Yleinen
28.2.2013

Herkuttelua

Herkuttelua

Tiistaina serkkuni tuli pikkuisen uuden vauvansa kanssa käymään. Vauva tuhisi turvakaukalossa koko kyläilyn ajan. Välillä vauvan naama vääntyi mutruun ja kaukalosta kuului pientä ääntä, mutta ei neiti jaksanut kunnolla herätä. Serkkuni katseli Amalian 56-62 centtisiä vaatteita läpi ja valitsi niistä ison Ikean kassillisen mukaansa. Saatiin vähän lisää tilaa vaatehuoneeseen. Olisi varmasti järkevää myydä loput Amalian vanhoista vaatteista, mutta jotenkin en ainakaan vielä raaski. Olen säilyttänyt kaikki Amalian vanhat tavarat ja vaatteet.
Nyt ensimmäistä kertaa lähti kiertoon osa pienistä vaatteista ja hyvä niin.

Amalian päiväunien jälkeen lähdimme muskariin. Siellä oli jälleen Amaliasta mukavaa ja tietysti vähän äidistäkin.

Olemme yrittäneet houkutella Amaliaa kävelemään, mutta Amalia onkin ottanut kävelyssä vähän takapakkia. Hän seisoo tuetta hienosti, mutta kun pitäisi ottaa askeleita hän päättääkin heti laskeutua maahan. Ehkä Amaliaa pelottaa ja hän haluaa olla varma taidoistaan ennen kuin yrittää. Voihan olla, että joku kaunis päivä Amalia vain kävelee eikä harjoittele enää muutaman askeleen matkoja. Eipä sillä, että olisi vielä kiire oppia kävelemään, mutta me vanhemmat vain olemme lyöneet vedon joitain kuukausia sitten siitä milloin Amalia oppii kävelemään. Ja minun veikkaukseni on tuleva sunnuntai, joten alkaa tulla kiirus. Johnny on veikannut lauantaita 9.3. Häviäjä tarjoaa ruuat voittajalle ja näyttää pahasti siltä, että olen häviämässä.

Amalia osaa kiivetä hirmuista vauhtia rappuset ylös, se on hänestä mukavaa. Myöskin kaikki keittiön alakaapit ovat erittäin mielenkiintoisia ja ne aukeavat oikein taitavasti pikku kätösillä. Kuin myös pakastin ja jääkaappikin. Amalian avatessa jääkaapin oven alkaa mankuminen, että jotain olisi sieltä saatava syötäväksi.
Syöttötuolissa roikkuminen ja kitiseminen on myös merkki siitä, että nyt olisi ruokaa saatava. Välillä on huvittavaa kun olen juuri alkanut valmistaa ruokaa ja Amalia menee heti roikkumaan syöttötuoliin ja ruokana onkin laatikko ruokaa, joka on menossa vielä tunniksi uuniin. Onneksi silloin kelpaa pahimpaan nälkään Talk-murut tai hedelmänpalat. Amalia osaa hienosti tyhjentää tiskikoneen alakoria. Hän ojentelee ottamansa astiat minulle, jotta saan pidempänä laitettua ne kaappiin.

Amalia yritti työntää väkisin nukkea keittiön kaappiin

Johnny teki tiistaina pidemmän päivän töissä ja tuli kotiin vasta kahdeksan jälkeen Amalian ollessa jo yöunilla. Hän oli käynyt töiden jälkeen vanhemmillaan suihkussa, koska Amalia olisi herännyt jos hän olisi käynyt suihkussa vasta kotona. Johnny kertoi kotiin tultuaan äitinsä paaponeen häntä kuin pientä lasta. Äiti oli ensin kysynyt haluaako Johnny mennä saunaan ja Johnny oli kieltäytynyt. Seuraava kysymys oli ollut, että haluaako Johnny iltapalaa eikä hän halunnut sitäkään. Sitten kun Johnny oli lähdössä kotiin suihkun jälkeen oli äiti tokaissut ettei Johnny voi lähteä märillä hiuksilla ulos. Johnny oli naureskellen sanonut vain, että tottakai hän voi. Äitipä olikin ottanut pojastaan kiinni ja föönannut tämän hiukset. Sain mahti naurut kotona kun Johnny aina mollaa, että minun äitini lellii täysi-ikäistä pikkuveljeäni.

Keskiviikkona heräsimme jo seitsemältä. Meille oli tulossa jälleen Amalian muskarikaveri ja hänen äitinsä kylään. Ennen kuin he tulivat kävin Amalian kanssa kaupassa. Nuuskukin oli mukana, mutta joutui odottamaan autossa. Kotiin tullessamme vieraat olivat juuri tulleet pihaan ja ystäväni ihmetteli sinnikkyyttäni hoitaa Amalian kanssa kahden viikon ruokaostokset. Kannoin kolme kauppakassia ja vessapaperit sisälle ja sanoin pääseväni yksin halvemmalla. Jos Johnny olisi mukana niin luultavasti kasseja olisi viisi. Tytöt leikkivät yhdessä kivasti ja luulen heistä tulevan hyvät ystävykset kun vielä vähän kasvavat.

Amalian päiväunien jälkeen lähdimme siskoni perheen luo. Iida tulee näköjään joka kerta tarkemmaksi tavaroistaan, sillä Amalian ottaessa hänen puhtaan vaippansa pöydältä sai Iida slaagin. Lopulta Iidan saadessa vaippansa itselleen hän halasi vaippaa niin kuin se olisi hänen tärkein aarteensa. Eemin ja Iidan isin tullessa kotiin töistä lähtivät lapset autotalliin isänsä avuksi. Me päätimme lähteä kotiin. Eemi tuli tallista sisälle muutaman minuutin päästä ja kysyi hämmästyen siskoltani: Täti, Amilee ja Kuukku eli Nuusku? Siskoni sanoessa meidän lähteneen jo kotiin sanoi Eemi surullisena: Nyt minua kyllä haamittaa eli harmittaa.
Voi Eemi raasua. Meillä kun on tapana aina lähtiessä antaa halit ja pusut ja nyt ne unohtuivat.

Illalla kotona tein jauhelihapiirakan tarjottavaksi seuraavan päivän vieraille. Amalian nukkuessa yöunia katselin sarjaa nimeltä Pikku potilaat. Jakso oli jotenkin koskettava ja itku oli herkässä. Tätä sarjaa katsellessani mieleeni tulee joka kerta se, että olemme onnekkaita kun Amalia on saanut Sturge-Weber oireista vain silmänpainetaudin. Monet pikku lapset ovat todella sairaita ja se vaatii hurjaa jaksamista lapselta itseltään sekä vanhemmilta. Ohjelmassa haastatellut vanhemmat ovat ihanan positiivisia vaikka käyvätkin läpi vaikeita aikoja ja nuo sarjassa näytetyt lapset varmasti saavat jokaiselle katsojalle hymyn nousemaan korviin tai ainakin minulle.

Tänä aamuna meille tuli Johnnyn työkaveri vaimonsa ja tyttärensä kanssa kylään. Miehet tekivät töitä ja me naiset ja lapset viihdytimme toisiamme. Heidän tyttärensä oli oppinut jo noin kuukausi sitten kävelemään ja vauhti oli jo hurja. Amalia yritti konttaamalla pysyä perässä. Tytät kurkkivat toisiaan sohvan takaa ja nauroivat kovasti toisilleen. Amalia sai heiltä lahjaksi Ella & Aleksi elokuvan. Toivat he meille vanhemmillekin rasiat suklaata. Työt tehtyään miehet joivat kahvit ja söivät piirakkaa. Hetken kerkesimme jutella koko porukka yhdessä, mutta sitten alkoi tytöille iskea väsymys ja vieraat lähtivät kotiin.

Amalia nukkui päiväunia vain tunnin verran ja välipalan syötyään lähdimme viemään häntä siskoni luokse hoitoon. Johnny halusi viedä minut syömään Amarilloon. Ruoka oli hyvää meistä molemmista. Saimme viettää aikaa kahdestaan pitkästä aikaa.

Kuski

Mun ruoka oli Fajitas, johon valitsin täytteiksi kanan ja vuohenjuuston

Johnny tilasi taas jotain kummannäköistä 😉

Amalialla oli ollut hoidossa kivaa, mutta oli hänestä kiva meidätkin nähdä. Amalia kiipesi syliini hymyssä suin. Annoin hänelle suukkoja ja haistoin heti suklaan. Siskoni alkoi nauramaan ja sanoi Amaliankin halunneen suklaavanukasta kun muutkin lapset saivat. Siskoni oli yrittänyt pyyhkiä suklaan Amalian naamasta ja peitellä näin tekosiaan, mutta siinä hän ei onnistunut. Onpahan taas tädin luona Amalia saanut herkutella.

Nyt Amalia on jo yöunilla ja me taidetaan alkaa katselemaan Amalian 1-vuotis luonnoskuvia.

Kauniita unia<3

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.