Yleinen
6.1.2013

Kiukkuinen Amalia

Kiukkuinen Amalia

Lauantaina Amalian ja Johnnyn palatessa kotiin Prismasta alkoi Amalia samantien kiukuttelemaan. Heillä oli kauppareissu mennyt hyvin ja he olivat käyneet myös Ärrällä laittamassa veikkauksia. Se on ehkä turhinta maailmassa, koska Johnny ei voita niistä koskaan yhtään mitään. Aina se on se yksi maali mikä meni pieleen. Uskoako tuota.

Mä oon niin ärripurri..

Amalia oli huonolla tuulella koko illan, mutta nukkumaanmeno oli jotain aivan kamalaa. Hän söi ensin nätisti ja yleensä nukahtaa siihen, mutta ei tänä iltana. Hän itki vain ja väänteli itseään ihan jäykäksi sylissäni. Laskin hänet sängylle ja siinä alkoi vain pyöriminen ja kikattelu. Hermoni alkoivat olla riekaleina, koska odotin että nukkumaanmeno onnistuisi hyvin sillä Amalia oli nukkunut päiväunia vain puoli tuntia. Nukkumaanmenoon tuhraantui 1,5 tuntia. Sovimme Johnnyn kanssa, että tästä lähin jos nukkumaanmeno ei onnistu, tuon Amalian takaisin alakertaan ja yritän myöhemmin uudestaan. Luulen sen olevan hyvä ratkaisu. Yöllä Amalia heräsi syömään kahden tunnin välein, aivan kuin vastasyntynyt vauva. Yritin yhdellä kertaa tarjota tuttia, mutta ei kelvannut, tissiä oli saatava.

Sunnuntai aamuna Amalia herätti minut vähän ennen kahdeksaa. Aamutoimien jälkeen menimme alakertaan ja herätimme pojat. Amalia sai aamupalaksi puuroa ja sitten lähdimme äitini luokse aamukahville. Äitini käveli koiransa Luisin kanssa meitä vastaan. Johnnyn kohokohta on näillä aamuisilla vierailuilla herättää pikkuveljeni. Tänään se ei onnistunut, koska Johnny jäi ostamaan lähikaupasta energiajuomaa, joten Saku heräsi meidän tyttöjen ääniin.

Äitini loihti herkulliset aamupalat pöytään ja jälkiruuaksi hän oli ostanut Johnnyn lempi suklaakakkua. Amalialle olin unohtanut ottaa maissinaksut mukaan, joten annoimme hänelle kuivia riisimuroja. Tietysti mummin piti antaa muutama lusikallinen suklaakakkua pienen suuhun. Kotiin lähdimme kun tuli päiväuniaika.

Mummin luona paloautolla leikkimässä

Päiväunille nukahtamisesta tuli samanlainen sota kuin eilen illalla, joten toin Amalian samantien alakertaan takaisin. Päätin varata hänelle lääkäriajan. Olin varma ettei korva ole kunnossa. Amalia leikki tyytyväisenä reilu tunnin. Sitten menin yrittämään laittaa häntä uudestaan nukkumaan, se onnistui hienosti. Amalia otti taas tänäänkin vain puolen tunnin unet.

Kiukku jatkui herätessä niin kovin, että tunsin pääni kohta hajoavan. Soitin Mehiläisen ajanvaraukseen ja kysyin olisiko lastenlääkärille aikaisempaa aikaa. Onneksi oli, joten pääsimme tekemään lähtöä heti. Johnny vaihtoi Amalialle vaipan ja puki ulkovaatteet päälle. Minä lähdin raaputtamaan auton laseja ja lepuuttamaan hermojani.

Lastenlääkärinä oli todella mukava keski-ikäinen mieslääkäri. Juuri tuonkaltaisia kaikkien lastenlääkäreiden pitäisi olla. Lääkäri höpötteli Amalialle koko ajan ja Amalia sai ensin tutkia jokaista laitetta millä lääkäri häntä tutki. Korvat näyttivät hyviltä. Keuhkoista kuului ihan pientä limaisuutta, mutta se ei ole kuitenkaan este tiistaina tehtävälle putkitukselle. Kurkussa lääkäri näki  peitettä, joten hän määräsi hoitajan ottamaan nielunäytteen, joka oli negatiivinen. Antibioottia ei tällöin tarvinnut. Lääkäri kirjoitti Amalialle vahvempaa kipulääkettä nimeltä Pronaxen, jota voi antaa aamuin illoin. Lääkäri sanoi, että kurkku on varmasti kipeä ja kiukku johtuu siitä. Saimme kuitenkin luvan mennä tiistaina putkitukseen, pois meidät sieltä ajetaan jos tilanne on huonompi.

Lääkärissä

Kotiin lähdössä

Kotiin päästyämme annoin heti uutta kipulääkettä. Lääke taisi olla tehokasta, koska Amalia ei enää kiukutellut.

Äitini ja pikkuveljeni tulivat vielä meille kylään. Amalia ja mummi leikkivät lattialla. Amalialla oli tutti suussa ja mummi alkoi leikisti itkeä kovasti, niinpä Amalia otti tutin omasta suustaan pois ja laittoi sen mummin suuhun. Tämä toistui muutamia kertoja. Todella suloinen Amalia.

Iltapesujen aikaan laitoin Amalialle vielä lisäksi Panadol supon ja hän meni todella kiltisti yöunille. Heitimme Johnnyn kanssa läpyt ja nauroimme, että nyt on peto tainnutettu. Olemme kutsuneet Amaliaa jonkin aikaa pedoksi, koska hän on ollut todella hankala. Se on tietysti vain vitsi, meidän kultakimpale hän oikeasti on!

Leppoisaa alkavaa viikkoa lukijat 🙂

Kommentit

Moi 🙂 oon pari päivää lueskellut sun blogia alusta alkaen, ja tässä kohtaa menen nyt.. 🙂 kiva lueskella teidän arjesta, olette ihanan oloinen perhe <3 ja Amalia on suloinen tyttö! Todella kivoja vaatteita olet ostanut Amalialle, tämäkin sydäntoppahaalari on ihana! Mistä se on?
Jatkan lukemista, mukavaa iltaa 🙂

Moikka! Kiitoksia sinulle kovasti:)Sydäntoppahaalari oli lainassa meillä, mutta taisi olla ostettu Lindexistä. Tykkäsin itsekin siitä kovasti, tosi suloinen haalari.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.