Yleinen
31.10.2015

Kotiäitiys ja arjen kuulumisia

Kotiäitiys ja arjen kuulumisia

Elämä on niin mallillaan, Amalian laserhoito on takana ja eristys purettu. Meillä on tapana erakoitua aina ennen Amalian laserhoitoa, jotta tyttö pysyy terveenä ja näin ollen pääsee hoitoon. Hoitoja on tehty nyt vain kahdesti vuodessa mikä on meistä vanhemmista aivan liian vähän, mutta minkäs teet, kun resursseja ei ole. Tästä syystä aika ennen laserhoitoa on stressaavaa, kun ei voi olla koskaan varma, että terveenä pysytään varsinkin tälläisenä flunssakautena. Nykyisin siis laserhoitoon liittyvä stressi liittyy oikeastaan ainoastaan siihen, että Amalia pysyy terveenä. Amalialla on nukutuksia takana jo yksitoista, joten se menee äidiltäkin jo aika rutiinisti, Amalialtahan se on mennyt aina. Laserhoitoa odotamme tietysti siitä syystä, että tuliluomia hoidetaan, mutta myös siitä syystä, että siellä pääsee tapaamaan aina muita tuliluomi lapsia ja heidän vanhempia. Tällä kertaa emme tavanneet yhtään Sturge-Weber lasta, ja harmiksemme yksi tutuksi tullut ystäväperhe kävikin hoidossa jo syyskuussa.

Milo on täyttänyt 10 kuukautta ja on oikein touhukas tapaus. Amalia on ollut aina myös kova touhuamaan ja Milo on täysin samaa maata. Milo on myös temperamenttinen samalla tapaa kuin Amalia ja äiti eikä tämä yhtälö aina oikein toimi. Välillä molemmat lapset karjuvat ja lopulta äiti myös.

Milo muru 10 kuukautta

Milo muru 10 kuukautta

Jukuripää

Jukuripää

Milo on eri tavalla herkkä kuin Amalia ja esimerkiksi haaverin sattuessa Milo itkee aina kovasti, Amalia ei niinkään. Yhtenä päivänä Amalia oli kaatunut naamalleen lattiaan ja huomasimme hetken päästä, että tytön naama oli aivan veressä. Amalia oli ihan hoomoilasena ja kysyi vain touhujen lomasta: tuleeko paljon verta?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Avoimissa päiväkodeissa olemme käyneet tällä viikolla ja Milo touhuaa siellä todella reippaana. Milo on alkanut seisoa enemmän ilman tukea ja seisoo hyvin tukevasti useita sekunteja, kunnes pyllähtää tai laskeutuu maahan. Saa nähdä missä vaiheessa tämä pikkuinen alkaa ottaa kuuluisia ensiaskeleita. On se hurjaa miten aika on vierähtänyt ja joulukuussa juhlitaan jo Milon ensimmäistä syntymäpäivää. Amaliakin täyttää sitten heti perään tammikuussa hurjat 4-vuotta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hirmunen touhottaja!

Hirmunen touhottaja!

Amalia on pyydellyt jo moneen kertaan pikkusiskoa ja olisihan se aivan ihanaa jos perheeseemme saisimme vielä yhden vauvan. Vielä ei ole kuitenkaan näitä aikeita ja isi pyyhkiikin aina hikeä otsaltaan kuullessaan Amalian pyynnön.

Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja minulla on vakituinen työpaikka vanhainkodissa. Työnantaja jo pirauttelikin töihin, vaikka olin ilmoittanut jo hyvissä ajoin jääväni hoitovapaalle siihen saakka, että Milo täyttää 3-vuotta. Itse en ole kaivannut töihin yhtään eikä minua ole luotu luomaan hienoa uraa. Tämä hetki on ihan parasta ja olen todella onnellinen, että saan olla kotiäiti. Kaikki me ihmiset olemme kuitenkin erilaisia eikä kaikilla ole mahdollisuutta kotiäitiyteen.

Vaihdoin työpaikkani hyvissä ajoin sellaiseen, joka ei stressaa minua, sillä en halua missään nimessä pohtia työasioita kotona mitä joskus vanhoissa työpaikoissa työskennellessäni huomasin tekeväni. Perhe on minulle elämässä se tärkein ja suurimmat voimavarat haluan antaa perheelleni. En halua, että työ imee minusta kaiken, vaan perhe tulee aina ensin ja sitten vasta työ.

Äidin kimppuun!

Äidin kimppuun!

Ai ai <3 (äidin tisu karannut kainaloon ;) )

Ai ai <3 (äidin tisu karannut kainaloon 😉 )

Olen aloittanut työteon todella nuorena ja työskennellyt monessa eri paikassa. Olen opiskellut myös merkonomin tutkinnon ennen sairaanhoitajaksi valmistumista. En koe missään nimessä huonoa omaatuntoa siitä, että olen kotiäiti enkä ole ikinä ajatellut, että pääsisin jotenkin helpommalla ollessani kotona kuin palkkatöissä. Tuntuu hirvittävältä, kun kuulee joskus mielipiteitä siitä, että kotiäidit välttelevät työntekoa ja makaavat vain kotona, sillä ainakaan omieni kanssa tämä ei ole mahdollista. Usein illalla Johnnyn tullessa kotiin lyön perseeni penkkiin ensimmäistä kertaa päivän aikana ja otan pienen oman hetken ja tämä hetki koittaa arkisin lähes joka päivä puoli kuusi illalla.

Äiti ja lapset <3

Äiti ja lapset <3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime sunnuntaina Lohjalla järjestettiin Tenavatohinat. Yleensä tohinat järjestetään kerran kuukaudessa, mutta tässä kuussa saimme nauttia niistä kahdesti. Amalia tykkää tohinoista kovasti ja Milokin alkaa olla siinä iässä, että pärjää menossa mukana pikkuisille tarkoitetulla puolella.

Niin kovat tohinat ettei kuvaajakaan pysynyt perässä!

Niin kovat tohinat ettei kuvaajakaan pysynyt perässä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Isin sylkyssä

Isin sylkyssä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Amalialla on tapana esittää meille iltatemput juuri ennen nukkumaanmenoa joka ilta. Lapset rakastavat tätä rutiinia ja Milo kikattaa aina siskolle aivan täysillä. Tämä on todella kiva hetki ja saa hyvälle mielelle aina koko perheen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt aiomme ottaa viikonlopun rennosti pihatalkoillen, yhdessä perheenä touhuten, haudoilla käyden, hyvää ruokaa tehden ja toisistamme nauttien!

Ihanaa viikonloppua Teillekin muruset <3

Avainsanat

Kommentit

Sun blogin kuvien laatu on kyllä parantunut tositosi paljon aiempaan verrattuna! 🙂

johanna

Jee ihan mahtavaa kuulla, kiitos! 🙂 Ja tämähän on uuden kameran ansiota 😉

Oletko minkälaisessa vanhainkodissa? Onko osastolla siis muitakin sairaanhoitajia kuin sinä vai oletko joku osaston vastaava? 🙂 pidätkö työstä vanhainkodissa vanhusten kanssa? Eroaako sairaanhoitajan työ miten siellä lähihoitajasta, että kannattaako vanhusten parissa lähihoitajana työskentelevän jatkaa vielä sairaanhoitajaksi?

johanna

Mä olin dementiakodissa töissä ja olin ainoa sairaanhoitaja siellä. Äitiyslomani aikana tilanne työpaikassa on muuttunut ja työnantajakin vaihtunut. Varmasti uudessakin paikassa on vain yksi sairaanhoitaja ja uudessa paikassa osastolla on muistisairaiden vanhusten lisäksi myös muitakin vanhuksia. Vanhassa työpaikassa työnkuvaan kuului paljon perushoitoa. Lääkärinkierrot hoidin sekä sairaanhoidolliset toimenpiteet.

Aikoinaan olen ollut töissä myös sellaisessa vanhainkodissa, jossa perushoito ei kuulunut lainkaan sairaanhoitajalle vaan päivät täyttyivät muusta. Tykkäsin tästä myös, mutta myös perushoito ja vanhusten kanssa oleminen on tosi nastaa!

Sulla ja Amalialla on täysin sama katse tuossa yhteisessä kuvassa, jossa molemmat katsotte kameraan ja Milo maahan 😀 oi että! Sinun teksteistäsi oikein huokuu äidinrakkaus. Olen todella iloinen, että Amalia sai kaltaisesi äidin. Sinun äidinrakkautesi tulee varmasti auttamaan hänet elämän läpi, oli sitten tuliluomia tai ei 🙂 toivottavasti sinut palkitaan blogigaalassa!

johanna

Hehe no niin on, kävin kurkkaamassa heti kuvaa tarkemmin 🙂 Voi Säde todella kauniisti sanottu, kiitos <3
Blogigaalassa ei tullut palkintoa, joskus olisi kyllä mahtava päästä sinne paikan päälle gaalaan 🙂

Olet mielestäni tehnyt juuri oikean päätöksen olemalla kotona kun lapset ovat pieniä.Esim Amalian pitäminen terveenä ennen laserhoitoja onnistuu varmaan paremmin koti- kuin päiväkotihoidossa.Pikkulapsiaika on elämän mittakaavassa niin lyhyt aika, että jos vain on mahdollisuus ja halua olla kotiäitinä niin siitä vaan hyvällä omallatunnolla.Muksut saavat olla äidin kanssa ja joku saa työpaikan hoitovapaasi ajalle.Kun omat tyttöni olivat pieniä, oli lama-aika ja hoitovapaan jälkeen olin vielä kotona ansiosidonnaisen turvin.Pikku eskarilainen olikin jo helppo jättää hoitoon, kun pääsin taas töihin.Ja asiasta toiseen: mitkä maailman ihanimmat silmäripset Milolla onkaan 🙂

johanna

Aika menee niin vauhdilla ja onkin ihanaa, että olen voinut olla kotona seuraamassa lasten kasvua ja kehitystä <3 Milolla on tosiaan ihanan pitkät ja taipuisat ripset 🙂
Kiitos kommentistasi Eija <3 <3

Onpa harmi, ettei laserhoitoon ole mahdollista päästä kuin kaksi kertaa vuodessa. Hyvä kuitenkin, että edes tuon verran, hoidolla kun on ollut niin suuret vaikutukset Amaliaan. Amalia on kyllä ihan yhtä ihana luomineen tai ilman niitä, mutta kuitenkin, hänen parhaakseenhan ne hoidot ovat <3 Mä en ainakaan yhtään väheksy kotiäitiyttä, on vaan ihanaa, että äiti satsaa lapsiinsa niin paljon, että jättää oman uransa kotiäitiyden ajaksi ja keskittyy täysillä lapsiinsa. Ja rankkaahan se on, käy kyllä varmasti ihan kokopäivätyöstä! Sitten jos ja kun toivon mukaan saan itse omia lapsia, aion kyllä olla kotona siihen asti, että lapsi/lapset ovat 3-vuotiaita myös. Olen tällä hetkellä ihan järkyttävän stressaavassa työssä, jota mietin myös kotona ja herään öisinkin sen vuoksi, joten ymmärrän hyvin ton sun päätöksen siitä, millaisessa työssä haluat olla. Työ ja kotielämä pitäisi pystyä pitämään erillään. Fiksuja ajatuksia olet taas pukenut sanoiksi 😉 Ja voi vitsi, miten nopeasti aika kuluu. Amalia on jo kohta nelivuotias tyttönen ja pikkuinen Milokin ihan hujauksessa jo vuoden! Kaikkea hyvää teille, olette ihania 🙂 <3

johanna

Joo se on kyllä harmi, mutta eihän tässä mitään hätää ole, pikkuhiljaa hyvä tulee 🙂 Mulle tulee aina niin hyvä mieli näistä sun kommenteista, jaksat aina kommentoida ja niin ajatuksella ja pitkästi, kiitos sulle ihana lillamy <3 Tsemppiä jälleen sulle vaativaan työhösi ja kaikkea hyvää muutenkin <3

Mä olen niin samaa mieltä tuosta työnteko ja perhe jutusta. Aloittelen työt luultavasti juuri ennen tytön 3v synttäreitä. Tämä kotona olo on parasta aikaa ikinä. Harmi kun enää vajaa vuosi jäljellä. Teidän arki kuullostaa aina niin ihanalta!

johanna

<3

Voi kun mukavalta vaikuttaa 🙂 Meillä ollaan siinä vaiheessa että pienempi on aina tiellä. Tuntuu välillä mahdottomalta miten noista saa kavereita tehtyä ikinä 🙁 onneks pienempi ei vielä ymmärrä miten ikävästi hänelle välillä sanotaan 🙁 olis mukava taas törmätä. Me ollaan puistoiltu keskustassa nyt kun on ollut niin hienoja kelejä ettei malteta vielä sisälle 🙂 mukavaa pyhäinpäivää teille!

johanna

Kyllä meilläkin Milo tunkee koko ajan Amalian touhuihin ja aina se ei ole Amaliasta niin kivaa! Amalia on alkanut välillä ottaa Milolta lelun kädestä vähän rajummin ja tätä ei ole ennen juuri tehnyt.. Me voitais tulla joku aamu puistoilemaan! Kivaa uutta viikkoa teille! <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.