Yleinen
25.8.2015

Milo tähystyksessä

Milo tähystyksessä

Johnnyn loman aikana Milo sai kutsun Lohjan korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalle. Kyseiseen paikkaan Milo sai lähetteen Lohjan lastenpolilta, jossa Milo on ollut hoidettavana ruoka-aineallergioiden vuoksi. Lastenpolilla lääkäri pisti merkille Milon niskassa olevan mansikkaluomen ja kertoi, että joskus hyvin harvoin niskassa oleva mansikkaluomi voi olla myös kurkussa. Tämä oli syy miksi lääkäri laittoi lähetteen eteenpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kurkunpään hemangioomista eli mansikkaluomista löysin seuraavanlaista asiatietoa ja tämän tekstin olen jakanut jo blogissa: ”Kurkunpään hemangioomat ovat suhteellisen harvinaisia, eikä niiden olemassaoloa aina muisteta ottaa huomioon imeväisen laryngeaalisen hengenahdistuksen syynä. Huonosti hoitoon reagoivan tai toistuvista kurkunpäätulehduksista kärsivän lapsen kurkunpää ja hengitystiet on tähystettävä hemangiooman sulkemiseksi pois. Hengitystiet tulee tähystää myös lapsilta, joilla on niin sanotun parta-alueen hemangiooma, koska näihin liittyy usein myös alahengitysteiden hemangioomia. Propranololihoito on mullistanut subglottisten hemangioomien hoidon lähes täysin. Aiemmin näistä kasvaimista kärsiviä lapsia jouduttiin hoitamaan pitkäaikaisella kortikosteroidilääkityksellä, paikallisesti kurkunpäähän ruiskutetun kortikosteroidin avulla, hemangiooman laserpoistolla tai pahimmissa tapauksissa tekemällä hengitystieavanne. Kaikkiin hoitoihin liittyi vakavia haittavaikutuksia tai teknisiä ongelmia.”

Ennen poliklinikalle menoa Milolla oli aika röntgeniin, jossa kuvattiin kita- ja nielurisat. Lääkärille pääsimme heti kuvauksen jälkeen ja kaikki kävi todella sukkelaan. Lääkäri aloitti tutkimalla korvat ja samalla keskustelimme Milon kurkunpääntulehduksista.

Tämän jälkeen lääkäri alkoi puhua tähystyksestä, jonka avulla hän pääsisi näkemään kurkunpään ja hengitystiet ja päätti tehdä sen saman tien. En ollut lainkaan varautunut tähystykseen, sillä luulin ihan alkujaan, että tähystys tehdään lapsipotilaille nukutuksessa ennen kuin eräs teistä lukijoista minua asiasta oikaisi. Siltikään en ollut kuvitellut, että tähystys tultaisiin tekemään tällä ensimmäisellä käynnillä.

Mä rymysin ulkona oikein kunnolla, kuten nenästä näkee ;)

Mä rymysin ulkona oikein kunnolla, kuten nenästä näkee 😉

Tähystys tehtiin nenän kautta pintapuudutuksessa ja Milo sai istua sylissäni toimenpiteen ajan. Milo itki kovasti, mutta onneksi tähystys oli hetkessä ohi ja pieni rauhoittui.

Saimme hienoja uutisia, sillä lääkäri totesi kaiken olevan mallillaan eikä mansikkaluomea ole kurkussa. Nyt ei tarvitse enää pohtia johtuvatko toistuvat kurkunpääntulehdukset kurkussa olevasta mansikkaluomesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki meni siis paremmin kuin hyvin ja aika mahtavaa, kun äidinkään ei tarvinnut stressata tutkimusta, kun en siitä etukäteen tiennyt. Milo on aika kova äijä, sillä eihän tähystys missään mielessä mukava kokemus ole.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huomenna starttaamme kohti Helsinkia ja Iho-ja allergiasairaalaa, jossa Milolle tehdään baby-box tutkimus, jolla tutkitaan keuhkojen toimintaa.

Mukavaa illanjatkoa muruset, me jatkamme iltaa Johnnyn kanssa kahden, sillä Amalia on Merja mummin luona yökylässä ja Milo nukkuu yöunta <3

ps. onhan meillä tietty toi Nuusku, joka vaatii iltaisin alvariinsa pieniä palveluksia 😉

Avainsanat

Kommentit

Tämä ei liity tähän postaukseen mitenkään, mutta olet usein kertonut olevasi temperamenttinen. Miten selvität tilanteet uhmakkaan lapsen kanssa? Oletan että Amalialla on ollut uhmakausia ikänsä puolesta 🙂

Mä olen temperamenttinen nimittäin myös. Meillä on parivuotias uhmaikäinen ja lisäksi alle puolivuotias vauva. Usein olen menettänyt hermoni ja korottanut ääntä tuolle parivuotiaalle :/ Ja voi luoja mikä syyllisyys siitä tulee.. Myöhemmin aina järkeilen että tuo on vasta pieni lapsi joka ei hallitse tunteitaan ja siksi temppuilee.. Sillä tunnenkin syyllisyyttä..Mutta välillä vaan itseäkin väsyttää. Se ei tietysti ole mikään selitys..

Olisko sulla heittää keinoja miten olisin parempi äiti noissa tilanteissa kun isompi uhmaa?

Olette ihana perhe ja teillä on todella kauniit lapset 🙂

johanna

Joo oon temperamenttinen ja joskus Amalian kiukkuamiset sun muut on helppo kestää ihan hymyssäkin suin, mutta joinain päivinä savu nousee päästä heti. Amalian uhma on ollut aika helppo, onneksi!

Voi voi sulla on kyllä varmasti aikamoista, kun on pienempi ikäero lapsilla. Kyllä mullakin käpy palaa toisinaan ja huudan esikoiselle tai Johnnylle ja mullekin tulee kauhea morkkis. Sovitaan kuitenkin aina ja jutellaan asioista. Mä huomaan, että jos menen aikaisemmin nukkumaan, niin pinna kestää paljon paljon paremmin, yritä siis ainakin käydä nukkumaan niin ajoissa kuin pystyt.

Mä harjoittelen myös sitä, että otan omaa aikaa, nyt oon kahdesti käynyt siskon kanssa kävelylenkillä, omien juttujen toteuttaminen tekee hyvää, mutta mulla on tässä kyllä vielä paljon harjoituksenvaraa. Oon liian huono lähtemään mihinkään, vaikka se on kivaa ja tekee hyvää välillä.

Sitten jos tunnet, että pinna palaa, niin käyt vaikka vesssassa hengittelemässä, se auttaa. Pari kertaa oon ennen Milon syntymää sanonut Amalialle, että nyt äitiä hermostuttaa kovasti ja äiti käy nyt vessassa kiljasemassa ja sitten oon kiljassut siellä ja se on helpottanut. Kerran tässä hiljattain pyysin vain nätisti Johnnya menemään lasten kanssa takapihalle, jotta sain huutaa vittu!!! sisällä niin kovaa kuin lähtee, se helpotti ja kaikki oli hyvin heti ja pyysin perheeni takaisin sisälle 😉

Mä oon miettinyt, että ei se niin kamalaa ole hermoja välillä menettää, kun kuitenkin on useimmiten lasten kanssa ihanaa ja me ainakin höpsötellään Amalian ja Milonkin kanssa tosi paljon ja kivoja hetkiä on niin niin paljon enemmän ja huonotkin hetket ovat hetkessä ohi <3

Tsemppiä sinne toiselle temperamenttiselle äidille! <3 🙂 Ja kiitos <3

Milon tulehdukset varmasti vähenevät iän myötä, joten älä vielä ala epäillä kaikkea pahinta kuten yllä olevassa kommentissa. Te muut olette kuitenkin terveitä niin sisäilmaongelmia ei kannata nyt alkaa murehtimaan tai niissä sitten riittääkin murehdittavaa.

Miten Amalian silmä voi?

johanna

Mä uskon myös, Amalia oli myös pienenä koko ajan kipeä, mutta ei enää 🙂
Amalian silmä ei ole hyvä edelleenkään, katsotaan mitä sanovat 1,5 vk päästä silmälääkärissä, ei hyvältä näytä, leikkaus ei ehkä tuonutkaan nyt apua 🙁

Toistuvat korvatulehdukset, kurkunpääntulehdukset ja hengitystieinfektiot ovat tosi tyypillisiä kohteissa, joissa on huono sisäilma (kemikaali- tai homeongelma). Suosittelen siis tutkimaan kodin sisäilman / rakenteet!

Tosi mahtava juttu, ettei Milolla ole mansikkaluomea kurkussa 🙂 Ja tosiaan oli toisaalta varmasti ihan hyvä, ettet tiennyt etukäteen tähystyksen ajankohdasta niin et ehtinyt stressata sitä etukäteen. Onneksi tähystys oli myös nopeasti ohi, reippaasti pikkuinen kesti sen vaikka ei tietenkään ollut kivaa <3 Ihania kuvia Milosta ja oi että, miten suloinen tuo viimeinen kuva on, olette Milon kanssa niin onnellisen näköisiä kumpikin 🙂 Kivoja päiviä teille, toivottavasti Amalialla oli mukavaa yökylässä! 🙂

johanna

Tosi mahtavaa juu! Tää oli hyvä näin etten tiennyt ja tosi nopeasti oli ohi onneksi! 🙂
Kiitos kovasti, nyt on tosi onnellinen olo, jotenkin kaikki on ihanasti nyt <3 Amalialla oli huippukivaa yökylässä, oli saanut nukkua mummin ja mummin koiran Luissin viekussa <3
Kivoja päiviä sinne myös! <3

Ei sitä koskaan voi tietää mitä lapselle tulee sillä meillä kellään varmaan ei ole sitä kultapalloa käytettävissä, ja asioista oaa puhu avats akun on läpikäynyt ne raskaat asiat. Meilläkin synnytyksessä aiheutuneesta vauvan hapenpuutteesta saatiin tietää vasa monien vuosien päästä että tulevaisuus lapsella erimoinen kuin ns, terveillä lapsilla, päivä kerrallaan mennään. Kivaa alkavaa syksyä teidän koko perheellenne <3

johanna

<3 <3

Ihanaa syksyä teillekin <3

Hieno juttu, että mansikkaluomea ei ollut kurkussa! Varmasti kurkunpääntulehdus vaiva helpottaa Milon kasvaessa. Milolta katsottiin samalla lailla kun meidän nuorimmalta aikanaan. Onneksi nopeasti ohi tuo tähystys. Pirteää syksyn alkua!

johanna

Tosi nopea tuo tähystys onneksi oli ja mahtavaa, että saimme hyviä uutisia! Pirteää syksyä sinne myös <3

Moi Johanna!

En oikein osaa muotoilla tätä kysymystä niin ettei se kuulostaisi tökeröltä, mutta miltä se tuntuu kun on kaksi sairasta lasta? En tarkoita tätä todellakaan pahalla, mutta olen jo pitkään pohtinut asiaa kun olen lukenut blogiasi.

Tuntuuko sinusta koskaan pahalta tai jotenkin epäreilulta, että olette joutuneet molempien lasten kanssa syntymästä asti käymään lääkärissä eri syiden takia? Milollakin on jo melko kirjava sairashistoria! Jotkut lapset taas eivät sairasta edes flunssaa ennen kuin menevät päiväkotiin tai kouluun. Tuntuuko sinusta tai miehestäsi koskaan siltä, että ette todellakaan ”tilanneet” tällaista, ja on väärin että yhteen perheeseen on sälytetty näin paljon epäonnea?

Ja en todellakaan tarkoita sitä että lapsenne olisivat epätäydellisiä, tai että he ja perheenne eivät olisi kaiken sen vaivannäön arvoista, mutta millaisia tuntemuksia tällaiset asiat herättävät? Kun vaikkapa joudutte ”taas kerran” lähtemään Milon kanssa päivystykseen, tai Amalialla on taas joku leikkaus edessä…

En tiedä saitko ajatuksestani kiinni. Ja toivotan tietenkin hyvää jatkoa koko teidän perheelle, toivon hyvää vointia niin Amalialle kuin Milollekin!

johanna

Moi 🙂

Ei oo koskaan tuntunut pahalta tai epäreilulta <3 Eikä kummallakaan meillä ole ikinä ollut ajatuksia, että "tälläistä emme todellakaan tilanneet". Sitä oon kyllä miettinyt, että paljon on ollut kaikkea meidän perheellä ja se tuntuu joskus epäreilulta, tarkotan, kun olemme menettäneet niin paljon rakkaita ihmisiä ja onhan sitä kaikkea muutakin ollut mikä ei liity lapsiin.

Lohjan Mehiläiseen on aina mukava mennä, kun tuntevat meidät jo hyvin ja hoitajatkin tulevat aina Miloa moikkailemaan ja kyselevät siskonkin kuulumisia, joka ei ole juuri koskaan mukana. En mä koskaan mitään ihmeempiä ajattele lääkäriin lähdettyä, Amaliankin lääkärikäynteihin sitä on jo niin tottunut, tietysti toivoisi nyt kovasti, että hänen silmänpaine saataisiin kuriin eikä tarttisi uutta leikkausta tehdä, mutta usein me käymme asiat vaikeimman kautta ja olen tottunut siihen. Yritän ottaa asioita niin lunkisti kuin psytyn, jotta pysyn itse "kasassa", mulla on meinaan todella alhainen stressinsietokyky.

Ja tää sun kommentti ei ollut musta tökerö ja sain sun ajatuksesta heti kiinni, muutkin lukijat ovat saattavat miettiä näitä samoja asioita 🙂

Ja kiitos vielä ja kaikkea hyvää sinnekin <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.