Yleinen
23.11.2016

Toivepostaus meidän koira Nuusku

Toivepostaus meidän koira Nuusku

Eräs ihana ja uskollinen lukijani on toivonut tätä postausta jo kauan ja nyt viimein sen toteutan. Nuuskusta olen kirjoitellut aiemminkin, mutta nyt taas rakkaasta hauvelista juttua lisää!

Nuusku on jo 11 vuotias koiravanhus ja vaivoja alkaa olla, kun ikä painaa, mutta täällä hän silti onneksi edelleen höpsöttää. 11 vuotta koiranelämää on pitkä aika ja olemme kiitollisia, että olemme saaneet nauttia ihanasta Nuuskusta näin pitkään.

Nuusku on ollut aina hyvin rauhallinen ja kiltti. Lenkkeily on ollut koirulin mielipuuhaa ja onkin todella harmi, että Nuuskun toisen polven ristiside katkesi reilu vuosi sitten ja edelleen jalka vihoittelee nivelrikon vuoksi. Ristisiteen katkeamisen jälkeen jalkaa hoidettiin alkuun kipsihoidolla, joka oli virhe, sillä lopulta jalka ei tullut kuntoon vaan paheni ja leikkauspöydällehän sitä jouduttiin. Nivelrikon vuoksi Nuuskulla on säännöllinen kipulääkitys ja oli todella iso harmi, että kipulääke joka Nuuskulla toimi oli pitkään loppu. Vaihtoehtoinen lääke ei lopulta enää tuntunut auttavan riittävästi ja eräs oikein vahva kipulääke sai aikaan Nuuskulle kaksi rajua epilepsiakohtausta. Nyt onneksi viimein aiemmin hyväksi todettu kipulääke on taas saatavilla ja näyttäisi tuoneen jo vähän apua. Nuusku vaikuttaa pirteämmältä, joten luotto on suuri tähän lääkkeeseen.

Nuuskulla on ollut epilepsiaan lääkitys 9 vuotiaasta saakka. Kohtaukset tosin alkoivat jo ennen, mutta tällöin lääkitys aloitettiin. Lääkkeistä huolimatta epilepsiakohtauksia tulee toisinaan ja olemmekin yrittäneet välttää tilanteita, jotka laukaisevat kohtauksia. Yksin oltunaan Nuuskuhan innostuu tietysti äärimmäisyyksiin palatessamme kotiin ja näinä hetkinä emme voi enää lietsoa innostusta vaan muutaman pikaisen rapsutuksen jälkeen koiruli on jätettävä hetkeksi rauhaan. Jos lietsomme innostusta paijaamalla kovin ja höpöttämällä söpöyksiä on kohtaus aika varma lopputulos ja syy on niinkin yksinkertainen kuin innostus. Ovikellon soiminen on myös laukaissut kohtauksen ja aina jos näen jonkun meille tulevan ryntään ovelle ennen ovikellon pimpotusta. Useinhan meillä ovikello ehtii soida eikä Nuusku oikeastaan enää hetkeen ole saanut kohtausta näistä hetkistä. Myös kipu voi laukaista kohtauksen ja esimerkiksi uudesta hieman korkeammasta sängystä en anna Nuuskun hypätä alas, vaan nostan hänet aina alas.

Huh tulipas tästä alkuun melkoinen sairaskertomus, mutta tätähän se monesti vanhentuessa on!

Nuusku hassu kapusi Täplän päälle makoilemaan!

Nuusku hassu kapusi Täplän päälle makoilemaan!

Amalia rakastaa Nuuskua ja Nuusku luottaa Amaliaan. Amalia hoivaa Nuuskua paljon ja auttaa vanhan herran aina tarvittaessa sohvalle. Nuusku saa usein viltin päällensä ja saa aika kivasti loikoilla rauhassa. Amalia kuitenkin intoutuu välillä hemmottelemaan Nuuskua kampaamoleikeillä ja joskus Nuuskulle luetaan kirjaa ja näytetään kirjasta kuvia.

Milo pitää Nuuskusta myös kovasti ja antaa tälle usein haleja. Milo on kuitenkin vielä vähän arvaamaton ja voi joskus yrittää ajaa mopolla Nuuskun päälle. Onneksi törmäämiseltä on vältytty äidin komennuksen ja Nuuskun ripeyden vuoksi. Milo osaa hienosti paijata Nuuskua eikä juurikaan enää koskaan tarraa turkista rumasti kiinni. Milo ja Amalia rakastavat antaa Nuuskulle herkkupaloja, makkaraa tai juustoa eikä Nuusku ole enää dieetillä. Epilepsialääkityksen aloituksen myötä Nuuskulle kertyi painoa lääkityksestä johtuvan valtaisan ruokahalun vuoksi, mutta pitkään kestäneen dieetin jälkeen painoa ei ole enää tullut, vaikka ruokatavat ovatkin nyt muuttuneet. Nykyisin Nuusku saa herkkupaloja ja lisäksi hän saa nauttia lasten jämät jos ruokaa heiltä lautasille jää. Minähän kun syön aina lautaseni tyhjäksi 😉

Nuusku rakastaa kotiruokaa, mutta syö päivittäin myös omia koiranpapanoita. Lisäksi Nuusku nautiskelee joka aamu heti herättyään nannatikun eli koirien hammastikun.

Nuusku sentään jaksoi kuvauksen!

Nuusku sentään jaksoi kuvauksen!

Vaikka Nuusku on ollut ennen kova lenkkimies, niin nykyisin lenkit ovat lyhentyneet kipuilevan koiven vuoksi. Välillä Nuusku haluaisi lenkkeillä pidemmälle, mutta tilanne kostautuu sitten myöhemmin, kun jalka alkaa kipuilemaan. Nuusku pääsee lenkille kahdesti päivässä, aamulla ja illalla. Päivisin hän saa pissiä omalle pihalle, jossa ulkoilee aina meidän kanssa. Nuusku on myös jonkun kerran pyytänyt täällä uudessa kodissa päästä takapihalle ja nyt hetki sitten, kun oli paljon lunta Nuusku kusaisi suoraan kolaamattomalle terassille, kun ei viitsinyt pidemmälle hankeen mennä.

Nuusku on alkanut ottaa muitakin vanhuuden oikeuksia. Hän nappaa herkkupalat ahneesti ja näin ollen myös hieman kovakouraisesti. Fafalle hän on tehnyt tätä aina, mutta nyt myös lasten sormet ovat vaarassa. Lapsia onkin opetettu heittämään Nuuskulle tarkoitetut herkut maahan tai antamaan kämmeneltä.

Nuusku on ollut alusta asti meille tärkeä perheenjäsen ja todella rakas. Myös lapsille koirasta on kasvanut hyvin tärkeä, etenkin Amalialle. Toivotaan, että saamme viettää Nuuskun kanssa vielä muutamia vuosia, sillä kyllä sen tuntee, että jotain perheestä puuttuu Nuuskun ollessa välillä yökylässä mummin, fafan ja Napen luona <3 Onko muilla rakkaita lemmikkejä?

Avainsanat

Kommentit

Kiva postaus, useampikin kohta sai nauramaan 🙂 Toivottavasti vaivat helpottavat.

Johanna

Hihii kiva kuulla, kiitos paljon!! <3 Ja toivotaan <3

Kumpi on vanhempi, Nuusku vai sinun ja Johnyn suhde? 🙂

Johanna

Meidän suhde, me ollaan oltu yhdessä 13 vuotta ja Nuusku saapui perheeseen, kun oltiin oltu yhdessä kaksi vuotta <3

Voi vanhusta <3 Inhottavia vaivoja, mutta harva eläin niinkuin ihminenkään täysin vanhuuden vaivoilta jää paitsi.
Itselläni on nyt 7-vuotias parsonrusselinterrieri ja hänessäkin alkaa pikkuhiljaa ikä näkyä, vaikkakin tälle rodulle jopa 16-vuotta on ihan normaali ikä, sikäli kun niiltä pahimmilta vanhuusvaivoilta jäädään paitsi. Meillä pitäisi kyllä myös vähän dieetata, kun on tuo maha alkanut vähän pojalla pullottaa niin ei sitten ainakaan ylipaino aiheuta niitä nivelvaivoja.

Johanna

Näinhän se on 🙁 Hihii ihana hauveli teillä siellä <3

Vietättekö Milon synttärit ja itsenäisyyspäivän lomallanne?Mukavaa ja rentouttavaa lomaa teidän perheelle.

Johanna

Ei vietetä, ollaan jo heti alkukuusta kotona <3 Ja kiitos, on ihana lähteä lomalle <3

Voisitko tehä postauksen sinun ruokavaliostasi?

Johanna

Hmmm täytyy miettiä 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.