Yleinen
19.1.2017

Lähete HUSUKEEN

Lähete HUSUKEEN

Viikko on hurahtanut mieletöntä vauhtia! Kivoja hetkiä on ollut paljon, kuten myös muutamia ei niin kivoja. Alkuviikosta piipahdimme Amalian kanssa hammaslääkärissä Milon jäätyä Merja mummin hoiviin. Amaliaa jännitti hamppulääkäri ja hän halusikin olla äidin sylissä tutkimuksen ajan. Siinä me sitten maattiin päällekkäin hammaslääkärin tuolissa ja nauroin mielessäni, että näinkö muutkin lastensa kanssa toimivat lapsen aristellessa. Amalian hampaat olivat terveet, mutta tuliluomesta johtuvaa purentavikaa aletaan korjata, sillä hampaita on tytöllä muutama jo vaihtunut. Alkuun nyt aikaa tässä keväällä oikomishoitoja tekevälle hammaslääkärille ja sitten mahdollisesti lähetettä HUSUKEEN eli huuli- ja suulakihalkiokeskukseen. Tämä ei ollut meille mikään yllätys, sillä tästä purentavian mahdollisuudesta olemme puhuneet jo Lastenklinikan verisuonikirurgin kanssa aikoja sitten.

Eilen vietimme aamupäivää perhekerhossa ja Amalia oli aivan takiaisena koko kerhoilun ajan, vaikka tyttö käy omaa kerhoaan samassa tilassa samojen opettajien kanssa. Milo taas sähläsi koko kerhon ajan, milloin pesi naamaa vessassa, milloin räpsytteli valoja tai kiipeili sinne tänne. Kerhon jälkeen olin pahalla mielellä ja mietin, etten lähde kerhoilemaan enää toiste. Noh ensi viikolla sitten luultavasti kuitenkin, mutta paremmilla tunnelmilla, ehkä!

Millo

Tänään on ollut aika mieletön auringonpaiste ja ai että miten tuntuu hyvälle. Amalia ja Iida sopivat eilen treffit tälle päivälle ja täällä meillä he nyt leikkivät. Omien puheidensa mukaan he muuttavat isoina asumaan yhdessä ja siskoni kysyi tytöiltä eilen ettekö te jo kyllästy toisiinne, niin Amalia tokaisi tähän, että vanhoina mummoina vasta!

Nyt Johnny tuli juuri töistä kotiin ja minä alan nautiskelemaan rauhallisesta kahvihetkestä! Mukavaa torstai-iltaa kaikille <3

Avainsanat

Kommentit

Tuttuja fiiliksiä…Meillä on pojat jo senverran isoja, 7 ja 5v,ettei perässä tarvitse enää juosta, mutta kuopuksella on muuten haastava kausi, päiväkodista tullessa melkein aina kiukkuaa ja mankuu, ja muutenkin on aina ollut melko temperamenttinen ja herkkä…Harmittaa kun itsellä välillä menee hermo vaikka ymmärtäähän sen että pitkän hoitopäivän jälkeen täytyy saada purkaa tuntemukset tuttuun ja turvalliseen äitiin.
Sun blogi on niin kivaa luettavaa, rehellistä ja elämänmakuista tekstiä.
Kivaa viikonloppua teille!

Johanna

Mankuminen ja kiukkuaminen on aika raastavaa.. 🙁 Kiitos, kun kommentoit ja kiitos aivan ihanista sanoistasi <3 <3 Kivat viikonloput myös Teille!! 🙂

Aika nuorena aletaan oikomaan. Itsellänikin yritettiin oikoa erilaisilla menetelmillä ala- ja yläasteella. En koskaan ollut kovinkaan sitoutunut ja homma jäi puolitiehen. Aikuisena alkoi harmittaa ja 1,5v sitten parikymppisenä kävelin hammaslääkäriin ja aloitettiin homma alusta. Kesälle luvattu, että homma olisi ohi.

Paljon tsemppiä Amalialle ja äidille. Raudat ja oikominen ei ole mukavaa, mutta kannattaa tehdä se silloin kun se on vielä ilmaista ja kivut ei ole niin suuret lapsilla. Vaatii vanhemmilta _paljon_ tukea ja lapsen luonne vaikuttaa, että oikominen onnistuu. Toivottavasti saatte hyvän oikojan, sillä on paljon merkitystä! 🙂

Johanna

Saas nähdä mikä on meillä oikomismenetelmä, kun ei tämä osannut sanoa yhtään. Mulla myös on pienenä tehty oikomishoitoa enkä muista sen sattuneen yhtään, mutta siis mulla jäi ihan vinot ylähampaat ja ennen kun täytin 18 niin painelin myös hamppulääkäriin ja pyysin hammasraudat, jotka oli vuoden ja sitten piti vielä käyttää yörautoja sen jälkeen. Oli se kyllä kaiken arvosta eikä tämä sattunut yhtään, yksi hammas jäi kuitenkin vähän vinoksi, mutta muuten hampaat suorat. Mua nauratti aina, kun Johnnyn kanssa käytiin maate ja sössötin aina hyvät yöt yöraudat suussa 😉

Mä olen kyllä saanut sellaisen käsityksen, ettei oikomishoitoja kannattaisi aloittaa turhan aikaisin, koska hampaiden asento ehtii kasvaessa muuttua vielä moneen kertaan.. Tai ainahan niitä hoitoja voidaan tehdä jo pienellekin lapselle, mutta on hyvin paljon mahdollista, että hoidot täytyy uusia myöhemmällä iällä :/ Itselläni on ollut hampaat aina melko suorassa, mutta purennan ja alaleuan ahtauden takia on jouduttu oikomaan. Mullekin alettiin jo ala-asteella puhua oikomishoidoista, mutta en tiedä lykättiinkö hoitoja sen vuoksi, että olin itse niitä kovasti vastaan.. Joka tapauksessa oikomaan alettiin vasta kun olin 13v ja hoidot saatiin kokonaan päätökseen hieman ennen kuin täytin 18 vuotta.. Näin jälkeen päin ajateltuna olen ollut vain iloinen, ettei hoitoja aloitettu aiemmin, sillä tiedän ihmisiä, joilla tulos ei ole pysynyt aikuisiällä :/

Johanna

Okei hyvä tietää 🙂 Saa nähdä mitä oikoja tässä keväällä sanoo kun saamme ajan, ehkä alkuun vielä seurataan, saa nähdä!

Tuutte kerhoon ensiviikolla, nähdään silloin! 😊 Ihan perusmeininkiä. Kun te lähditte niin mä edelleen metsästin Mineaa takahuoneessa. 😆 Sun blogia on kiva lukea, niin aitoa tekstiä. 😊

Johanna

Eiköhän me tulla 🙂 Hihiii, ai metsästit 🙂 Kiitos tosi paljon kauniista sanoistasi <3 Nähdään! <3 🙂

Voi, vertaistukea ja tsemppiä <3. Tuo hulina kuulostaa niin samalta mitä minunkin lapsilla on – tosin sillä erolla, että viisi vuotta täyttävä esikoinen on se Milomainen ja kuopus sitten vähän peesailee. Monesti todennut, että pitää olla molempia lapsia varten yksi aikuinen perässä juoksemassa, mutta silti välillä aina testailen, miten hommat sujuu. Ja sujuuhan ne – välillä paremmin ja välillä huonommin ;). Äidin hermot venyy ja paukkuu 😀

Johanna

Hihii teillä siis toisinpäin 😉 Kyllähän tässä pitkää pinnaa tarvitsee näiden mukuloiden kanssa 🙂

Varsin tutun kuuloista, sielläpä mekin maanantaina hammaslääkärin penkillä makoilimme yhdessä pojuni kanssa..
Saiko pikku neiti palkkioksi onnistuneesta käynnistä niitä pastilleja? 😉

Johanna

Hihiii sai juu 🙂 Te jäitte niin mun mieleen, oli kiva jutella <3

Kiva juttu 🙂
Oli aivan pakko tulla tänne blogiisi jotain kirjoittamaan tuon reissun jälkeen. Oli todella mukava tavata Sinua ja Amaliaa ihan livenä 🙂
Mukavaa talven jatkoa teidän ihastuttavalle perheelle!

Johanna

Kiva, kun kirjoitit <3 Ihanaa talven jatkoa teidän ihastuttavalle perheelle myös! <3 Eiköhän me joskus taas törmäillä! <3 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.