Yleinen
14.6.2015

Milo vauvalla jälleen kurkunpääntulehdus

Milo vauvalla jälleen kurkunpääntulehdus

Voi meidän Miloa, pikkuisella on taas kurkunpääntulehdus. Vastahan olimme sairaalahoidossa neljä yötä tämän kurjan taudin takia. Milo ehti olla tässä välissä täysin terve, joten kyseessä on uusi tauti. Onneksi tällä kertaa olemme selvinneet ilman sairaalahoitoa, vaikka lääkärissä olemmekin taudin vuoksi joutuneet kahteen otteeseen vierailla.

Maanantaina kävimme Mehiläisessä lastenlääkärillä, kun muutaman nuhaisen päivän jälkeen Milon hengitys alkoi olla todella rohisevaa ja vähän työlästäkin. Milo sai apua hengiteltävästä lääkkeestä ja lääkäri totesi meidän pärjäävän kotona ainakin maanantaipäivän.

Tiistaina tilanne oli ennallaan, joten lääkäriin ei tarvinnut lähteä.

Keskiviikkona Milolla oli allergioiden vuoksi kontrolliaika Lohjan lastenpolilla. Kerroin viimeksi, että jatkamme sittenkin yksityisellä puolella allergioiden selvittelyä, mutta päätinkin toisin lastenpolin lääkärin soiton jälkeen. Lääkäri oli puhelimessa ymmärtäväisempi ja vaikutti ottavansa Milon oireet nyt enemmän tosissaan.

Allergioiden suhteen kuviot ovat selvät, Milo syö tällä hetkellä bataattia ja maissia ja seuraavana on vuorossa porsaanlihan kokeilu. Lääkäri totesi, että näillä kolmella ruoka-aineella pärjää oikein hyvin alkuun ja liha kokeilun jälkeen yritän jälleen uudestaan omaan ruokavaliooni riisiä ja kauraa.

Milo kasvaa oikein tasaisesti, joten ruoka imeytyy hyvin, vaikka vatsa onkin aina löysällä.

Lääkäri kuunteli samalla Milon keuhkot ja yritti tsekata korvat. Korvissa oli kuitenkin sopivasti vaikut edessä eikä niihin saatu näkyvyyttä. Korvien puhdistus ja imu ei tuottanut tulosta, joten ei auttanut kuin laitella kotona korviin vaikkua pehmentävää ainetta.

Keskiviikkoyönä Milo oli todella itkuinen ja kivulias, niinpä menimme aamulla Mehiläiseen lastenlääkärille tarkistuttamaan korvat. Siellä korvat saatiin puhdistettua, sillä vaikku oli muuttunut mukavan juoksevaksi. Korvatulehdushan sieltä löytyi, vasen korva oli oikein pahasti tulehtunut ja olihan tuo oikeakin kipeä. Lisäksi keuhkot olivat täynnä limaa ja Milo rohisi aika tavalla. Ei muuta kuin jälleen hengittelemään inhalaatiota ja tämän lisäksi Miloa lääkittiin kortisonilla. Pikkuinen sai murskatut tabletit veteen liuotettuina ruiskulla suuhun. Milon kurkussa näkyi myös peitteet eli nielutulehduskin pienellä vielä oli. Pienten nielutulehdus on lähes aina virustauti, joten antibioottia ei tähän vaivaan tarvittu. Korvatulehdukseen Milo sai kuitenkin antibioottikuurin ja kipulääkkeitä olemmekin jo kotona antaneet.

Lääkäri laittoi lähetteen Iho- ja allergiasairaalaan, jonne Milo pääsee tutkimuksiin. Astmaahan tässä taustalla luultavasti on. Milo sai ensimmäisen nuhansa alle kaksikuisena ja heti hän joutui hengitellä ventolineä. Nyt hän on mennyt aivan piippuun näiden kurkunpääntulehdusten kanssa, joten eihän se ihan normaalia taida olla. Lastenpolin lääkäri sanoi keskiviikkona, että Milo tulee saamaan luultavasti jokaisen perusflunssan yhteydessä kurkunpääntulehduksen.

Lastenpolilla lääkäri pisti merkille Milon niskassa olevan mansikkaluomen ja kertoi, että joskus hyvin harvoin niskassa oleva mansikkaluomi voi olla myös kurkussa. Lääkäri laittoi lähetteen Lohjan korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalle asian selvittelyä varten. En halunnut edes alkaa kyselemään lääkäriltä tästä enempää, sillä tiedän, että tähystykseenhän poika joutuu, jos asia halutaan selvittää. Toivottavasti tälläiseen tutkimukseen ei tarvitsisi lähteä, sillä se tehdään tietysti pienelle lapselle nukutuksessa.

Illalla kotona hain hieman tietoa kurkunpään hemangioomista eli mansikkaluomista. Tälläistä tietoa löysin: ”Kurkunpään hemangioomat ovat suhteellisen harvinaisia, eikä niiden olemassaoloa aina muisteta ottaa huomioon imeväisen laryngeaalisen hengenahdistuksen syynä. Huonosti hoitoon reagoivan tai toistuvista kurkunpäätulehduksista kärsivän lapsen kurkunpää ja hengitystiet on tähystettävä hemangiooman sulkemiseksi pois. Hengitystiet tulee tähystää myös lapsilta, joilla on niin sanotun parta-alueen hemangiooma, koska näihin liittyy usein myös alahengitysteiden hemangioomia. Propranololihoito on mullistanut subglottisten hemangioomien hoidon lähes täysin. Aiemmin näistä kasvaimista kärsiviä lapsia jouduttiin hoitamaan pitkäaikaisella kortikosteroidilääkityksellä, paikallisesti kurkunpäähän ruiskutetun kortikosteroidin avulla, hemangiooman laserpoistolla tai pahimmissa tapauksissa tekemällä hengitystieavanne. Kaikkiin hoitoihin liittyi vakavia haittavaikutuksia tai teknisiä ongelmia.”

Teksti lainattu täältä.

Päätin etten aio alkaa stressaamaan tätä asiaa, koska en enää kykene pian pitämään itseäni kasassa näiden kaikkien vastoinkäymisten johdosta. Eilinen aivan ihanan aurinkoinen päivä tuli tarpeeseen ja nautimme päivästä ihan hirmuisesti. Kyllä se onni tästä vielä kääntyy, viimeistään eläkepäivillä niin kuin Johnny tuppaa sanomaan 😉

IMG_6512

Mukavaa viikkoa muruset <3

Avainsanat

Kommentit

Meillä yhdellä lapsella oli koko ensimmäisen vuoden joka ikisen flunssan (ja niitä riitti!) yhetydessä kurkunpäätulehdus. Olin niin väsynyt valvomaan pojan kanssa ja miettimään milloin pitää lähteä sairaalaan vai pärjätäänkö vielä kotona. Sitten yllättäen ne kurkunpäätulehdukset loppuivat kuin seinään lapsen ollessa n 1-v. Aloitin samaan aikaan antamaan lapselle gefilus-D3-tippoja. En tiedä auttoiko se, mutta en niitä uskaltanut lopettaakkaan ennen kuin lapsi oli 3-v koska pelkäsin että kurkunpäätulehdukset palaavat 😉 Nyt poika on jo koulussa. Ei allergioita, ei astmaa eikä yhtään kurkunpäätulehdusta tai korvatulehdusta tai muutakaan tulehdusta ole ollut vauvavuoden jälkeen.

Tein myös noihin aikoihin ison muutoksen koko perheemme ruokavaliossa, silläkin saattoi olla vaikutusta. Tai sitten kurkunpäätulehdukset olisivat loppuneet itsestään ilman mitään temppuja, who knows?

Tsemppiä!

johanna

Ymmärrän, ettet uskaltanut tippoja lopettaa 😉 Ehkä se ikä vain teki tehtävänsä, ken tietää, pääasia, että kurkunpääntulehdukset helpottivat mistä syystä tahansa!
Kiitos tsempeistä! <3

Päivi Salminen tosiaan tietää parhaiten siellä näistä mansikkaluomista. Tosiaan suurimmalle osalle mansikkaluomista ei tehdä mitään. Seuranta riittää. Jos on erityisen hankalassa paikassa aloitetaan tämä lääke. Vauvoilta katsovat muuten nenän kautta (en nyt muista toimenpiteen lääk.nimeä) Jos haluavat katsoa Milon kurkun niin ei tarvitse nukuttaa! Lohjalla varmaan selviää. Kurkunpään hemangioomat on melko vaikea diagnosoida, kurkun punoitus laitetaan helposti flunssan syyksi. Tsemppiä! Mansikkaluomi häviää aina, lähtee viimestään 1v ikäisenä vetäytymään.

johanna

Hienoa jos ei tarvitsisi nukuttaa!

Voi EI! 🙁 Koittakaa jaksaa, jossain vaiheessa teille on pakko tapahtua paaljon kivoja juttuja peräkanaa, kun nyt on tullut noin paljon ikäviä juttuja samaan syssyyn. Tsemppiä!

johanna

Niitä odotellessa 😉 Kiitos tsempeistä! <3

Pikaista paranemista Milolle! Mansikkaluomi on tuttu asia, ymmärtääkseni suurin riski että olisi kurkussa mansikkaluomi niin sitä myös kasvoilla. Nykyään siihen tehokas lääke propanol. Pysäyttää mansikkaluomen kasvun ja osin poistaa sitä. Lastenklinikalle on keskittynyt tästä tieto&taito. Olisi hyvä jos saisit Milon sinne tarkastukseen. . Astman kanssa sujuu hyvin kun se saadaan hyvään hoitotasapainoon.

johanna

Kiitos <3 Lastenklinikalla verisuonikirurgi Päivi Salminen on nähnyt Milon mansikkaluomen samalla kun Amalialla oli sinne aika, mutta sillon ei vielä Milolla ollut ollut näitä kurkunpääntulehduksia. Voisinhan tietysti laittaa s-postia hoitajalle, mutta taidan rauhassa ensin odotella mitä Lohjalla korvapolilla sanovat sitten kun sinne joskus aika tulee. Jos nyt astmaa Milolla tosiaan on, niin uskon, että sen kanssa pärjäillään ihan hyvin!

Meilläkin 1v sai astmadiagnoosin…kasvaessa helpottunut, nyt armeijassa taas käytti lääkkeitä, mutta osaa jo hoitaa itse jutut….asennoitumiskysymys kuten kaikki hyvin pitkälti.Tsemppiä!!

johanna

Kiitos kommentistasi <3

Paljon voimia teille! Kyllä todellakin saisi jo vastoinkäymiset riittää. Ihan ihmeellisesti jaksat ja jaksatte!

johanna

Kiitos hirmuisesti <3 <3

No taas täällä…meillähän myös siis kahdella lapsella kolmesta (niillä allergisilla just) on astma. Tiedäthän ettei se nykyään mikään ihmeempi juttu ole, lääkkeillä melkein kaikki pysyät täysin toimintakykyisinä. Meillä kuopus aloitti 4-kuisena avaavien lääkkeiden käytön ja 1-v iästä astinon ollut kortisonitkin (tabletitkin välillä, mutta meille löytyi suuri apu montelukastista. Sitä ennen lääkäri jo oli sitä mieltä ettämkotiin hommattava spira kun ei pelkät suihkeet mene sisään). Oho eksyin aiheesta, piti sanomani että ei näitä kukaan astmaatikoiksi uskoisi, varsinkaan nuorempaa joka harrastaa hyällä sykkeellä futitsta ja käsistä ja on varsinainen ilopilleri ikiliikkuja. Toivon, että teilläkin Milolle löytyy sopiva lääkitys ja myös, että tuo ruokavalio tuosta laajenee että pääsette elämään vähän tavallisempaa elämää! Tsemppejä teille, ei se niin helppoa aina ole mutta onneksi nuo Milon vaivat on sellaisia jotka todennäköisesti elpottabat ajan myötä!

johanna

Moikka LeenaK 🙂

Kiitos taas kommentistasi <3 Googletin tuon lääkkeen ja mahtavaa, että saitte siitä apua! Meille on kerran jo puhuttu tuosta spirasta kotikäytössä.
Varmasti Milokin tulee pärjäämään yhtä hienosti kuin sinunkin lapsoset <3 <3

Voi ei. Miten ihmeessä jaksatte? Vaikutatte niin positiivisilta ja iloisilta kaikesta huolimatta! Mahtava perhe olette.

johanna

Mä ajattelen aina, että asiat ovat kuitenkin tosi hyvin. Amalian sairaus on pysynyt kurissa ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Johnny on mulle sellainen tuki ja turva ja ilman Johnnya olisin varmasti aivan hukassa. Me jutellaan Johnnyn kanssa paljon asioista ja lisäksi mä puhun pahasta olosta myös muille. Ei täällä missään nimessä aina positiivisia ja iloisia olla, nyt kun on ollut paljon surua, niin on ollut toisinaan todella vaikeaa. Yritän kuitenkin etsiä aina positiivisia asioita elämästä ja niitähän riittää, iloitsen lapsista ja elämästä yleensäkin <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.