Yleinen
30.3.2017

Kaunis runo imetyksestä

Kaunis runo imetyksestä

Tämä runo kolahti ja herkisti ja haluan jakaa sen kanssanne. Meillä imetys on jo päättynyt, mutta se kesti pitkään ja matka oli tälläkin kertaa ainutlaatuinen ja ihana.

Sinulla on kiire.
Niin kiire kasvaa isoksi
oppia: ryömimään, konttaamaan, kävelemään…
Tahtoisit jo juosta.

Et enää ehdi syliteltäväksi.
Et kerkeä rinnalle kun meillä on vieraita
tai koiria
tai olemme matkalla jonnekin
tai ulkoa kuuluu joku ääni
tai tuuli puhaltaa korvaasi

Mutta kun traktorin ääni onkin liian suuri
saan sinut syliin hetkeksi
ja rinnalle

Ja sinä puhiset ja tuhiset ja sinun pulleat kätesi leipovat minua
Ja minun ihoni on onnesta värisevä

Maito tulvii yli.
Mutta sinä et enää itke sitä
päästät irti ja kikatat ja tarraat uudelleen kiinni kuin pieni peto
juot ahnaasti silmät säihkyen

Ja minä lupaan
ensin hiljaa ja sitten ääneen
että tämä hetki on meidän
niin kauan kuin sinä haluat
ja minä

koska sinä olet minun lapseni
tai oikeammin minä olen sinun

Eikä tämä onni kuulu muille
ei isoäidille, ei lääkärille, ei neuvolantädille, eikä sille kovin viisaalle sukulaiselle, kaiken lukeneelle kaverille, eikä edes sinun isällesi

Maailma vie sinut vielä
sinä juokset sen syliin nauraen
ja minä yritän laskea irti
onnellisena ja itkien
mutta tämä hetki on meidän
niin kauan kun sinä haluat

niin ja minä.

imetys

<3

Avainsanat

Kommentit

Hei, kuka runon on siis kirjoittanut?

Johanna

Mä löysin tän muistaakseni joskus aikaa sitten imetyksen tuki Facebook ryhmän kautta 🙂 Anteeksi, kun vastaus venyi näin kauan <3

Kiitos! Meillä on pojan kanssa imetystä takana nyt 1 v 4 kk ja ne hetket on meidän. Ei sitä voinut aavistaakaan minkälaisia tunteita imytys herättää! Itku tuli tästä postauksesta, mutta onneksi ne on onnen kyyneleitä.

Johanna

Voih ihana, kiitos kauniista sanoistasi <3 <3 Ja niin ihania imetyshetkiä 🙂 <3

Ihan mielettömän kaunis runo♡♡Taidan jakaa tämän mun blogissa!

Johanna

Jaa ihmeessä, tämä on ihana <3 <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.