Yleinen
11.12.2013

Jouluostoksilla

Jouluostoksilla

Tällä viikolla on tälle äidille iskenyt jouluväsymys liekö siivouksen johdosta vai ihan muuten vain. Myös äitini kertoi olevan todella väsynyt, joten ehkä se on tämä vuodenaika. Oman hengähdystauon eli Amalian päiväunien aikana en ole nukkunut, mutta maannut kuitenkin viltin alla ja lukenut lehtiä. Häämatkamme aikana en lukenut ollenkaan ja kotona lukemattomien lehtien kasa aiheutti minulle stressiä. Minulle tulee lehtinä Kaksplus, Vauva ja Meidän perhe, joten lukemista riittää. Ennen tilasimme lisäksi vielä Seiskaa, mutta sen peruin hetki sitten kun aika ei riitä enää sen lukuun. Olen lehtien suhteen neuroottinen siinä mielessä, että haluan lukea lehdestä ihan kaiken. Ihmettelen aina siskoni nopeaa lukutahtia, mutta hän kuulemma skippaa sen osan sisällöstä joka ei häntä kiinnosta. Itse taas luen innolla myös ne jutut, joissa kerrotaan esimerkiksi kouluikäisen lapsen asioista. Tykkään ihan hirmuisesti noista kaikista kolmesta lehdestä enkä ole halunnut edes Vauvalehteä perua vaikkei perheessämme tällä hetkellä ole edes vauvaa. Vauva on edelleen haaveissa ja tuntuu antavan odottaa itseään.

Amalia vauva

Amalia vauva

Iiiiso haukotus

Iiiiso haukotus

Vaarin sylkyssä

Vaarin sylkyssä

Isä ja tytär

Isä ja tytär

On kulunut liian kauan aikaa viimeisestä kerhopäivästä. Olimme karanteenissa ennen häämatkaa ettei Amalia saisi mitään tartuntoja. Lohjalla pyöri myös EHEC-infektio, joten senkin takia oli syytä välttää isoja lastentapahtumia. Häämatkan jälkeen jouduimme jälleen karanteeniin, sillä Amalialla on tämän viikon perjantaina tiedossa laserhoito. Nukutuksen vuoksi toimenpiteeseen on mentävä täysin terveenä vaikka Mehiläisen korvalääkäri sanoikin ettei he ainakaan yksityisellä puolella välitä vanhasta nuhasta. Amalia on kuitenkin karanteenista huolimatta napannut itselleen jälleen räkätaudin niinkuin myös ennen häämatkalle lähtöä ja kävimmekin viime torstaina korvalääkärin pakeilla, sillä neiti oli valvottanut meitä öisin. Korvat olivat terveet, mutta nuha oli sitä luokkaa, että lääkäri määräsi Amalialle antibioottikuurin aloitettavaksi lauantaina jollei nuha olisi parempaan päin. Ja eihän se ollut paheni vain ja niinpä aloitimme lauantaina Amorion comp kuurin viikon ajaksi ja tällä takaamme Amalian pääsyn perjantaiseen laserhoitoon. Ilman laserhoitoa ei antibiootille olisi ollut vielä tarvetta.

Maanantaina olimme jo yhdeksän jälkeen siskoni perheen luona. Tytöt leikkivät kaksistaan Eemin pelatessa Johnnyn antamaa peliä. Myöhemmin lähdimme ulos ja nauroimme lapsille vuoronperään kun jokainen olisi halunnut hyppiä trampoliinissa vaikka siinä ei ollut alustaa ollenkaan. Kukaan lapsista ei näyttänyt ymmärtävän, että alusta puuttuu vaan jokainen katseli samalla hoomoilas ilmeellä meitä aikuisia, jotka yritimme tätä asiaa heille valaista. Lapset eivät näyttäneet pääsevän trampoliinista ylitse eivätkä keksineet juurikaan mitään muuta puuhaa, joten päätimme lähteä pulkkalenkille. Nuuskukin pääsi mukaan ja haisteli pitkästä aikaa tämän alueen hyviä hajuja. Amalia ei ollut pulkkatuulella ja kokeiltuaan jokaista pulkkaa päätti hän lopulta pudottautua pulkasta maahan ja jäädä siihen selälleen makaamaan. Ihanaa uhma, viimein se on rantautunut tännekin päin ja itseasiassa eilen ystäväni päivän pelastus oli nähdä Amalia, joka heittäytyi kaksinkerroin turvaistuimessaan yrittäessäni laittaa häntä siihen kiinni. Ystäväni lapsella on siis uhmaa tai ainakin omaa päätä rutkasti. Lopulta pulkkalenkki päättyi siihen, että jouduin kantamaan Amalian sylissäni samalla taluttaen Nuuskua, joka tietenkin pysähtyi jatkuvalla syötöllä ja haisteli kaikessa rauhassa jokaista pissiä.

Tämä mainitsemani uhma alkoi siis pikkuhiljaa sen jälkeen kun eräs äiti sattui kaksi viikkoa sitten uinnin jälkeen kysyä onko Amalia alkanut jo uhmailemaan. Hymyilin tälle äidille ja sanoin ettei meillä ole vielä merkkiäkään uhmasta vaan kaikki sujuu koko ajan vain helpommin. Uhma alkoi näkyä samanlailla kuin kysymyksen heittäneen äidin perheessä. Amalia alkoi vastata kaikkeen ei. Syödäänkö: ei, puetaanko: ei, mennäänkö nukkumaan: ei.. Jyrkän ei sanan jälkeen tuli itkuraivarit, koska äiti toimikin juuri päinvastaisella tavalla. Nyt ymmärrän miksei lapselle tietyssä iässä kannata antaa vaihtoehtoja.

Eilen muskarin joulujuhlassa Amalia oli oikea riiviö. Hän ei malttanut pysyä sylissäni laisinkaan. Amalia tutki monen äidin koruja, vaatteita ja yhdeltä äidiltä hän olisi halunnut viedä purkankin suusta. Lopuksi Amalia päätti mennä tutkimaan myös muskarin ohjaajaa. Ensin pientä tuttavuutta kaulakorun kanssa, sitten korvakorujen ja lopuksi pieni käsi kokeili ronskisti ohjaajan toista tissiä. Tämä aiheutti minulle suurta korvien punoitusta ja hain naureskellen lapseni luokseni.

Johnny on tehnyt pitkiä työpäiviä ja eilen illalla hän ottikin itselleen omaa aikaa ja lähti veljeni kanssa elokuviin. Kyseessä oli Hobitti elokuvan ensi-ilta, joka alkoi puolen yön aikaan ja loppui vasta kolmelta aamuyöllä. Nukuimme Nuuskun kanssa niin sikeästi ettemme heränneet Johnnyn lähtöön emmekä kotiintuloon. Yleensä Nuuskulla on tapana haukkua kovasti kun ovi käy, mutta nyt vanha herra oli niin sikeässä unessa ettei oven kolaus herättänyt. Aamulla Johnny lähti töihin ja mietin kateellisena toisten eloa vähillä unilla. Itse tarvitsen unta paljon Johnnya enemmän ja näin on ollut aina.

Palataan vielä maanantaihin. Maanantai-iltana äitini ja veljeni kävivät kylässä ja ennen heidän lähtöä häivyin itse lenkille naapurini kanssa. En ole kovinkaan liikunnallinen ihminen, sillä harrastuksiini kuuluu ainoastaan lenkkeily Nuuskun kanssa. Nyt naapurin ehdotuksesta päätin lähteä hänen mukaansa ja teimme pitkän reippaan kävelylenkin yhdessä. Lenkki teki hyvää ja tykkäsin kovasti. Kotiin päästyäni nappasin Nuuskun ja tein vielä hänenkin kanssaan iltalenkin. Illalla Amalian nukkuessa yöunia Johnny yhtä äkkiä katsoi minua hassun säikähtäneelle ilmeellä ja huudahti: mitä sulla on oikein naamassa? Ihmettelin ja ryntäsin peilin eteen enkä nähnyt kasvoissani mitään kummallista. Lopulta selkisi, että Johnnya ihmetytti kuinka voin olla naamastani niin tulipunainen ja yritin selittää, että sitä se lenkkeily teettää. Pitkä lenkki kirpeässä pakkassäässä sai poskeni tai siis koko naamani helottamaan kirkkaanpunaisena ja ihoani kuumotti koko illan. Tästä Johnnyn kommentista voitte varmaan päätellä etten ole enää erityisen liikunnallinen, harmi kun Johnny ei elänyt kanssani vielä silloin kun jalkapallo oli iso osa elämääni.

Tiistaina Johnny tuli kotiin hieman ennen seitsemää ja lähdimme koko perhe yhdessä iltalenkille. Lenkin jälkeen jäimme kotipihaan ja ahersimme lumiukon naapurinpojat ja Amalia apunamme. Poikia nauratti Amalian panos hommaan, sillä tilaisuuden tullen neiti kävi heti haukkaamassa lumiukkoa.

IMG_5749 Talven eka lumiukko

Tämä päivä on mennyt vauhdilla. Aamulla siskoni kävi kahvilla ja Amalian päiväunien jälkeen kävin Amalian kanssa ruokakaupassa. Johnny tuli jo viiden jälkeen kotiin ja lähdimme suoraan Johnnyn vanhemmille viedäksemme Amalian mummin ja vaarin luokse hoitoon, jotta saimme käydä kahdestaan jouluostoksilla. Ei mennyt tuntiakaan kun kaikki joululahjat olivat kasassa ja nyt kädet jo syyhyää kun on niin kova halu saada antaa ne. Yhden lahjan aiomme vielä ostaa ja sen tulee saamaan Amalia. Haen lahjan joku päivä kun pyörähdän Prismassa. Vielä ei ehtinyt tulla joulustressiä ja nyt ei ole enää syytä tullakaan, koska lahjat ovat miltein pukinkontissa.
Oletteko Te lukijat ajoissa joululahjojen suhteen vai tuppaatteko olemaan aina mattimyöhäisiä?

Shoppailun jälkeen kävimme kebabilla ja niin nauratti tuo äijäni kun hän livahti samantien hakemaan pöytäämme päivän lehteä. Harvoinhan sitä tulee yhdessä käytyä syömässä ja itse olisin tietenkin halunnut rupatella kullan kanssa katsellen häntä suoraan silmiin, mutta kävihän se siinä lehden luvun lomassakin niinkuin Johnny sanoi. 😉

Avainsanat

Kommentit

Tykkään blogistasi tosi paljon, ja siitä että käytät kuvia paljon. Luen tätä blogilistan kautta ja mietin, miksi blogilistalla näkyy usein monta kertaa päivässä että blogisi olisi päivittynyt vaikka se ei ole. Ei se nyt mitenkään häiritse tmv, mietin vain mistähän se johtuu? Ihanaa joulun odotusta teille 🙂

johanna

Ihana kuulla ja mahtavaa kuulla, että kuvat miellyttävät kun en kuvaamisessa ole mikään haka <3 Valokuvauskurssi olisi kiva ja hyödyllinen mulle.
Mikäköhän tuossa on, että päivittelee postauksia noin tiuhaan vaikkei uusia edes ole.

Ihanaa joulun odotusta sinullekin! <3

Onko teillä nyt ihan suunnitteilla saada toinen lapsi koska vain? 🙂

johanna

Kyllä homma on ollut jo yritysasteella melko kauan, mutta hyvää joutuu aina vähän odottaa <3

Näinhän se on. Kyllä teidänlaisille ihanille ihmisille toinen lapsi täytyisi suoda 🙂 tsemppiä yritykseen! Toivotaan, että haikara vierailee pian 🙂 olette mahtavan oloisia vanhempia.

johanna

Kiitos tsempeistä ja kauniista sanoistasi <3

Minäkin olen seurannut tätä blogia ja olen tykännyt. On kiva kuulla Amalian ja koko perheen tekemisistä. Jo jokin aikaa sitten Johanna kirjoitti lämpimien voileipien teosta. Innostuin siitä ja tein niitä poikaystävälleni, sitten vielä tulostin ohjeet seuraavaa kertaa varten ja kysyin häneltä mistä aineksista hän piti ja mistä ei sitten tein muistiinpanoja, että muistan mistä hän pitää ja mistä ei. Häntä oikein huvitti ja sanoi että meneepä tää nyt viralliseksi kun oikein muistiinpanoja teet. Otin myös töihin niitä mukaan evääksi ja työkaverit ihmetteli olenko tehnyt ne itse, yleensä ostan kaupasta jotain valmista, enkä muutenkaan paljon kokkaile. Joten kiitos inspiraatiosta Johanna!

johanna

Kiitos hirmuisesti <3
Mahtavaa kun sait vinkin voileipiin, ne on tosi hyviä ja Johnny usein pyytää lämppäreitä 🙂 Hih miehesi varmaan ajatteli, että oot vähän hassu 😉

Hei
Olen seurannut jo jonkin aikaa blogiasi. Aivan ihana! Olet upea äiti suloiselle Amalialle. Niin tomera ja ilmeikäs tyttö. Uhmakin nostaa päätään, oman tahtonsa ilmaisee niinkuin meidän neuvolatäti sanoi:) Mukavaa joulun odotusta!
Peppilotta, 2pojan ja tyttären äiti

johanna

Hei peppilotta!

Niin kauniisti sanottu, iso kiitos <3
Mukavaa joulun odotusta teidän perheelle myös! 🙂

Kuulostaa harvinaisen tutulta nuo Amalian uhmailut. Meillä 1 v 10 kk poika ja joka asiasta saa hänen kanssaan vääntää. Pukeminen saa aikaan yleensä kaikkein pahimmat raivarit, mutta kun ulos päästään, niin sisälle ei tulisi millään.
Ja muuten, itsekin juuri heräsin päiväunilta, joita en koskaan nuku muuten.

johanna

Meillä on siis tasan samanikäiset lapset, sillä myös Amalia on nyt 1v 10kk, joten eipä ihme, että on sama meininki molemmilla <3

Meillä joululahjojen ostamisen hoidan melkein aina minä. Melkein kaikki muutkin lahjat ostan minä. Mies hoitaa joskus maksamisen, joskus laittaa nimen korttiin, joskus hän valitsee lahjan jne.

Nyt, kun raskausviikkoja on kasassa 30 ajattelin, että lahjat on pakko hoitaa heti altapois. Näin ollen tilasin leluja ja lahjoja, ostin lahjoja mm.Prismasta, kun oliasiakasomistaja päivät ja tublabonus viikko. Kaikille lahjat oli ostettu jo joulukuun ensimmäisinä päivinä! Lapsen paketit on paketoimatta, koska ne on jemmattuina vielä toistaiseksi vaatekaappeihin. Jospa sen teen vielä lähempänä jouluna. Miehelle en osta tänä vuonna mitään rahatilanteen takia, mutta ”lapsi” sen sijaan valitsi miehelle vaatteita. Näin ollen hänkin saa ainakin yhden paketin.
Mies on usein ostanut minulle lahjakortin. Joku vuosi sitten se oli Timanttisille, tänä vuonna toivoin yhtä ihanaa Spaata. Siellä ajattelin laitattaa itseäni kuntoon helmikuun synnytystä varten. Mikäs oliskaan sen ihanampaa, kuin synnytyskuvat, joissa ei näytä aivan kuolleelta. Viimeksi ainakin katsoin kuvia kauhulla ja mietin,e ttä miten olenkaan näyttänyt siltä. Toiveissa olisin nyt kulmien värjäys ja ripsienpidennykset. Lisäksi joku jalka hoito ja kasvohoito olisivat oikein ihanat.

johanna

Voi miten ihanalta oma lahjatoiveesi kuulostaakaan <3
Kivasti olet hoitanut lahjahommat ja näinhän se meni meilläkin, että minä ne lahjat hoidin Johnnyn raahautuessa perässä 😉 Valitsi hän sentään isälleen lahjan 🙂

voi hitsi että Amalian tempaukset sai taas nauramaan 😀 Hauska veijari 😀

johanna

No eikö ole, välillä äitiä punastuttaa tytön jutut 😉

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.