Yleinen
11.6.2013

Lastenlinna

Lastenlinna

Meillä oli kaikin puolin mukava viikonloppu. Lauantaina Amalia otti huippu hyvät päiväunet, sillä hän nukkui kaksi ja puoli tuntia. Amalian herättyä lähdimme Amarilloon syömään äitini, pikkuveljeni, siskoni ja hänen lapsiensa kanssa. Siskoni mies ei päässyt mukaan, sillä hänellä oli muuta menoa. Pikkutytöt saivat istua syöttötuoleissa vierekkäin pöydän päässä kuin kaksoset konsanaan. Amalialle tilasin ruuaksi lihapullia ja ranskalaisia. Lisäksi annokseen kuului hieman raakoja kasviksia sekä ketsuppi- ja bernaisdipit. Amalia oli kuin pikku porsas syödessään, hän änki kätensä dippikulhoon ja imi sormiaan puhtaaksi. Ranskalaiset maistuivat kun taas lihapullat eivät olleet hänen makuunsa. Itse tilasin Chicken pocketin, jossa tortillasta oli tehty tasku, jonka sisällä oli kanaa, salaattia ja erilaisia soosseja. Lisäksi annokseen kuuluivat ranskalaiset sekä ketsuppi- ja valkosipulidipit. Olen tilannut nyt kolmena peräkkäisenä kertana saman annoksen kun olemme olleet Amarillossa syömässä.

Ruuan jälkeen kävimme pikaisesti pyörähtämässä Johnnyn vanhemmilla, jonka jälkeen Johnny alkoi pesemään takapihan terassia. Olimme ostaneet terassin pesuun K-raudasta tehopesuainetta, koska terassi näytti siltä ettei sille ole tehty koskaan yhtään mitään. Terassinpesun piti oikeastaan olla minun hommani, mutta olin hieman flunssainen, joten Johnny lupasi auliisti tehdä sen puolestani. Toisinaan ”riitelemme” kumpi saa tehdä pihatöitä ja kumpi vahtia Amaliaa. Molemmat haluaisimme touhuta ennemmin kuin vahtia Amaliaa. Omaa pihaa on kiva laittaa, mutta yhdessä sitä ei voi tehdä, koska Amalia on niin kova menemään.

Illalla Amalian nukkuessa yöunia lähti Johnny lenkille pikkuveljeni kanssa. He juoksivat siskolleni saakka ja takaisin ja se on aika matka, sillä pikkuveljeni oli juoksulenkillä ensimmäistä kertaa. Hän juoksi skeittikengissä, mutta sai todeta niiden olevan epäkäytännölliset juoksemiseen, joten seuraavana päivänä veliseni hankki kunnon lenkkitossut. Saa nähdä jääkö näiden kahden lenkkeilyt tähän yhteen kertaan vai jatkuuko innostus. Pikkuveljellä ainakin innostuksen on jatkuttava, sillä armeija kutsuu ensi kuussa ja siellähän komento käy niin että varmasti juostaan.

Sunnuntaina Amalia päätti herätä jo hieman ennen puolta seitsemää. Johnny oli aivan koomassa, mutta halusi kuitenkin nousta meidän kanssa ylös. Me emme harrasta juuri koskaan sitä, että toinen jäisi viikonloppuna pidemmäksi aikaa nukkumaan vaan nautimme yleensä aina yhdessä aamupalan koko perhe. Oloni oli kurja, joten otin Buranan ja se auttoi ja virtaa jälleen riitti.

Olimme kurkkimassa äitini ikkunan alla jo ennen yhdeksää josko pääsisimme kahville. Äiti herää yleensä aina kuuden seitsemän aikaan, mutta nyt hän tulikin naama turvoksissa ovelle sillä oli nukkunut puoli yhdeksään. Äidin aamu oli aivan sekaisin kun hän ei ollut ehtinyt edes aamukahvia juoda kun me jo kolkuttelimme oven takana.

Kotiin päästyämme Johnny alkoi öljytä terassia ja minä menin Amalian kanssa hiekkalaatikolle. Johnny jatkoi öljyämistä vielä Amalian mennessä päiväunille ja vielä sen jälkeenkin, sillä Amalia nukkui vain puolen tunnin tirsat. Johnny öljysi terassin lisäksi kalusteista pöydän, mutta tuoleihin öljy ei riittänyt. Ajattelimme öljytä vielä grillin puupinnat niin sekin on sitten yhdennäköinen terassin ja kalusteiden kanssa.

Äitini ja pikkuveljeni tulivat meille grillaamaan. Grillasimme vartaita, joihin laitoin lihapullia, nakkeja ja ananasta. Lisäksi meillä oli kanaa, makkaraa, uusia perunoita, salaattia ja täytettyjä herkkusienia, jotka unohdimme uuniin ja huomasimme ne vasta ruokailun jälkeen. Söimme ulkona ja koirat puhdistivat huolella Amalian syöttötuolin alustaa jatkuvasti ruokailun aikana.

Illalla Johnny lähti kaverinsa kanssa kalastamaan Amalian mentyä yöunille. Itse pakkailin maanantain Lastenlinna reissua varten hoitokassin sekä oman käsilaukkuni valmiiksi.

Maanantaina Amalialla oli Lastenlinnan Epilepsiaklinikalla aika Neurologille sekä Fysioterapeutille. Ensin oli lääkärin vuoro ja hän aloitti kyselemällä erilaisia kysymyksiä kuten käyttääkö Amalia molempia käsiä, yrittääkö tavoitella sanoja, mitä Amalia tykkää touhuta kotona, osaako laittaa ruokaa itse suuhun, nukkuuko hyvin, syökö hyvin ja toimiiko vatsa normaalisti. Amalia mennä viipotti kysymysten aikana kuin pieni eläin. Yhdessä hetkessä hän oli ovella kun taas toisena hetkenä hän oli kiivennyt pöydälle, jossa oli värikyniä. Lääkäri heitteli Amalialla pari isoa palloa ja Amalia heitti ne takaisin ja jatkoi omia touhujaan. Lääkäri sanoikin, että fysioterapeutti katselee tarkemmin Amalian touhuamista.

Piti herättää Amalia sikeästä unesta

Piti herättää Amalia sikeästä unesta

Odotushuoneessa

Odotushuoneessa

WP_000997

WP_000998

Lääkäri pyysi riisumaan Amalian vaippasilleen ja tutki Amalian jaloista- ja käsistä refleksit, kuunteli sydämen sekä katsoi korviin pyynnöstäni. Kaikki oli hyvin. Amalia ei niinkään tutkimuksista piitannut, sillä hänellä on mennyt luotto lääkäreihin korvatulehdusten myötä. Ennen Amalia oli aina hurjan kiltisti lääkärissä, mutta nyt kun hänen korvia on muutamia kertoja jouduttu imemään ei hän voi sietää enää minkäänlaisia tutkimuksia. Odotan jo kauhulla ensi maanantain Silmälääkäriä.

Epilepsiariski on edelleen suuri, mutta lääkäri haluaa tavata Amalian uudestaan vasta joulu- tai tammikuussa, sillä tilanne on hyvä eikä kohtausoireita ole ollut. Emme siis saa huokaista vieläkään helpotuksesta ja tiedänhän sen ettemme koskaan saa, mutta aina sitä kuitenkin toivoisi lääkärin voivan sanovan kaiken menevän yhtä hyvin kuin tähänkin asti. Mutta nyt elämme tätä hetkeä ja nautimme tästä emmekä murehdi turhaan huomista.

Fysioterapeutti otti meidät vastaan aika pian lääkärin jälkeen. Amaliaa alkoi heti kiinnostaa pöydällä oleva tietokone, kännykkä ja avaimet. Yritimme kaikki saada Amalian katselemaan leluja, mutta neiti odotteli vain musiikkivideoita alkavaksi. Onneksi Amalia välillä unohti hetkeksi tietokoneen ja touhusi huoneessa. Fysioterapeutti arvioi katseellaan Amalian touhuja ja näytti tyytyväiseltä. Amalia kiipesi portaita, joita kiipeää aina kontaten, mutta päätti nyt näyttää uusia taitoja ja kiipesi yhden portaan seisten. Lisäksi Amalia heitteli palloa ja kirmaili huoneessa, välillä peilaten itseään pikaisesti suuresta peilistä ja hymyillen leveästi. Amalia pudotti ensikerran eri muotoisia palikoita laatikkoon ja onnistui tässä hienosti. Suurta kiitosta Amalia sai siitä kuinka hän on upeassa vuorovaikutuksessa meidän vanhempien lisäksi myös vieraan ihmisen eli fysioterapeutin kanssa.

Fysioterapeutti kommentoi Amalian touhuja haltioissaan. Amalian osaaminen on vahvaa ikätasoa niinkuin se oli ensimmäiselläkin kerralla kun kävimme fysioterapeutin arvioinnissa. Näin ollen fysioterapeutti sanoi ettei hänellä ole enää tarvetta tavata Amaliaa, sillä hän on aivan varma, että Amalia oppii juoksemaan ja hyppimään myöhemmässä vaiheessa kun niiden aika tulee. Näin loistavaa uutista emme ajatelleet kuulevamme. Onhan Amalia kova touhuamaan ja menemään ja hän on todella kiinnostunut kaikesta eikä aristele kummemmin uusia asioita. On hän meidänkin mielestä kehittynyt kuin terve lapsi, mutta aina se on ihanaa kuulla ammatti-ihmisen suusta.

Kahvilla Amalia omi mun kreemimunkin

Kahvilla Amalia omi mun kreemimunkin

WP_001005

Reissun jälkeen ajoimme Selloon, sillä Johnny tarvitsi kesävaatteita. Lupasin kierrellä Amalian kanssa ja Johnny sai rauhassa shoppailla. Törmäsimme aika pian H&M liikkeessä, joten Johnny joutui vahtia Amaliaa jotta sain sovitettua löytämiäni vaatteita. Sanoinkin Johnnylle ettei hänen kannata eksyä samaan kauppaan meidän kanssa. Amalia nukahti rattaisiin hetken kierreltyäni hänen kanssaan. Sain puoli tuntia shoppailla rauhassa kunnes uni oli ohi. Myöhemmin tavatessamme Johnnyn huomasin, että hän oli löytänyt vain yhden kauluspaidan ja lenkkarit. Lenkkarit olivat puoleen hintaan, sillä Johnny on todella pihi omissa ostoksissaan. Nähtyään minun kassini saattoi lähes koko Sello kuulla hänen huokauksensa. Minun piti vain katsella, mutta kiitos pomoni ja yllätys kesälomarahani kortti vinkui jälleen.

Kotimatkalla Johnnya väsytti, mutta hän joutui ajamaan koska minä en uskaltanut. Johnny on ajanut Lohja-Helsinki välistä työmatkaa viiden vuoden ajan ja matkalla hän alkoi kertomaan nokkaunistaan. Johnny rakastaa nokkaunia, joita hän kuulemma ottaa silloin tällöin tien varsilla. Tänä vuonna hän on ottanut vasta kahdet nokkaunet, mutta aikaisempina vuosina useammin. Johnnyn yleisimpiä nokkaunenotto paikkoja ovat moottoritien varressa oleva grilli, Veikkolan huoltoasema tai vanhan kyytikaverin piha, joka sijaitsee lähellä kotiamme. Olin tikahtua nauruun Johnnyn kertomuksille ja nyt ymmärrän taas paremmin miksi se kotimatka toisinaan kestää, syynä ei siis ole ruuhka vaan nokkaunet.

Maanantaina ei aika pitkäksi käynyt, sillä saimme vieraiksi vielä Amalian ystävän Mikaelin ja hänen vanhempansa. Amalia nukkui koko viime yön omassa sängyssä. Hän heräsi muutaman kerran alkuyöstä minun vielä valvoessa. Olimme nukahtaneet Johnnyn kanssa sohvalle tai tarkemmin sanottuna minä nukuin sohvalla ja Johnny rahilla. Nukuin kuin tukki koko yön enkä herännyt missään vaiheessa mennäkseni sänkyyn.

Tiistaina ilma oli synkkä ja viileä. Pyysin äitiäni lähtemään meidän kanssa Jyskiin katsomaan tarjouksessa olevaa tv-tasoa. Haluamastani tv-tasosta ei ollut näytillä mallikappaletta, mutta kapeampi versio löytyi. Sen näkeminen riitti minulle ja ostin haluamani tv-tason. Lisäksi löysin kaksi pinkkiä koristetyynyä, jotka sopivat meidän makuuhuoneeseen. Ostoksista laitan kuvia myöhemmin. Äitini tuli meille vielä kahville ja lähti kotiin Amalian käydessä päiväunille. Tänään Amalia yllätti ja nukkui lähes kahden tunnin unet.

Nuusku myllännyt pihalla

Nuusku myllännyt pihalla

Äiti päästetäänkö hauva sisälle?

Äiti päästetäänkö hauva sisälle?

Amalia tanssii

Amalia tanssii

Äitini tuli uudestaan Amalian herättyä meille mukanaan vasara, ruuvimeisseli ja lankaa. Olin ostanut Sellon Anttilasta kauniin kehyksen, jonka äiti iski seinään. Mummi ja Amalia kävivät käsi kädessä kävelyllä niinpä sain tehdä rauhassa ruuan. Valmistin jauhelihakastiketta ja makaronia. Kastikkeen sekaan lipesi liikaa chiliä, mutta Amalialle se maistui. Johnny rakastaa tulista ruokaa ja jopa hän sanoi illalla syödessään kastikkeessa olevan potkua.

IMG_0356

IMG_0357

IMG_0358

IMG_0364

IMG_0365

IMG_0368

IMG_0369

IMG_0370

IMG_0371

IMG_0373

IMG_0374

Kävimme vielä äidin, Amalian ja Nuuskun kanssa siskoni perheen luona. Johnnyn tultua kotiin kävimme hakemassa tv-tason Jyskistä ja Johnny nakkasi sen suoraan varastoon sanoen samalla ettei aio ottaa stressiä sen kokoamisesta tänään. Teimme yhdessä iltalenkin ja Amalia nukahti hieman kahdeksan jälkeen.

Mä voisin haukata tosta isin polvesta

Mä voisin haukata tosta isin polvesta

IMG_0380

IMG_0379

Nyt Johnny lähti kaverinsa läksiäiskahveille, sillä kaveri on lähdössä yksin Thaimaahan muutamaksi viikoksi. Turvallista matkaa hälle!

Mukavaa viikkoa lukijat<3

Avainsanat

Kommentit

Saittepa hienoja uutisia! Hyvä Amalia!!
Käyttekö te näin kesällä missään ohjatuissa kerhoissa yms.?
Me ei olla oikein puistoilun lisäksi keksitty mitään sopivaa, etenkään sadepäivinä.

No kyllä saatiin<3 Kesäkerhoa olisi, mutta ei olla kertaakaan käyty. Ois kiva kun Lohjalla järjestettäis jotain toimintaa, jossa voisi sadepäivisin käydä.

Siis todellakin! Katselen niin kadehtien, kun Pääkaupunkiin nousee tuon tuostakin Huimalaa ja Hupipuistoa. Siitä pitäis vaan jonkun laittaa bisnes pystyyn 😉

Totta turiset! 🙂

Miten teit sen jauhelihakastikkeen? Mäkin haluaisin tehdä sellasen jossa olis kunnolla makua….

Jauhelihaa 400g
1 sipuli
2 valkosipulia
1 tomaattipyre
2,5dl kermaa
Mausteiksi 1 lihaliemikuutio, grillausmaustetta, jauhelihamaustetta, pippurisekoitusta ja chiliä liikaa 😉

Ihania kuvia pikku pirpanasta <3 Luin tuossa,että Lohja-Helsinki väliä ajettu.Asutteko Lohjalla? Minä asun.Mukava lukea noita sinun juttujasi,tulee hyvämieli,kun pirpanalla ollut mukavaa 🙂

Okei,jos törmätään,niin otanpa hihasta kiinni 🙂

Hyvä homma 🙂

Kiitos<3 Asutaan Lohjalla, tule nykäisemään hihasta jos nähdään 😉

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.