolmas ja huomattavasti pahempi mustasukkaisuuskohtaus sattui tiistaina leikkipuistossa otettuani Amalian puolivuotiaan pikkuserkun syliini. Amalia huusi edessämme kyyneleet valuen ja minua alkoi melkein naurattaa. Pikkuserkkukin hymyili maireasti sylissäni Amalian huudolle. En antanut vauvaa pois vaan yritin pyytää Amaliaa toiselle polvelle istumaan. Itku ja huuto vain jatkui, mutta huolimatta siitä pidin vauvaa vielä hetken aikaa sylissäni. Jotenkin tämä mustasukkaisuus omasta äidistä tuntui minusta hyvältä, sillä näin kuinka tärkeä olen Amalialle.

Amalia ei ollut kovinkaan hyvällä tuulella maanantaina kerhossa ja lähdimme kotiin jo ennen kerhon loppumista. Kysyin Amalialta haluaako hän kotiin ja tyttö nyökkäsi vain surullisen näköisenä, joten päätin, että tältä päivältä kerhoilu saa riittää. Amalia ei ole koskaan halunnut lähteä kerhosta omin tahdoin kotiin, mutta aina ei vain ole hyvä päivä. Usein mietin Amalian ollessa huonolla tuulella, että tuleekohan hänelle hampaita tai yritän etsiä jotain muuta syytä kiukuttelulle, mutta täytyy muistaa että joskus varmasti näillä pienilläkin ihmisillä on vain huono päivä ihan niin kuin meillä aikuisillakin.

Amalian nukuttua päiväunet oli meininki ihan eri. Neiti oli hyvällä tuulella ja meillä oli mukava loppupäivä.

Tiistaina lähdimme heti aamusta leikkipuistoon. Ilma oli jälleen viileä, joten laitoimme ensimmäistä kertaa syystamineet päälle. Amalia oli jälleen huonolla tuulella eikä halunnut lähteä pikkuserkkunsa kanssa leikkimään vaikka pikkuserkku häntä tulikin kädestä pitäen portilta hakemaan. Hetkittäin Amalia kuitenkin leikki ja oli hyväntuulinen, mutta välillä aina harmitus iski. Yhden kerran ilmestyi myös piru päähän kun pikkuisesta nyrkistä lensi hiekkalasti pienen pikkuserkkuvauvan päälle. Amalia ymmärsi tehneensä tuhmasti ja pyysi halaamalla anteeksi.

Päiväunien jälkeen iltapäivä ja ilta sujui leppoisasti. Meillä alkoi muskari, jossa Amalia oli kesätauon jälkeen aivan elementissään. Amalia nautti musiikista ja soitti hienosti kapuloilla ja osasi lennättää kädet ilmaan ohjaajan näyttäessä mallia. Kaikki muskarilaiset olivat kasvaneet kovasti ja monet osasivat jo kävellä. Ohjaaja kertoi 1-2-vuotiaiden ryhmän olevan haastellisin ikä. Monikaan lapsista ei malttanut pysyä paikoillaan vaan soittamisen ja laulamisen sijaan monet muut asiat tuntuivat houkuttavimmilta. Täällä odotetaan jo kovasti seuraava muskarikertaa niin kivaa oli äidistäkin.

Palatessamme kotiin hieman ennen viittä aloin vauhdilla valmistaa päivällistä. Seuraavan kerran tiedän laittavani maanantaina ruuaksi vaikka makaronilaatikkoa, jota on helppo pannulla tai mikrossa lämmittää tiistaisen muskarin jälkeen. Mummi tuli illalla moikkaamaan Amaliaa ja tästähän tyttö oli mielissään.

Myöhemmin kävimme koko perhe pitkän iltalenkin ja loppumatkasta Amalia matkusti rattaiden sijaan isin sylissä ja hartioilla. Johnny on kantanut muutamaan otteeseen Amaliaa hartioillaan ja muistan aina oman isäni kantaneen minua samanlailla. Tulee hyvä mieli muistaessa lapsuudesta tälläisiä hetkiä.

Illalla mielenkiinto ei antanut periksi ja oli pakko avata televisio ja katsoa keitä julkkiksia BB taloon asteli.

Viime yönä Amalia nukkui melkoisen huonosti ja olimme Johnnyn kanssa menneet nukkumaan vasta puolen yön aikaan. Aamulla huomasin Amalian yöpaidan olevan märkä ja myös sängyssämme oli lammikko. Käytämme Amalialla öisin Pappersin teippivaippaa ja nyt taitaa vaipan painorajat paukkua. Amalia on saanut uuden hienon autot vesipullon, josta hän tykkää pitkin päivää lipittää vettä, joten tässä yksi syy suureen yökasteluun.

Uusi vesipullo

Uusi vesipullo

Tänä aamuna puoli kymmenen jälkeen olimme avoimessa päiväkodissa, jonne saapui hieman meidän jälkeemme ystäväni ja Amalian ystävä. Amalia viihtyi mainiosti eikä kiukutellut kertaakaan. Amalia oppi myös uuden sanan, joka on Barbi. Hän sanoo barbin tietysti hienosti ilman ärrää, joten barbi on Amalian sanomana BAABI.

Aallokkoon lähdössä. Amalia raahaa milloin minkäkin lelun autoon mukaan, tänään hän valitsi pupun

Aallokkoon lähdössä. Amalia raahaa milloin minkäkin lelun autoon mukaan, tänään hän valitsi pupun

Välipalan ja päivällisen syötyämme lähdimme siskoni perheen luokse, sillä Johnny sanoi tekevänsä tänään pidemmän päivän töissä. Iida ei ollut mielissään serkkunsa tulosta vaan huusi ettei pidä Amaliasta. Amalia ei ollut moksiskaan vaan säntäsi leikkeihinsä. Myöhemmin pikkutytöt ajelivat ulkona lava-autolla kuin siskokset konsanaan. Trampoliinissa Amalia hoki pomppii pomppii ja luulin hokeman tulevan Iidan suusta kunnes siskoni sanoi, että Amalia on alkanut jutella kovasti sitten viime näkemän.

Välipalalla

Välipalalla

IMG_2335

IMG_2338

IMG_2346

Uusia ilmeitä

Uusia ilmeitä

IMG_2352

Banaania päähän

Banaania päähän

IMG_2358

IMG_2359

Mitä mulkkaat mamma, anna mun rapsuttaa rauhassa

Mitä mulkkaat mamma, anna mun rapsuttaa rauhassa

Amalia kävelee nykyisin sisällä yksi kumisaapas jalassa ja sen hän osaa pukea ihan itse

Amalia kävelee nykyisin sisällä yksi kumisaapas jalassa ja sen hän osaa pukea ihan itse

Siivilä päähän

Siivilä päähän

Juntti

Juntti

Kotiin tultuamme kävimme Nuuskun kanssa iltalenkin ja olin aikaisemmin luvannut Amalian pääsevän kylpyyn pitkästä aikaa. Mentyämme kylpyhuoneeseen Amalia osoitti heti ammetta.

Kylvyn jälkeen telkkari päälle

Kylvyn jälkeen telkkari päälle

Telkussa ilmeestä päätellen jotain hyvin kiinnostavaa

Telkussa ilmeestä päätellen jotain hyvin kiinnostavaa

Monttu auki

Monttu auki

Vähän tässä keimailen

Vähän tässä keimailen

Ai hymyillä pitää vai?

Ai hymyillä pitää vai?

IMG_2382

IMG_2383

IMG_2384

IMG_2386

Nyt kahtena peräkkäisenä päivänä kaksi ”tuntematonta” ihmistä on kehunut blogiani kasvotusten. Tämä tuntui mielettömän hyvältä vaikka aluksi hieman häkellyin. Aina sitä ei ihan ymmärrä kuinka moni ihminen blogia lukeekaan ja voikaan olla kiinnostunut meidän elämästämme. Te lukijat olette kaikki äärettömän tärkeitä ja aina ilolla odotan ja luen Teidän kirjoittamianne kommentteja. Ja nyt kun vielä kasvotusten olen saanut palautetta en voi kuin hymyillä.
Kiitos Teille jokaiselle lukijalle, olette parhaita! <3

Avainsanat

Kommentit

jos miehesi kirjoittaisi sinusta blogissaan näin

”Johannalle meni piru päähän”

”Kolmas ja huomattavasti pahempi mustasukkaisuuskohtaus sattui tiistaina baarissa otettuani Johannan parikymppisen pikkuserkun syliini. Johanna huusi edessämme kyyneleet valuen ja minua alkoi melkein naurattaa. Pikkuserkkukin hymyili maireasti sylissäni Johannan huudolle. En antanut neitosta pois vaan yritin pyytää Johannaa toiselle polvelle istumaan. Itku ja huuto vain jatkui, mutta huolimatta siitä pidin nuorta naista vielä hetken aikaa sylissäni. Jotenkin tämä mustasukkaisuus omasta miehestä tuntui minusta hyvältä, sillä näin kuinka tärkeä olen Johannalle.”

johanna

Hahhaaa, illan naurut mulle ja miehelle 😉

Löysin blogisi vähän aikaa sitten ja nyt joka päivä odotan uutta juttua. Kirjoitat ihan aidosti teidän elämästä ja niistäkin asioista, jotka ei ole mennyt niin hyvin. Liian usein blogeissa on lapsistakin lähes jotain muotikuvia hienoissa vaatteissaan, joten tällainen ”tavallisuus” on tosi virkistävää. Minua myös kiinnostaa tämä Amalian sairaus, josta en ole aikaisemmin kuullutkaan. Kuinka usein laserhoitoja voi tehdä suhteessa niiden riskeihin ja millaisia hoitotuloksia niistä voi yleensä odottaa? Ilmeisesti sairaus ei muulla tavoin tällä hetkellä vaikuta Amalian elämään. Ihana tyttö ja ihana blogi!

Kiitos hirmuisesti! <3 Ihanaa kun löysit blogin 🙂
Laserhoitoja voi tehdä 6 viikon välein, mutta todellisuudessa hoitoihin ei pääse niin usein. Nyt Amalia kävi hoidossa viime perjantaina eli 30.9 ja seuraava hoitokerta on vasta 13.12.
Nukutushan hoidossa se riskitekijä minusta on, mutta luotan täysin Lastenklinikan nukutustiimiin, mutta joka kerta se nukutus mietityttää. Hoitotulokset ovat yksilöllisiä, mutta olen kuullut paljon hyvistä hoitotuloksista ja näyttäähän tuo Amalian luomi vaalenneen jo huimasti kun vertaa sitä vanhoihin valokuviin 🙂

Amalialla on vasemmassa silmässä glaukooma eli silmänpainetauti, mutta muita oireita Sturge-Weberistä ei onneksi ole tällä hetkellä <3

tämä blogi on vaan yksinkertaisesti niin ihana ja hyviä tilannekuvia! Löysin blogin sattumalta aikaanaan ja nykyää luen säännöllisesti. Kaikkea hyvää teille <3

Ihanaa, kiitos <3
Kaikkea hyvää sinulle myös! <3

Pidän kans tosi paljon blogistasi. Tätä on ilo lukea. Vaikka elämäntilanne on aivan eri, on mukava seurata perheenne elämää. Kaikkea hyvää teille! 🙂

Ihana kuulla, kiitos kovasti! 🙂
Kaikkea hyvää myös sinulle! 🙂

<3

<3

Aina yhtä suloinen tuo pieni tyttö 🙂

Voi kiitos kovasti 🙂

on kiva lukea tätä blogia

Kiva, kiitos! 🙂

Pidän blogista tosi paljon! Kirjoitat ihanan maanläheisesti -ja riittävän pitkiä tekstejä! Onneksi postailet lähes päivittäin 🙂 Amalia on tosi suloinen tyttö! Kuinka monta kertaa muuten noita laserhoitoja on suunnitteilla yhteensä tehdä? Voi olla, että oot asian jo blogisi puolella kertonut, mutten muista. Olisi kiva, jos tekisit vaikka postausta missä on ennen ja jälkeen kuvia Amaliasta tän laserhoidon aikana! 🙂

Kiitos kovasti, ihana kuulla <3
Amalia on nyt käynyt laserissa kahdesti eivätkä ole vielä sanoneet mitään montako kertaa on vielä edessä. Sen ovat sanoneet, että pyritään siihen, että hoidot ovat ohi esikouluun-kouluun mennessä eli pitkä prosessi. Kiva postaus idea, toteutan varmasti!

Juttujasi on ilo lukea ja katsella kuvia.
Olet luotu äidiksi 🙂
Hyvää syksyä! 🙂

Eikä siis niin ihana kommentti, mä en kestä, kiitos <3
Hyvää syksyä sinullekin! 🙂

Tuli vaan kuvia katsellessa mieleen, että onko Amalian iho saman tuntuinen tuliluomen kohdalta kuin ”normaalin” ihon? Vai tunteeko siinä jotain eroa?

Amalia on kyllä todella suloinen ja tomeran oloinen 😀

Kiitos hirmuisesti, tomera täti tosiaan! 😉 Iho on tuliluomen kohdalta yhtä pehmoinen kuin normaalikin iho, ei siis mitään eroa onneksi <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.