Yleinen
3.5.2013

Lapsen syntymä muuttaa kaiken

Lapsen syntymä muuttaa kaiken

Monesti sanotaan, että lapsen syntymä on naiselle jotain niin ihmeellistä, että mies jää perheessä kakkossijalle. Äidin elämä alkaa pyöriä vain vauvan ympärillä eikä hän näe elämässään enää mitään muuta tärkeämpää. Näin kävi ainakin meidän perheessämme.

Elämäni tärkein asia on Amalia eikä se muuksi muutu ennen kuin saamme lisää lapsia. Sen jälkeen lapset ovat kaikki tasa-arvoisesti etusijalla. Johnny on auttamattomasti jäänyt kakkossijalla ja tulee aina siellä pysymäänkin. Jokatapauksessa vaikka lapsi on ja kuuluukin olla perheen tärkein ja mennä kaikessa muun edelle on silti erittäin tärkeää huolehtia myös parisuhteesta.

Muistelen lämmöllä meidän tämän viikon elokuvailtaa ja ihmettelen miksi emme ole viettäneet aikaa näin puoleen vuoteen. Elokuvien katselu kun on ollut molempien intohimo ennen Amalian syntymää. Iso syy elokuvien vähäiseen katseluun on ollut Amalian nukkuminen. Vieläkään emme pitäneet elokuvassa ääntä päällä juuri ollenkaan eikä meillä ole edelleenkään mahdollista katsella tv:stä ohjelmia suomenkielellä kuin ainoastaan kuulokkeet päässä. Sen verran traumoja olen saanut Amalian huonoista unista.

Ensiviikolla on helatorstai ja Amalia pääsee ensimmäistä kertaa yökylään. Hän menee siskoni perheen luokse ja me saamme Johnnyn kanssa viettää laatuaikaa kahdestaan unohtamatta tietenkään Herra Nuuskua. Sen enempää emme ole lapsivapaata miettineet, mutta ainakin olisi kiva mennä ravintolaan syömään ja tietysti nukkua aamulla pitkään heräämättä yöllä. Antakaahan Te lukijat vinkkejä mitä voisimme kahdestaan tehdä?

Elämä on helpottanut todella paljon Amalian alkaessa nukkumaan öisin paremmin. En sano kärsineeni valvomisesta, mutta onhan se mieliala parempi kun saa nukkua. Turhia tiuskimisia toiselle ei tule niin helposti lukuunottamatta ennen jokaisen kuukauden naistenvaivoja. Nukkuminen ja syöminen on kuitenkin näitä elämän perusasioita, jotka vaikuttavat erittäin suuresti mielialaan.

Tällä hetkellä elämäni tuntuu unelmalta niin hyvin kaikki asiat ovat. Meillä on aivan mahtava lapsi, omalaatuisella tavallaan ihana koira, oma rakas koti, ihanat läheiset ja toisemme Johnnyn kanssa. En voisi onnellisempi olla. Olen huomannut monena iltana sanovani Johnnylle, että rakastan meidän perhettä ja elämäämme. Kaikki on vaan niin hyvin.

Silti elämää varjostaa Amalian sairaus, mutta sekään ei enää ahdista. Elämä on sujunut niin hienosti tähän asti ja siitä olen kiitollinen. Kaiken kanssa sitä oppii elämään ja minusta on vain hienoa, että lapseni on erilainen ja olen ylpeä siitä.

Ystäväni ihmetteli taannoin, että halusin lähteä ostamaan häämekkoa enkä perunut reissua vaikka Amalia nukutettiin edellisenä päivänä. Nauroin ystävälleni puhelimessa, että tämä toimenpide on ihan peace of cake, ei mitään hätää. Ystäväni sanoi, että hän varmasti tarvitsisi ainakin viikon sairasloman jos hänen lapselta esimerkiksi putkitettaisiin korvat. Minusta ystäväni sanat kuulostivat ihanan aidoilta. Itse sitä on tottunut käymään Amalian sairauden myötä kontrollikäynneillä ja paljon lääkärissä muutenkin. Luotan Latenklinikan hoitoon enkä osaa koskaan pelätä, että jotain voisi mennä vikaan. Olisi aivan eri asia jos lapselleni tehtäisiin vaikka aivoleikkaus. Elämässä on miljoonia murheita ja Amalian sairaus on vain pieni murhe monen muun lapsen murheisiin verrattuna. Amalia on saanut niin rakastavia ihmisiä ympärilleen, että hän ei voi kuin pärjätä elämässään.

Sairaan lapsen syntyminen muuttaa paljon vanhempien ja läheisten arvoja. Itse en valita enää pikkuasioista, paitsi Johnnylle jos hän töpeksii. Osaan elää hetkessä ja nauttia elämästä. Nauttikaa tekin, vaikka elämä välillä potkisikin päähän. Asioilla on tapana järjestyä niin kuin isäni aina minulle sanoi<3

Kommentit

Minusta ihmiset ovat aina tasa-arvoisessa asemassa, etenkin hyvässä perheessä. Äiti ja isäkin ovat jonkun lapsia ja näin ollen myös yhtä arvokkaita, kuin heidän lapsensa. Mielestäni perheessä kuuluu ottaa kaikkien jäsenten tarpeet huomioon tasapuolisesti, niin isän kuin äidin ja lapsienkin. Uskon, että vain näin voi perhe olla oikeasti onnellinen ja pysyvä..

Itse sairastuin pari vuotta sitten parantumattomasti, mutta olen oppinut elämään asian kanssa ja tullut siihen tulokseen, että juuri MINÄ sairastuin tähän sairauteen, koska minä kestän elää sen kanssa. Kaikki eivät varmasti kestäisi.
Joten varmasti teillekkin on syntynyt erityislapsi, koska juuri te hyväksytte sen ja elätte onnellista elämää kaikesta huolimatta 🙂 Kaikki eivät välttämättä pystyisi olemaan noin ihanan optimistia, mitä sinä olet 🙂

Sitä vain tulin miettineeksi tuossa, että, miten toi oirayhtymä mikä Amalialla on niin vaikuttaa Amalian kehitykseen? Tai siis tuleeko hänestä huomaamaan muullakin tavoin erilaisuutensa, kuin tuliluomesta? Ainakin blogisi perusteella Amalia tuntuu aivan normaalilta ja oppii asioita aivan samaan tahtiin kuin muutkin ikätoverinsa 🙂

Amalia on mahtava <3 Toivottavasti epilepsia pysyy hänestä poissa mahd. pitkään tai jättäisi tulematta kokonaan 🙂

Hienoa, että pystyt ajattelemaan sairaudestasi noin hienosti<3

Amalia on todella kehittynyt tähän asti aivan normaalisti. Kehitystä arvioidaan seuraavan kerran kesäkuussa kun on kontrollikäynti Epilepsiaklinikalla Neurologin- ja Fysioterapeutin luona.
Olen käsittänyt, että kehitysviiveet ja kehitysvammaisuus ovat vaikean epilepsian aiheuttamia. Amaliallahan ei ole epilepsia vielä puhjennut ja mitä pidemmälle hän pääsee ilman sairastumista sitä parempi. 2-vuoden ikään asti lapsi oppii erittäin tärkeitä kehityksellisiä asioita, joten tilanne olisi hyvä jos ainakin sinne saakka pääsisimme ilman epilepsiaa. Kuitenkaan kaikilla Surge-Webereillä ei epilepsia ole niin vaikea, että sen seurauksena tulisi kehitysviivettä tai kehitysvammaisuutta, mutta oireyhtymässä on kuitenkin todella yleistä hankalahoitoinen epilepsia.

Hienosti on Amalialla mennyt ja toivotaan, että elämämme olisi yhtä tasaista myös tulevaisuudessa<3

Kyllä kunnon yöunet kummasti vaikuttaa omaan jaksamiseen 🙂 Erityislapsi tulee erityisille vanhemmille, olen usein ajatellut.. Sen takia sinä olet saanut ihanan Amalian koska olet upea ja suhtaudut Amalian sairauteen juuri niinkuin pitääkin <3
Viekää Nuusku myöhään pitkälle lenkille ja nauttikaa keväisestä iltayöstä! Siitä minä haaveilen että saisin lenkittää koiria yömyöhään pitkin maita ja mantuja kuten ennen lapsia 😉

Hienolta kuulostaa tuo ajattelutapasi, että erityislapsi syntyy erityisille vanhemmille<3

Täytyy toteuttaa tuokin ihana vinkki viedä Nuusku lenkille ja nauttia samalla kevät iltayöstä! 🙂

Älkää nyt niin hurjia suunnitelmia tehkö, Amalia tulee maitijunalla takasin kotiin 😀 NO ei vitsi vitsi 🙂 Miia

Oon lukenut blogiasi alusta alkaen,ja nyt päädyin ensimmäisen kerran kommentoimaan. Pääasiassa tuota nukkumis-kohtaa! Meillä on poika ollut pienestä pitäen todella huono nukkumaan,ja moni sanoi että ’vuoden iässä se helpottaa’, ja kas kummaa kun poika tuli vuoden nii ei helpottanut.. oli levoton öisin ja itki 1-20 krt yössä. Nämä+muut oireet-> yksityiselle lääkäriin(neuvola ei laittanut eteenpäin) ja pojalla todettii maito+soija-allergia ollessaan 1v4kk!! Tämä on vaivannut häntä öisin ja oikeanlaisen ruokavalion ansiosta meillä nukutaan nykyisin yöt putkeen! Ehkä kerran viikossa herää yhden kerran yässä.. ja voin sanoa että univelat nukutaa pois 😀

Ihan ykkönen on kyllä nukkua pitkään! Meillä tyttö on 8kk, joten ei ole hoidossa ollut muualla, mutta kyllä luksusta on jo sekin, että vkloppuna mies herää edes yhtenä päivänä leikkimään tytön kanssa ja saan itse nukkua 1-2h pidempään…
Jos meidän neiti menisi hoitoon, kävisimme varmaankin syömässä jossain ravintolassa (jonne lapsen kanssa ei voi mennä), katsoisimme elokuvan tai kävisimme elokuvissa, saunoisimme…Lisäksi luksusta olisi laittaa ruokaa rauhassa kotonakin, esim. grillata ja tehdä itse lohkoperunat ja salaatti ym. Neidin kanssa, kun ei aina ole aikaa tehdä niin gurmee ruokia.
Toisaalta saattaisin myös käydä kampaajalla tai jossain kasvohoidossa tai jalkahoidossa. Nekään ei olisi pahitteeksi…Jos rahaa haluaa käyttää vähän, voi laittaa miehen hieromaan ja hoitamaan jalat…

Ja täytyypä sanoa, että asenteesi on kohdallaan, samoin ajatukset Amaliasta. Tietenkin täysin ”terveen” lapsen vanhemmat voisi ajatella, että teillä on vaikea arki ja paljon murheita, mutta uskon, että Amaliasta on teille myös PALJON iloa, jolloin sairaus ja pienet tutkimukset ym lääkäri käynnit jäävät ajatuksissa kakkoseksi. Ja tietenkin, onhan monella muulla lapsella asiat PALJON pahemmin. Juurikin se, että monella lapsella on henkisesti vaikeaa, kun perhe saattaa olla se mitä on. Eipä tarvitse uutisia paljoa lukea, kun löytyy heti monta juttua, mitkä näin äitinä ällöttää.

Kuulostaa hyvältä tuo grillaus, ehkä ei mennäkään ravintolaan vaan grillataan yhdessä jotain ihania herkkuja ja saunoa täytyy myös ihan kaksin rauhassa piiitkästä aikaa:) Ihania vinkkejä, kiitos<3

Amaliasta on todella niin paljon iloa ettei hänen sairauttaan paljon tule eikä ehdi miettiä:)

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.