Yleinen
22.5.2017

Lasten temperamentti

Lasten temperamentti

temperamenttinen lapsi

Meillä on molemmat lapset olleet vauvasta asti todella viihdytettäviä. Ikinä eivät ole nukahtaneet hassuihin paikkoihin, vaan jokainen nukkumaan laitto on vaatinut nukuttamisen. Myös kaupan lattialla makaaminen on tuttua, ei karkkihyllyllä, vaan ihan missä vain. Raivoaminen julkisilla paikoilla on uhmaikäisen kanssa arkipäivää ja monesti on jopa kengät lennelleet pitkin poikin. Viimeksi uimahallin kahvilassa ja ai että, kun lähellä istuva mummeli piteli nauruaan. Mä en itse välitä tai nolostele lapsiani jos he kiukkuavat julkisilla paikoilla enkä myöskään hermoile. Otan tilanteet lunkisti ja monesti vain kannan pikkumiehen sylissäni pois tilanteesta, kun muu ei auta. Milon kanssa emme käy ravintoloissa syömässä, sillä siitä ei vain tule yhtään mitään. Tiedän muutaman vuoden päästä tämän onnistuvan, joten miksi mennä nyt sinne hampaita kiristelemään. Minusta kaksivuotiaan ei tarvitse osata olla aloillaan ja hiljaa. Lasten on annettava olla lapsia, omia itsejään eikä turhaa miettiä mitä muut heistä ajattelevat. Tietysti ketään ei saa loukata tai satuttaa, mutta lasten ilo ja riemastuminen, kuten myös kiukkuilu saa minusta näkyä ja kuulua.

Amalia on nyt reilu viisivuotias ja elämä on todella helppoa tässä vaiheessa. Eskariuhma on varmasti edessä vuoden päästä, mutta nyt nautitaan tästä levollisesta ja aika rauhallisesta vaiheesta. Uhmaikäisen kanssa nautimme myös ja usein jopa nauran sisälle päin näitä ihme kiukkukohtauksia. Tiedän kuitenkin niiden kuuluvan normaaliin kehitykseen ja toiset ovat vain temperamenttisempia kuin toiset.

Siskoni lapset ovat täysin eri maata omiini verrattuna, ovat aina olleet, mutta siltikään en pidä omia lapsia millään tavalla huonompina.

Se ettei lapset käyttäydy aina kuten toivoisi ei useinkaan johdu kasvatuksesta pätkääkään. Olihan Amaliakin pienenä sellainen, joka veti usein muita lapsia hiuksista ja tämä oli silloin minusta ihan kamala vaihe, mutta se meni ohi ja vahdin häntä tästä syystä aina kuin haukka, jotta ehdin monesti estää tapahtuman. Tämä vaihe kesti hetken aikaa tytön elämästä eikä tällä ollut mitään tekemistä mielestäni kasvatuksen kanssa.

Toiset lapset näyttävät tunteitaan enemmän, niin hyvässä kuin pahassa. Kaksi temperamenttista lasta saatuani revin välillä hiukset päästäni, vaikka herkkä pää onkin, mutta iloitsen ja hihkun joka päivä näistä lapsistani, jotka ovat suorapuheisia, tunteensa näyttäviä, iloisia, hyvin eläväisiä, hetkessä eläjiä, välillä äärettömän vihaisia ja kamaliakin, mutta kaikin puolin ne rakkaimmat olennot maan päällä <3 temperamenttinen lapsi

temperamenttinen lapsi

Minkälaisia lapsia teillä on?

Avainsanat

Kommentit

Meidän kolme poikaa ovat juurikin samanlaisia! 😀 Kukaan ei todellakaan ole koskaan nukahtanut mihinkään vahingossa… Vilkkaita, vaativia ja erittäin omapäisiä, mutta myös todella reippaita ja iloisia. Esim. kaupassa pienin 1,5v kiljuu milloin mitäkin, mutta enpä minäkään ole koskaan näistä jaksanut stressata. Lähinnä ihmisiä tosiaan näyttää huvittavan, kun toinen hermostuu sekunnissa täysillä ja sitten myös leppyy ja on kuin itse aurinko heti perään. Tunteet ovat suuria, mutta nyt vanhimman täytettyä jo 8v löytyy jo uskoa siihen, että kyllä näistä ihan tasapainoisia lapsia kasvaa vaikka vähän kuohuukin välillä. Tai oikestaan aika useinkin. 😂

Johanna

Ihanan kuuloisia pojanviikareita siellä <3 <3

Ai että tuo Milon irvistyskuva on mainio! Nauratti 😀

Johanna

Hihiii se on mainio kuva <3

hei. meille tulee kohta vauva

Johanna

Onnea <3

me saadaan kohta vauva meille

Jokainen lapsi ansaitsisi noin rakastavat vanhemmat kuin te olette. Ihanaa kun pystyt olemaan rauhallinen kun muksut raivoavat julkisilla paikoilla. Ne on kyllä hermoja koettelevia tilanteita. Mielestäni on myös fiksu päätös siirtää ravintolaruokailuja myöhemmäksi, jos lapsi ei jaksa siihen keskittyä. Menee oma ruokarauhakin, jos pitää koko ajan keskittyä lapsen hillitsemiseen. Tarjoilijaakin voi pelottaa, ettei vaan juokseva pikkuinen törmää häneen, jos hän on kantamassa kuumia ruoka-annoksia pöytään.
Olet myös ihan oikeassa siinä, ettei kaikkea voi kasvatuksella selittää. Muksut osaavat olla kyllä ilkeitäkin…mutta summa summarum: Amalia ja Milo ovat ihania lapsosia, meille lukijoillekin kovin rakkaita<3<3

Johanna

Voi kiitos Eija kauniista sanoistasi, sniif <3 <3

Meillä kanssa hyvin vahvan temperamentin omaavat pojat 2v4kk ja 9kk ja kyllä samoin raivareita tulee milloin missäkin, enkä mäkään oo niistä moksiskaan. Eipähän niille mitään voi, ja aina yritän saada uhmailijankin jälkikäteen jotain tilanteesta oppimaan. Eikä ne ainakaan opi koskaan käyttäytymään, jos ei mihinkään uskalla viedä raivarin pelossa. 😀 Sulla on kyllä huippukiva asenne lasten kasvatuksen suhteen, ei todellakaan nipo, mutta ei mikään löpsö ja sopivasti rento!

Johanna

Tsemppiä sinne poikien kanssa <3 Ja kiitos ihanista sanoistasi <3 <3

Heippa! Olen lukenut blogiasi pitkään ja pidän siitä kovasti, kiitos! Nyt halusin tulla kommentoimaan puhumastasi temperamentista. Olen omista opinnoistani oppinut, että temperamentti ei tarkoita räiskyvää tai esimerkiksi nopeasti kiihtyvää luonnetta, vaan se on jokaisen oma persoonallinen ominaisuus. Ujokin lapsi on siis temperamenttinen ihan samalla tavalla kuin vaikkapa hieman äkkipikaisempi lapsi. 😊 Tämä menee helposti puhekielessä sekaisin ja usein temperamenttisuudella tarkoitetaankin juuri sinunkin mainitsemiasi piirteitä ja tähän olen törmännyt monesti arjessa. En tietenkään tarkoita että kaikkien tarvitsisi puhua juuri oikeilla termeillä, mutta halusin vain kertoa tämän. 😊 Hyvää kesää teille, olette todella ihana perhe!

Johanna

Heippa <3 Totta olet oikeassa, näin juuri! Hyvää kesää sinnekin ja kiitos aivan ihanista sanoistasi <3 <3

Ah meillä kanssa kaksi tempperamenttista tyttöä, esikoinen välillä oikein kamala. Silti vaikka naapurin rouva välillä kauhulla katselee olen onnellinen näistä kahdesta täystuhosta 😀

Johanna

<3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.