Yleinen
8.8.2015

Kesälomakuulumisia

Kesälomakuulumisia

Johnnyn kesäloma alkaa olla pulkassa ja eilen mies oli jo töissä, kun maanantaina on pitämässä vapaapäivän Amalian silmälääkärin vuoksi. Amalian silmälääkäri sattuu olemaan hankalasti keskellä päivää, joten töihin isi ei sinä päivänä ehdi millään.

Kolmen viikon kesäloma on ollut todella kiva. Mukana oli tottakai muutama kiukkuhetki äidin suunnalta, mutta aika lunkisti osasin minäkin ottaa.

Uuden kameran testailua ja posemallina tällä kertaa äiti ;)

Uuden kameran testailua ja posemallina tällä kertaa äiti 😉

Lomalla Milo on saanut maistella lisää ruokia. Viimeisin kokeilu on ollut peruna, joka sopi, vaikka pieniä iho-oireita siitä tuleekin. Tällä hetkellä kokeilussa on mustikka ja sitä on maisteltu vasta yhden kerran. Tämä ruokien kokeilu etenee hitaasti, mutta varmasti.

Olen kokeillut omaan ruokavaliooni vuohenjuustoa ja myös se sopi ja sitä on tullut syötyä nyt neljän lisäkilon verran.

Maissinaksua ekaa kertaa

Maissinaksua ekaa kertaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Naksuvaras

Naksuvaras

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lämpiminä päivinä olemme viettäneet paljon aikaa omalla takapihalla. Amalia ja Milo ovat mahtava parivaljakko, molemmat ovat niin rakkaita toisilleen.

Kukkuu

Kukkuu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Molemmat murut

Molemmat murut

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Johnny on kova kalamies ja Amaliakin on päässyt tänä kesänä kalastamaan. Tyttö oli intona, kun sai isin kanssa puuhastella kalajuttuja takapihalla.

Kalajuttuja

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loman alussa juhlimme Amalian ystävän syntymäpäiviä ja emäntä oli ajatellut leipoessaan myös minua. Voi, että miten taivaallisen hyvää herkkua tuo kakku olikaan! Amalialla oli ystäviensä kanssa mukavaa ja nämä kolme kaverusta ovat pitäneet yhtä pienistä vauvoista saakka.

Kakku oli maidoton, munaton, soijaton, gluteeniton siis vähän kaiketon. Oli  taivaallista ja sain kotiinkin mukaan!Kakku oli maidoton, munaton, soijaton, gluteeniton siis vähän kaiketon. Oli taivaallista ja sain kotiinkin mukaan!

"Vähän" vielä kauravaniljakastiketta päälle, namskis!

”Vähän” vielä kauravaniljakastiketta päälle, namskis!

Loman aikana Amalia oli mummin ja fafan luona leikkimässä pari kertaa ja kovasti hän oli suunnitellut ennen mummin loman alkua myös yökylää isovanhempiensa luokse. Puhuimme yökyläreissusta joitain kertoja loman aikana ja viimeisen kerran kysyessäni Amalialta aikooko hän mennä mummin ja fafan luokse yökylään sain vastaukseksi päättäväisesti: en, menen sitten kun on talvi! 😉 Amalia tykkää niin käydä leikkimässä siellä, mutta yökyläilyyn hän ei taida olla vielä valmis. Menee sitten, kun haluaa, vaikka sitten talvella.

Liian hurjaa fafalle ;)

Liian hurjaa fafalle 😉

Milo rakastaa vettä siskonsa lailla ja lapset pulikoivat uima-altaassa useamman kerran. Nämä hetket omalla takapihalla ovat ihan parhaita. Amalia on leikkinyt välillä naapurintytön kanssa, vaikka ikäeroa onkin roimasti, sillä Amalian kamu on menossa jo kolmannelle luokalle. Tytöt pitävät kovasti toisistaan ja Amalia oli ennen lomia kerhossa piirtänyt parhaan ystävänsä ja ystävän nimeksi kerhotäti oli kirjoittanut tämän naapurintytön nimen. Jotenkin niin hellyyttävää.

Isi puhaltaa lapsille uima-altaan

Isi puhaltaa lapsille uima-altaan

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki pelissä!

Kaikki pelissä!

Oi oi ottaa koville...

Oi oi ottaa koville…

Siellä lepää!

Siellä lepää!

Mä lähes kuolin nauruun ;)

Mä lähes kuolin nauruun 😉

Lomakuulumisten lisäksi aloin pohtimaan hieman äitiyttä. Olen kertonut Amalian olleen aina huono nukkumaan eikä Amalia edelleenkään nuku kovin usein öisin heräämättä. Milosta olen taas puhunut aina siihen malliin, että hän nukkuu hyvin, vaikka syökin usein, mutta ystäväni palautti minut maanpinnalle ja sanoi että minä olen ainoa, joka ajattelee, että Milo nukkuisi hyvin öisin ja nyt vasta oikeasti ymmärrän sen, kun ystäväni sen ääneen sanoi.

Amalia täyttämässä allasta

Amalia täyttämässä allasta

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jotkut vauvat ja isommat lapset nukkuvat oikeasti hyvin ja monet vauvat syövät yössä sen pari kertaa ja sillä hyvä tai nukkuvat yöt läpeensä uskomattoman aikaisessa vaiheessa. Milo on alusta asti syönyt paljon öisin ja vaikka yöheräämiset tuntuvat tällä kertaa helpommilta, kun poika on nukkunut alusta asti meidän vanhempien sängyssä, niin kyllähän ne alkavat verottamaan. En koskaan imetä Miloa makuulla, paitsi silloin alkuvaiheessa, kun imetin häntä runsaan maidontulon vuoksi niin, että makasin selälläni Milo päälläni maaten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nousen aina istumaan imettämään ja olen hereillä. Olen kova pelkäämään asioita ja kuvittelemaan, että jotain pahaa tapahtuu ja tästä syystä en uskalla vain antaa Milolle tissiä suuhun ja jatkaa unia, sillä pelkäisin vauvan tukehtuvan. Huomaan monissa asioissa, että olen varovaisempi kuin monet muut äidit ja usein hätäilen myös muiden lasten kanssa. Ystäväni vuosikas söi yhtenä päivänä rannalla kokonaisia viinirypäleitä ja olin kauhuissani, ja naureskelin, että olen Amalialle edelleen isoimpia puolittanut. Amalian kanssa olen pelännyt ihan hirmuisesti myös sitä, että hän kolauttaa päänsä lujaa ja saisi näin epilepsiakohtauksen tai muita sairaudelleen ominaisia lisäsairauksia. Tiedän jo nyt, että tulen olemaan Milon kanssa aika pitkälti yhtä tarkka kuin Amaliankin kanssa, sillä tämä on vain luonteeni.

Hyppy Hyppy

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Milo nauttii

Milo nauttii

Mutta siis palataan lasten nukkumiseen. En useinkaan koe olevani väsynyt, mutta olen nyt Johnnyn loman loppua kohden huomannut olevani taas äkkipikaisempi kuin pitkään aikaan. Olen korottanut enemmän ääntäni ja tuntenut väsyväni Milon jatkuvaan itkemiseen päivällä jos hänet laskee maahan. Minua hävettää, sillä olen mekkaloinut rumin kirosanoin takapihallamme, kun kävelin pahasti porttiamme päin. Minulla on kova ääni ja perkeleet ja vitut kuulivat varmasti myös viereisen taloyhtiön asukkaat. Ehkä nyt harmittaa se, että Johnnyn loma on ohi ja olisin kuitenkin halunnut enemmän lepoa.

Sisko hassuttelee

Sisko hassuttelee

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täytyy yrittää käydä aikaisemmin yöunille, sillä se on yksi takuu siihen, että oma pinna kestää paremmin. Haluan vain olla hyvä äiti ja ahdistun siitä kovasti, kun pinnani palaa ja sitten koen olevani maailman huonoin äiti, vaikka tiedän ettei näin tietenkään ole.
Onko muilla samanlaisia tunnontuskia, sillä se aina helpottaa vähän, kun joku muukin sanoo ääneen että aina ei vain jaksa ja se pinna palaa lasten, miehen tai vaikka pihaportin kanssa? 😉

Rakastan <3

Rakastan <3

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

Avainsanat

Kommentit

Tsemppiä valvomisiin! Itsellä kans hermo kirstyy helposti väsyneenä ja silloin kyllä tiuskin lapsillekin, ikävä kyllä :(. Selitän kyllä aina, että äiti sanoi vähän tyhmästi ja pyydän anteeksi. Ei kai kukaan täydellinen ole, on se lapsenkin hyvä oppia, että joskus äitikin hermostuu, mutta se menee nopeasti ohi ja pyydetään anteeksi huonoa käytöstä.

Valvomisesta… Mielestäni myös kuopukseni (9kk) on nukkunut kohtuu hyvin, vaikka herääkin edelleen vähintään kolmesti syömään. Esikoisen kanssa olin tarkkana omassa sängyssä nukkumisesta ja hän nukkuikin aina hyvin. Kuopus on saanut nukkua osan yöstä vieressä… Ja tuntuu tarvitsevan äitiä lähelleen. Nyt alkaa vielä paha vierastus/äitivaihe, jolloin itku tulee heti, jos menen pois huoneesta. Ja tietty miehen lomakin just loppuu… Kohta varmaan taas pinna kiristyy, täytynee keksiä arkeen tarpeeksi ohjelmaa, ettei ehdi kiukkuilla 😉

johanna

Meillä on ainakin pelastus just se, että arjessa on tarpeeksi touhua, kotipäivät on joskus ihan jees, mutta monena päivänä karmivia 😉
Kiitos vielä tsempeistä ja sinne tsempit jaksamiseen myös! Kiva kun kommentoit! 🙂

Tuohon yöhulinoihin voi kyllä allergiat vaikuttaa paljonkin. Jos oireilee iholla, oireilee kyllä usein myös suolistolla. Onko teillä maitohappobakteerit tai allergialääkkeet käytössä? Meillä alettiin nukkua yöt kun nämä saatiin kuntoon 6kk iässä, eikä kyllä yöllä ole tarvinnut tankkailla. Tutilla pärjätään mainiosti aamuun.

johanna

Milo siis nimenomaan oireilee suolistolla, mutta siis myös toisinaan vähän ihollakin. Maitohappobakteerit on käytössä, mutta ei allergialääkkeitä. Mä oon ollut jo tosi pitkään imetysdieetillä ja näin oon saanut Milon voinnin hurjasti paremmaksi. Meillä Amaliakin söi tissiä usein yöllä, vielä 1-vuotiaanakin, kunnes unikoulun myötä lopetti, tapahan se tuossa vaiheessa Amalialla oli.. Milolle pidetään unikoulu myös sitten myöhemmin, ei vielä näin pienenä 🙂

Et ole ainoa! Täälläkin hermostutaan välillä niin, että perkeleet kuuluu ihan varmasti naapuriinkin asti. Etenkin väsyneenä sitä turhautuu pienimmästäkin asiasta. Meillä esikoinen nukkui/ nukkuu hyvin, mutta kuopuksen (nyt 1v 2kk) yöt ovat edelleen todella katkonaisia. Päiväkodin aloitus laittoi pakkaa vielä sen verran sekaisin, että yöllä oikeastaan valvotaan/ huudetaan enemmän kuin nukutaan. Tsempit sinnekin! :-*

johanna

Hahhhaa helpottavaa kuulla, että sielläkin perkeleet kuuluu joskus pidemmällekin 😉 Voi voi tsemppiä teillekin jaksamiseen! <3

Olet ihanan aito! <3 Mukava kuulla ettei muillakaan se äitiys ole ihan aina niin mahtavaa. 😀 Ja väsyneenä kaikki pienetkin vastoinkäymiset tuntuu vielä sata kertaa kamalammilta, puurot lentää lattialle tai kämppä on muuten kuin pommin jäljiltä. Silloin meidänkin taloudessa menee äidillä hermot. 😉

johanna

Voi kiitos! <3 Hahhhaaa joo tuttua on 😉

Kiitos tästä jutusta! Susta saa niin super iloisen ja ihanan äidin kuvan että lohdullista kuulla tämmöinenkin puoli. Vaikutat niin kiltiltä ja huomioit lapsesi hyvin. Minun tytöllä on myös sairaus, jonka osittain vaikuttaa siihen että olen hänen kanssaan todella varovainen ja pelkään kaikkea mahdollista. Tyttöni on nyt melkein 2v jabon nukkunut uhden yön heräämättä. Ensimmäisen vuoden hän nukkui todella huonosti, nykyisin mun mielestä nukkuu hyvin, vaikka herääkin 2-6 kertaa. Nukutaan kaikki samassa huoneessa. En jaksa lähteä yöllä minnekään.
Itse menetän malttini usein. Etenkin väsyneenä ja nälkäisenä 😀 minä en kiroile, mutta tiuskin ja jälkeen päin se tuntuu todella pahalle.

johanna

Hihi joo mä oon kyllä aika monsteri, vaikka osaan mä ihan kivakin olla 😉 Nämä lasten sairaudet saavat varovaisiksi <3

Voi voi no ei sielläkään hyvin nukuta, on ymmärrettävää, että menetät malttisi, kun vähillä unilla menette.. Toi taitaa olla meille naisille aika yleistä, että ollaan kiukkuisia nälkäisinä, Johnnykin on mulle siitä huomauttanut jonkun kerran 😉

Toi ensimmäinen kuva susta on mahtavasti onnistunut, oot niin onnellisen näköinen ja kaunis! 🙂 Ihania kuvia myös lapsista taas kerran, huomaa että teillä on ollut paljon kivoja hetkiä! Se, että lapsi tai lapset eivät nuku kunnolla öisin, vaikuttaa hirveästi myös vanhempien hyvinvointiin, joten ei ole mikään ihme, jos joskus perkeleet lentävätkin suusta arjen haasteita kohdatessa. Eihän meistä kukaan ole täydellinen (ja hyvä niin), mutta paras mahdollinen äiti olet lapsillesi <3 Ja ihanan huolehtivainen!

johanna

Kiitos kovasti lillamy <3 Paljon on ollut kivoja hetkiä ja ihana, kun nyt ilmat on olleet niin lämpimät! Ja näinhän se on, uni on tosi tärkeää <3 Kiitos vielä ihanasta kommentistasi jälleen kerran <3

Oletko ajatellurt jotain uninoulua? Tai hoitajaa päivällä lapsille että voisit nukkua päiväunet? Tyttö puistoon ja poika voi nukkua sen aikaa vaunuissa.. Ei kannata odottaa sitä täydellistä väsymys romahdusta vaan toimittava ennen sitä

johanna

En mä vielä unikoulua aio pitää, kun Milo on vasta 7 kuukautta. Milo ei nuku päivällä kuin puoli tuntia kaks kertaa jos toisella kertaa edes sitä, joten päiväunet ei oikein onnaa arkena, mutta tänään nukuin päikkäreitä 1,5 tuntia ja Johnny touhusi lasten kanssa, teki kyllä tosi hyvää! Ja oikeessa olet, ei todella kannata odottaa mitään todellista väsymys romahdusta!

Onko hänellä refluksi kun noin vähän nukkuu?

johanna

En tiedä, kyllä sitä alkuun lastenlääkäri mietti ja lääkkeenkin määräsi. Amalia oli aikoinaan ihan samanlainen puolen tunnin päiväuninukkuja!

Voi kuule huonoa se on taas täälläkin. Viime yönä päästiin puoli neljä nukkumaan ja muut yöt herätään puolentoista tunnin välein. Tämä äiti on kyllä pikkasen väsynyt myös. Joskus tän on pakko helpottaa 🙂

johanna

Varmasti olet! Voi että kumpa teillä helpottaisi edes vähän ja pian <3

Kyllä varmaan useimmilla meillä vanhemmilla menee joskus hermot ja tulee sitten valitettavasti päästeltyä niitä ärräpäitäkin. Minä myös ahdistun, jos hermostun lasten kuullen. Yleensä heti kirottuani häpeän ja harmistun. Pyydän lapsilta anteeksi ja kerron etten hermostunut heihin vaan juurikin siihen porttiin. Kyllä tässä vuosien varrella on kärsivällisyyttä opittu ja toivon mukaan koko ajan opin lisää. Mutta pitää myös olla itselleen armollinen. Kukaan kun ei ole täydellinen.

johanna

Kyllä varmasti meneekin ja mä yritän olla itselleni armollinen, vaikka harmittaa välillä vietävästi. Johnny onneksi usein iltaisin tsemppaa jos emännällä on ollut äkäinen päivä ja tämä puolison kanssa juttelu auttaa paljon <3 Meillä pyydetään myös aina anteeksi, kenen nyt sitten anteeksi täytyy milläkin kerralla pyytää tai oikeastaan minun tai Amalian, sillä me niitä kuumakalleja ollaan! 🙂 Samoin mäkin aina kerron miksi hermostuin ja jos olen hermostunut turhasta niin myönnän sen heti.

Minulla on 2/3 lapsesta heräillyt 2vuotiaaksi asti.Tajusin vasta ”iltatähden”kanssa, että olin itse syynä lastena heräilyihin.Olin tikkana pystyssä, kun eka ininä kuului…kolmannen kanssa olin itse rennompi.Isomman lapsen heräily on pitkälti tapa.Minua helpotti, kun kaikki nukuttiin omissa sängyissä.Sitä on ihan zombi, jos pomppii kaiket yöt ylhäällä, eikä saa yhtään pitkää unijaksoa. Se verottaa voimia, jos mikä!

johanna

Meillä kumpikaan ei inise vaan kun heräävät niin se on täysmekkala välittömästi etenkin Milolla 😉 Amalian heräilyt hoitaa onneksi Johnny, eikä Amalia useinkaan herää kuin kerran, mutta Amalialla on myös sellaista yövalvomista ollut alle vuoden ikäisestä, että hän valvoo 3-4 TUNTIA putkeen yöllä ja tämä on kyllä tosi outoa ja todella ärsyttävää. Onneksi nyt Milon syntymän jälkeen Amalia ei ole enää tehnyt tätä kovinkaan montaa kertaa, vaikka viime viikolla olikin viimeisin! Amalialla on yksi saman ikäinen ystävä, joka tekee samaa, mutta muuten en oo koskaan kuullut, että kukaan valvoisi tällä lailla, lastenlääkärille joskus kauan sitten ohimennen sanoin tästä ja hän ihmetteli valvomista kovasti ja pohti refluksiaa, mutta enpä usko. Tästä syystä puhun aina, että Milo nukkuu hyvin, kun hän vain syö ja käy takaisin nukkumaan, kun Amaliasta ei koskaan tiedä käykö vai ei…

Meillä on kolme lasta, jotka ovat kaikki nukkuneen ensimmäiset vuodet huonosti. Esikoisen kanssa minulla oli lapsi nukkuu sitten omassa sängyssään -periaatteeni, joista pyrin kynsin hampain pitämään kiinni: oman jaksamisenkin kustannuksella. Lapsi nimittäin söi ensimmäisen vuoden tunnin-kahden välein, ja aina syömään ja syömästä pois minä hänet nostin omaan sänkyynsä. Olin siis käytännössä aina öisin jalkeilla 🙂
Imetin kyllä maaten, mutta koin kamalia tunnontuskia, jos satuin itse kesken touhun nukahtamaan. En pelännyt lapsen puolesta, vaan surin rassu sitä omaa periaatettani lapsen nukkumisesta omassa sängyssään 😀

Toinen lapsi kun syntyi, sai hän jo jäädä yösyötöllä äidin kainaloon. En potenut huonoa mieltä, jos yösyötöllä itsekin nukahdin. Edelleen pidin sitä omaan sänkyyn nukahtamista kamalan tärkeänä, mutta hölläsin hiukan.

Kuopus taas nukkui ”sivuvaunussa” sänkyni vieressä, oppi hyvin nopeasti kiipeämään sieltä itse viereeni syömään ja käytännössä nukkui kanssani samassa pedissä kaiket yöt. Söi, kun söi, enkä aina itsekään herännyt, kun tuo tissiin kiinni hyökkäsi. Yöt olivat tietysti edelleen katkonaisia, mutta sain säilytettyä sen pienen ”horkan”, enkä joka syötöllä herännyt teräviin ajatuksiin.

Suositelen kyllä tuota makuullaan imettämistä ja imettäessä torkkumistakin. Jos sinä ja lapsi selvin päin olette, huomaatte kyllä molemmat, jos jotain ikävää sattuu: ei ihminen meinaan ilman taistelua suostu tukehtumaan ;). Makuuasennossa ja puoliunessa saat yöstä itse enemmän irti – pimeässä huoneessa yöllä väsyneenä istuminen on meinaan aika kiduttavaa.
Uskallan suositella myös niistä omista ”hassuista” periaatteista ja mielikuvista luopumista. Kukin toki tyylillään, ylivarovainenkin saa olla, mutta jos jo itse huomaat vaikka viinirypäleiden puolittamisen olevan vähän turhaa, niin höllää vaan.

johanna

Voi että onneksi et ollut noin periaatteellinen toisten lasten kohdalla 🙂 Meillä myös Amalia nukkui omassa pedissä oisko ollut melkein vuosikkaaksi, sitten aloin ottaa yöllä viereen, kun väsähdin pinnasängyn vieressä valvomiseen.

En mäkään kyllä terävimmilläni ole imettäessäni, vaikka istunkin eikä Milo onneksi syö pitkää aikaa, mutta voisihan tuota makuulla imettämistä kokeilla 🙂
Jotenkin Amalian sairauden vuoksi oon ollut sen kanssa tosi varovainen esim. jos se kiipeilee tai juuri vauvana, kun opetteli seisomaan ja sitten kävelemään, pelotti niin se pään lyöminen ja edelleenkin jos Amalia kaatuu niin olen aika kauhuissani jos pään lyö, onneksi Ampsu on varovainen eikä usein ole satuttanut päätään. Mutta juu mun pitäis olla kuvittelematta mitä pahaa voisi sattua ja höllätä välillä enemmän! 🙂

Voi että kiitos kun sanot näitä asioita ääneen! Täällä yksi ajoittainen raivopää-äiti. Välillä palaa hermo niin että tulee käytettyä todella rumaa kieltä lastenkin kuulleen(nimenomaan noita perkeleitä ja vittuja). Sitten onkin hetken päästä niin paha mieli ja välillä mietin ettei varmaan kukaan muu nainen/äiti koskaan kiroile sillä tavalla… Onneksi ne on vain pieniä hetkiä ja niitä parempia on kuitenkin enemmän. Luotan siihen, että kun tässä lasten kanssa saa itsekin kasvaa ja ikää tulee niin ehkä sitä malttiakin alkaa löytymään.

johanna

Mä uskon, että monikin vanhempi saa helpotusta, kun näistä kurjistakin jutuista puhutaan ja mä saan ihanaa tukea ja jaksamista teiltä lukijoilta takaisin päin 🙂 Ja onneksi nämä tosiaan ovat vain pieniä hetkiä, itse ainakin tulistun hetkessä ja lepyn yhtä nopeasti ja aina jutellaan asiat läpi ja pyydän anteeksi. Ihania hetkiä on onneksi niin paljon ennemmän <3 Tsemppiä sinne vaan toiselle raivopää-äidille ja ennen kaikkea sen perheelle 😉

Et todellakaan ole ainoa! Mun miehellä alkoi eilen loma ja innolla jo viime viikolla odotin että ah miten ihanaa kun on toinenkin käsipari ja saan levätä. Meillä siis kolme lasta joista nuorin 9kk ja niin äidin perään kuin olla ja voi. Itkee ja parkuu jos katoan silmistä. Harmittaa että tulee lapsillekin huudettua välillä ?

johanna

Helpottava kuulla, että muillakin välillä samanlaista! Pitäkää ihana loma <3 <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.