Yleinen
30.11.2012

Matka tähän päivään

Matka tähän päivään

Viimeinen päivä lokakuuta Amalia täytti 9 kuukautta ja hänelle puhkesi 9 hammas. Tämä oli nyt sitten ensimmäinen poskihammas. Sitä oli tehty jo jonkin aikaa. 
Musakanavalta tuli Robinin Puuttuva palanen 🙂
Ulos lähdössä
🙁
Aina niin avulias Amalia
Löysin äitin juttuja 🙂
Unohdin kertoa mutta Amalian ollessa 8 kuukautta aloitin hänelle unikoulun. Meillä yöt ovat olleet aika levottomia siitä asti kun Amalia oli muutaman kuukauden ikäinen. Hänen todellinen luonteensa ja temperamenttinsa alkoi silloin tulla kunnolla esiin. Unikoulu kesti meillä noin 2 viikkoa, sitten hän alkoi nukkumaan paremmin. Tuttia tietysti pitää käydä välillä antamassa, mutta yösyönnit jäivät pois. Eli nykyään myös Johnny voi auttaa minua Amalian yöheräilyissä.
Päiväunet ovat myös olleet hankalia. Ennen Amalia nukkui vaan vaunuissa ulkona vaunujen liikkuessa. Kun ne pysähtyivät hän heräsi heti. Olen itse ollut samanlainen vauvana. Sitten kun hän suostui alkamaan nukkua sisällä, hän nukkui vain tasan puoli tuntia 2 kertaa päivässä. Nukuttaminen ei ollut meillä ongelma vaan se, että Amalia nukkui vain niin vähän aikaa. Unikoulun myötä kuitenkin päiväunetkin alkoi menemään paremmin, hän alkoi nukkumaan yhdet pidemmät unet päivässä.  
Marraskuun alussa Amalian ollessa 9 kuukautta vanha oli edessä fysioterapeutilla käynti. Fysioterapeutti tuli hakemaan meitä Lastenlinnan epilepsiaklinikan aulasta. Aluksi Amalia sai rauhassa minun sylistä tutustua häneen, Amalia on ollut tosi kova vierastamaan pienestä asti. Samalla hän kyseli meiltä minkä ikäisenä Amalia on uusia taitoja oppinut. 
Laitan tähän fysioterapeutin lausunnosta tekstiä: ”Amalia on viehättävä, vastavuoroiseen kontaktiin tuleva tyttö. Hän seuraa tarkkaavaisesti ympärillään tapahtuvia asioita ja aktiivisesti tutustuu allekirjoittaneeseen sekä huoneen leluihin. Amalia liikkuu tilanteessa pääasiallisesti ryömimällä, mutta myös lyhyitä matkoja konttaa”.
”Vatsamakuulla tukeutuu avoimiin kämmeniin, kyynärnivelten ollessa ojennettuina, kohottaen näin rintalastan korkealle irti alustasta. Vapauttaa vatsamakuulla yläraajoja leikkiin ja käsittelee lelua molemmin käsin, vieden sitä myös suuhun”. 
Sitten Amalia meni kylkiasentoon eli Amalian poseerausasentoon. Tästä Amalia sai erittäin paljon kehuja. Se asento vaatii kovasti vartalonhallintaa, koska Amalia liikuttelee asennossa ollessaan myös jalkojaan ja hänen tasapaino pitää.
”Nousee kontta-asennosta tukea vasten polviseisontaan ja askeltaakin polviseisonnassa eteenpäin lähemmäksi tukea. Laskeutuu polviseisonnasta säärien päälle istumaan ja siirtyy tästä edelleen kontta-asentoon”. 
Ohjattuna täysistunta-asentoon, säilyttää asennon hienosti. Tasapainoreaktiot istuessa esiin sivusuunnissa, mutta taakse vielä viiveellä, minkä johdosta hän herkästi kellahtaa taaksepäin. Siirtyy istuma-asennosta hallitusti kontta-asentoon”. 
Seisomaan tuettuna varaa painon molemmille jaloille. Liikeradat kaikissa raajojen nivelissä täydet. Lihasjänteys sekä vartalolla että raajoissa symmetrinen oikean ja vasemman kehonpuolen välillä, asettuen normaalivariaatioon”.
Amalian motorisia taitoja arvioitiin Alberta Infant Motor Scalea apua käyttäen ja sen mukaan hänen käytössä olevat motoriset taitonsa, yhteensä 43 pistettä, kuvastavat vahvaa ikätasoa (ikähajonta 30-53). 
Lähdimme tältä käynniltä kotiin hymyssä suin.
Isänpäivää vietettiin samalla viikolla. Teimme Amalian kanssa Johnnylle isänpäiväkortin, korttiin löytyi Johnnylle sopiva isänpäiväruno: 
Aja hiljaa Isi nyt vaan,
Niin sitten illalla leikitään. 
Aja hiljaa Isi nyt vaan, 
Niin mä kiltisti odottamaan jään. 
Isin töihin on mentävä autollaan,
Mä ikkunaan jään aamulla katsomaan.
Ja mä vilkutan ja äitikin vilkuttaa, 
Hyvän matkan toivotuksen Isi näin saa.
Ja illoin kun Isin taas nähdä saan, 
mä kiipeän polvelle istumaan. 
Ja mä katselen, mitä Isi taas tuonut on, 
Isin tasku aina on niin arvaamaton. <3
Lahjaksi olin tilannut  kahvikupin missä on Amaliasta Johnnyn yksi lempikuva, kupissa lukee myös World´s best dad. Kahvia Johnny ehti kupista ryystää muutaman huikan, koska meillä oli kiire vauvauintiin. Siellä isät sai pitää vauvojaan laululeikin ajan, ja lopuksi jokainen isä sai ottaa ruusun mukaan kotiin. 
Amalia iskee silmää kuvassa 😉
Amalian ollessa 9 ½ kuukautta vanha oli aika Lastenlinnaan EEG tutkimukseen. Tutkimuksessa lapsen pitää myös nukkua, ainakin 15 minuuttia. Tämän takia vauvaikäistä piti pitää hereillä 3 tuntia ennen tutkimusta. Jännitin etukäteen niin kovin, että miten voin saada Amalian nukahtamaan tutkimuksen ajaksi. Tutkimukseen mukaan pääsi vain yksi ihminen, joten Johnny lähti Verkkokauppaan.
Aluksi hoitaja laittoi Amalian päähän tosi kireän vähän uimalakin näköisen punaisen hatun, jossa oli reikiä. Sitten hän kaiveli reikäkohtia tikulla ja laittoi niihin geeliä. Tämä toimenpide oli täysin kivuton, mutta Amalia huusi kovasti. Luulen, että hän vierasti hoitajaa, jolla oli isot silmälasit. 
Sitten Amalia piti pistää sängylle makaamaan ja hoitaja peitti kolme kertaa nenäliinalla Amalian silmät, tämä tehdään vauvoille koska he eivät kehoituksesta sulje silmiään. 
Tämän jälkeen oli nukkumisen vuoro. Aloin imettää Amaliaa ja siihen hän sitten nukahti minun syliin samalla tavalla kun joka päivä kotonakin. Hoitaja antoi sitten ikuisuuden päästä merkin, että voin siirtää Amalian sängylle. Käteni oli aivan puutunut, koska jännitin itse niin kovin etten vaan herätä häntä. Siinä Amalia sitten nukkui määrätyn ajan, jonka jälkeen hoitaja laittoi kirkkaan vilkkuvan lampun Amalian naaman eteen. Amalia ei lampusta välittänyt, nukkui vaan sikeästi. Herätin lopulta itse hänet, ensin Amalia alkoi huutaa mutta lelun saatuaan käteen hän rauhoittui. 
Herättyään häneltä peiteltiin silmät vielä kolme kertaa ja sitten tutkimus oli ohi. Se meni loistavasti. Tulokset kuulisimme noin 3 viikon päästä. 
Seuraavana päivänä Amalia oppi nousemaan seisomaan tukea vasten. 
Seisomaan opittu
Yhtenä aamuna aamupalapöydässä Amalia matki minua, hän nosti pienet kätensä ilmaan ja haukotteli, aivan samanlailla kun minä tein. Se oli tosi hauskaa meistä molemmista. 
Marraskuun lopulla oli Amalian mummin syntymäpäivät, niitä vietimme siskoni luona.
Isikin tuli kotiin seuraavana päivänä parin päivän työmatkalta, hän toi Amalialle ihanan tuliaisen.
Teeastiasto tuliaiseksi
Marraskuun viimeinen päivä Amalia täytti 10 kuukautta ja hän oppi samana päivänä menemään portaita ylös.
Näin sitä mennään

Laittakaa ehdotuksia mistä asioista haluatte postauksia niin saan lisää kirjoitettavaa 🙂  Ja tottakai laitan lisää meidän kuulumisia jatkossakin! Hyvää yötä ja hauskaa viikonloppua <3

Kommentit

Joo kyllä se EEG-myssyn laittaminen sattuu.
Ne rapsii ensin jollain savitökötillä ihoa hieman rikki (siten varmistaa että ihon rasvat eivät haittaa tutkimusta) ja sitten geelit perään (sähkö kulkee parhaiten).
Ja joka kerta kun tikkua pyöräytetään, se on kuin pieni tukistus kun aina vähän hiuksia kiertyy ympärille..

johanna

Okei. No ehkä vauvoja kohtelevat hieman helläkätisemmin, toivottavasti 🙂

Olin tulossa sanomaan ihan samaa kuin tuo ed. kommentoija. Itselläni on ollut yli 20 vuotta epilepsia, ja viimeksi tänä vuonna minulta otettiin EEG. Ilmeisesti ajatuksena on rikkoa ihoa sillä puukepakolla, mutta se tuntuu suoraan sanottuna veemäiseltä. Ei voi puhua ehkä sattumisesta, mutta en silti ihmettele, jos lapsi itkee sitä ruopimista. En tiedä, onko sitä mahdollista tehdä edes täysin kivuttomasti, sillä päänahka on herkkä.

Samaten kauheat jäljet oli itselläni viimeksi siitä piposta, mikä sekin hivenen nyppi. Hiuksetkin kun oli kaiken muun lisäksi ihan moskassa. Ärsyyntyneenä totesinkin hoitajalle, että tosi kiva lähteä pihalle…

johanna

Voi tosi inhottavaa 🙁

Kiitoksia 🙂 Amalialla oli päässä vaan hatusta painauman jäljet tutkimuksen jälkeen, ei muita jälkiä..Eikä ollut kovakourainen hoitaja, ehkä ne tosiaan käsittelee vauvoja helläkätisemmin 🙂

On muuten ihan hoitaja-kohtaista sattuuko EEG-tutkimuksessa se tikulla tökkiminen vai ei. Silloin, kun mä olin ensimmäisessä, mulla kaivettiin tikulla päänahkaa niin kovin että tuli verta. Samoin kaljulla potilastoverilla, sen pää oli verisiä pilkkuja täynnä kun tuli tutkimuksesta. Saattoi siis olla vierastamisen sijaan myös kipua, mitä teidän ihana pieni tyttö itki. Vaikka tuskin ne hoitajat vauvoja niin kovin sörkkii, kun aikuisia..(:
Oonkin Äityleissä jo sanonut, teillä on niin hirveän kaunis lapsi! Aivan ihana.(:

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.