Yleinen
16.4.2014

Helsingissä

Helsingissä

Palaillaan jälleen kuulumisisssa hieman taaksepäin. Viime viikon perjantaina vierailin Amalian kanssa Pasilassa Kaksplussalla. Menossa mukana oli myös muutama muu bloggaaja lapsineen ja päivä oli mitä mainioin. Tästä päivästä lisää myöhemmin, mutta maistiaisiksi muutama kuva.

Amalia heti vauhdissa Kaksplussan Oilin korkkarit jalassa

Amalia heti vauhdissa Kaksplussan Oilin korkkarit jalassa

Pikkuneiti pääsi meikkaustuoliin ja uusi ystävä Ava seuraa vieressä

Pikkuneiti pääsi meikkaustuoliin ja uusi ystävä Ava seuraa vieressä

Lauantaina olin elämäni ensimmäistä kertaa lapsimessuilla ja ilman lasta. Lähdimme reissuun tyttöporukalla ja lapset saivat jäädä viettämään laatuaikaa isiensä kanssa. Vietimme mukavan päivän kierrellen ja katsellen messutarjontaa. Nautimme myös todella makoisat pasta-ateriat Messukeskuksen ravintolassa. Oma budjettini ei ollut kovinkaan suuri, mutta halusin tietenkin viedä Amalialle muutamia messutuliaisia.

Junassa elämäni ensimmäistä kertaa ja en muuten ollut ainut porukasta!

Junassa elämäni ensimmäistä kertaa ja en muuten ollut ainut porukasta!

Aika jännää

Aika jännää

Ruokapaikassa jälkiruoka kaffilla

Ruokapaikassa jälkiruoka kaffilla

Tässä kuvia Amalialla ostetuista tuliaisista.

Amalia rakastaa maatilan eläimiä, joten tämä kirja oli hyvin mieluinen

Amalia rakastaa maatilan eläimiä, joten tämä kirja oli hyvin mieluinen

Kirjassa pääsee kokeilemaan miltä tuntuu esimerkiksi possun kärsä

Kirjassa pääsee kokeilemaan miltä tuntuu esimerkiksi possun kärsä

Yhdellä eurolla 180 muumitarraa. Tämä oli melkoinen löytö, sillä neiti rakastaa tarroja. Näitä lähti mukaan myös toinen hieman erilainen arkki

Yhdellä eurolla 180 muumitarraa. Tämä oli melkoinen löytö, sillä neiti rakastaa tarroja. Näitä lähti mukaan myös toinen hieman erilainen arkki

Suloinen hellehattu Amalian päähän kesäksi

Suloinen hellehattu Amalian päähän kesäksi

Innokkaalle muskarilaiselle kapulat

Innokkaalle muskarilaiselle kapulat

Possun kärsä on iljettävän tuntuinen

Possun kärsä on iljettävän tuntuinen

Amalia imaisee neitimäisesti voit sormistaan

Amalia imaisee neitimäisesti voit sormistaan

Maito maistuu

Maito maistuu

Isi ja Amalia viettivät lauantaipäivää ensin kotona ja päiväunien jälkeen he matkasivat mummin ja fafan luokse, jonne itsekin saavuin hieman heidän jäljessä. Mummi oli tehnyt spagettia ja jauhelihakastiketta, jota söimme koko porukka hyvällä ruokahalulla. Ruokailun jälkeen mummi halusi lähteä Amalian kanssa kahden leikkipuistoon ja me jäimme Johnnyn kanssa sisälle pyörittelemään peukaloita.

Sunnuntaipäivästämme pääset lukemaan edellisestä postauksesta. Postaus sisältää suloisia noita kuvia pikku virpojasta.

Maanantaina matkasin Johnnyn kyydillä jälleen Pasilaan Kaksplussalle tällä kertaa blogitapaamiseen. En jaksanut raahata järjestelmäkameraa mukana enkä omista älypuhelinta, koska olen tyytynyt Gigantin 30 euron löytöön ja tästä syystä tapaamisesta minulta ei löydy ainuttakaan kuvaa. Tapaaminen oli kaikin puolin todella kiva, ruoka oli maittavaa ja porukka mitä loistelijain. On mahtavaa miten paljon olen saanut blogin kautta ihania asioita ja ihmisiä elämääni. Lupaan liittyä Instagramiin heti kun saan korjattua tämän kännykkä ongelmani.

Amalia sai viettää ihanan päivän mummin kanssa. Amalia on oikea mummin tyttö ja illalla kotona heti erimielisyyden tullessa hän sanoi itkuisella äänellä: MUMMI.

Tiistaina siskoni lapset tulivat meille hetkeksi hoitoon ja lapsilla oli yhdessä jälleen todella mukavaa. Siskoni palatessa ja pimpottaessa ovikelloa Nuusku innostui normaaliin tyyliinsä ja juoksi tuhatta ja sataa haukkuen ovelle. Nuusku veti henkeen ehkä sylkeä tai jonkin karvan ja alkoi kröhimään. Hän kröhi muutaman kerran ja sen jälkeen kaatui kyljelleen ja sai kohtauksen. Kohtaus alkoi saman vanhan kaavan mukaan eli tilannetta edelsi innostus tai säikähdys. Nuusku kaatui kyljelleen, pissasi alleen ja alkoi ulvoa. Tämän jälkeen tapahtui jotain aikaisemmasta poikkeavaa, sillä Nuuskun kaikki raajat jäykistyivät ja alkoivat täristä. Nuusku alkoi siis kouristaa ja kouristeli joitain sekunteja. Kohtaus oli kestoltaan pidempi ja entisiä kohtauksia hurjempi. Lapset olivat ruokapöydässä Nuuskun kohtauksen ajan eivätkä noteeranneet tilannetta millään tavalla, onneksi, vaikka huusinkin moneen kertaan Nuusku Nuusku, nyt se kuolee. Oli onni, että siskoni oli paikalla, sillä hän oli järjen äänenä ja hoki rauhallisesti, että ei hätää Nuusku hengittää koko ajan. Se on jännä juttu miten sitä saa aiheutettua itselleen paniikkia eläinten kanssa kun ihmisen saadessa sairaskohtauksen sitä osaa toimia ja ottaa heti käyttöön oman ammattimaisuuden. Olen siis ammatiltani sairaanhoitaja, mutta omaa eläintäni aloin puhaltamaan hulluna naamaan kuten vauvoja/lapsia puhalletaan jos he itkevät eivätkä meinaa vetää henkeä.

Nuusku tokeni kohtauksesta välittömästi ja oli täysin normaali. Nuusku on hyvin laiska koira, joten kohtauksen jälkeistä väsymystä on hankala arvioida.

Tänään vein Nuuskun eläinlääkäriin. Amalia pääsi tädin hoiviin siksi aikaa. Lääkäri halusi ottaa Nuuskusta verikokeita, jotka olivat hyviä lukuunottamatta sitä, että Nuusku oli hieman kuivahtanut. Nuusku on huono juomaan ja juo useimmiten vain iltaisin ja öisin ja kohtauksen jälkeen juominen vähentyi entisestään. Eläinlääkäri ei olisi aloittanut epilepsialääkitystä vielä, sillä lokakuun jälkeen kohtauksia on ollut vasta kolme, mutta syy lääkityksen aloitukseen oli se, että viimeisimmät kohtaukset ovat tulleet tiuhaan.

Nuusku päivystämässä itsepäisesti ruokakaapillaan vaikka hänen tuli olla ravinnotta

Nuusku päivystämässä itsepäisesti ruokakaapillaan vaikka hänen tuli olla ravinnotta

Loppupäivän vietimme siskoni perheen luona ja Nuusku makoili tyytyväisenä pihakeinussa.

Kotona aamupäivällä innokas palapelin tekijä

Kotona aamupäivällä innokas palapelin tekijä

Tarkkaa puuhaa

Tarkkaa puuhaa

Ihanana päivänä sai jäskiä

Ihanana päivänä sai jäskiä

Loppuun vielä siskoni kertoma hauska juttu Amaliasta. Kaksin ollessaan he olivat lähteneet kävellen kiertämään korttelia. He eivät olleet pitkälle päässeet kun Amalia oli kääntymässä jo takaisinpäin. Siskoni kehoitti jatkamaan matkaa toiseen suuntaan, mutta Amalia sanoi ovelasti, että MENNÄÄN ERI REITTIÄ ja käveli pokkana takaisin siskoni pihaan. 😉

Avainsanat

Kommentit

on tää ihana blogi. Kiitos Johanna. Kivoja kuvia ja mukavaa luettavaa, pidän tyylistäsi kirjoittaa. Halit pienelle söpölle Amalialle!

johanna

Ihanasti sanottu miia, kiitos tuhannesti <3 Halit annetaan 🙂

Ootteko pesseet Nuuskun vai miten hän on noin puhtoisen valkoisen näköinen?
Toivottavasti tropit tehoavat:)

johanna

Kyllä Nuusku on just pesty 😉
Eiköhän lääkkeet tehoa.

Ensin ava oli humalassa, sitten raskaana ja nyt hengissä 😀 näkökään joka kerta luen otsikon väärin…

johanna

Ei Ava vaan Amalia, nyt sekoilit lasten nimissäkin 😉 Voi sua höpsöä, onko unet jäänyt taas vähiin vai onko rillit huurussa 😉

Hups käyn aina tietyssä järjestyksessä lukemassa blogeja ja Emilian blogi on just ennen sun blogia niin meni ihan nimetkin sekasin! 😀 Jospa nyt vaan painun sinne pehkuihin, eihän tästä muuten mitään tule!

johanna

No melko samanlaiset nimet onkin ettei ihme, että sekoitit 🙂

Heippa!

Sulla on ihana blogi 🙂 vaikutatte ihanalta perheeltä 🙂 postaustoive: jos vain ei ole liian henkilökohtaista, niin olisi kiva kuulla sinun tulevaisuuden suunnitelmista? Aiotko olla pitkään kotona hoitovapaalla, palata työelämään tai opiskella, ym? Itseä aihe kiinnostaa kovasti. Olen nyt kahden lapsen kanssa kotona hoitovapaalla. Mutta tulevaisuus aika auki. Vanha vakityö hoitoalalla sairaalassa ei nappaa yhtään. Toisaalta muutama kotivuosi vielä edessä, ehkä mieli muuttuu. Vai pyrkisinkö sittenkin opiskelemaan jotain ihan uutta alaa vaikka ensi keväällä? Tämmöisiä pohdintoja täällä, ihanaa kevättä sulle ja perheellesi 🙂

johanna

Heippa!

Voi kiitos <3 Mahtava postausidea, toteutan mieluusti, kiitos 🙂
Ihanaa kevättä sinnepäin myös! <3

miten on mahdollista että olit vasta nyt ekaa kertaa elämässä junassa!? :O 😀 😀

johanna

Hahhaaa en mä tiedä, Kaksplussallakin oltiin ihan ihmeissään 😉 Musta se on ihan normi, mun kaverikin oli ekaa kertaa junassa. Melkein istuttiin käsi kädessä kun jännitti niin 😉

Kiva että pääsit viettämään messuille omaa aikaa. Meillä oli sama suunnitelma, mutta perheen pienin on nykyään boikotoinut tuttipulloa joten en päässytkään lähtemään ilman vauvaa. Onneksi mies oli mukana niin sain rauhassa kierrellä ja shoppailla (aivan liikaa) 😉 Kivat messut oli!

johanna

Näinhän siinä vauvojen kanssa voipi käydä, mutta kiva, että mies antoi sun shoppailla 😉

Nää sun blogin kuvat on ihanan ”arkisia”! Monissa blogeissa kaikki kuvat on niin takkaan tehtyjä poseerauksiineen kaikkineen. Pikkulapsilla kuuluu olla ruokaa poskella ruokahetken jälkeen ja on ihanaa että laitat arkitilanteista kuvia 🙂

johanna

Tosi kiva kuulla, kiitos! 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.