Yleinen
15.10.2014

Loppuraskaus

Loppuraskaus

Ohhoh kuinka vähän tästä raskaudesta on tullut kirjoiteltua. Tämä raskaus menee selvästi tässä sivussa. Amaliaa odottaessa oli enemmän aikaa miettiä tulevaa vauvaa, vaikka silloin kävinkin töissä. Amaliaa odottaessa ei kuitenkaan tullut kovinkaan paljon kuvattua kasvavaa raskausmahaa, mutta nyt kuvia on tullut otettua edes hieman enemmän, vaikka muuten raskaus on jäänyt ensimmäistä vähemmälle huomiolle. Onneksi iltaisin tämä vauva saa aina huomiota äidiltään ja joskus myös vähän isältään. Toki vauva on päivisinkin useasti mielessä, sillä pikkupoika on niin hurjan vilkas. Vauva liikkuu edelleen hyvin paljon ja liikkeet ovat usein niin voimakkaita, että se tekee oikein kipeää. Amalian potkut eivät koskaan sattuneet, vaikka myös hän oli kova meuhkaamaan vatsassa. Vatsan kasvu on ollut tässä raskaudessa nopeampaa ja Johnny onkin jaksanut kauhistella kuinka iso vatsastani mahtaakaan tulla.

Raskausviikko 30+3

Raskausviikko 30+3

Raskausviikkoja on nyt kasassa 30+4 ja laskettu aika on 13. joulukuuta eli noin kaksi kuukautta on vielä edessä. Yritän antaa paljon aikaani Amalialle ja tehdä hänen kanssaan kivoja juttuja kahden kesken kun siihen on vielä mahdollisuus. Tottahan vauvan syntymänkin jälkeen aikaa on annettava esikoiselle, mutta tiedän jo etukäteen, että vauvanhoito vie aikaa ja ainakin isyysloman ajan isän rooli on vahvassa asemassa esikoisen viihdyttämisessä.

Neuvolassa on ollut kaikki hyvin, vaikka neuvolakäynneistä ei pääse nauttimaan ihan samalla tapaa kuin esikoista odottaessa syystä, että Amalia papupata hieman vilkas tapaus on mukana. Esimerkkinä seuraava: neuvolatäti kuuntelee aina pitkään vauvan sydänääniä ja Amalia jaksoi viime kerralla keskittyä kuunteluun vain hetken, jonka jälkeen tyttö käväisi vähän puntarilla ja muuten vaan pyöri ympäri huonetta. Myönnän, että vaikka sydänääniä onkin aivan ihana kuunnella niin silloin mietin mielessäni, että laittaisi neuvolatäti jo koko masiinan kiinni, jottei Amalia saa tuhoa aikaiseksi.

Vauva ei ollut vielä viime neuvolakäynnillä raskausviikolla 29+3 raivotarjonnassa eli pää alaspäin vaan vielä hieman sivuttain. Amalia oli ollut tässä vaiheessa jo jonkin aikaa oikeassa asennossa ja nyt jännäänkin, että kääntyyhän tämä poika varmasti oikeisiin asemiin. Vielä on onneksi hyvin aikaa. Seuraava neuvola on viikolla 33 ja siitä kahden viikon päästä on lääkärineuvola. Tuntuu hurjalta miten nopeasti aika on mennyt.

Olen yrittänyt joka viikonloppu saada jotain aikaiseksi vauvaa varten. Kaikki tarvittava on nyt pesty, pinnasänky paikallaan pedattuna (lakanat saa vaihtaa vielä kertaalleen, sänky on vain kivemman näköinen somasti pedattuna) ja hoitopöytä kasassa. Vaunut otan esille ensi viikonloppuna ja Amalian vanhoista rattaista pesin päälliset viime viikonloppuna. Siinä olikin melkoinen homma, mutta kyllä nyt kiiltävät päälliset taas valkoisina. Niiden käyttöönottoa saa onneksi vielä odottaa ja ensin fiilistelläänkin vaunujen kanssa.

Olen touhottanut muutakin tässä hiljalleen ja touhuamisen on aiheuttanut raskaus. Se on hassua miten sisustuskärpänen sekä siivouskärpänen on purrut taas raskauden aikana. Toki olen kova siivoskelemaan muutenkin, mutta nyt tekee mieli järjestellä kaikki kaapit sun muut ennen vauvan syntymää. Teen kaiken pikkuhiljaa varoen selkääni, joka silloin tällöin antaa pieniä varoituksia.

Raskausvaivojen kanssa olen päässyt edelleen helpolla, mutta nyt täytyy mainita muutama vaiva. Pientä selkävaivaa on ollut siis havaittavissa ja kipua nivusissa, nivuskipu taitaa olla paljon puhuttua liitoskipua, josta Amaliaa odottaessa en kärsinyt. En voi tälläkään kertaa sanoa kärsiväni, sillä pystyn aika hyvin välttämään kivut kun olen tekemättä tiettyjä asioita. Esimerkiksi lattialla istumista en koe kovinkaan miellyttäväksi ja tämäkös Amaliaa harmittaa. Amalia tykkäisi niin leikkiä äidin kanssa lattialla ja yhtenä päivänä yritin saada häntä tekemään palapelejä sohvapöydän ääressä, jotta olisin voinut istua samaan aikaan sohvalla. Amaliasta idea oli huono, mutta pian hän oivalsi innoissaan. Amalia otti sohvatyynyn ja vei sen lattialle samalla sanoen: äiti sinä voit istua tyynyn päällä. Miten ihana ja ajattelevainen pieni lapsi voikaan olla, tyynystä ei liiemmin apua ollut, mutta olihan se lattialle mentävä tuon jälkeen.

Öisin kärsin joskus suonenvedosta, mutta sitäkin osaan välttää siten etten suorista jalkojani yöllä vauhdikkaasti. Närästystä on ollut ihan vähän, tätä vaivaa Amaliaa odottaessa ei ollut lainkaan. Tämäkin vaiva on hyvin pientä eikä häiritse millään tapaa.

Siinäpä kaikki raskausvaivat, ei kovinkaan kummoista eli helpolla olen päässyt. Ja kertyneestä painosta ja kasvaneesta mahasta huolimatta pysyn Amalian perässä vielä loistavasti ja maha tuntuu edelleen ihanalta eikä lainkaan ahdistavalta.

Raskausviikko 29+0 <3

Raskausviikko 29+0 <3

IMG_1881

Vauvan tuloa odotetaan jo kovasti, Amalia etenkin. Tuntuu uskomattomalta saada perheeseen pieni vauva. Toisinaan mietin omaa jaksamista ja tämä tulee mieleen silloin kun otamme Amalian kanssa yhteen. Muutaman kerran olen jopa miettinyt ettei olisi pitänyt ryhtyä tähän lainkaan, mutta nämä hetket menevät ohi aina sekunnissa niin kuin meidän molempien tyttöjen räjähdyksetkin.

Mieliala on ollut tässä raskaudessa melko tasainen, vaikka toisinaan iltaisin Amalian nukkuessa saatan napista väsyneenä Johnnylle pikkuasioista mitkä miehessä ärsyttää. Ja on nuo miehen kengät kertaalleen lentäneet myöhään illalla taloyhtiön pusikkoon kun eivät olleet oikeassa paikassa, mutta tämä on täällä suunnalla aika pientä 😉

Minkälaisia odottajia Teistä lukijoista löytyy?

Avainsanat

Kommentit

Olen seurannut blogiasi jo pidempään ja nyt vasta tulin kommentoimaan. Aivan ihana blogi sulla, paras blogi mitä tiedän 🙂 kirjoitat asioista niin rehellisen oloisesti ks vaikutat todella hyvältä ihmiseltä ja äidiltä! Olet kaunis ja sulla on hurmaava pikkuneiti siellä, jatka vain samaa rataa 🙂
Iloista syksyä ja loppuraskautta!

johanna

Voi miten kauniisti kommentoit, kiitos miljoonasti <3 <3
Iloista syksyä sinullekin sinä ihana ihminen <3 🙂

Komppaan kyllä aiempaa kommentoijaa: todella ihana raskausmasu sulla <3 Olet muutenkin oikein kaunis odottaja!

Nimifriikkinä ja nimiblogin pitäjänä itseäni tietenkin kiinostaa kovasti, että joko uudelle tulokkaalle on nimi valmiina? 😉 Itse nimeä ei tietenkään tarvitse kertoa, jos sellainen on, mutta olisi kiva tietää oliko nimen keksiminen vaikeaa ja tarviko esim. suostutella toista… 🙂 Voisitko muuten tehdä jossain vaiheessa (esim. ristiäisten jälkeen)sellaisen nimipostauksen, jossa valotat vähän tarinaa etunimen takaa…?

johanna

Voi kiitos, todella kauniisti sanottu, ihana olet <3
Kyllähän pikkuiselle on jo nimi valmiina, nimen keksiminen oli superhelppoa, sillä heräsin eräänä yönä kesken unien ja vauvan nimi oli siinä päässä pyörimässä herätessä. Tämä nimi ei ole koskaan ollut mielessäni enkä ollut aikaisemmin sitä edes kuullut ikinä, hassua, että nimi tuli uniini. Johnny ihastui nimeen kun aamulla sen hänelle kerroin, joten tämä nimi se taitaa olla.

Tottakai voin tehdä ehdottamasi postauksen, laitan sen jo muistiin niin ei unohdu! 🙂

Ihanaa kun raskaus on sujunut niin hyvin! Muistan itsekin, että toisen kohdalla raskaus meni ”siinä sivussa”, tosin alussa oli taas aivan kamala pahoinvointi.. Esikoista odottaessa tutkin tarkkaan mitä sikiölle milläkin viikolla tapahtuu, toisen kohdalla en aina muistanut edes raskausviikkoa. Niin se touhuava taapero vaan vei huomiota 🙂 Mutta elämä kahden lapsen kanssa on superkivaa, ihanaa kun Amaliasta tulee isosisko!

johanna

Hihii, näinhän se usein taitaa seuraavien raskauksien kohdalla mennä 🙂
Mä tutkin myös Amaliaa odottaessa mitä sikiölle milläkin viikolla tapahtuu ja oon mä nytkin tutkinut, joskus unohtuu ja sitten luen pari viikkoa samaan syssyyn 😉
Ihana kuulla, että elämä kahden lapsen kanssa on superkivaa, minkälainen ikäero teidän pojilla onkaan? 🙂
Ja mustakin on ihan huippua, että Amaliasta tulee isosisko!

Oi vitsi sulla on kyllä niin kaunis raskausmaha! Kun äitini odotti pilkusiskoani nii kerroin aina kaikille kauppajonoissa yms ylpeänä että minusta tulee isosisko ja jää vauvalomalle, onko Amaliakin tykännyt kertoa kaikille että hänestä tulee isosisko? 🙂 toivottavasti loppuraskaus sujuu yhtä ongelmitta <3

johanna

Voi kiitos, kauniisti sanottu <3
Kyllä, Amaliahan käyttäytyy aivan kuten sinäkin pienenä 😉 Amalia kysyy aina tuntemattomilta ihmisiltä kaikista vauvoista oli sitten tyttö tai poika, että onko tuo vauva jonkun pikkuveli.. Ja kyllä hän sitäkin välillä hokee, että minä saan pikkuveljen ja voi sitä odotusta kun tänäänkin taas Amalia huokaisi ruokapöydässä: äiti minä niin odotan pikkuveljeä <3 <3
Ja toivotaan tosiaan, että loppuraskaus sujuisi yhtä kivasti!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.