Yleinen
23.2.2016

Mitäs meille kuuluu?

Mitäs meille kuuluu?

Ihan peruskuulumisia ei ole tullut kirjoiteltua aikoihin. Viimeisimpiin kommentteihinkin vastaaminen kesti ikuisuuden, pahoittelut tästä.

Meille kuuluu tällä hetkellä oikein hyvää. Vietetty juuri kiva viikonloppu ja oli ihanaa saada lunta. Sunnuntaina ulkoa tullessa Milo kävi päiväunille ja itse istuin kirjoittamaan. Siskoni lapset olivat meillä kylässä ja Johnny peuhasi heidän ja Amalian kanssa!

Innostuneen näköinen ulkoilija!

Innostuneen näköinen ulkoilija!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Veikka seuraa tarkasti siskon puuhaa

Veikka seuraa tarkasti siskon puuhaa

Väsymykseni alkaa hellittää ja olo alkaa tuntua paremmalta. Ilmeisesti syy tähän väsymykseeni ja kurjaan oloon on ollut yöimetyksen päättyminen. Siskoni bongasi Lähiömutsin blogista tekstin ja ai että kuinka tuntuikaan hyvältä lukea tämän naisen sanat!

Amalia on käynyt kerhossa kahdesti viikossa ja avoimessa päiväkodissa olemme vierailleet aina silloin tällöin. Sairasteltukin on lukuunottamatta isiä. Milolla loppui juuri antibioottikuuri märkäiseen korvatulehdukseen, mutta nyt poika on jo täysin terve.

Milo nukkuu yönsä ihan uskomattoman hyvin. Iltaisin hän voi herätä ehkä kerran tai kaksi jos edes niitä, mutta pieni rauhoittuu aina tutin annolla ja pienellä silityksellä. Joskus hän vaatii hetkeksi syliin, mutta tosiaan vain ihan pieneksi hetkeksi. Puolenyön aikaan Milo herää ja nappaan hänet viereeni ja siinä tuhisemme sitten viekukkain. Milo saattaa välillä ponkaista pystyyn, mutta lasken hänet vain takaisin maate ja uni jatkuu heti.

Pieneksi ongelmaksi on nyt reilun viikon aikana muodostunut se, että Milo herää todella aikaisin. Hieman viiden jälkeen tai puoli kuusi! Ennen poika saattoi nukkua joskus kahdeksaankin, joten viiden jälkeen nouseminen on aika hanurista. Eiköhän tämä vaihe tästä pian muutu, toivottavasti. Pääasia, että yöt menevät hyvin! (äkkiä se muuttui, sillä nyt on herätty jo kahtena aamuna vasta seitsemältä).

Amalian kanssa olemme puuhanneet tyttöjen kesken juttuja ja se on ollut parasta! On käyty hienossa kahvilassa ja uimassakin, ihan huippua! Pojat ovat saaneet olla keskenään ja isi on opettanut Milon sanomaan lamppu. Milon sanavarastoon kun ei juuri muuta kuulu kuin äiti, tissi ja kiitti.

Näin hehkeä emäntä täällä on! Milo on vaan niin somasti kuvassa, että oli pakko jakaa kuva kanssanne <3

Näin hehkeä emäntä täällä on! Milo on vaan niin somasti kuvassa, että oli pakko jakaa kuva kanssanne <3 Amalia järkkäsi uudet sukkansa Amalia järkkäsi uudet sukkansa

Äiti väsäsi Amalialle yllärileivän, kun tyttö pyysi Äiti väsäsi Amalialle yllärileivän, kun tyttö pyysi

Milon ikäisenä Amalia papatti jo vaikka mitä, mutta veli on sitten puhumisen sijaan kova menemään. Milo ei juuri aloilla ole tai leiki edes millään, vaan paahtaa vaan joka paikkaan koko ajan. Milo rakastaa kiipeilyä ja se saa äidille ja isille sydämentykytyksiä aikaan. On hurjan näköistä, kun pieni kirppu steppaa sohvapöydän päällä tai seisoo korkealla tv-tasolla.

Yksi päivä Milo oli yhtäkkiä löytynyt rahin päällä olevasta kylpyammeesta, joka oli täynnä tavaraa ja oli siinä isi ollut ihmeissään. Milolla on aina sellainen hauska virne naamalla, kun hän odottaa että hänet nähdään ja sama virne on pojan naamalla pahaa tehdessä myös.

Lapset teltassa Lapset teltassa

Pysyykö teltta kasassa..?

Pysyykö teltta kasassa..?

Huonolta näyttää..

Huonolta näyttää..

Mutta kivaa on!

Mutta kivaa on!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nuusku on aiheuttanut vaihteeksi meille huolta, kun pirulainen roskisdyykkasi kanankoipia ja söi tietysti terävät luut myös ahne kun on. Seuraavana aamuna Nuusku alkoi oksennella ja luitahan sieltä ulos tuli. Epilepsiakohtauksenkin raukka sai, kun niin stressasi oksentamista. Kävin sitten hauvelin kanssa eläinlääkärissä, mutta kananluut olivat onneksi tulleet ulos ja Nuuskua sitten hieman lääkittiin ja kotiin hän sai maitohappobakteerikuurin. Kallis kanankoipi, mutta mitäpä sitä ei rakkaan koiransa eteen tekisi.

Nuusku painui iltalenkin jälkeen suoraan telttaan koisimaan

Nuusku painui iltalenkin jälkeen suoraan telttaan koisimaan

Antakaa mun olla!

Antakaa mun olla!

Loppuun vielä vauhtipäästä hauska kuva!

Horjahdettuaan matka ei päätynytkään pahasti rähmälleen vaan suoraan pikkuiseen koriin ;)

Horjahdettuaan matka ei päätynytkään pahasti rähmälleen vaan suoraan pikkuiseen koriin 😉

Kivaa viikkoa muruset!

Kommentit

Ihana postaus! Minkä rotuinen Nuusku on? 🙂

Johanna

Kiitos <3 Nuusku on Bichon Frise 🙂

Heippa Johanna! 😊 Olen eksynyt blogiisi nyt jo toista kertaa ja olen kyllä ihan myyty! Ihania kirjoituksia kertakaikkiaan, tekstit niin aitoja ja mukavia arkikuulumisia. Ja niin ihanat lapset sulla, Milo niin hellyyttävä pikkumies ja Amalia niin kaunis ja ihana tyttönen, hurmaava.❤ Ja sinä niin kaunis ja hyvä kirjoittamaan! <3 Ihana lueskella näitä sun juttujasi, sait juuri yhden lukijan lisää. 😉

Johanna

Heippa <3 Voih nanna, niin kauniisti sanottu <3 Ihanaa, että löysit blogin ja jäit lukijaksi <3 <3

Minusta Milonkin sanavarasto kuulostaa isolta kun vertaa meidän kaksi viikkoa Miloa nuorempaan neitiin, jonka ainut oikea sana on ”äitä” 😀 Kova liikkumaan on myös meidän taapero. Ja kiipeily joka paikkaan aiheuttaa myös täällä pieniä sydänkohtauksia! 🙂 Niin ihania nuo teidänkin lapsoset!

Johanna

Niiin ihana taapero sielläkin <3 😉 Mua hymyilytti kovasti sun kommentti <3

Ihana tuo Amalian haalari, mistä olet ostanut?

Johanna

Kiitos Sabina <3 Haalari on Seppälästä ja se on Amalian kummitädin tyttären vanha, kuosi on ihana ja haalari on ollut muutenkin oikein hyvä 🙂

Olet aiemmin maininnutkin, mutta minkä rotuinen Nuusku onkaan? 🙂

Johanna

Bichon Frise, anteeksi ku jouduit odottamaan vastausta näin kauan 🙁

Tulee aina niin hyvä mieli kun lukee kuulumisianne:)Olette niin viitseliäät vanhemmat ja teillä menee lasten ja Nuuskun hyvinvointi tiptop huushollin edelle. Onneksi Nuuskulle ei käynyt pahemmin.Ihan helmiä ovat kuvat levollisesta Amaliasta teltassa sydänpinneineen ja Nuuskun naamakuva 😀 Niin ja Milo on todella soma sylkyssäsi <3

Johanna

Kiitos ihana Eija, ihana kommentti taas <3

Kiva oli taas lukea kuulumisianne, on ne lapset vaan ihania ja hauskoja 🙂 Ja voi Nuuskua, onneksi ei käynyt pahemmin kanankoipien vuoksi!

Johanna

Kiva, että tykkäsit <3 Oli ihana kirjoitella kuulumisia!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.