Yleinen
28.4.2014

Markkinoilla

Markkinoilla

Viikonloppu tuntui lyhyeltä, sillä Johnny lähti lauantaina ystävänsä varpajaisiin jo puoli viiden aikaan illalla. Me tytöt ja Nuusku lähdimme viettämään iltaa siskoni perheen luo.

Amalian ystävät vauva ja baabi ruokailevat omilla tuoleillaan

Amalian ystävät vauva ja baabi ruokailevat omilla tuoleillaan

Riiviö ilme tullut takaisin

Riiviö ilme tullut takaisin

Illalla Amalia nukahti helposti ulkoiltuaan koko päivän. Me nukutamme edelleen Amalian unille eli istumme pinnasängyn vieressä pitäen pinnojen välistä Amaliasta kiinni. Isi hoitaa aina nukutuksen, mutta nyt isin ollessa poissa homma oli minun käsissäni. Olemme miettineet, että pian on aika opettaa Amalia nukahtamaan itsekseen. Mietin vain olisiko unikoulu järkevä järjestää vasta sitten kun uusi ison tytön sänky on käytössä. Silloin nukkumaanmenon kanssa tulee luultavasti ongelmia tai ainakin sängyssä pysymisen kanssa, joten emme haluaisi turhaan tehdä kaksinkertaista työtä eli ensin opettaa tyttöä nukahtamaan pinnasänkyyn ja sitten taas ison tytön sänkyyn.

Amalia ymmärtää hienosti hänelle puhutun, joten voimme selittää, että nyt olisi aika alkaa nukahtamaan itsekseen. Ennen sänkyyn menoa käytössämme on iltasatu sekä halit ja pusut. Amalia on lähiviikkoina kerran nukahtanut itse päiväunille kun en jaksanut häntä nukuttaa sen kestäessä niin kauan. Hän itkeskeli hiljaa pitkän aikaa ja sitten nukahti, joten varmasti saisimme hänet nukahtamaan yöunillekin melko hyvin. Toisaalta Amalia voi alkaa itkeä täysillä sydäntä särkevästi ja sitä en kestä kuunnella eikä minusta lapsen ole hyvä nukahtaa näin. Tässä kohtaa kävisin hänen luonaan rauhoittelemassa ja lähtisin sitten taas pois. Uskon, että unikoulu toimisi vaikka ei nukutuksesta useinkaan kovinkaan paljoa vaivaa ole ollut niinä päivinä kun tyttö ei ole päiväunia nukkunut. Joka tapauksessa mielestämme itsekseen nukahtaminen olisi todella hyvä juttu.

Sunnuntaina aamu alkoi äidin äreilyllä. Siivosin kotia ja juuri kun sain alakerran kokonaan siivottua huomasin Nuuskun pöllyttäneen takapihalla multaa niin, että koiran tassut olivat aivan mustat. Putsatessani Nuuskun tassuja paukkasi Amalia olohuoneeseen heittäen samalla ruokalappunsa maahan niin, että varmasti jokainen sinne eksynyt muro oli levällään lattialla. Tämä riitti räjähdykseen ja Johnnykin pomppasi melko nopiaan pedistä ylös vaikka juhlimassa olikin ollut. Loppupäivä oli onneksi aamun äreilystä huolimatta todella kiva. Kävimme perheen kesken markkinoilla. Amalia sai haluamansa ison pehmovasaran ja metrilakuja. Äiti sai makean letun, jonka nautimme Johnnyn kanssa lopulta puoliksi. Tapasimme markkinoilla Amalian kummit lapsineen sekä yhden ystäväpariskuntamme. Päivä oli mielettömän lämmin ja upea ja minä vilukissa jouduin ihan heittämään villatakinkin päältäni.

Tytöt markkinoilla

Tytöt markkinoilla

Nam nam miten hyvää lakua

Nam nam miten hyvää lakua

Markkinoiden jälkeen vietimme koko loppupäivän ulkona. Valmistimme itse pizzaa ja Amalia sai leikkiä naapureiden lapsien kanssa. Isi sai lepäillä illan suussa sisällä.

Tämän päivän Amalia on saanut viettää mummin ja fafan luona. Johnnyn äidillä on vapaata ja hän halusi Amalian luokseen. Johnnyn äiti yritti Amaliaa jo pääsiäisen aikaan heille, mutta en raaskinut antaa. Amalian on hyvä olla mummin ja fafan luona ja tekee hyvää olla välillä erossa äidistä, mutta miksi se tuntuu itsestä aina vähän vaikealle. Toiset ihmiset ovat onneissaan siitä, että joku pyytää lapsiaan hoitoon tai sitten tunkevat lapsiaan itse koko ajan hoitoon, mutta minä taidan olla vähän eri maata. Kuitenkin vaikka haluaisinkin olla Amalian kanssa lähes koko ajan niin tiedostan sen, että joskus on hyvä olla myös erossa.

Omalla ajallani hoidin poliisilaitoksella asioita, hankin siis viimein uudella nimellä varustetun ajokortin, hieman myöhässä kylläkin. Ajokortti saapuu kolmen viikon päästä. Hintaakin siitä ottivat jopa yli neljäkymppiä, olisi vaan pitänyt pitää oma sukunimi. Ei vaineskaan, ihan kiva tämä uusikin on ja nyt siihen on alkanut jo tottua. Toisinaan mokailen edelleen ja esittäydyn tyttönimelläni.

Piipahdin myös Prismassa ja löysin syntymäpäivälahjan siskoni tytölle, joka on myös rakas kummityttömme. Iida täyttää vappupäivänä kolme vuotta ja juhlat pidetään oikeana syntymäpäivänä. Ostin myös Amalialle vesivärit, joita ystäväni oli kovasti kehunut.

Kotona päätin kirjoittaa blogia, jolle tahtoi jäädä viime viikolla liian vähän aikaa. Yritän myös toteuttaa toivepostauksia ja työn alla on monia kiinnostava postaus omasta nuoruudestani. Se on vielä pahasti kesken, mutta tulee julki ensi kuussa.

Amalialla oli ollut mummin ja fafan luona kivaa. Mummi oli vienyt Amalian puistoon, mutta kaikista kivointa oli ollut touhuta sisällä. Amalia on aina onnesta soikeana kun haen hänet hoidosta ja tuo hymyilevä oma lapsi on jotain käsittämättömän arvokasta. Jäimme Johnnyn vanhemmille ja vietimme siellä aikaa iltaan asti ja mummi valmisti meille myös päivällisen. Isikin sai syödä töiden jälkeen ja sitten palasimme nopeasti kotiin iltapuuhiin, sillä Amalia ei ollut nukkunut päiväunia ja alkoi näyttää väsyneeltä.

Nyt Amalian nukkuessa me aiomme Johnnyn kanssa tehdä iltapalaksi uuni tacoja ja viettää vähän laatuaikaa yhdessä.

Mukavaa uutta viikkoa!

IMG_9076

Avainsanat

Kommentit

Meillä itsenukahtaminen onnistui siten että iltatoimien jälkeen olikin monenmoista tehtävää joita äidin tai isin piti vielä käydä tekemässä ja pojan odotella sen aikaa sängyssä. Alkuun joku nopea ja sitte kurkkaus pojan huoneeseen, myöhemmin jotain pidempään kestävää ja odottelija nukahti varmistettuaan välillä huhuilemalla että olemme siinä lähellä vaikkemme samassa huoneessa. Huudatukseen en usko.

johanna

Monella ollut siis tämä sama tapa, tätä aiomme kokeilla, kiitosta vaan vinkistä 🙂

Koska se teidän vauva syntyy?

Meillä yksin nukahtamista harjoiteltiin siten, että ensin äiti/iskä sanoi käyvänsä äkkiä esim. juomassa vettä ja tulee heti sen jälkeen takaisin. Tehtäviä asioita pidennettiin pikkuhiljaa ja aina tultiin takaisin sovitusti. Jossain vaiheessa lapsukainen oli nukahtanut odotellessaan, että esim. pyykki oli ripustettu. Aamulla todettiin, että olitkin nukahtanut sillä aikaa, kun ripustettiin pyykit. Lapsen ei tarvinnut miettiä tultiinko sovitusti takaisin vai ei. Opetteli siis odottamaan/nukahtamaan omassa sängyssä ja samalla kuuli mitä vanhemmat tekivät.

Meille tämä konsti oli toimiva eikä sängystä poukkoilua ollut. Mikä tuntuu itsestä hyvältä ja toimivalta, voi toiselle olla kaikkea muuta. 🙂 Itse en itkulla halunnut opettaa ja tämä oli meistä lempeä keino. Täytyy kyllä todeta, että sittemmin on toki keksitty illan venyttämiset pissahädän, janon jne. varjolla… 🙂

Kivaa blogia kirjoitat ja kiva käydä lukemassa teidän kuulumia! Suloinen neiti teillä!

johanna

Hyvältä kuulostaa, tätä aiomme kokeilla 🙂
Ja kiitos kovasti! <3

Lapsilla tuntuu tulevan noita kausia miten milloinkin nukahtaa… Suvi nukahti itsekseen helposti pinnasänkyyn ja samoin isojen tyttöjen sänkyyn. Sitten taas tutin poisjättäminen sekoitti pakan ja alkoi nukuttaminen vieressä istuen. Tuli pimeänpelkoa ja märköjen pelkoa… Nyt meillä on yövalokin Suvin huoneessa.

Sängystä Suvi ei ihme kyllä ole ”karannut” kuin pari kertaa ja kannettu vaan takaisin.

Nyt on taas opeteltu uudestaan itsekseen nukahtamista, kun tuntuu ettei enää niin pelota. Meillä taktiikkana on se, että kaikkien iltakuvioiden ja pusujen jälkeen sanon, että äiti menee vielä tuohon viereiseen huoneeseen levittämään pyykit tms. puuhaa. Ja lupaan jättää oven auki. Aluksi huuteli sieltä sängystään monta kertaa ”äiti, missä sinä olet”, ”äiti, mitä sinä teet” mutta nyt on alkanut taas luottaa siihen että ollaan ihan lähellä ja hän voi käydä rauhassa nukkumaan 🙂

johanna

Näinhän se on, että kausia tulee ja menee. Kivalta kuulostaa tuo teidän nukkumaanmeno, tuota passaisi kokeilla, kiitti 🙂

Seuraava askel lujittamisessa olisi istua samassa huoneessa, selin pinnasänkyyn päin. Ei puhetta, ei kosketusta, mutta läsnä ollaan samassa huoneessa.

Tästä siirrytään aina vain lähemmäs ovea. Ilta kerrallaan kymmenen senttiä, kunnes jonain iltana ollaan jo oven toisella puolella 🙂

Aloittaisin kosketuksettoman nukahtamisen jo pinnasängyssä, josta lapsen ei ole vielä helppo ”karata” juoksemaan pitkin kotia. Isojen sängystä kun tupataan sitten lähtemään juomaan ja vessaan ja ”yks asia vielä”…

johanna

Tästä olenkin kuullut. Täytyy miettiä aloittaisimmeko itse nukkumaan opettelun jo pinnasängyssä. Kiitos kommentistasi 🙂

Ihanan tunnelmallisia kuvia! Itse olen samanlainen, etten malttaisi antaa lapsia hoitoon. Ihana kuitenkin kun on rakkaita ihmisiä, jotka nauttivat lasten seurasta.

johanna

Kiitos peppilotta <3 Rakkaat ihmiset ympärillä on iso rikkaus <3

Onko teille tulossa vauva?! Vatsanseutu näyttää pyöristyneen 🙂 anteeksi jos olen tunkeileva kysymykseni kanssa.

johanna

Hehe ei haittaa, taitaa olla grilliruoka maistunut tai sitten on pieru kadoksissa 😉

Aivan ihana kuva toi eka missä Ampsu kantaa isoa vasaraa kainalossa <3

johanna

Jep, Amalia halusi kantaa itse ostoksensa ja niin tomerana kantoikin 😉

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.