Yleinen
12.1.2018

Kerhon aloitus ei sujunutkaan

Kerhon aloitus ei sujunutkaan

Heipparallaa! Viime päivät ovat menneet sairastaessa tai me muut olemme terveitä, mutta pikku Milo on flunssan kourissa. Niin jäi ensimmäinen kerhopäiväkin pojalta väliin, mutta minkäs teet. Muutaman päivän Milo oli jo hyvässä kunnossa eikä kuumekaan noussut, joten seuraavalle kerhokerralle poika pääsi. Yskä tosin vielä vaivaa, mutta muutoin poika oli leikkisä oma itsensä.

Kerhopäivä tosin ei mennytkään sitten ihan putkeen. Milo on odottanut kerhon aloitusta tosi paljon ja jotenkin olin ihan varma, että se sujuu loistavasti. Ja siltä se alkuun näyttikin. Milo riisui ulkovaatteensa super nopeasti, valitsi itselleen hienon lentsikka-naulakon ja ripusti ulkovaatteensa naulakkoon. Tämän jälkeen poika tempaisi tossut jalkaan ja kävi käsipesulla. Milo siirtyi saman tien leikkimään ja annoimme Amalian kanssa pikkuiselle halit ja toivotimme hyvää kerhopäivää!

kerho

Amalia oli täpinöissään pikkuveljen jäätyä niin hienosti ja niin olin minäkin, vaikka olinkin ollut jo ihan varma, että kaikki sujuu hyvin. Amalia ehti olla jo tosi harmissaan, kun Milo ei päässyt aloittamaan kerhoa oikeana päivänä, sillä hän odotti jo niin kovin meidän yhteisiä kolmen tunnin hetkiä. Ja niin muuten odotin minäkin, on aivan ihanaa saada touhuta ja olla vain kahdestaan Amalian kanssa. Suunnitelmissa on askartelua, löhöilyä ja lastenohjelmia, ravintolassa syömistä, shoppailua sekä rauhallisia leikkihetkiä barbeilla, petseillä, nukeilla…

Noh me sitten päästiin Amalian kanssa läheiseen Citymarkettiin, josta ostettiin Amalian synttäreille kutsukortit ja pikkuisen ruokatarpeita. Puhelin soi jo puolen tunnin päästä siitä, kun olimme jättäneet Milon kerhoon ja kerhotäti sanoi, että pikkumies on itkenyt lohduttomasti ja todella lujaa koko ajan eikä kerhotädit eikä kaverit saa poikaa rauhoittumaan. Tämä oli varsinainen yllätys, ja niin me porhallettiin kerholle hakemaan Milo kotiin. Siellä se odotti talvikengät jalassa ja itki. Kaappasin pienen syliin ja lohdutin ja menimme sitten yhdessä pukemaan ulkovaatteet.

Kotona juttelimme Milon kanssa tästä ensimmäisestä kerhopäivästä ja tädilleen poika sanoi aikovansa mennä kerhoon uudestaan. Katsotaan sitten ensi viikolla kuinka pojalla sujuu, nyt pieni ainakin tietää paremmin mitä on luvassa.

Jos jostain syystä kerho ei lähde sujumaan, niin sitten otetaan pieni breikki ja yritetään myöhemmin uudestaan. Eihän se vielä ole mikään välttämättömyys kolmevuotiaana käydä kerhossa. Avoimet päiväkodit tarjoaa hyvin touhua ja leikkikavereita ja sitten voi harjoitella tosiaan muutamien kuukausien päästä uusiksi, josko aika olisi kypsempi.

Mutta ei tässä vielä hanskoja tiskiin ole laitettu ja toivotaan, että ensi viikolla kerho tuntuisi jo kivalta ja kerhopäivä sujuisi mukavasti!

Antakaa vaan vinkkejä, jos tulee jotain mieleen mikä auttaisi seuraavaa kertaa varten?

Avainsanat

Kommentit

Eiköhän se siitä, vaikka Milo onkin reipas niin uusi tilanne vaatii silti totuttelua 🙂 Muistan kuinka pienenä 3-vuotiaana jäin lohduttomana aina itkemään päiväkotiin, mutta pari vuotta myöhemmin olin enemmän kuin innoissani kerhosta, jossa kävin (päiväkoti jatkui inhokkina ihan loppuun asti :D).

Johanna

Totta, saa nähdä kuinka seuraavalla kerralla käy, kääk 😉 Oi ei, noh onneksi kerhossa oli sentään kivaa <3

Joillakin lapsilla auttaa se, että vanhempi on ekoilla kerhokerroilla mukana. Parina ekana kerhopäivänä mukana koko kerhon ajan, sitten vähitellen 10-15 min verran pidentää lapsen yksinoloa. Joillekin lapsille on auttanut se, että on käynyt vilkuttamassa ikkunasta vanhemmalle, kun vanhempi lähtee. Meillä se toimii, kun kerhossa on ikkunoita pihalle ja kadulle päin.
Miten, onko kerhotädeillä tiedossa esim. se, mikä on Milon mielestä lempparijuttu, jota voisi mahdollisesti touhuta kerhossa tai joku kiva juttu, josta voisi jutella?
Kerran lastenhoitokeikalla, yhdelle lapselle tuli kova ikävä vanhempia ja tuli itku. Yritin lukea, lohduttelin ja kaikkea mahdollista, niin mikään ei auttanut, itku jatkui vaan. Sitten pyysin isompaa lasta hakemaan laukkuni, otin lompakon, sieltä kolikon ja suljin sen nyrkkiini. Sitten aloitin lorun ”Missä asuu talonpoika, ylä- vaiko alatalossa?” (Molemmat kädet olivat nyrkissä ja vuorottelivat toistensa päällä) Sitten lapsi sai arvata, asuuko talonpoika ylä- vai alatalossa eli mistä se kolikko löytyy. Se oli sellainen leikki, joka kiinnitti molempien lasten huomion ja pienemmältäkin loppui itku ihan yhtäkkiä. Kolikon tilalle käteen voi laittaa ihan mitä vaan, mikä nyrkin sisään mahtuu, niin ettei sitä näe.
Toivottavasti löydätte jonkun keinon avuksi Milolle ja pieni saa paljon kivoja kerhopäiviä. 🙂

Johanna

Voi miten ihanalla lorulla sait pienemmän lapsen rauhoittumaan <3 Toivotaan, että Milo tykkäisi seuraavalla kerralla kerhosta <3 Kiitos vinkeistä! 🙂 <3

Itse muistan päiväkerhon aloituksen 4-vuotiaana. Ikinä en ollut käynyt edes päiväkodissa, koko sen nelivuotisen elämäni olin ollut äidin hoivissa kun teki töitä kotona. Muistan itse hirveästi halunneeni sinne kerhoon enkä olisi malttanut odottaa että kesä menee ohi (kerho alkoi syksyllä). No sitten kun sinne viimein mentiin niin voi sitä tunteiden kaaosta. Muistan että oli oma My little pony -reppu mukana, jossa oma mehupullo ja eväät (olin näistä hyvin ylpeä :D). Alussa menin innoissani mukaan muiden lasten sekaan mutta olihan se hemmetinmoista hämminkiä kun ei tuntenut ketään. Heti ensimmäisellä kerralla jätettiin yksin (tämä oli ilmeisesti sitä aikaa ettei ollut puhettakaan että äiti/isä olisi ekana päivänä henkisenä tukena :D) Muistan vaan sen melun, rauhattomuuden ja kaaoksen tunteen, ja muistan kun halusin yhdessä vaiheessa vessaan. Kerhotäti näytti vessan ja kysyi että pärjäänkö yksin. Sanoin ilmeisesti pärjääväni, täti laittoi oven perässä kiinni ja iski kauhea pakokauhu että pakko päästä heti pois (?) :D. Tuo on jäänyt niin elävästi mieleen, muistan vaan että riuhtaisin sen ovem auki ja kerhotäti oli toisella puolella vähän hämmentyneenä että etkö vessaan haluakaan.

En muista itkeneeni kerhossa ikävää tai muuta vastaavaa, muistan vaan sen rauhattomuuden tunteen. Kauhea kulttuurishokki joutua yhtäkkiä keskelle meluavaa lapsilaumaa ja kun ei tosiaan tiennyt että millon pääsee kotiin (vai pääsekö ikinä). Ihan normaali mustakin tuli ja kävin kerhon loppuun vaikka alku tuntui vähän traumaattiselta.

Johanna

Ohhoh kiitos, kun kommentoit muistojasi kerhon aloituksesta, hurjaahan se varmasti saattaa olla.. Milon ryhmä on todella pieni, kun siinä on vaan 6 lasta, tämä sopii just kivasti juuri kolme täyttäneelle pienelle kerholaiselle <3

Testaan, kun en pysty kommenttia lähettämään. Ei ole eka kerta, kun ei onnistu.

Johanna

Höh harmi ettet ole saanut joskus kommettia läpi, onkohan se sitten livahtanut roskakoriin vai mitäköhän… Mähän aina hyväksyn kommentit itse, joten ne eivät tule näkyviin heti. Roskakoriakin tsekkailen ja harvoin siellä on teiltä lukijoilta kommentteja 🙂

Meilläkin käy lapsi seurakunnan kerhossa. Sinne laitetaan mukaan pienet eväät. Mietin, jos teilläkin sama, niin voisiko Milo valita ja pakata reppuun jotain mieleistä, jota sit odottaa. Meidän tyttö on nyt 4v, aloitti kerhon 3v3kk iässä. Kun sain vasta silloin tietää kerho mahdollisuudesta. Ainoa, mikä tuossa kerhossa harmittaa, on se että on vain kerran viikossa 2,5h. Tosi lyhyt aika kyllä.

Johanna

Joo meilläkin laitetaan pienet eväät ja Milo sai itse päättää mitä haluaa evääksi 🙂 Myös repun, juomapullon, tossut ja eväsrasian poika kävi isin kanssa ostamassa ja sai valita itse ja tästä Milo oli tosi innoissaan! Kerhosta ollaan myös puhuttu paljon <3 Toivotaan, että ens viikolla menisi mukavammin <3

No onhan tuo lyhyt aika, meillä on 3 tuntia ja se on musta passeli ja siis meillä kerho on kahdesti viikossa 🙂

Meidän tyttö meni innoissaan kerhoon 4-vuotiaana mutta se jäi yhteen kertaan. Sanoi itse ettei halua enää mennä sinne. Joku lapsi oli ollut ilkeä ja muutenkin siellä oli tosi levoton meininki. Ei siinä mitään, käytiin sitten lasten kanssa (4 ja 2) avoimessa päiväkodissa ja joskus seurakunnan kerhossa kolmestaan.
Pääsivät yhtäaikaa kerhoon varmaan puolen vuoden päästä ja esikoinen itki sielläkin kun lähdin parina kertana. Sitten meni hyvin ja ovat tosi reippaita lapsia.

Johanna

Kiva, että lopulta alkoi sujumaan <3

Meillä ihan sama juttu kun poika oli 2,5v ja kerho alkoi. Paitsi meillä eka kerta meni kun unelma, ja sitten seuraavalla kerralla soitti kans puolen tunnin päästä, että tulkaapa hakemaan kun ei millään rauhottunu ja oli vaan hakannu ovea. 😊 Meidän kerhossa kanssa jätetään heti ilman vanhempia, kuulemma ne sotkee enemmän sitä aloitusta jos siellä aina on äitejä kytiksellä. 😃 Mä ymmärsin tän kyllä varsin hyvin, enkä ees olis halunnu sinne mennä mukaan! Mutta niin meillä pari seuraavaa kertaa oli vähän hankalia… Eli poika itki kurkku suorana kun vein, vaikka oli puhuttu etukäteen kaikki ja oli ihan ok mielellä menossa. Ei auttanut edes rakas uniriepu siinä ihan alussa. Mä kans sanoin miehelle, että jos ei pikku hiljaa rauhotu, niin en enää sit vie.. Toisaalta en halunnut luovuttaakaan, kun kuitenkin ennen kerhon alkua oli kaivannut itelleen leikkikavereita! Mut kappas niinhän kuitenkin siellä pikku hiljaa alko viihtyä ja nykyään menee innolla leikkimään! Mutta muutamia viikkoja siihen kyl meni. Musta tuntuu, että meidän pojalle on tehnyt tosi hyvää harjoitella pieniä aikoja ilman äitiä ja veljeä oloa. Saa hänkin tulla nähdyksi ja kuulluksi ihan itsenään siellä kerhossa. 😊 Toivottavasti alkaa sujua teilläkin pikku hiljaa! Sinnikkyyttä ja levollista mieltä äitille toivon! <3

Sama nimetön alempaa: kun tutkimuksissa on tutkittu lapsia jotka on vain jätetty päiväkotiin ilman kunnon totutusta, on niiden stressihormonitaso ollut aivan taivaissa. Eli vaikka näyttäisikin siltä että lapsi on ok, on se yhtäkkisestä erosta johtuen tosi stressaantunut (tokihan jokainen lapsi on erilainen). Jopa aikuisille uudet tilanteet ovat jännittäviä (mieti omalle kohdalle esim. uusi työpaikka), saatika sitten lapsille jotka eivät vielä tunteitaan ymmärrä (ja yhtäkkiä revitään siitä tärkeimmästä kiintymysihmisestä irti). Sille vanhempien siellä ”roikkumiselle” on painavat psykologiset syyt, löytyy varsinkin englanniksi paljon tietoa. 🙂

Johanna

Kiitos tästä, eiköhän se ala meilläkin sujumaan, toivottavasti <3 <3

Tuli mullaki aikanaa koti-ikävä kerhos

Johanna

<3

Moi! En halua kuulostaa kärkkäältä, mutta tosiasiassa lapsi tottuu parhaiten mihin tahansa uuteen hoitopaikkaan, oli se sitten kerho tai päiväkoti, kun vanhempi ei jää turhaan roikkumaan paikanpäälle. Itkua voi kestää muutamiakin viikkoja, mutta lapsi huomaa kyllä, että kerhossa on turvallista ja mukavaa ja ymmärtää, että häntä tullaan kerhopäivän loputtua hakemaan.

Meillä on auttanut selkeästi, että on ollut hetken paikalla lapsen kanssa. Näin viimeksi täysin vieraassa varahoitopaikassa lomien aikaan. En tiedä mihin tilastoon Nimetön perustaa tiedon parhaasta tottumisesta, mutta tuntuisi kyllä kaikkien kannalta järjettömältä laittaa lapsi huutamaan jos sen voi rauhallisella aloituksella välttää.

Johanna

Moi! No Milo oli ainakin huutanut kurkkusuoraa huutoa sen puol tuntia, jolloin sitten soittivat, kun mikään ei auttanut rauhoittamaan. Ja musta oli tosi hyvä, että soittivat, kun ei ole tosiaan mikään päiväkoti kyseessä, jossa on vain pakko olla, kun vanhemmat ovat töissä.

Moikka, siis ihanko ekana päivänä lapsi jätetään heti yksin, eikö siellä ole lapsenmukaista totutusta? Oikealla tavalla, turvallisesti, äitiinsä kiintynyt lapsi ei halua erota äidistä yhtäkkiä, vaan tottumiseen menee aikaa jotta saa luotua turvallisen suhteen myös hoitajaan. 🙂 t. Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaa aika paljon läpikäynyt 😀

Johanna

Moikka <3 Jep jäi yksin heti ja näin oli myös Amalian kanssa aikoinaan, mutta toki rauhaksiin tutustuminenkin tarvittaessa tietty onnistuu. Milo vaan jäi niin reippaana ja oli niin tohkeissaan kerhosta, niin olin varma, että kaikki sujuu loistavasti 🙂 Tässä samassa on siis perhekerho, jossa olemme käyneet ja samat tutut ohjaajat, mutta siis tosiaan Milon kanssa emme ole siellä niin paljoa käyneet kuin Amalian kanssa aikoinaan joka viikko..

Hei! Jäikö Milo ekalla kerralla jo ihan yksin kerhoon vai oletteko siis käyneet aiemmin jo yhdessä? Omani aloittaessa 2v olin varmaan ekat 10 kertaa mukana (aluksi pidempään lopulta vain hetkiä) ja niin oli melkein kaikilla muillakin vanhempi mukana ja tosiaan pieniä hetkiä oltiin aluksi pois ja lopulta sitten koko aika. Itse lähdin kun lapsi ilmoitti että on valmis. Juteltiin ennalta paljon että kerhossa ollaan itse ,mutta äiti tulee mukaan jos jännittää. Ja lapsi sai itse sanoa koska äiti voi lähteä. Ehkä noin 2 kk jälkeen alkoi sanomaan heipat jo heti portilla. Aika kova paikka voi olla jäädä heti yksin, ehkä voisitte rauhassa tutustua kaikki yhdessä ja harjoitella vähitellen yksin oloa?

Johanna

Moi Jirina <3 Jäi heti yksin, mutta ollaan me siellä kerhossa käyty yhdessä perhekerhossa, mutta ei tosin samaan malliin kuin aikoinaan Amalian kanssa, kun käytiin joka viikko. Toi ois mahdollista kyllä, että menisin alkuun mukaan 🙂

Voisitko jäädä sinne kerhoon itse ekalla kerralla? Näin meillä totuteltu kerhoon sekä myöhemmin päiväkotiin eikä itkuja ole ollut.

Johanna

Voisin jäädä, täytyy miettiä tätäkin <3

Meillä myös esikoinen itki välillä jäädessään kerhoon. Vielä ku päiväkodin aloitti ollessaan 5v, itki sinnekin jäätyään usein sitten keväämmällä. Eli se syksy oli helppo.
Kerhossa aikanaan helpotti kun sisko tuli samaan kerhoon. Päiväkodissa itki alkuun myös tämä nuorempi. Ja nyt kun tämä esikoinen on koulussa, niin nuorempi on todella reipas. Hän aloitti nyt kerhon uudelleen, sillä päiväkodille meillä ei enää ole tarvetta. On reipas kuin mikä. Että toivottavasti Milokin siitä pääsee pian rytmiin ja tykkäisi olla. Onko tämä Milon ensimmäinen kerta kun on ilman sinua ja Amaliaa? Auttaisiko pehmo repussa tms? Tai se, että ensin Milo olisi tunnin, sitten lisätään puolella tunnilla jne? Vai onko tämä kerhoon mahdollista?

Johanna

Varmasti meilläkin jeesais paljon, että Milo pääsisi samaan ryhmään Ampsun kanssa, mutta se on täynnä. Ja musta Amalialle on parempi, että on ilman veljeä.
Hienoa, että teillä on lähtenyt sujumaan! <3
Niin no ehkä tosiaan ei ole ollut yksin kauhian montaa kertaa missään hoidossa, usein on siis sisko ollut mukana, mutta muutamasti on ollut ja hyvin mennyt. Kyllä tuo olisi mahdollista kerhossa, että hakisin aiemmin jonkun aikaa ja sitten aina pidennettäs aikaa.. Kiitos paljon vinkeistä <3 🙂

Niinkuin muutkin jo sanoneet, niin valokuva perheestä auttaa 🙂 Meillä töissä aina ehdotetaan uusien lapsien kohdalla tätä, jos on vaikeaa jäädä. Usein hyvinkin nopsaan lapsi alkaa tottumaan eroon vanhemmistaan ja pian Milo ei haluakkaan lähteä kotiin sieltä! 😄

Johanna

Hiiihiii saas nähdä 😉 Joo toi kuva vois ehkä toimia <3

Valokuva perheestä voi rauhoittaa taikka oma unilelu taikka äidin tai isän joku vaate esim, kaulaliina tai paita joka tuoksuu omalta vanhemmalta, ainakin joitakin lapsia auttanut päiväkodin aloituksessa. Kiitos muuten mahtavasta blogista. 🙂

Johanna

Kiitos päikkytäti kauniista sanoistasi ja hyvät vinkit sultakin, kiitos <3

Voi pieni Milo 🙁 <3 Tuli äiskää ikävä. Leevi teki tota eskarissa ja uudessa päiväkodissa, annoin hänelle valokuvan musta ja leevistä, se rauhottui kun sai katsella kuvaa päivittäin, nykyään ei halua kuvia reppuunsa ettei kamut näe 😉
Tsemppiä!

Johanna

Hahhhhaaa ihana Leevi 😉 Täytyy miettiä tosiaan tota kuvaa Milollekin <3

Miten olisi esimerkiksi kuva sinusta tai vaikka koko perheestä mukaan kerhoon. Se ei välttämättä toimi, mutta joillain lapsilla olen nähnyt sen toimivan ja rauhoittavan lasta. Tämmösiä valokuva kokeiluja olen nähnyt päiväkodeissa pienempien lasten puolella.

Johanna

Totta, enpä osannut tätä edes ajatella, täytyy miettiä! <3 Kiitos vinkistä <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.