Yleinen
22.8.2013

Hyvinvointi ennen kaikkea

Hyvinvointi ennen kaikkea

Avoin päiväkoti postaus sai aikaan valtavasti mielipiteitä aivan kuten arvelinkin. Ehkä minun olisi ollut syytä avata hieman enemmän tekstissä olevaa lausetta ”Täytyy kuitenkin aina muistaa, että perheillä on elämässään erilaisia tilanteita ja vaikeuksia ja jokainen päättää omassa elämässään itse miten toimii”. Lasten hoidossa ehdottoman tärkeää on perheiden hyvinvointi niin äidin, isän kuin lastenkin. Uskon ja toivon, että jokainen ymmärtää jo pelkällä maalaisjärjellä missä tapauksessa se päivähoito on aiheellista äidin ollessa kotona vauvan kanssa tai jopa ihan yksin. Ketään ei ole syytä alkaa tuomitsemaan oli syy päivähoitoon viemiseen sitten mikä tahansa.

Nyt kuitenkin meidän arkeen. Syksy on saapunut ja sen arvaa tietysti siitä, että pikkuisen nenä vuotaa. Koko kesä ehdittiin olla terveitä lukuunottamatta yhtä nuhaa. Nyt on takana monta huonoa yötä, mutta viime yö olikin onneksi loistava, joten sain kerättyä itselleni virtaa taas.

Tämä aamupäivä on ollut mukava vaikka emme mitään kummenpaa ole tehnetkään. Hyvin nukuttu yö vaikuttaa heti mielialaan niin lapsen kuin vanhemmankin. Eilen olimme Amalian kanssa molemmat huonolla tuulella ja korottaessani ruokapöydässä ääneni falsettiin komentaessani Amaliaa sain takaisiniskuksi lusikan päähäni. Oikeastaan se oli ihan hyvä veto Amalialta, sillä tajusin sen jälkeen pitää turpani kiinni.

Illalla puhuimme Johnnyn kanssa käytöksestäni kun pinnani palaa. Mietimme syitä tähän ja totesimme sen johtuvan väsymyksestä. Itse olin lisäksi myös sitä mieltä, että tämä on osaltaan myös luonnekysymys. Silti nyt oli aika taas pohtia miten saisin pitkäjänteisyyttä itselleni. Olemme yrittäneet koodisanaa, jonka Johnny minulle huikkaa kun pinna alkaa palaa. Aikaisemmin koodisanamme oli rakastan sua, mutta nykyisin se on ollut pöllö. Tästä on ollut hyötyä, mutta Johnny ei useinkaan muista rooliaan kun hurrikaani iskee. Eilen illalla päätimme, että tuntiessani pinnani alkavan palaa alan laskea kymmeneen. Saa nähdä miten tämä onnistuu. Jos tämä ei auta aion kokeilla laulua ”ota löysin rantein älä jännnitä”.
Onko Teillä lukijoilla käytössä jonkinlaisia apukeinoja, jotta arki olisi mielekästä jokaiselle?

On meillä onneksi mukaviakin hetkiä ollut.

Välipalaksi omenaa ja banaania

Välipalaksi omenaa ja banaania

Äidin ja iskän iltapala: kanttarelliuunivoileivät

Äidin ja iskän iltapala: kanttarelliuunivoileivät

IMG_1791

Amalia vaihtoi vesimukin kynttilän tilalle

Amalia vaihtoi vesimukin kynttilän tilalle

Ulkoilemassa

Ulkoilemassa

IMG_1795

Ja sitten mennään ja vauhdilla

Ja sitten mennään ja vauhdilla

IMG_1799

Jotain pitää kärrystä tarkistaa

Jotain pitää kärrystä tarkistaa

Ja matka jatkuu

Ja matka jatkuu

Hiekkalaatikolle mennessä löytyy matkan varrelta kaikkea mielenkiintoista

Hiekkalaatikolle mennessä löytyy matkan varrelta kaikkea mielenkiintoista

Äidille hymy

Äidille hymy

Ai pitääks taas matkan jatkua vai?

Ai pitääks taas matkan jatkua vai?

Ei näiden housujen pitäisi olla yökkärihousut vaikka kovasti niiltä näyttävätkin, tyylimamma

Ei näiden housujen pitäisi olla yökkärihousut vaikka kovasti niiltä näyttävätkin, tyylimamma

Vielä vähän kiviä kaivoon

Vielä vähän kiviä kaivoon

Vihdoin hiekkalaatikolla

Vihdoin hiekkalaatikolla

Tää vois vaikka olla tässä

Tää vois vaikka olla tässä

Tekiskö pikkumyykakun

Tekiskö pikkumyykakun

Ensin lapiolla muottiin hiekkaa

Ensin lapiolla muottiin hiekkaa

Sitten kumotaan kakku

Sitten kumotaan kakku

"Älä tule paha kakku tule hyvä kakku"

”Älä tule paha kakku tule hyvä kakku”

IMG_1823 Muotin nosto

Oho hiekkaa lensi simmuihin

Oho hiekkaa lensi simmuihin

Sun vuoro äiti

Sun vuoro äiti

Hetken päästä löytyikin muuta mukavaa

Hetken päästä löytyikin muuta mukavaa

Tältä tytöltä ei vauhtia puutu

Tältä tytöltä ei vauhtia puutu

Hyvää päivänjatkoa lukijat <3

Avainsanat

Kommentit

Ihanan positiivinen blogi sinulla, Johanna!
Hyvä, että tuot esille kaikenlaisia vanhemmuuteen liittyviä tunteita.
Kirjavinkkinä tunteiden käsittelystä ja itsehillinnästäkin: Kiukkukirja – Aggresiokasvattajan käsikirja vauvasta kouluikään. 102 s. 2008. Raisa Cacciatore. Toim. Vuokko Hurme. (löytyy mm. Väestöliiton nettikaupasta)

Kiitos Tellu ihanasta kommentistasi <3 Mun kummitädin nimi on Tellu tai siis lempinimi 🙂
Hyvä vinkki, luulen piipahtavani kirjastossa pikimmiten 😉

Meidän arjen pelastajana on isi-lapsi lauantait, jolloin äiti saa nukkua pitkään, kun isi herää lapsen kanssa.
Lisäksi mummilat on toimivia. Jos itsellä väsy tai sairaana tms, niin hoitaja löytyy melko käden käänteessä. Molemmat paikat ovat vielä kaiken lisäksi 1,5km säteellä meistä, joten ei voi muuta kuin hehkuttaa:)

Ja siis, meillä ääntä ei koroteta koskaan, eikä meillä huudeta. Meillä vain puhutaan joskus hieman lujempaa 😉

Tosi hienosti Teillä asiat <3 Voi kun itsekin pystyisi tuohon ettei korottais ääntä saatika huutaisi, se on hyvä kun edes toiset pystyy 😉

Voi Amalia on niin ihana ja hauska osaa kyllä näyttää jo tempperamenttinsä kunnolla halaa paljon ja suukottelee ja kiukkuaa kunnolla heittäytyy jopa lattialle jossain kiukun pyörteessä :)Johannalla ja minulla on sama luonne ja otetaan vielläkin yhteen joskus nykysin kyllä aika harvoin.Tunteet kuuluu kaiken ikäisille ja ne saa näyttää sitä mieltä on tämä mummi <3

<3

Minun kokemukseni mukaan on onnellista, että erinomaisen usein ainakin toisella vanhemmalla on kovin samanlainen temperamentti kuin lapsellakin. En tarkoita tällä, ettei sinun pitäisi yrittää hallita omaa kiukustumista – mutta uskon, että Amalia itsekin temperamentikkaana lapsena ”kestää” temperamentikkaan äidin. Minä ainakin lapsena koin temperamenttisen äitini jotenkin helpottavana. Jos olisin ollut vain superrauhallisen isän ja äärirauhallisen sisaren kanssa, olisin tuntenut itseni kovin huonoksi äkkipikaisuuteni takia – nyt oli äiti, joka oli samanlainen ja silti niin ihana. Sisar sitten taas samastui isään.

Ennusteeni kyllä on, että tulette muutaman kerran ottamaan yhteen Amalian kanssa tulevaisuudessa 🙂 Mutta tulette myös sen kestämään.

Ihana kommentti isoäiti-ikäinen <3

No niin nyt alkoi tulla mun mielestäni erikoisia kommentteja, älä Johanna ota itseesi, olet just HYVÄ ja PARAS äiti Amalialle<3

Ja kiitos Pike, yritän ainakin parhaani mukaan olla hyvä ja paras äiti Ampsulle! <3

Juu en ota. Pitkään mietin tuota avoin päiväkoti postauksen julkaisemista ja täytyy sanoa, että ehkä vähän harmittaa, mutta otinpahan kissan pöydälle kunnolla ekaa mielipide postausta tehdessäni 😉

Hei! Pakko vähän ottaa kantaa tähän Amalian reaktioon lusikasta päähän.. Sinänsä hyvä että osoittaa tunteensa. Mutta heräsi kysymys, jos lapsi saa äidin hiljaiseksi lyömällä lusikalla päähän.. Kuka hallitsee perhettänne?!

Juu, ymmärrän tän tilanteen.. Olet todellaki paras äiti Amalialle.

Hyvä ja kiitos 🙂

Juu, ymmärrän.. Yhdyn osittain piken kommenttiin.. Olet todellakin paras äiti Amalialle.

🙂

Juu, yhdyn osittain piken kommenttiin.. Olet todellakin paras äiti Amalialle.

Kiitoksia! 🙂

Kyllä tuo tilanne oli sen verran koominen ettei enää tehnytkään mieli räyhätä 😉 Kyllä meillä vanhemmat ovat perheen pää, älä pelkää!

Samaa mietin myöskin..

Kirjoitinkin jo vastauksen Mertzulille ja tässä sama sinulle: kyllä tuo tilanne oli sen verran koominen ettei enää tehnytkään mieli räyhätä 😉 Kyllä meillä vanhemmat ovat perheen pää, älä pelkää!

Kummallista!!! Sinua ei häiritse lainkaan, että lapsesi näkee puhumattakaan, että koskee aseisiin. Edes leikkiaseisiin! Aika vastuutonta.

Enpä ehtinyt väliin kun naapurin pikkupojan aseen löysi saatika peittämään silmiä, hyi minua!

Olikohan tämä kommentti ihan tosissaan kirjoitettu… Sitä on aika vaikea lastaan kaikelta vastaantulevalta, esim. nyt tässä tapauksessa ilmeisesti toisten lasten lelut, varjella ilman että linnoittautuu neljän seinän sisään. Ei leikkiase itsessään ole mikään paha ja fiksu äiti osaa lapselleen kyllä kertoa kuinka sellaisella leikitään. Ja tässä nyt tarkoitan hieman jo vanhempia lapsia, en vielä Amalian ikäisiä. Terveisin kolmen jo vanhemman, myös pyssy- ja sotaleikkejä, leikkineen pojan äiti 🙂

Samaa mietin itsekin 🙂

Ihana pitää näyttää omat tunteensa. Hyvä Amalia. Hän on suloinen pikkkutyttö. Kaikkea hyvää teidän perheelle.
Tarja

Kiitos Tarja <3 Kaikkea hyvää myös sinulle!

=) Amalia palautti maan pinnalle!!! Hienoja kuvia, hyviä hetkiä, muista, että pinnakin saa joskus palaa, tärkeää on näyttää tunteet. Lapsi kyllä vaistoaa…
Koita henkäistä syvään ja ajatella, mikä tässä on tärkeää – toimii mulla =)

Kiitos ja kiitos vinkistä <3

Hieno veto Ampsulta toi lusikka juttu, ja tää äänen korotus on ihan ”pikkasen” sukuvika<3

Tää todella on sukuvika teidän puolelta kuin myös iskän puolelta 😉

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.