Yleinen
1.2.2013

Imettäminen

Imettäminen

Amalian kasvaessa mahassani en ollut ajatellut imettämistä sen kummemmin. Ennen Amalian syntymää ostimme useamman tuttipullon ja lavallisen Nan-merkkistä äidinmaidon korviketta jos imetys ei onnistuisikaan. Olin nähnyt siskoni imettävän tytärtään ja se näytti luonnistuvan heillä hienosti.

Amalian syntymän jälkeen saatuani hänet rinnalleni kätilöopiskelija avusti vauvani syömään rintaani. Amalia ei saanut otetta rinnasta millään ja huusi vain täyttä kurkkua. Päästyämme muutaman tunnin päästä synnytyksestä perhehuoneeseen yritimme molemmat Johnnyn kanssa auttaa Amaliaa rinnalle siinä kuitenkaan onnistumatta. Amalia karjui vain kovemmin. Soitin huoneessa olevaa soittokelloa ja vanhempi kätilö tuli paikalle, kysyin häneltä olisiko Amalian mustelmat kipeät kun hän huutaa niin kovasti. Luulimme vielä silloin tuliluomien olevan vain mustelmia. Kätilö arveli ettei Amaliaa satu ja tunki nännini Amalian suuhun ja niinpä hän sai otteen eikä ole vielä tänä päivänäkään irti päästänyt.

Tästä alkoi meidän imetystaival, joka on ollut toisinaan niin haastavaa mutta toisinaan ihanempaa kuin mikään muu.

Sairaalassa Johnny auttoi minua laittamaan Amalian rinnalle. Imetin sairaalassa vain makuuasennossa. Kotiin päästyämme siskoni opetti samantien minua imettämään istuvillaan. Se luonnistui hyvin enkä koskaan ole osannut käyttää apuna imetystyynyä tai muitakaan tyynyjä. Tästä lähin imetin aina istuma-asennossa öin ja päivin.

Vastasyntyneenä Amaliaa pystyi helposti syöttämään missä vain. Amalian ollessa 3 viikon ikäinen lähdimme Selloon ostoksille ja imetin häntä vapaalla tuolilla ihmishälinässä eikä mitään ongelmaa ollut. Kotona tai kylässä imettäessäni sain samaan aikaan seurustella vieraiden kanssa. Amaliaa ei tuntunut häiritsevän syömisen aikana mikään meteli. 

Amalia nukkuu maitoa maha täynnä

Syönnin jälkeen aina nukahdin..

<3

Röyhyllä..

Tarkkoja päivämääriä minulla ei ole antaa, mutta ehkä noin kahden kuukauden ikäisenä alkoi ilmaantua ensimmäisiä imettämiseen liittyviä ongelmia.

Tarjosin Amalialle rintaa ja hän alkoi itkemään kovasti eikä suostunut ottamaan rintaa suuhunsa. Ihmettelin mikä on vialla. Luin imetystukiryhmän sivulta tämän olevan niin sanottua rintaraivoa. Se oli raskasta minulle ja niin myös Amalialle, koska monet kerrat syyllistyin siihen, että yritin pakottaa häntä syömään. Aina jos oli jonnekin meno ajattelin, että hänen täytyy syödä ennen lähtöä. Muutaman kerran Amalian raivotessa rinnalla aloin itsekin itkemään.

Ongelmia aiheutti myös se, että Amalialla puhkesi hampaita jo aikaisessa vaiheessa. Pelkillä ikenillään hän aina puri rintaa varmasti siitä syystä, että ikenet kutisivat. Tämä ei kuitenkaan vielä sattunut. 3 kuukautta täytettyään Amalialle puhkesi ensimmäinen hammas ja voin kertoa, että hammas oli erittäin terävä hänen teroittaessaan sitä rintoihini. Luin tästäkin imetystukiryhmän sivuilta ja muutamia vinkkejä löytyi mitä kokeilin, jotka kuitenkaan eivät meillä auttaneet. Yksi vinkki oli kiljahtaminen kun lapsi puree. Ei tästä meillä ainakaan ollut mitään apua. Toisinaan Amalia ei purrut ollenkaan ja toisinaan puri monta kertaa päivässä. Kuitenkin ainoastaan kerran hän on saanut minulle haavan rintaan aikaiseksi, josta tuli vähän verta. Tämä pureminen selkeästi tapahtui silloin kun hän oli jo kylläinen tai ei halunnut syödä ollenkaan tai uusia hampaita oli tulossa. Äitini on kertonut minun olleen myös kova puremaan ja hän lopetti imettämiseni juuri tästä syystä ollessani 4 kuukautta vanha. Jonkin ajan kuluttua sitä osasi itse alkaa seuraamaan vauvaa hänen syödessään ja arvioimaan milloin hän saattaa puraista ja lopettaa imettäminen juuri ennen tätä. Television katselu samaan aikaan imettäessä ei tullut enää kuulonkaan, koska oli tarkkailtava Amaliaa. Välillä pelkäsin niin kovin imettämistä, että olin aivan hikinen itse hänen syödessään.

Aika pienestä asti Amalia alkoi vaatimaan itselleen rauhallisen syömähetken. Hänen syödessä piti olla aivan hiljaista. Esimerkiksi pieni kolahdus naapurista tai minun liikahtamiseni saivat hänet joko puraisemaan minua tai lopettamaan imemisen. Välillä olin aivan jäykkänä paikallani enkä uskaltanut liikahtaa vaikka asento oli minusta epämiellyttävä.

Toisinaan imetys onnistui jos lauloin, yleisin laulu jota hoilotin oli Jänis istui maassa. Koko imetyksen ajan minun piti jaksaa laulaa yhtään taukoa pitämättä. Tätä vaihetta ei kestänyt kuin hetken ja sitten Amalia vaati taas täyden hiljaisuuden.

Jossain vaiheessa Amalia tykkäsi, että heilutan tai körötän häntä polvieni päällä hänen syödessään. Muistan joitain kertoja imettäneeni myös seisten kun mikään muu ei auttanut ja voitte vain kuvitella kuinka hankalaa se oli lapsen painaessa kuitenkin aika paljon.

Joitakin kuukausia Amalia on syönyt vain vasemmasta rinnastani. Hän alkoi pikkuhiljaa vähentämään oikeasta rinnasta syömistä ja aika pian hän suostui siitä syömään enää vain öisin. Nyt jo pidemmän aikaa hän on syönyt ainoastaan vasemmasta rinnasta ja maitoa on riittänyt silti oikein hyvin.

Amalialla oli jossain vaiheessa kesää kahden päivän lakko, jolloin hän suostui syömään vain aamulla ja öisin. Olin huolissani tästä ja ystäväni kehottikin minua kohta jo tarjoamaan äidinmaidon korviketta. En kuitenkaan halunnut lopettaa imettämistä ja neuvolassa hoitaja sanoi, että neljä kunnollista imetyskertaa vuorokaudessa on riittävä määrä. Meillä ne tulivat hyvin täyteen näiden kahden päivän aikana, kiitos yösyömisen. Näiden kahden päivän jälkeen imetys taas sujui jonkin aikaa ongelmitta ja olin itsestäni ylpeä etten luovuttanut.

Tässä liuta imetykseen liityviä ongelmia, joita olen saanut kokea ja joista olen selvinnyt. Haluatte varmasti tietää mitkä syyt saivat minua jatkamaan imetystä ongelmista huolimatta.

Kaikki tietävät varmasti imetyksen hyvät puolet ja sen, että neuvolassa kovasti tsempataan ja toivotaan että äidit imettävät lapsiaan jos se vain on mahdollista.

Meillä on Amalian kanssa niin paljon enemmän hienoja imetys hetkiä takana, että huonoista kausista olen selvinnyt ajattelemalla niiden olevan ohimeneviä. Hienointa on kun Amalia pitää syödessään kädestäni tai kaulakorustani tiukasti kiinni. Välillä hän katsoo suurilla sinisillä silmillään minun silmiini syödessään. Useimmiten hän sulkee silmänsä ja pitää pientä lepohetkeä syödessään. Ja ennen nukkumaan menoa hän yleensä nukahtaa rinnalleni syödessään enkä kauniimpaa näkyä tiedä.

Vaikka en ajatellut imettämistä juurikaan ennen Amalian syntymistä, on se ollut hieno kokemus ja olen onnellinen kun pystyin imettämään. En olisi ikinä kuvitellut imettäväni yli vuoden ikäistä taaperoa, mutta näin tässä vain pääsi käymään.

Nyt kuitenkin on pikkuhiljaa mielestäni aika päättää imetystaipaleemme. Ensin lopettamalla yöimetykset ja sitten vähitellen päiväimetykset. Imetyksen lopettaminen tuntuu haikealta ajatuksella ja luulen, että Amalia tuntee samoja tuntemuksia.

Ikää alle 2 viikkoa

Kommentit

Hihii, tästä tuli mieleen omat imetyskokemukset esikoisen kanssa 20 vuotta sitten! Esikoinen suostui imemään vain, jos olimme kahdestaan ja vain jos olin seisaallani, kävelin ja lapsi sai katsoa kainaloni alta maailmaa samalla. Parhaiten sujui, jos seisoin käveleskelin ikkunan edessä, jossa oli kuultokudos ja lapsi sai katsoa kuultokudoksen ja taustalla olevan maiseman muuttumista sen mukaan, miten heiluin ja kävelin sen edessä… 🙂 Pelkkä imeminen oli hänestä TYLSÄÄ! Hänellä muuten ennusti tämä sitä, että myöhemminkään syöminen sinänsä ei ollut hänestä mitenkään kiinnostavaa. Kunhan vatsan sai täyteen, niin hyvä. Ei mikään herkuttelijatyyppi ja gourmet-ruualla palkittava. Pysynyt aina hyvin hoikkana, koska ruoka ei kiinnosta muulloin kuin nälässä.

Kiitoksia! Kannustusta aina välillä tarvitaan ja mukavaa, että sitä on läheisiltä ja neuvolasta saanut..Tosi ylpeä olen etten missään vaiheessa luovuttanut. Aurinkoisia päiviä myös sinulla! 🙂

Teillä on takana hieno imetystaival 🙂 Tuki ja kannustus niin neuvolasta kuin ystäviltä/sukulaisilta on kaikkein parasta 🙂 Saat olla ylpeä itsestäsi. Teillä on myös erittäin suloinen tyttö 🙂 Aurinkoisia päiviä koko perheelle! 🙂
t. T.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.