Yleinen
12.1.2014

Missä on nukkumatti?

Missä on nukkumatti?

Tämän viikon arkipäivät hurahtivat kuin siivillä. Viime viikon pidennetty viikonloppu sujui kivasti vaikka ilmat olivat surkeat eikä talvesta ollut tietoakaan. Nyt on kuitenkin saatu lunta ja pakkasta ja voi miten ihanan valoisaa onkaan.

Ai varovasti pitää olla vai?

Ai varovasti pitää olla vai?

Ama kattoo ja koskee tietysti myös. Amalia kutsuu itseään Amaksi

Ama kattoo ja koskee tietysti myös. Amalia kutsuu itseään Amaksi

Komennatko sä mua?

Komennatko sä mua?

Vauva kainalossa lenkille lähdössä

Vauva kainalossa lenkille lähdössä

IMG_6432

IMG_6442

Johnny osaa edelleen yllättää 10-vuoden jälkeenkin, sillä miehen taskusta löytyi mun likaiset sukat. Johnny oli napannut ne taskuunsa siskoni luota uutena vuotena ja siellä ne edelleen olivat

Johnny osaa edelleen yllättää 10-vuoden jälkeenkin, sillä miehen taskusta löytyi mun likaiset sukat. Johnny oli napannut ne taskuunsa siskoni luota uutena vuotena ja siellä ne edelleen olivat

Loppiaisena kävimme syömässä Johnnyn vanhemmilla. Amalia sai mukaansa mummin ja fafan luota isänsä vanhoja eläinhahmoja. Eläimet olivat mieluisia ja Amalia pistikin heti kotona leikit pystyyn.

Eläimien asettelua

Eläimien asettelua

Amalia ei ole nukkunut kovinkaan hyvin. Päiväunet ovat jääneet monena päivänä kokonaan nukkumatta, sillä aamuisin herääminen on venynyt myöhempään syystä, että yöllä valvotaan 2-3 tuntia yhteen soittoon. Yöllä herääminen tapahtuu aina samaan aikaan puoli neljän-neljän aikaan. Siitä valvotaan sitten toisinaan jopa seitsemään saakka ja äitiä ja isiä ihan vähän vain kiukuttaa tämä meno. En tiedä mistä valvominen johtui, mutta nyt emme ole valvoneet kolmeen yöhön.

Ei Amalia tietenkään ole täysiä öitä nukkunut, mutta herättyään nukahtanut kuitenkin lähes välittömästi uudestaan lukuunottamatta viime yötä, jolloin Amalia rauhoittui vasta äidin jäätyä nukkumaan hänen viereensä. Amalia on nukkunut nyt kaksi yötä omassa sängyssä emmekä ole hakeneet itkevää Amaliaa väliimme vaan silittelyllä saaneet hänet uudestaan uneen lukuunottamatta viime yötä. Huonoina öinä ottaessani Amalian väliimme alkoi Amalia huutaa pois pois haluten takaisin omaan sänkyyn. Kuitenkaan se ei ollut hyvä vietyäni hänet takaisin vaan huuto jatkui ja palasimme meidän vanhempien sänkyyn. Siinä neiti sitten joko itkeskelee, huutaa tai useimpina öinä vain puhua pulputtaa hyväntuulisena. Koskaan emme sängystä nouse ylös vaan sängyssä pysytään. Tämä valvominen ei liiemmin meitä huoleta, sillä Amalialla on ennenkin ollut moneen kertaan aivan samanlaista meininkiä jonkun yön ja sitten meno taas rauhoittuu. Tietysti olisi hirmuisen mukavaa jos neiti oppisi viimein nukkumaan eikä tälläistä showta olisi. Amalia täyttää pian 2-vuotta, mutta en usko syntymäpäivän tuovan mukanaan parempia öitä. Uskon Amalian nukkuvan vaihtelevasti vielä pitkän aikaa enkä enää liiemmin pidä toivoa yllä kokonaisten öiden suhteen. Pääasia on se, että tyttö on tyytyväinen ja me vanhemmat jaksamme.

Nukkumaanmenokaan ei tässä talossa ole helppoa. Amalia ei nukahda itsekseen niinkuin jossain vaiheessa hetken teki. Tytön mielestä paras nukuttaja olisi tietenkin äiti, mutta yleensä äiti ei vain jaksa ja pyytää isin avuksi. Amalia antoi pitkän aikaa isin nukuttaa hänet, mutta nyt se ei enää käy vaan neiti huutaa täyttä kurkkua äitiä paikan päälle. Kuuntelen huutoa aina jonkun tovin ja sitten annan Amalialle periksi ja menen hänen luokseen ja isi palaa alakertaan. Amalia ei koskaan huuda jos nukutan häntä, mutta en jaksa hänen höpötystään ja sitä ettei hän vaikuta ollenkaan väsyneeltä vaikka toisinaan kello on jo paljon yli yhdeksän. Amalia haluaa aina, että pidän kättäni hänen selkänsä ja peppunsa päällä ja niinpä istun pinnasängyn vieressä ja toimin näin, jotta tyttö nukahtaisi. Lähden välittömästi huoneesta pois jos hän alkaa pölistä tai vouhkata unikavereiden kanssa, mutta tämä tietää aina sen, että Amalia alkaa itkeä suureen ääneen. Itse en koe lapsen huudattamista millään tavalla hyväksi eikä Amalia ole koskaan joutunut nukahtamaan huutoonsa. Toisien vanhempien mielestä lapsen tulisi nukahtaa itse ja näinhän se minustakin olisi kaikista miellyttävintä, mutta täytyy aina muistaa se, että jokainen lapsi on yksilö.

Amaliaa ei yritetä laittaa nukkumaan liian aikaisin, sillä nukutuspuuhat aloitamme lähempänä yhdeksää niinä päivinä kun päiväunet on nukuttu. Jos Amalia ei ole nukkunut päiväunia niin nukkumaan meno käy yleensä helposti ja nukkumaan käydään jo seitsemän aikaan. Kuulostaa aikaiselta, mutta ilman päiväunia Amalia alkaa olla jo kuudelta valmista kauraa yöunille. Johnnyhan ei tarvitse paljoa unta ja mietinkin onko Amalia samaa maata. Meillä päiväunet jäävät aina välistä jos aamulla herääminen tapahtuu vasta yhdeksältä, mutta jos heräämme seitsemän-kahdeksan aikaan niin unet otetaan aina.
Minkälaisia rytmejä Teidän lukijoiden lapsilla on? Antaakaa mieluusti vinkkejä Amalian nukuttamiseen?

Tiistaina saimme aamusta vieraita, sillä Amalia sai kaksi tyttökaveriaan leikkikavereiksi kera heidän äitien. Amalia oli hetkittäin huonolla tuulella mikä ei ole ihan Amalian tapaista.

Iltapäivällä saimme äitini kylään ja lähdimme porukalla Prismaan ruokaostoksille. Ostin tarpeita kanakeittoon, jota aioin kokeilla ensimmäisen kerran elämässä ja tietysti ilman ohjetta. Kanakeittoa pääsivät torstaina maistamaan meidän lisäksi myös siskoni perhe. Illalla Johnny lämmitti kanakeittoa iltapalaksi ja sai maustaa keiton oman makunsa mukaan. Johnny on oikea kokki kolmonen, sillä hän osaa ja uskaltaa käyttää mausteita ja sai keitosta aivan taivaallisen makuista. Amalialle en sitä syöttäisi, sillä keitto oli todella tulista ja melko suolaista, mutta meidän vanhempien kielet se vei mennessään.

IMG_6571

Keskiviikkona Amalialla oli vastaanottoaika Lastenlinnan epilepsiaklinikalla ja näistä kuulumisista pääset lukemaan painamalla tästä.

Torstaina siskoni vietti vapaapäivää ja vietimmekin koko päivän heidän kanssaan. Aamupäivän serkut ja täti olivat meidän luona ja Amalian päiväunien jälkeen me menimme heidän luokse. Illalla Amalia ei olisi millään halunnut lähteä kotiin.

Mä revin ponnarin hiuksista veke

Mä revin ponnarin hiuksista veke

Iidan ilme muuttui kovin tuimaksi haettuani kameran

Iidan ilme muuttui kovin tuimaksi haettuani kameran

Nuusku köllöttelee

Nuusku köllöttelee

Pikkutytöt leikkivät

Pikkutytöt leikkivät

Perjantaina menimme pitkästä aikaa Moision avoimeen päiväkotiin, jossa olemme viimeksi olleet marraskuussa. Ohjelmassa oli jumppaa, josta Amalia ei järin innostunut. Hän pysyi jumppahuoneessa, mutta ei halunnut juurikaan tehdä mitään. Päiväkodissa oli paljon porukkaa ja Amalia nautti olostaan kovasti. Amalia olisi myös päiväkodista niinkuin keskiviikkoiselta lääkärireissultaankin halunnut viedä leluja kotiin. Yritin selittää Amalialle ettei leluja voi viedä kotiin, mutta ei hän tahtonut sitä ymmärtää ja itkuhan siitä tuli kun vauva ja barbi oli jätettävä.

Viikonloppumme on ollut todella kiva. Koko lauantaipäivä meni oman perheen kesken. Leikimme yhdessä, kävimme leikkipuistossa, jossa Amalia viihtyi loistavasti, saunoimme ja söimme ihan oikeita herkkuja.

Amalia laittoi vauvoillekin koruja

Amalia laittoi vauvoillekin koruja

Äidin oma prinsessa

Äidin oma prinsessa

Leikit pystyssä tv-tason laatikossa

Leikit pystyssä tv-tason laatikossa

IMG_6587

Kukkuu

Kukkuu

Leikkipuistossa

Leikkipuistossa

Amalia kurkkii

Amalia kurkkii

IMG_6601

Nyt mä tulen

Nyt mä tulen

Vähän näyttäis jännittävän

Vähän näyttäis jännittävän

Melkein kuin jäämäki

Melkein kuin jäämäki

Isin kanssa pyörimässä

Isin kanssa pyörimässä

IMG_6617

Isi pitää niin kovin kiinni

Isi pitää niin kovin kiinni

Kukkulan valloittajat

Kukkulan valloittajat

Huipulla

Huipulla

Tänään saimme Amalian kolme pikkuserkkua vanhempiensa kanssa kylään. Amalia villiintyi vanhimman pikkuserkkunsa kanssa ja näitä kahta voikin luonnehtia samanlaisiksi riiviöiksi. Päivällisen jälkeen vierailimme siskoni luona, jossa kylässä olivat myös äitini ja pikkuveljeni. Nauru raikui kun muistelimme lapsuuttamme.

Nyt isi yrittää jälleen saada Amaliaa yöunille eikä huutokonsertti kuulosta vielä kovinkaan pahalta, jes!

Mukavaa sunnuntain jatkoa! <3

Avainsanat

Kommentit

MIKSI AMALIALLA ON TOINEN PUOLI NAAMASTA PUNAINEN? 🙁

johanna

Amalialla on tuliluomi 🙂

johanna

Mä vastaan nyt kaikille teille kommentin lähettäneille tällä yhdellä viestillä. Kiitos kaikille kommentoijille hyvistä vinkeistä. Kaikki vinkit olivatkin tuttuja ja suurinta osaa niistä onkin tässä Amalian elämänvarrella jo kokeiltu.

Meillä on ollut kaksi unikoulua juurikin tassu-unikoulua, josta itse pidän. Unikoulu on tuonut aina avun melko nopeasti, mutta vain joksikin aikaa. Amalialla vaihtelee kovasti nuo uniasiat. Toisinaan menee hyvin ja joitain kokonaisiakin öitä on perheessämme nukuttu. Amalia saa tulla viereen tai siis ei hän itse pinnasängystä pääse vaan haemme hänet, se on ihan ok meille molemmille vanhemmille.

Vuoden verran jaksoin rauhoitella Amaliaa pinnasängyn vieressä ja olla kovana, että omassa sängyssä on nukuttava. Lopulta väsyin ja pelastuksemme oli alkaa ottamaan häntä viereen, jossa hän nukkui.

Meillähän luovuttiin ennen joulua tutista, joten se voi vielä vaikuttaa tähän yölevottomuuteen ja hankalaan nukahtamiseen. En tosiaan halua huudattaa Amaliaa ja vaikka jo muutamat sanoivat ettei lapsi siitä mene rikki niin olen sitä mieltä ettei se hyväkään ole. Olemme kokeilleet Amalian nukuttamista aikaisemmin niin, että poistumme huoneesta ja palaamme takaisin laskemaan hänet alas ja taas pois jne.. Se auttoi silloin ja hän oppi nukahtamaan itse, mutta tätä ei kestänyt hirmuisen kauaa, mutta luksustahan se oli sen mitä se kesti. Joku jo mainitsikin lasten erilaisen temperamentin ja olen samaa mieltä tästä. Kaikkiin lapsiin ei samat keinot tepsi, mutta sen sanon, että meillä unikoulu on toiminut, mutta siitä ei kuitenkaan ole ollut pitkällistä apua. Facebookin puolella tuli myös kivasti vertaistukea ja huomasinkin etten ole läheskään ainoa, jonka lapsi heräilee.

Vielä tuohon vastaus, että lienee sanomattakin selvää, että lapsi herää jos sen laittaa seiskalta nukkumaan: omaa lastani on ainakin aivan mahdoton valvottaa myöhempään jos päiväunia ei olla otettu. Monen tunnin yövalvominen oli myös niinä öinä kun nukkumaan mentiin myöhemmin ja hyviä öitä oli myös niinä päivinä kun nukkumaan mentiin seiskalta. Rytmit meillä on aina ollut melko selkeät. Päiväunille samaan aikaan 12-13 sekä yöunille samaan aikaan, mutta toisinaan lapsen kanssa nämä asiat vähän muuttuvat kasvun ja kehityksen sekä myös sen temperamentin myötä. Jos aamulla nukutaan pitkään niin päiväunet jäävät pois ja yöunet aikaistuvat. Amalian sänkyä en haluaisi millään siirtää meidän huoneeseen vaikka se apua toisikin, mutta pistetään mietintään.

Nyt yöt on menny paremmin ja isi on saanut kolmena iltana laittaa Amalian nukkumaan. Aikaa nukutukseen meni ekana yönä 45minuuttia ja tokana puoli tuntia ja tänään tyttö nukahti alle vartissa, joten parempaan päin mennään. 🙂

Näin vanhempana äitinä (joka eksyi blogiisi sattumalta)voin kertoa että kaikki ns.pahat tavat (joita lapsellesi mahdollisesti ”opetat”) kyllä katoaa yhtänopeasti kun tuleekin… .
Lupaan ja vannon että aika tekee tehtävänsä. Jos nukutussessiot kestää,niin on järkevää päästä niistä pois,muutoin se on yks ja sama, Yöheräilyssäkin pääsee helpommalla kun ottaa viereen,jos se ei häiritse,ei ne halua ikuisesti sinne tulla. Ja toki jokainen lapsi huudattamalla tavoille oppii,turhahan se on huudella jos kukaan ei vastaa…mutta onko se hyvä kokemus sille lapselle,sitä en menis vannomaan.
Pääasia että kaikki nukkuu,oli se sitten miten tahansa…ikää kun tulee enempi,asiat helpottuu ja menee kuin itsestään oikein. Pikkulapsiaika on niin lyhyt aika…

T, 2 pojan äiti,itsekin valvonut 🙂

johanna

Kiitos kommentistasi Repa 🙂
Niinhän ne pahat tavat varmasti katoavat 🙂

johanna

Mä laitoin kyllä kappalejaot, mutta eipä niitä näytä olevan, sori 🙁

Meillä tyttö täyttää parin viikon päästä 2v. Vuosi sitten jouluna pidin unikoulun, jonka jälkeen unirytmi ollut koko vuoden sama: illalla klo 21 nukkumaan (nukahtaa itsekseen pinnasänkyyn), aamulla herää n. klo 7.30. Päiväunet klo 13.30-15.30. Päiväunia nukkuisi joskus pidempäänkin, mutta viimeistään 15.30 herätän. Niin, ja nukkuu edelleen mun sängyn vieressä. Jos joskus yöllä herää, niin eipä tarvi mun lähtee mihinkään juoksentelemaan. Viereen ei kuitenkaan pääse kuin vasta aamulla. Tällai nukkuu meidän 2v. Isommalle (kohta 5v.) en aikoinaan raaskinu unikoulua pitää, mutta toisen kohdalla päätin toisin, enkä ole katunut. Tsempit teille ja eikun kohti ehjempiä öitä!

Hei perhe Nordman. Oletteko kokeilleet siirtää Amalian sängyn teidän makuuhuoneeseen? Meidän tyttö on samanikäinen kuin Amalia, ja hänellä on nyt selvästi ollut vaikeampi kausi unien kanssa, liekö ikään liittyvää. Hän heräili myös yöllä, parkui ja tahtoi seuraa, eikä halunnut iltaisin nukahtaa. Siirrettiin pinnasänky lastenhuoneesta meidän makuuhuoneeseen ja heti rauhoittui meno. Nukahtamiseen hän haluaa seuraa (luen kirjaa makuuhuoneessa kunnes nukahtaa), mutta yöllä riittää pieni silittely tai jopa omasta sängystä huikkaaminen ”nuku vaan, täällä ollaan!”. Pikkuinen tunsi selvästi olonsa yksinäiseksi omassa huoneessaan. Nyt on kaikki nukuttu yöt hyvin viimeiset pari kuukautta. Kunhan tämä vaihe menee ohi, siirrämme tytön sängyn taas hänen omaan huoneeseensa. Suosittelen!

Lienee sanomattakin selvää että jos lapsi menee nukkumaan jo seitsemänaikaa iltasella niin kyllä taatusti herää jo neljänmaissa.
Ei siinä mitään unikouluja tarvita vaan tervettä maalaisjärkeä eli myöhäistäkää nukkumaan menoa ja nukkukaa päiväunet jos tarvista on.

Kerroit tuossa seuraavaa ” Jos Amalia ei ole nukkunut päiväunia niin nukkumaan meno käy yleensä helposti ja nukkumaan käydään jo seitsemän aikaan”

Mielestäni tuo näin aikainen yöunille laitto aiheuttaa ne aikaiset aamuyön heräämiset.

Yritä saada jos mahdollista säännöllinen rytmi niin että pikku päikkärit ja yöunille vastaavasti myöhemmin.

Eihän aikuinenkaan nuku hyvin jos rytmi tavantakaa vaihtelee ja itse jos menen totuttua aikaisemmin nukkumaan herään 2-3 välillä yöllä enkä enää nuku uudelleen en sitten millään.

Olen huomannut että lapsille käy ihan samoin.

Mitä teet riippuu nyt ihan siitä, mitä jaksat. Edelliset ovat monin kehottaneet ”lopettamaan” yöheräilyt, koska lapsi ei mene rikki, vaikka huutaisi. Toisaalta minä voin kyllä kertoa, ettei lapsi liioin mene piloille, vaikka antaisitte öisin periksikin. Minun nyt täysi-ikäinen tyttöni oli niin läpeensä suloinen pikkulapsi (ja nyt suloinen nuori nainen!) että kolmivuotiaaksi seurustelimme myös öisin 🙂 Sitten menin töihin ja oli pakko lopettaa – ja se kävi siinä vaiheessa parissa yössä.

Mutta minulla kyse oli kuopuksesta, joten tiesin, että yövalvomiset loppuvat heti, kun kuopus lopettaa heräilyn – esikoisen kanssa on vähän eri asia, kun ei ihan lopen saisi uupua, jos edessä on valvomisia vielä useamman lapsen kanssa.

Mutta ihan vaan siksi kirjoitan, ettei lapsi siitäkään mene ”pilalle” että häntä paijailee myös öisin. Hyvin tuo on itsenäistynyt – eikä ole enää 20 vuoteen viereen pyrkinyt 🙂

Täysin samaa mieltä!!! 🙂

Unohdin mainita meidän nukkumiset, eli poika menee iltasadun jälkeen klo 20.00 sänkyyn minne nukahtaa yleensä melko pian ja joskus saattaa kuulua pinetä höpötystä tai käsien taputtelua. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa hän herää yöllä ja menen laittamaan tutin. Aamulla nukku väh 07.30 kunnes herätän hänet päiväkotia varten ja viikonloppuisin saattaa nukkua 08.30 asti. Päivällä nukkuu kotona 2h päikkärit. Olen välttänyt viimeiseen lapsen ”nukuttamista” jotta välttyisin siltä mitä jotkut ystävänijjoutuvat tekemään, eli tuntikausien nukuttamista. Tiedostan kuitenkin että kaikki lapset ovat erilaisia ja unentarve vaihtelee, mutta kannattaa yrittää päästä huonoista tavoiata eroon aikaisin.

Pitää kyllä muistaa, että kyllä lapsen temperamenttikin vaikuttaa asiaan. Mulla kaksi pippurista tyttöä ja tiedän, että kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee tai niin kuin kasvatusoppaissa kerrotaan. Se ei ole hyvän äidin mittari, että kuinka saa lapsensa nukkumaan, lapset ovat niin erilaisia. Ja joskus on paras toimia niin kuin tuntuu parhaalta ratkaisulta. Menen joskus sieltä mistä aita on matalin ja sitten, kun alkaa rasittamaan, alan etsiä uusia ratkaisuja ja keinoja:). Tsemppiä teille!

Meillä 2v2kk tyttö nukkuu noin 20.30-6.00. Illalla aloitetaan iltatoimet puoli kahdeksan maissa. Sadun ja peittelun jälkeen nukahtaa itseskseen välillä heti ja useinmiten puolen tunnin sisään. Yöllä herää muutan kerran, mutta usein nukahtaa itsekseen. Aamulla herätään kun tyttö herää, vaikka välillä olisi kiva nukkua pidempäänkin. Viereen en ota nukkumaan, mutta joskus tulee nukuttua lastenhuoneen lattialla. Päivällä nukkuu tunnin verran. Meillä edelleen tutti ja pinnäsänky käytössä. Luulen, että yöt olisivat vielä lyhyempiä ja levottomampia, jos vaihtaisimme ”isojen tyttöjen” – sänkyy.

Suosittelisi samaa kun aijemmatkin. Kunnon unikoulu nyt vaan kehiin. Ei ole Amaliallekkaan hyväksi, ettei nuku kunnolla. Hän tarvitsee kunnon unet ja niin tarvitset sinäkin. Kannattaa muutenkin tehdä se vielä kun olette pinnasängyssä. Aloitat sillä, että annat huutaa ja menet VAIN jos huuto yltyy tai ei laannu ollenkaan. Jos itkussa on lainkaan laantumisen merkkejä voit mennä laittamaan tytön takas makuulle ja toivottaa hyvät yöt. Voitte ramppaa vuorotellen jos susta tuntuu pahalta. Uskoisin, että Amalialla menee siihen muutama päivä tottua, mut ai että se on palkitsevaa. Lapsi sekä vanhemmat ovat tyytyväisempiä nukuttuaan pitkän yöunet ilman taukoja. Tsemppiä.

Mä olen katsonut tuota supernanny-ohjelmaa joka tulee esim avalta. Siinä on sellainen nukutusmalli, että äiti jää huoneeseen tiettyyn paikkaan, ensin normaalit nukutusrutiinit. Sitten äiti istuu huoneen nurkassa ja ei katso lasta päin, ensin jos lapsi tulee sängystä sanotaan pari kertaa nyt nukutaan ja peitellään sänkyyn. Sitten ei saa sanoa mitään, pitää vaan yhä uudestaan ja uudestaan nostaa lapsi sänkyyn takaisin ja peitellä. En tiedä onko se hyvä malli ainakin siinä ohjelmassa yksi lapsi oli niin sitkas että äiti joutui nostamaan sänkyyn takaisin yli 15 kertaa ja lapsi itki sitä kun äiti ei katso päin eikä huomioi ja se on myös äidille raskasta olla katsomatta päin ja huomioida lasta, kun lapsi surkeasti itkee äidin perään.

Nukutuksessa vaaditaan itseltä todella paljon.Lapse ei hajoa siihen jos huutaa jonkin verran.Meillä iltatoimet menee näin.iltapala, suihku, hammaspesu, iltasatu ja tyttö jää yksin sänkyyn. Joskus sieltä jotain höpöttää mutta ei huoneeseen mennä. Meillä tyttö täyttää maaliskuussa 5-vuotta.jätti päiväunet pois 2 vuotiaana.kaikki lapset ei tarvitse päiväunia ja ei kannata pakottaa päiväunille jos ei halua.
Amalia on oppinut miten saa yöllä ja illalla parhaiten teidän huomion. Voi kuulostaa kamalalta mutta sen lapsen voi jättää
nukahtamaan ihan yksinkin vaikka sitten huutaisi. Ei lapsi hajoa siihen huutoon. Sinun itse täytyy pysyä vahvana ja olla puhumatta yhtään lapselle kun käyt korjaa peittoa. Muutama ilta voi olla huutoa mutta nopeasti lapsi tottuu siihen että on ihan turvallista nukahtaa yksin. Jos pelkää pimeää niin jätetään huoneeseen himmeä pieni valo päälle
Tsemppiä nukutus harjotuksiin 🙂

Kuulostaa noiden unien suhteen ihan samalta tilanteelta kuin meillä Raijan pikkuveljen Eliaksen kanssa. Elias on nyt 2,5v ja todella usein nukutukset kestää todella kauan ja kukaan muu ei kelpaa kuin äiti. Päiväunille menee ongelmitta jos en ole kotona ja isi hoitaa nukutuksen. Mies ei edes jää huoneeseen vaan poistuu heti, minä taas jään, koska jos yritän poistua niin Elias alkaa huutamaan ja mun on vaikea jaksaa sitä huutoa. Ja öisin meillä myös heräillään joskus niin, että unta etsitään uudestaan parin tunnin ajan ja olenkin melkoisen väsynyt aamulla. Jospa me parin vuoden päästä saataisiin nukkua? 😀

Meillä nukkumiset on mennyt kutakuinkin samalla kaavalla.otimme iltaisin käyttöön iltasadun sängyssä luettavaksi.vaikkakin tyttöbri jaksa vielä satuja kuunnella loppuun mutta katselemme kuvia ja tämä on auttanut sänkyyn jäämistä todella hyvin.olen aina ollut sitä mieltä että itsekseen täytyy nukahtaa.kirjan katselun jäkkeen annamme tytön katsella kitjaa itsekseen ja laittaa itse sen sivuun kun alkaa nukkumaan..meillä toimiva ratkaisu.tytöllä ikää nyt 2,5v.lähes joka yö tyttö on itse kömpinyt viereen paitsi nyt kun on aloittanut päivähoidossa niin on yöt nukkunut omassa sängyssä.viereen on meillä aina,saanut jäädä jos on tullut.pääasia että nukahtaa omaan sänkyyn.tsemppiä teille nukkumisiin 🙂 ja suosittelen kokeilla iltasatuilua 🙂

Meillä tyttö 1v 8kk on nukkunut omassa huoneessaan 3kk lähtien. 1v siirryimme pois pinnasängystä. Alusta alkaen olemme vieneet tytön sänkyyn, peitelleet, toivottaneet hyvät yöt ja poistuneet huoneesta. Jos kuuluu kitinää/ itkua, käymme rauhoittelemassa ja poistumme jälleen, kun neiti on rauhoittunut. Toimivaa, mutta vaatii päättäväisyyttä ja pitkää pinnaa. 🙂

Meillä neiti nyt 1v. 10kk. on nukkunut yönsä heräämättä n. 4kk ikäisestä lähtien (poikkeuksena tietysti jos on tullut kipeäksi), nukahtaa myös itsekseen. Päiväunien kohdalla olen huomannut saman, jos herää aamulla vasta 9 ei tule päiväunista mitään kuten tänään. Useimmiten kuitenkin herätään 8 niin ei ole mitään ongelmaa mennä päiväunille. Toivon vaan ettei tämä neiti jätä päiväunia pois 2,5 vuotiaana kuten siskonsa. Tsemppiä rikkonaisiin öihin.

johanna

Kiitoksia 🙂 Kuulostaa ihanalta tuo miten hyvin tyttösi on nukkunut ja sehän on tietenkin selvää, että sairastelu vaikuttaa uniin 🙂

Minkä takia annat periksi? Amalialle tuo on selvästi vain äidin ja isin hypyyttämisleikki, kun hän on tottuut saamaan tahtonsa läpi niin hän myös tekee niin, jatkossakin. Mitäpä jos muutamana iltana kokeilisitte ihan sellaista, että ette kumpikaan mene A:n huoneeseen, vaan annatte hänen rauhoittua itsekseen. Tietysti ennen varsinaista uniaikaa on hyvä ottaa läheisyystankkausta, jos lapsi kokee esim. eroahdistusta äidistä. Lukea vaikka yhdessä kirjaa ja himmennellä valoja jo hyvissä ajoin. Näin lapsi oppii sen turvalliseksi iltarutiiniksi. Ja nukkumaanmennessä jos lapsi kipuaa sängystä alas ja/tai teidän sänkyyn niin palauttaa hänet sanomatta sanaakaan omaan sänkyyn takaisin.

Ja toivottavasti et ottanut kommentista nokkiisi, itse olen tämän hoitotätinä ja muutenkin kokenut hyväksi (joskin tietysti hermoja koettelevaksi) tekniikaksi.

Moi, olen samaa mieltä janskun kanssa, Amalia on tottunut vain pyörittämään teitä tuolla itkulla iltaisin ja öisin. Huuto ei lasta satuta 😉 lähde vaikka lenkille siksi aikaa kun isi nukuttaa tyttöä jne, niin et kuule huutoa :)?! Myös yöheräilyt kannattaa saada kuriin.. Kun hän herää niin miksi otat teidän sänkyyn ja viet omaan sänkyyn ja takasin teidän viereen? Koska amalia haluaa?! Sinnikkäästi nyt vaan jonkin sortin unikoulua kehiin :)?

Kuulun kyllä Johannan kanssa samaan tiimiin tässä asiassa. Mielestäni on tyhmästi sanottu, että ” huuto ei lasta satuta”. Ai miten niin? Mistä niin tiedät? Vielä kaksivuotiaankin äidin kaipuu voi tosiaan olla niin kova, että se tuntuu lapsesta ihan oikeasti osi pahalta. En minäkään osaa jättää lasta nukahtamaan siten, että hän viimeiseksi ennen nukahtamista kaipaa äitiä ja itkee sydäntä raastavaa itkua.
Unikouluja on monenlaisia tosiaan, mutta kyllä tuo huudattaminen on ihan kamalaa. 🙁 Niin sääliksi käy pieniä huutavia vauvoja/lapsia, joiden elämän ”keskipiste” kuitenkin monesti vielä on oma äiti.

johanna

Jansku kiitos kommentistasi ja en tietenkään loukkaantunut 🙂
Mä annan siksi periksi, koska musta tuntuu vaan niin sydäntä raastavalta antaa Amalian huutaa kun ei isänsä kanssa rauhoitu 🙁
Me ollaan koklattu tuota rauhoittuisko ite, mutta ei onnaa 🙁
Amalia nukkuu edelleen pinnasängyssä eikä pääse sieltä onneksi kapuamaan pois. Tänä iltana onnisti, sillä isi sai tytön nukkumaan. Aikaa meni 45 min, mutta nukahti kuitenkin ilman huutoa. 🙂

Oletteko kokeilleet tassu-unikoulua? Et anna Amalian huutaa, mutta et myöskään jää nukuttamaan, vaan heti kun rauhoittuu, lähdet pois. Vaikka sen sata kertaa. Viikon ehkä saa itse valvoa, mutta se on mielestäni pieni hinta seuraavien viikkojen hyvistä unista 🙂

Mitä kaikkea laitoit kanakeittoon? Ja millä kaikella Johnny maustoi sitä? :p kuulostaa ihanalle suolainen ja tulinen keitto 😀

johanna

Mä laitoin kanakeittoon perunoita, maissia, paprikaa, porkkanoita, kermaa 2dl, vettä ja kanaa. Mausteiksi laitoin puolikkaan kanaliemikuution (ois saanu laittaa kokonaisen), pippuria ja cajunmaustetta. Unohdin kokonaan curryn ja kurkuman, joilla ois saanu enempi makua kun mun aikaansaannos oli melko mautonta.

Johnny lisäsi keittoon mausteiksi puolikkaan kanaliemikuution, suolaa, pippuria, cajunmaustettu ja currya. Käytti mausteita aika reilusti. Tosi nannaa oli, mutta liian suolasta ja tulista lapsille 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.