Yleinen
10.10.2013

Kaksi rakasta pikku potilasta

Kaksi rakasta pikku potilasta

Maanantaiaamuna soitin Amalian sunnuntaina lohjenneesta etuhampaasta hammaslääkäriin. Saimme ajan hammaslääkäriin samalle päivälle. Hammaslääkäri sijaitsee aivan kotimme lähellä ja itse olen käynyt tällä samalla hammaslääkärillä koko ikäni. Hammaslääkäri kyseli tarkkaan miten haaveri sattui, jotta hän sai tilanteen kirjattua mahdollisimman tarkasti potilastietoihin. Hammaslääkäri oli kuullut Amalian sairaudesta, mutta ei muistanut sen kummemmin sairauden kuvaa, mutta edes se, että hän oli kuullut sanan Sturge-Weber sai minut yllättyneeksi. Yleensä kaikki ovat aina hoomoilasina kun kerron Amalian harvinaisesta oireyhtymästä.

Amalia osoitteli sormillaan hampaitaan hammaslääkärille koko sen ajan kun keskustelimme hammaslääkärin kanssa esitiedoista. Olin jälleen kertonut Amalialle etukäteen mitä tuleman pitää, joten hän ymmärsi, että hampaita tultiin näyttämään.

Amalia sai istua tutkimuksen ajan sylissäni ja hän oli todella reipas. Lopuksi tuli itku, mutta hammaslääkäri sai kuitenkin tutkittua koko suun vaikkakin vähän väkisin. Amalian lohjennut hammas ei heilunut, ei ollut tummunut eikä hammas ollut kipeä. Hammaslääkärin mukaan hampaasta oli lohjennut melkoinen pala, mutta hän epäili siitä huolimatta ettei  rautahammas ole kärsinyt, mutta tämänhän näkee vasta sitten kun rautahammas maitohampaan tilalle joskus vuosien päästä ilmestyy.

Et kuvaa mun hammasta!

Et kuvaa mun hammasta!

Ensimmäinen taideteos seinässä ja isin vahtivuorolla tietenkin

Ensimmäinen taideteos seinässä ja isin vahtivuorolla tietenkin

IMG_3404

Ampsu kiivennyt tv-tason laatikkoon lelujen kanssa

Ampsu kiivennyt tv-tason laatikkoon lelujen kanssa

Illlalla Amalia pääsi leikkimään ystävänsä Mikaelin kanssa, sillä vierailimme heidän luonaan. Isikin tuli paikalla hieman meidän jälkeen. Lapsilla on vain viikko ikäeroa ja voi miten ihanaa oli katsella kun he yhdessä leikkivät ja riehaantuivat. Lapset juoksivat nauraen toistensa perässä aivan vallattomina.

Pikku neiti

Pikku neiti

IMG_3427

Leluja kädet täynnä

Leluja kädet täynnä

IMG_3419

IMG_3422

IMG_3425

Tiistaina meillä oli isomummo päivä, sillä aamupäivällä vierailimme mummoni luona siskoni perheen kanssa ja illalla Johnnyn tultua töistä lähdimme toiselle mummolleni kylään. Pikkuveljeni lähti mukaan ja tästä mummo oli mielissään. Mummoni mielestä Amalia on kuin ilmetty isänsä ilmeineen päivineen.

Kynttilät palavat meillä lähes joka ilta

Kynttilät palavat meillä lähes joka ilta

IMG_3417

Keskiviikkoaamuksi olin varannut Amalialle neuvola-ajan, jotta terveydenhoitaja pistäisi Amalialle Twinrix rokotteen, joka suojaa A -ja B hepatiiteilta. Terveydenhoitajamme oli vaihtunut, mutta myös tämä ”täti” tuntui oikein miellyttävältä. Amalia näytti kämmenselkäänsä terveydenhoitajalle, koska raukka luuli kai, että rokote tullaan siihen pistämään tipan lailla. Amalia itki rokotusta muutaman hassun sekunnin, jonka jälkeen alkoi hyvin reippaana tutkia huoneessa olevia leluja ja tietenkin kaikkea muutakin, jotta äitikin pysyi vauhdissa. Terveydenhoitaja antoi meille hyviä vinkkejä tulevalle ulkomaanmatkalle.

Päästyämme kotiin oli serkut ja täti melkein jo ovella. Amalia muisti kertoa pipistään eli hän osoitti rokotettua reittään hokien PIPI PIPI. Amalia muisti kertoa pipistään myös mummolle ja vaarille sekä isille ja minulle myös sen miljoona kertaa päivän aikana.

Amaliaa naurattaa

Amaliaa naurattaa

Amalia tanssii

Amalia tanssii

Serkut

Serkut

Koko klaani

Koko klaani

Nuuskua harmittaa kun joutuu olla paastolla tulevaa eläinlääkäri reissua varten

Nuuskua harmittaa kun joutuu olla paastolla tulevaa eläinlääkäri reissua varten

Makkarat mielessä

Makkarat mielessä

IMG_3460

Saarenmummon omenat maistuu

Saarenmummon omenat maistuu

Kunnon haukku

Kunnon haukku

Mä haluun lisää omenaa

Mä haluun lisää omenaa

IMG_3467

IMG_3470

Amalia hyökkäämässä kameran kantonauhaan

Amalia hyökkäämässä kameran kantonauhaan

Sainpas!

Sainpas!

Amalia taputtaa Iidalle

Amalia taputtaa Iidalle

IMG_3483

Ennen neljää vein Amalian mummin ja vaarin luo, sillä Nuuskulla oli eläinlääkäri. Nuuskulta poistettiin peräti viisi hammasta inhalaationukutuksessa eli rassukalla oli hengitysputki nukutuksen ajan.

Sain rutkasti omaa aikaa, sillä hain Amalian kotiin vasta puoli seitsemältä ja siihen saakka vietin aikaa ystäväni kanssa. Kävimme syömässä pizzeriassa ja ruuan jälkeen joimme vielä kupilliset teetä. Lopuksi piipahdimme H&M liikkeeseen, jossa yritin kävellä silmät kiinni rahatilanteeni vuoksi. En voinut kuitenkaan vastustaa suloista villapipoa samanlaista joka Amalialla oli viime talvena valkoisena. Pipo oli alennuksessa, joten kolikkoni riittivät sen maksuun.

Uusi pipo, H&M

Uusi pipo, H&M

Amalialla oli mennyt hoidossa hienosti. Vaari oli soittanut Amalialle kitaralla Amalia laulua, jota Amalia oli ensin hiljaa kuunnellut mummin sylissä. Kuunneltuaan laulua tovin Amalia päätti laskeutua mummin sylistä lattialle ja alkaa joraamaan. Hakiessani Amaliaa kotiin sanoi vaari silmät loistaen minulle, että on sinulla hieno tyttö.

Isi oli kotona aitiopaikalla eli lattialla television edessä pelaamassa. Passitin isin Amalian kanssa iltapuuhin ja painelin itse suihkuun. Olin ajatellut laittavani Amalian yöunille ennen Nuuskun hakua, mutta Amalian nunnu eli uniriepu oli kadoksissa. Etsimme sitä vimmatusti ilman tulosta. Lopulta kello oli sitä paljon, että minun oli pakko lähteä. Onneksi Amalia ei ollut moksiskaan lähdöstäni vaan jäi tyytyväisenä isin kanssa kotiin. Isi jatkoi nunnun etsimistä ja soittikin minulle pian ja kertoi löytäneen nunnun Amalian yöpaitapussista. Äitini on ostanut Amalialle syntymälahjaksi nallen, jonka sisälle saa laitettua yöpaidan. Nalle roikkuu Amalian pinnasängyn ulkopuolella ja tyttö oli päättänyt piilottaa nunnunsa sinne. Viho viimeinen paikka, josta olisin itse katsonut.

Nuusku oli vielä työnalla mennessäni häntä hakemaan, joten odottelin. Pääsin Nuuskun luokse heti hänen herättyä ja voi miten pöllyssä koira olikaan. Nuusku oli aivan veto pois ja hoitaja kertoikin Nuuskun saaneen vahvaa kipulääkettä. Kaikki viisi hammasta oli saatu pois, mutta yksi hampaan juuri oli kateissa jos sitä siis Nuuskun suussa olikaan. Yleensä tässä hampaassa koiralla on kaksi juurta, mutta eläinlääkäri löysi vain yhden. Näin ollen Nuusku pääsee hammasröntgeniin pian. Hampaiden poistossa meni odotettua kauemmin aikaa, sillä Nuuskun aika oli neljältä ja kotiin pääsimme vasta puoli kymmenen jälkeen.

Nuuskulle määrättiin antibioottikuuri ja kipulääkettä. Kymmenen päivän ajan ruoka tulee olla pehmeää ja Nuusku aloittikin tänä aamuna ruokailun Amalian puurolla. Antibiootin sain huijattua Nuuskun kitaan ehkä kymmenennellä juustonpalalla. Nuuskun vointi on hyvä, mutta väsynyt eikä hän onneksi vaikuta kivuliaalta. Kahden viikon päästä eläinlääkäri tutkii Nuuskun ikenet ja tämä käynti kuuluu leikkauksen hintaan.

Toipilas

Toipilas

En raaskinut vielä kiusata Nuuskua ja pestä hänen naamaansa

En raaskinut vielä kiusata Nuuskua ja pestä hänen naamaansa

Eläinlääkäri kertoi takahampaiden olleen jo vähän tulehtuneet, joten ne olivat luultavasti olleet myös kipeät. Onneksi nyt on huonot hampaat poissa eikä Nuuskun tarvitse niistä kärsiä. Kehoitankin Teitä kaikkia koiraihmisiä harjaamaan lemmikkienne hampaita, koska se ei todellakaan ole humpuukia. Itse ainakin aloitan enkä vain sano niin niin kuin aikaisemmin.

Amalia nukkui viime yön niin ja näin ja aamulla hän oli aivan tukossa ja rohisi. Varasin samantien Lastenlääkärille ajan ja Amalialta paljastuikin ärhäkkä korvatulehdus. Myös vasen keuhko rohisi, mutta vain ylhäältä, joten kyseessä ei ainakaan ole keuhkokuume. Korvia katsoessaan lääkäri kysyi onko Amalialla ollut joskus putket korvissa ja huudahdin siihen, että on ja pitäisi olla edelleenkin. Lääkärin tutkiessa korvaa tarkemmin hän huomasi toisen putken olevan vänkyrässä. Putki ei hoida enää tehtäväänsä, joten uusi korvien putkitus on jälleen edessä.

Toisinaan mietin miksi meidän elämä ei koskaan voi olla tasaista ja helppoa enkä syytä tähän ole keksinyt. Nyt yritän saada korvien putkituksen jälleen laserhoidon yhteyteen, jotta päästäisiin yhdellä nukutuksella ja näin ollen vähän helpommalla. Olen kuitenkin jo tottunut, että tämä perhe käy monet asiat vaikeimman kautta eikä se minua haittaa. Täytyy ajatella, että vastoinkäymisistä vahvistuu. Ja onhan meidän perhe hyvin ”siunattu” koska Amalia saa tällä hetkellä elää täysin normaalia elämää sairaudestaan huolimatta <3

 

 

Avainsanat

Kommentit

”Esim. tämä uinnista poisjäänti oli yhteinen päätös, sillä Johnnya ei olisi missään nimessä voinut altaaseen päästää, koska hän oli aivan musta työmaa liasta, joka ei hevillä irtoa.”

Ymmärsin tämän heti, nipottajan mies (jos tuollaisella miestä on) taitaa olla näyttöpäätehommissa 😉

Mua ainaki naurattaa tuo miehen ”dissaaminen”, leikiltähän se vain kuulostaa! Pipoa löysälle ja nutturaa kans, mammat!

Hei,

Oon täältä Kaksplussalta sun blogisi bongannut ja tykkään kovasti sun aidosta ja avoimesta tavasta kirjoittaa teidän elämästä 🙂
Vaikeudet vahvistaa… Näinhän se on.
Me kärsimme mieheni kanssa lapsettomuudesta. Oon samanikäinen kuin sinä ja meilläkin voisi hyvin olla jo Amalian ikäinen lapsonen, jos kaikki olisi mennyt kuin strömsöössä… Kuitenkaan ei ole mennyt. Elämämme suurimman haaveen toteutuminen on tällähetkellä oikeastaan mikroinjektiohedelmöityshoitojen armoilla… Ja niissä hoidoissa on omat riskinsä.
Mua tavallaan ärsyttää nykyään todella paljon, kun ihmiset aina sanoo vaikka että ”kyllä mä tyttöä kovasti toivon, mutta kumpi vaan käy, kunhan on terve!” Tietenkin sitä toivoo, tottakai. Mutta itse toivon, ennen kaikkea, että saataisi vielä jonain päivänä syliin asti elävä vauva, joka pystyisi elää onnellista ja suhteellisen normaalia elämää.
Te ihanan oloinen perhe ja Amalialla on varmasti edessä loistava tulevaisuus <3

Elle

johanna

Hei Elle!
Kiitos kovasti ja ihanaa kun löysit blogin <3

Kovasti voimia Teille ja toivon koko sydämestäni, että saisitte pikkuisen elämäänne <3

Hei,

Olen lukenut juttujasi pitkään. Vaikutat vilpittömältä ja avoimelta nuorelta naiselta. Näyttää, että pidät hyvää huolta lapsestasi ja hänestä kasvaa hieno ihminen.

Mutta se, mikä monesti pistää kirjoituksistasi silmään. Kirjoituksistasi on välittynyt useamman kerran tunne siitä, että et arvostaisi miestäsi. Useasti hän on tehnyt asioita omalla tavalla – tavalla, jota et arvosta tai eri tavalla, kuin sinä asioita teet. Oli sitten kyse lapsen tai kodin hoidosta tai muussa yhteydessä. Aika rohkeasti ”dissaat” välillä miestäsi. Ihmettelen esimerkiksi uimista käsitteleviä postauksia siitä, että isä ei päässyt uimaan, koska hän oli niin likainen jne. Mitä muita niitä olikaan. Pidätkö häntä lapsenasi välillä vai onko hän tasa-arvoinen omana itsenään?

Toivottavasti arkielämässä annat hänelle myös positiivista palautetta ja annat hänen tehdä asioita omalla tyylillään, vaikkakaan ne eivät aina ole sinun mieleen. Ethän yritä hallita häntä liikaa ja asettua yläpuolelle. Kirjoituksistasi saa sen kuvan, kuin olisit päällepäsmäävä ja hössöttäisit hänenkin puolestaan, joka aiheuttaa sen, että haluaisit olla päättämässä useimmista asioista.

Voihan olla, että blogin kautta asiat välittyy juuri siinä mielessä, kuin ne on kirjoitettu. Nämä asiat on kuitenkin jääneet vaivaamaan minua. Voin siis olla väärässä, mutta toivottavasti mietit edes hetken näitä sanoja, jotta voiko myös sinulla olla kehittämisen varaa tässä asiassa.

Hyvää syksyn jatkoa ja kaikkea hyvää teille!

johanna

Hei Sanna!

Kiitos kommentistasi. Voi kauhia jos kirjoituksista saa tuollaisen kuvan, toivottavasti olet ainoa 😉 Tietysti arvostan Johnnya ja vedämme yhtä köyttä Amalian kasvatusasioista kuin myös muista asioista.

Myönnän, että pidän aika tiukkaan naruja monessakin asiassa omissa käsissäni, koska Johnny tekee paljon töitä ja itse hoidan aika pitkälti kotityöt, Amalian, kauppa-asiat yms, mutta Johnnysta tämä homma on vain hyvä ja hän arvostaa minua todella tästä. Johnny kuitenkin viettää Amalian kanssa paljon aikaa viikonloppuisin, nytkin he lähtivät kaksin kauppaan 🙂 Vietämme myös paljon aikaa koko perhe yhdessä ja nautimme toistemme seurasta.

Johnny on luonteeltaan hassu ja hänestä kirjoittamani hauskojen kommelluksien on tarkoitus olla huvittavia eikä missään tapauksessa loukkaavia miestäni kohtaan. Yleensä kerron Johnnylle aina mitä hänestä aion kirjoittaa ja jutut ovat hänelle aina ok. Esim. tämä uinnista poisjäänti oli yhteinen päätös, sillä Johnnya ei olisi missään nimessä voinut altaaseen päästää, koska hän oli aivan musta työmaa liasta, joka ei hevillä irtoa.

Johnny on ihana mies ja muistan häntä kehua ja kiittää monesti monestakin asiasta, joten älä ole huolissasi <3

Hyvää syksyn jatkoa myös sinulle! 🙂

Hienoa ”kuulla”, että huoli teidän kohdalla on turhaa. Sehän näissä blogi-ympyröissä on haasteena, että kun ei tunne ihmistä henkilökohtaisesti tai vaikka hänen käyttämää huumorin tyyliä, voi tulla lukijana joskus hämmästynyt olo. Nyt kun kirjoitit vastauksen, niin tuli itsellenikin heti sellainen olo, että turhaan huolestuin. Ehkä juurikin nuo asiat, joita työssä joutuu huomioimaan ja tarkkailemaan, niin on vaikeaa luopua siitä viitasta vapaa-ajallakaan. 🙂 Kaikkea hyvää teille ja jatka samaan malliin! Minä jatkan hyvillä mielin blogin lukemista! 🙂

johanna

Hyvä kun otit asian esille, kiitos siitä 🙂

Kaikkea hyvää myös sinulle ja ihana kuulla, että jatkat blogin lukua hyvillä mielin! 🙂

Pakko työntää nenä tännekkin, mutta mua ei kyllä ole haitannut nuo kirjoitukset, missä mies on tehnyt jotain tai on jäänyt uinnista pois! Ei käynyt edes mielessä, että joku voisi niistä saada tuollaisen kuvan, mutta tavallaan ymmärrän…

Ymmärrän myös täysin sun pointin, miksi mies jää laidalle, kun on likainen. Siis oikeasti! Meillä mies on töissä murskalla ja on usein työpäivän päätteeksi öljyssä, vaseliinissa, rasvoissa, kivituhkassa jne. Se lika ei lähde suihkussa, vaan osittain kulumalla!
Eipä meilläkään siis miestä juurikaan altaassa ole nähty ko.syystä.

Ja toisaalta ymmärrän myös sua siinäkin, että hallitset melkein kaikkea. Koska mä olen lapsen kanssa viikot yksin, kun mies on töissä. Tekee 8h päiviä joskus, mutta usein 12h tai 18h ja jos työmaa on kauempana, niin jää sinne yöksi. Eli on pakko tehdä itse paljon ja hoitaa asioita. Se ei lähde vkloppuna täälläkään pois päältä, vaikka mies olisi kotona. Tietenkin hän on meilläkin paljon lapsen kanssa, silloin, kun kotona on, mutta jonkun on pakko hoitaa ruokailut, päiväunet jne, nuo kaksi kun leikkisi muuten kaksin koko päivän. Eipä aikaakaan, kun meinasi päiväruoka unohtua kokonaan, kun isi ja tytär leikki legoilla :))

No, ehkä siinä oli tarpeeksi, mutta mä ymmärrän sua Johanna. Jos miestäsi haluaisit haukkua/arvostella, uskon, että tekisit sen muualla, kuin täällä.
Teillä on hyvin kasvatettu lapsi, joka on ihana, vaikka välillä tuntuu olevan melkoinen jäärä. Mutta niinhän se on, ei lasten aina tarvitse olla kilttejä. Rajoja on koeteltava. Lisäksi, teillä on miehesi kanssa paljon yhteistä aikaa ja teksteistäsi välittyy se, että te todella välitätte toisistanne.

johanna

Kiitos Tiia kommentistasi, meillä taitaa olla paljon yhteistä elämässä 🙂

Jatkan vielä. Meilläkin siis minä olen se, joka siivoaa, tekee ruoat, käy kaupassa, hoitaa neuvolat ja lääkärit, pesee pyykit jne. Mies hoitaa työpuolen, minä kodin. Toimii meillä ja meilläkin mies sitä arvostaa. Onhan se kivempi tulla kotiin, kun kotona ei odota pyykkivuori ja siivousrätti.

johanna

🙂

Jäi vielä laittamatta, että työskentelen itse perheiden kanssa, ja ehkä juuri siksi tarkkailen helposti blogien kirjoituksia tältä kantilta. Liian usein törmään työssänikin siihen, että isä, isän tahto ja tarpeet on sysätty syrjään. Äidin roolia perheessä ei voi missään tapauksessa vähätellä, mutta molemmin puolinen kunnioitus ja tilan anto on todella tärkeää. Tärkeintä tietysti on, että kaikilla perheen jäsenillä on hyvä olla ja se, mikä sopii toisille, ei välttämättä sovi jollekin toisille.

Tuo siskosi tyttö Iida näyttää kyllä todella paljon sinulta ja siskoltasi. 😀 varsinkin kuvassa missä istuvat kaikki vieretysten.

johanna

Monet ovat sanoneet Iidaa pikkusiskoni Jennin näköiseksi, mutta kiva jos hänestä löytyy äitinsä ja tätinsä näköäkin <3

Mikähän aiinä on, että miesten vahtivuorolla aina sattuu ja tapahtuu? Tänään meillä meni paperivalaisin rikki tytön toimesta, samalla, kun isi istui sohvalla! Itse maksoin laskuja ja olin siis uppoutunut niihin. Huoh. Onneksi lamppu oli Ikeasta ja maksaa siellä edelleenkin vaivaiset 13€, mutta vähänhän se ketutti, kun toinen makasi sohvalla ja lapsi rikkoo sillä aikaa lampun.
Ei kai se vahtiminen oikeasti niin vaikeaa ole?

Teillä noita lääkörireissuja kyllä on hurjasti. Pakko kysyäkkin, että kai Amaliamma on vakuutus? Vai otitteko silloin raskausaikana?
Meillä tytöllä on ja onneksi sille ei ole vielä toistaiseksi ollut tarvetta. Laskettuaikahan meillä on nyt 02/14, joten tälle toisellekkin pitäisi käydä vakuutus ottamassa, varmuuden vuoksi, mutta koska ihmeessä sinne menemmä ja otammeko tuon reilu 1v ikäisen neidin sinne mukaan? Saas nähdä, voiko hommaa hoitaa netissä. Olisi niiiiiiin helppoa.

johanna

Noi miehet tuntuvat uppoutuvan vahtiessaan moneen muuhunkin asiaan, kuten esim. urheilun katsomiseen 😉
Amalialla on vakuutus, hankittiin se jo raskausaikana ja meillä se on ollut kullan arvoinen <3
Hienoa ettei teillä ole ollut käyttöä vakuutuksella ainakaan toistaiseksi, me ollaan käytetty sitten teidänkin puolesta 😉
Luulisi netissä hoituvan vakuutuksen otto ja kannatan, että hankitte vakuutuksen myös tälle pikkukakkoselle 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.