Yleinen
30.5.2013

Mummin kukille kyytiä

Mummin kukille kyytiä

Keskiviikko oli touhua täysi. Aamulla aloin siivoamaan ja keskeytin siivouksen ajaksi kun kävimme Agrimarketissa äitini, Amalian ja Nuuskun kanssa. Ostin valkoista koristekiveä pussillisen, joka jäi etupihan penkistä uupumaan jokin aika sitten. Lisäksi löysin vanhan näköiseksi tehdyn ikkunan, juuri sellaisen jota olen pitkään etsinyt. En voinut olla ostamatta sitä vaikka tiesin saavani noottia Johnnyn nähdessä sen. Minua ei pitäisi päästää kaupoille ollenkaan, sillä löydän aina jotain ostettavaa. Silloin kun ei ole rahaa en kaupoille edes lähde turhaa kiusausta hakemaan. Äitini piti lähteä vain seuraksi, mutta hänen mukaansa tarttui kuitenkin kaunis posliininen kannu. Niinpä oloni oli parempi kun muutkin hairahtuvat kauniiden tavaroiden edessä. Amalia jaksoi hyvin, mutta äitini ei, sillä Amalia halusi olla vain mummin sylissä. Itse sitä on niin tottunut kantamaan Amaliaa ettei hän minusta mitenkään erikoisen painavalta tunnu.

IMG_9738

IMG_9735

IMG_9737

Kotiin tultuamme imuroin vielä yläkerran, mutta Amalia hermostui tästä tyystin, joten imuroin kaksi huonetta Amalia sylissä roikkuen. Kuten olen kertonut Amalia on nukkunut jälleen huonosti päiväunia, vain puoli tuntia tai alle. Nyt kuitenkin uni maittoi pitkästä aikaa melkein puolitoista tuntia mikä oli aivan mahtava lepotauko minulle. En oikeastaan voi ymmärtää mitä valittamista on lapsissa, jotka nukkuu kaksi tai kolme tuntia päiväunia aina, sillä minusta päivä menee kuin siivillä Amalian nukkuessa hyvin.

Tällä viikolla olemme viettäneet aikaa Amalian ja Nuuskun kanssa ilman isiä, sillä Johnny on tullut töistä parina päivänä vasta Amalian nukkuessa yöunia. Isi ei ole siis nähnyt Amaliaa kahteen päivään. Tänään kävelimme Amalian päiväunien jälkeen mummille, jossa saimme mummista ja enosta seuraa. Amalia meni heti sisään päästyämme osoittelemaan takapihan ovea, koska ulos oli päästävä. Äitini keitti kahvia ja teetä ja söimme vaniljaviinerit. Amalia sai herkutella kuivatuilla hedelmillä, mutta heltyihän se mummi tietysti viineristäänkin antamaan pikku kerjäläiselle.
Ruuaksi mummi oli tehnyt lihapullia tomaattikastikkeesa ja makaronia. Lisäksi tarjolla oli kurkku-ja tomaattiviipaleita. Amalia sai syödä muovisesta eväskiposta, koska mummi ei raaskinut antaa Amalialle muumilautasta ja hyvä niin. Ruuan jälkeen vietimme aikaa vielä takapihalla kunnes mummi ajoi meidät kotiin Amalian alkaessa tehdä tihutöitä. Oli mummilla ihan oikeasti tärkeä meno tiedossa, sillä Eemillä ja Iidalla oli päiväkodin kevätjuhla.

Heti tutkimaan leppäkerttuja

Heti tutkimaan leppäkerttuja

Onkohan tää syötäväksi sopivaa?

Onkohan tää syötäväksi sopivaa?

IMG_9744

IMG_9746

Mä vähän herkuttelen kuivatuilla hedelmillä ja marjoilla

Mä vähän herkuttelen kuivatuilla hedelmillä ja marjoilla

Mut mitäs sulla on siellä?

Mut mitäs sulla on siellä?

Tota mäkin haluun!

Tota mäkin haluun!

Ihana yksityiskohta pihalla

Ihana yksityiskohta pihalla

Luis rohmuaa salaa Amalian herkkuja

Luis rohmuaa salaa Amalian herkkuja

Tänne se lautanen!

Tänne se lautanen!

Nyt täytyy äkkiä syödä ettei Luis vie kaikkea

Nyt täytyy äkkiä syödä ettei Luis vie kaikkea

Suu täynnä

Suu täynnä

IMG_9762

IMG_9763

Tässä mä vähän kattelen mummi sun nättiä kukkaa

Tässä mä vähän kattelen mummi sun nättiä kukkaa

Tää oli viimeinen tikki ja meidän perheen oli parasta alkaa kälppimään kotiin

Tää oli viimeinen tikki ja meidän perheen oli parasta alkaa kälppimään kotiin

Jäimme vielä kotipihan hiekkalaatikolle ja naapureita liittyi seuraamme. Illalla Johnnyn tullessa kotiin me akat juoruilimme vielä pihalla lasten leikkiessä ja Johnny sanoikin, että marttakerho on taas kokoontunut. Kutimet puuttuivat, mutta yhdellä äideistä oli kuitenkin pölyrätti kädessä, jolla Amalia hienosti päätti pestä naapurin tädin naaman.

Olenkohan kertonut, että Amaliasta on tullut kova haistelija. Kun hänelle sanoo: haista niin hän nuuskii toden teolla. Ja lastahan on pakko kiusata hänen oppiessaan uutta niinpä pikkuveljeni nosti Amalian naaman eteen jalkansa, jossa oli hikinen sukka ja sanoi haista ja Amaliahan haistoi oikein antaumuksellaan ja hymyili oikein kovasti haisteltuaan.

Isi sai nukuttaa Amalian yöunille äidin huilatessa. Johnny lähti kaverinsa kanssa kalaan Amalian nukahdettua ja tuli kotiin jossain vaiheessa yötä. Nukuin sohvalla ja oven käydessä pelästyin niin Nuuskun haukkumista, että säntäsin juoksuun ja juoksin suoraan turvaporttia päin. Törmättyäni juoksin samantien takaisin sohvalle ja aloin nukkumaan. Johnny oli katsellut touhuani hieman hilpein tunnelmin. Amalia heräsi yön aikana vain kerran ja nukkui koko yön omassa pedissä heräten vasta puoli kahdeksalta.

Tänä aamuna olin luvannut viedä mummoni hammaslääkäriin. Odotustilassa Amalia kaiveli isomummon käsilaukkua hymy huulillaan ja isomummo antoi Amalian tutkia lompakkonsa lisäksi kännykkäänsä myös. Kun mummo oli saatettu turvallisesti kotiin ajoimme takaisin kaupunkiin ruokakauppaan. Pakattuani tavarat Amalia sai muovipussista kaivettua viilipurkin, johon teki hampaillaan reiän ja lopputulos oli se, että neiti kaivoi viiliä sormillaan suuhun. Kyllä nuo lapset ovat kerkiiväisiä.

Tänään päiväunet eivät maittaneet tuntiakaan, joten omaa rauhaa ei liiemmin ollut. Kävimme lenkillä Nuuskun kanssa Amalian istuessa rattaiden kyydissä. Sain houkuteltua siskoni lapsineen ruuan perässä meille ja äitinikin ilmestyi vähän heidän jälkeen. Laitoin ruuaksi spagettia ja jauhelihakastiketta ja pienen öljyisen sipuli, tomaatti ja fetajuustosalaatin. Ruoka maistui pikkutytöille loistavasti, molemmat ottivat lisääkin. Amalia ei useinkaan enää anna minun auttaa syömisessä, sillä hän haluaa syödä itse. Amalia osaa käyttää lusikkaa, mutta syö aina sormin. Ehkä se sormiruokailun aloittaminen vauvana ei ollutkaan niin hyvä idea.

Lapsilla oli hurjat painit keskenään eikä Amalia jää pienenpänä yhtään jalkoihin. Eemi bongasi kaikki herkut mitä olin kaupasta ostanut ja hänen piti tietysti saada niitä. Niinpä lapset vetinyt napaansa viinirypäleitä, kuivattuja hedelmiä ja lopuksi söimme Eemin kanssa keittiössä piilossa lakuja. Kotiin Eemi olisi lakut vienyt, mutta en heltynyt antamaan vaan Eemi sai tyytyä kouralliseen, jonka sulloi shortsiensa taskuun.

Vieraiden lähdettyä painelimme pihalle ja Johnnyn tultua töistä teimme yhdessä iltalenkin Nuuskun kanssa. Näimme lähellä asuvia ystäviämme, jotka tekivät muuttoa pois ja sovimme näkevämme pian. Amalia vaati saada kävellä itse lenkillä ja hienosti hän käveli tasaisella asfaltilla. En ole ennen tohtinut antaa hänen tallustella asfaltilla, mutta hyvinhän se näytti menevän. Loppulenkistä päätin lähteä Nuuskun ja tyhjien rattaiden kanssa kotiin edeltä ja niin isä ja tytär saivat viettää aikaa kahdestaan.

Amalia nukahti yöunille puoli kahdeksan jälkeen ja minä siirryin terassille juomaan teetä jutellen samalla puhelimessa äidin kanssa, jonka lapsi on Amalian kohtalotoveri.

Ihanaa kun viikonloppu on tulossa!

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.