Yleinen
1.4.2013

Minä pienenä

Minä pienenä

Tässä postauksessa saatte kurkistaa lapsuuteeni sekä nuoruuteeni.

Äiti ja isi menivät naimisiin samalla kun minä sain nimekseni Johanna Anna Maarit

Vaunulenkillä

Äiti ja isi kinastelivat aina kumpi saa työntää minua vaunuissa. Lopulta he päätyivät kompromissiin, että toinen työntää ensin ja toinen työntää kotimatkan.

Peppupesulla silmät niin suurina

Isi taitaa pusutella

Niin kovasti hymyilyttää

Pieni rusetti pysyy juuri ja juuri hiuksissa

Siinä maistellaan ensimmäistä kertaa sosetta. Ikää 3 kuukautta
Hoitopöydällä

Nuken kanssa tuijotus kilpailu

Tutti suussa

Näin sitä juodaan itse iltamaitoa tai velliä

Puolivuotis kuva

Ja tutti lentää

Oho, mihis se tutti lensi..?

Potalla on selvästi hauskaa
Apina isin reppuselässä

Pilaa lapsen kustannuksella

Nalle tuli 1-vuotis lahjaksi isiltä

Syntymäpäiväkakkua
1-vuotis kuva ja monttu auki

Tasopainottelua

Taidan olla laskeutumassa maahan

Kävelyharjoituksia

Tässä kävelen jo ihan itse. Ikää 1 vuosi ja 1 kuukausi
Äiti ja isi lähdössä bilettämään

Sinne menivät. Minä jäin mummin hyvään hoitoon

Pulkkailemassa

Mäenlaskua

Mopoileva nukke

Äiti on kipeä, mutta on hänellä hyvä hoitaja

Kylvyssä

Pienenä se vessanpöntön pesu piti aloittaa

Harjoittelen syömistä ihan itse

Karkin syöntiä

Kotipihalla hiekkakakkuja tekemässä

Pyörän kyydissä

Söin jätskiä itse

Säästöpossun vartija

Pyörän selässä

Kaapissa

Rakas nukkumatti unilelu nimeltä Emmi

Portailla nuken kanssa

Keittiön työtasolla istuskelen

Kotipihalla

Iltapalalla
2-vuotis kuva

Mummin takapihalla

Asuimme samaisessa taloyhtiössä myöhemmin isäni kanssa kahdestaan ja jäin siihen asumaan isäni kuoltua. Seurusteltuani Johnnyn kanssa muutaman vuoden hän muutti luokseni ja asuimme vielä useita vuosia tässä asunnossa. Nyt mummoni osti saman asunnon, jossa hän asui kun olin pieni ja hän on asunut siinä reilu vuoden.

Iltalukemista

Crossipyörällä kova meno

Uima-altaassa takapihalla bikinit päällä

Nukkumassa päiväunia

Sitten syntyikin rakas pikkusisko Miia Maria.

Minä olen vaalea ja Miia on tumma

Minulla kauhea nuha ja Miia on aikamoinen möhkäle sylissäni

Taidan naurattaa siskoa
Rannalla luuviulu ja pullukka
Halaus nallelta

Miiakin sai halauksen
3-vuotis kuva

Siskokset

Korituolit, joilla istumme kuvassa ovat tallessa. Meidän molempien lapset ovat saaneet tuolit.

Tivolissa
Pääsin isin kanssa hurjaan lentokoneeseen
Hiihtämässä remmisuksilla

Jouluna lahjakasani

Soitankohan Saarenmummolle?

Molemmilla näyttää olevan hauskaa

Jouluaattona

Minä ja Miia
4-vuotis kuva

Olin kova tyttö laulamaan pienempänä

Prinsessamekko

Apua mikä naamiaisasu
5-vuotis kuva

Toinen pikkusisko Jenni Julia syntyi.

Tuore sisko

Synnytyssairaalassa siskoa katsomassa

Jenni katselee samaa pääsiäiskoristetta, jonka äitini antoi meille tänä pääsiäisenä

Kolme siskosta

Yhtä kalju kuin minä, mutta rusetti pysyy
Ahkera nurmikonleikkaaja

Minä ja Miia

Nukkejen hoitoa

Saarenmummolla mansikan syöntiä

Miiallekin maistuu mansikka

Huulipunat huulissa

Odottelen lähtöä jonnekin

Oksennustaudissa

Minä ja Jenni
Jenni hyppykiikussa

Irvistykset

Minä ja Miia nukutaan

Minun syntymäpäivät

Olin lähes aina kipeä syntymäpäivinäni. Taisin jännittää niin kovin juhlia, että kuume nousi.

Jenni jouluna

Siskokset

Voi mikä nenä aivan samanlainen kuin Amalialla

Kreikassa

Saarenmummon koira Rai

Liukumäessä

Viimeisimpiä kuvia yhdessä

Kaikki tytöt omilla korituoleilla

Yhteiskuva siskoksista

Olin kova tyttö pelaamaan nintendoa

Juhliin lähdössä
Ensimmäinen permanentti tulossa

Lopputulos

Sitten lähdin esikouluun.

Polkua pitkin vie tieni esikouluun

6-vuotis kuva

Seuraavana vuonna alkaa koulu.

Koulurepussa roikkuu häntä, joka oli muotia

Jouduin etupulpettiin, koska olin niin pieni

Ensimmäinen hammas irtosi

Läksyjen tekoa

Isi auttaa läksyissä

Läksyjen jälkeen Muumien katselua Miian kanssa

Jenni siskoni kuoli äkillisesti meningokokin aiheuttamaan verenmyrkytykseen muutamaa päivää ennen kahdenvuoden ikää. 

<3Rakas enkeli<3

Vaaleanpunainen kaunis arkku

Jennin hauta

Muistotilaisuus pidettiin kotona
Ensimmäinen joulu ilman Jenniä

Sitten syntyi pikkuveli Saku Kalevi.

Juuri leikkauksella maailmaan tullut neljä ja puoli kiloinen poika

Ylpeä iskä ja siskot

Sisarrukset

Pipareitten leivontaa

Minulla sylissä vähän tuhdimpi vauva kuin Miialla

Me siskokset nukutaan suloisesti käsi kädessä

Saku ja äidin tekemä villapaita

Minä

Ensimmäinen jalkapallo peli
Pokaali

Äidin vanha yöpaita, joka on minulla vieläkin
Äiti leikannut potan päähän

Pipareitten leivontaa
Iskää moikkaamassa ennen sydänleikkausta

Hiukset värjätty

Kiharat jälleen

Minä ja marsuni Pipsa

Ala-asteen koulukuva

Isäni kuoli vain 39-vuotiaana. Tämä oli elämäni kamalin asia. Olimme isäni kanssa läheisiä ja olin isin tyttö. Hautajaisissa osoitin kapinallisuutta pukeutumalla lyhyeen hameeseen ja toppiin. Elämästäni vietiin pois niin tärkeä ihminen, että ilman Johnnya en olisi koskaan selvinnyt siitä.

Viimeinen kuva iskästä

Isin haudalla

Seisemäntoista vuotiaana Egyptissä Kauppaopiston luokan kanssa

Saitte hiukan lisää tutustua minuun ja lapsuuteeni kuvien kautta. Lapsuuteni oli loistava, iso kiitos siitä vanhemmilleni ja rakkaille sisarruksilleni.

Kommentit

Nimimerkki pojjaat: Pakko kommentoida, kommenttisi oli kyllä todella typerä. Ihan niinkuin nämä ”vihanneksena” makaavat vanhukset olisi syypää siihen, että lapsipotilaita menehtyy? Luuletko, että niiden vuoksi lapsipotilaiden hoito olisi jotenkin huonompaa? Vanhukset ja lapsethan on ihan eri osastoillakin. Ei niiden hoito ole pois lasten hoidosta. Miettisit vähän ennenkuin kirjoitat. Kyllä sairaalassa tehdään jokaisen potilaan eteen kaikki, mitä tehtävissä on.

Siskon tyttösi on aivan Jennin näköinen!!! :O

Tiedän:) Iida oli vielä enemmän vauvana Jennin näköinen, mutta näköjään on edelleenkin jos huomasit yhdennäköisyyden<3

Oliko isäsi ihan suomalainen:) minunkin isäni kuoli ollessani 8 vuotias ei sitä ikinä lakkaa kaipaamasta eikä
Tarvitsekaan:)

Isäni oli suomalainen. Siskoni ja veljeni ovat perineet häneltä tummuuden. Monet luulevat siskoanikin joskus ulkomaalaiseksi:) Menetit isäsi jo varhain:( Eihän sitä koskaan lakkaa kaipaamasta niinhän se on<3

Ihanan tuntuinen lapsuus sinulla todella. Onneksi noista kaikista ikävistä asioista kuitenkin pystyy selviytymään perheenä, rakkaiden avulla. <3 Minä menetin isäni syövälle olessani vain 6 vuotias.

Kiitoksia, näinhän se on että rakkaiden avulla tuntuu selviävän mistä vain<3 Olet joutunut luopumaan isästäsi jo todella pienenä:(

Ohhoh, oletpa joutunut kärsimään suurista menetyksistä! 🙁 Valokuvat ovat kyllä oiva keksintö, pitäisi muistaa aina tallentaa kaikki tärkeät hetket kameralla. Jos saan kysyä, mihin isäsi kuoli? Ei ole pakko vastata jos et halua:)

Isälläni oli sydävika jo syntyessään ja lopulta sydän ei enää jaksanut:(

ihania kuvia susta sekä muistakin 🙂 itku tuli kun luki ja katsoi kuvia kahdesta sulle läheisestä ihmisestä 🙁 <3 paljon oot kokenut, mutta hienosti selvinnyt 🙂

Ihania kuvia! Niistä välittyy oikein onnellinen lapsuus ja paljon hyviä hetkiä. Sulla on ollut myös isoja menetyksiä elämässä, mulla tuli ihan itku… Mahtavaa että sulla on ollut läheinen ihminen ja tukea hänestä surun keskellä.

Ihana postaus, kiitos 🙂

Ihania kuvia, oot niin onnellisen näkönen ja ihanat oltavat, sitten tuli haudan kuva, meinasin oksentaa. Miksi niin pienet pitää viedä pois? Ne kenellä elämä olisi edessä ja hyvät edellytykset kaikkeen. Kukahan se on keksinyt että vihanneksena osastolla makaavat vanhukset vie sänkypaikkoja ja pienet kuolevat? Väärin, niin väärin! Itsekkin sisaruksen menettänyt….

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.