Yleinen
8.10.2014

Aina avulias Amalia

Aina avulias Amalia

Jälleen on viikko hurahtanut puoleenväliin ja tuntuu, että aika vain menee eteenpäin kamalalla vauhdilla. Toki me touhuilemmekin Amalian kanssa arkisin paljon, vaikka iltapäivät ja illat usein rauhoitammekin kotona olemiselle sekä ulkoilulle. Kuulumisia ei ole taas tullut hetkeen päivitettyä, joten tämä postaus sisältää niitä.

Olen selvästi laiskistunut valokuvaamisessa eikä kuvia tule enää napsittua ollenkaan samalla tapaa kuin ennen. Toisaalta kuvaamista helpottaisi uuden puhelimen osto, jolla kuvia olisi mahdollista edes ottaa. Johnny on jo moneen kertaan patistanut minua puhelin ostoksille, mutta aina se vain jää. Suurin syy tähän on se, että pelkään, että puhelin, jossa on netti aiheuttaa sen, että näprään sitä jatkuvasti tarkistaakseni esimerkiksi Facebookin. Tätä en missään nimessä halua, sillä se kaikki aika on pois Amalialta. Pyrin olemaan lapselleni oikeasti läsnä, vaikka toki meilläkin tehdään lapsen hoidon ohella kotityöt ja ruoka päivittäin. Eihän tietenkään puhelimeen ole pakko nettiä ottaa, mutta mikä onkaan kivempaa kuin lukea illalla sängyssä blogeja ja plärätä Facebookia ja tätä teen joka ilta Johnnyn puhelimella.

Yritin ilmoittautua Lohjalla järjestettävällä valokuvauskurssille ja olin tästä jo ihan innoissani, mutta kuinka ollakaan kurssi olikin hieman suosittu, sillä olen varasijalla 27.

Laivan koristelu menossa

Laivan koristelu menossa

Amalia ja isi laivan kyydissä. Amalia painui piiloon äidin kaivaessa kameran

Amalia ja isi laivan kyydissä. Amalia painui piiloon äidin kaivaessa kameran

Nykyään Amalia haluaa aina auttaa ruuanlaitossa ja annan hänen olla apuna. Pikkuneiti hakee itselleen keittiöntuolin ja nousee siihen seisomaan, jotta yltää keittiöntasolle pikkuapulaiseksi. Amalia rakastaa myös leipomista ja siinä hommassa saakin auttaa aina enemmän kuin ruuanlaitossa. Vaikka olen hyvin siisti ihminen niin en koskaan välitä sotkusta, joka leipomis- ja ruuanlaitto hommista syntyy yhdessä lapsen kanssa tai lelusotkusta, joka myös kuvassa taaempana näkyy 😉

Amalia tekee kalapuikkojen kyytipojaksi kermaviilikastiketta

Amalia tekee kalapuikkojen kyytipojaksi kermaviilikastiketta

Siivouspäivänä Amalia auttaa pesemällä lattioita omalla pikku mopillaan ja joskus hän pyyhkii myös pölyjä. Siivoukseen hän ei jaksa keskittyä lainkaan samalla tapaa kuin esimerkiksi leipomiseen. Yleensä Amalia leikkii siivouspäivänä nätisti, sillä on tottunut äidin joka viikkoiseen siivouspäivään. Usein jos jäämme aamulla kotiin ihan muuten vaan niin Amalia kysyy minulta: äiti onko tänään siivouspäivä? Siivouspäivisin Amalia katselee myös tietokoneelta piirrettyjä ja tästä hän tykkää kovasti. Katselee Amalia piirrettyjä toki muinakin päivinä, ennen usein esimerkiksi ruuanlaiton aikana, mutta nykyisin auttamisen halu on niin suuri, että se voittaa piirretyt. Amalian lempipiirretyt tietokoneelta ovat Pipsa Possu, Kaapo, Barbie, Milli ja Molli sekä Tyttö ja Karhu. Pikku Kakkosessa tulevat Max ja Meeri sekä Lilli ovat myös ihan parhaita.

Aamupiirretyt

Aamupiirretyt

IMG_1955

Pari viikkoa sitten vierailin naapurimme luona pesuaine kutsuilla. Tarkoituksena oli tilata pyykinpesuainetta, mutta tulihan sitä tilattua paljon muutakin. Pesuaineiden merkki on Amway ja voin kertoa merkistä enemmänkin jos teitä kiinnostaa kunhan ensin pääsen kunnolla ostoksiani kokeilemaan. Kutsuilla oli muitakin naapureita ja vietimme esittelyn jälkeen yhteisen kahvitteluhetken. Amalia oli kutsujen ajan isin ja Nuuskun kanssa mummin ja fafan luona kylässä.

Samaisena viikonloppuna tuli tehtyä vähän pihahommia. Ajelin takapihan nurmikon taloyhtiömme bensiini käyttöisellä ruohonleikkurilla Johnnyn leikkiessä Amalian kanssa ja sain muutamilta ohikulkevilta miehiltä huvittuneita katseita. Ihmettelin tuota, mutta sitten Johnny totesi touhun näyttävän hieman huvittavalta kun maha pystyssä oleva emäntä ajelee nurtsia miehen leikkiessä lapsen kanssa. Johnny auttoi kuitenkin kantamalla pihakalusteet varastoon talven ajaksi ja grilli pääsi myös suojaan etupihan koloon. Saimme takapihan kokonaan tyhjäksi ja jäämme odottelemaan lumen tuloa.

Toivon ihan hirmuisesti lumista talvea, vaikka ennustajien mukaan sellaista ei olisikaan tulossa. Tuntuu lasten vuoksi kurjalta jos talvesta tulee yhtä huono kuin edellisenä vuonna. Toivoisin, että Amalia pääsisi pulkkailemaan, rakentamaan lumiukkoja ja peuhaamaan lumessa. Meidän perheessä on muuten melkoisen talvi voittoista tuo syntyminen, sillä minä vanhenen 3.12, vauvan laskettu aika on 13.12, Amalia on syntynyt 31.1 ja Johnny 5.2. Nuusku on sentään kesänlapsi. Talvi on kyllä yhtä juhlaa synttäreiden, joulun ja uudenvuoden juhlien myötä.

Viime lauantaina piipahdimme H&M:ssä, josta Amalia sai ostaa omalla rahalla ihan mitä vain, ainakin melkein. Amalia sai mummilta ja fafalta 20 euroa ja shoppasi yllätys yllätys käsilaukun, pinnejä ja sateenvarjon. Sateenvarjon kuosi on tietenkin Hello Kitty ja laukkukin meinasi olla, mutta sain puhuttua tytön ympäri ottamaan jonkun muun, koska kotona on jo kaksi Hello Kitty veskaa. Amalia oli tohkeissaan, sillä hän sai myös maksaa itse omat ostoksensa. Kaupoille lähdön syy oli se, että Johnny tarvitsi uusia vaatteita, mutta eihän tuo pihi saa mitään ostettua. Meinasi se kahdet housut ostaa, mutta lopulta oli vienyt vähin äänin toiset takaisin rekkiin. Mies on nyt yhtiä housuja ja muutamia boxereita sekä kahta pipoa rikkaampi. Minä ostin muutaman topin ja legginsejä hieman isommassa koossa, jotta on helpompi hengittää. Mukaan lähti myös parit ale rintsikat, mutta ai että kun ne kiristää eli olisi ollut syytä ottaa myös ympärysmitaltaan suuremmat eikä vain kupeilta.

Ostosten jälkeen kävimme hampurilaisilla ja loppupäiväksi vein Johnnyn ja Amalian Johnnyn vanhemmille ja palasin yksin kotiin ahertamaan blogin parissa. Tässä siis syy miksi postauksia on tullut enemmän. Sain paljon aikaiseksi reilu kolmen tunnin aikana enkä laiskotellut ollenkaan. Se on edelleen aina niin mahtava fiilis kun saa postauksen julki ja on itse siihen tyytyväinen. Blogin kirjoittaminen on todella ihana harrastus ja nautin tästä todella, vaikka se aikaa tottakai viekin. Itse en osaa puhua kirjoittamisesta työnä, vaikka tästä palkkaa saankin. Joskus olisi tietysti mahtava saada panostettua hommaan sata lasissa, ainakin melkein. Haaveena olisi se, että lasten aloittaessa päiväkodin ja esikoulun/koulun voisin osatyönä tehdä molempia eli päätoimeani sairaanhoitajana sekä tätä blogia. Näin ollen saisin olla enemmän lasten kanssa, mutta nämä ovat asioita, joita mietitään sitten joskus pitkän ajan päästä.

Tämän viikon arkipäivät ovat menneet avoimessa päiväkodissa, kerhossa ja ystävien luona. Amalia on tutustunut kotimme lähellä asuvaan tyttöön ja vierailemme toistemme luona aika ahkeraan. Amalian uudella ystävällä on pikkuveli, josta Amalia pitää kovasti. Tekee hyvää Amalian huomata minkälainen se vauva oikeasti on kun toisinaan Amalia kysyy osaako pikkuveli heti synnyttyään kävellä. Amalia puhui eräänä iltana nukkumaan mennessä isille tästä ystävänsä pikkuveljestä ja isi oli aivan hämillään kenestä tyttö puhuu. Amalia oli kysellyt isiltä moneen kertaan onko tällä pikkumiehen perheellä koiraa ja lopulta hän oli hermostunut ja vastannut itse isille: että on heillä! Amalia on ottanut tavaksi kysellä kysymyksiä, joihin hän tietää itse vastauksen.

Muovailua

Muovailua

IMG_2104

IMG_2100

IMG_2105

Voisin pian kirjoitella myös raskauskuulumisia pitkästä aikaa, sillä tiedän monien olevan niistäkin kiinnostuneita.
Kauniita unia ihanat lukijat! <3

Avainsanat

Kommentit

Olen jo jonkin aikaa seurannut blogiasi, mutta olen ollut huono kommentoimaan.
Teidän elämää on ihana seurata ja aina postauksia lukiessani huomaan hymyileväni. Blogisi saa hyvälle tuulelle ja voi miten ihana tuo Amalia onkaan!! Kirjoitat rehellisesti siitä, millaista elämä on eikä vain niitä pintaliitokiiltokuvia, mitä tuntuu moni blogi olevan pullollaan. Jatkahan samaan malliin ja en malta edes odottaa teidän pikkuisen syntymää 🙂
Niin ja noihin puristaviin liiveihin, eikös niitä ole sellaisia jatkopaloja myynnissä,joilla saa lisättyä ympärysmittaa, muistaakseni h&m:ssä ainakin on ollut 🙂

johanna

Kiitos maijutti aivan ihanasta kommentistasi, kiva kun kommentoit <3
Niin ihana kuulla, että blogi saa sut hyvälle tuulelle ja hymyn huulille 🙂
Ja kiitos vinkistä, taidankin käydä H&M:stä kyselemässä jatkopaloja 😉

Bongasin tekstistäsi että olet sairaanhoitaja oikealta ammatiltasi, olet siis käynyt ammattikorkeakoulun? Kysymykseni lähinnä on että olitko lähihoitaja ”entuudestaan” eli jatko-opiskelitko itsestäsi sairaanhoitajan? 🙂

Terveisin toivottavasti joskus tuleva sairaanhoitaja!

johanna

Jep ammattikorkeakoulun oon käynyt, mutta en ole lähihoitaja vaan merkonomi 🙂
Onnea hoitajan ammatin opiskeluun 🙂

Nämä ovat aina niin mukavia nämä teidän kuulumispostaukset! Haluaisin kysyä, että millaisen kermaviilikastikkeen te teette kalapuikkojen kaveriksi? Itselleni sellainen kastike on uusi tuttavuus ja olen tehnyt sitä vasta kerran eikä se makuhermoja hivellyt, kun kermaviilin maku jäi liian vahvaksi 😀

johanna

Kiitos tiikku, ihana kuulla, että meidän arki kiinnostaa 🙂
Me laitetaan kermaviilin joukkoon ruohosipulia, ihan pieni ripaus suolaa, paljon sitruunapippuria siis oikeasti paljon ja sitten vielä sinappia. Myös tuoretta tilliä laitan välillä 🙂 Amalia rakastaa kermaviilikastiketta ja mä myös!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.