Yleinen
15.2.2015

Ensimmäinen yö yksin lasten kanssa

Ensimmäinen yö yksin lasten kanssa

Johnny lähti perjantaiaamuna työasioissa Tampereelle ja palasi kotiin lauantai-iltana juuri ennen Amalian nukkumaanmenoa. Työmatka oli tiedossa jo hyvissä ajoin ja jännitin lasten kanssa yksin jäämistä Milon itkuisuuden vuoksi. Olin kuitenkin pyytänyt siskoni avuksi, jotta saisin Amalian nukutettua yöunille. Siskoni haki Milon iltalenkille seitsemän aikaan ja me tytöt siirryimme yläkertaan iltasadun lukuun. Amalia nukahti nopeasti ja siskonikin palasi Milon kanssa lenkiltä. Pikkuinen heräsi heti sisälle tultuaan, mutta ei luojan kiitos aloittanut iltahuutoa. Milo on ollut nyt neljä iltaa itkemättä ja uskoin jo itkuisuuden olevan taakse jäänyttä elämää, mutta tänään itku taas alkoi, muttei kestänyt onneksi kovin kauaa.

Perjantaipäivän lumileikit

Perjantaipäivän lumileikit

Pikkuveikka tuhisee vaunuissa aina loistavasti kuullessaan siskon ja äidin leikin ääniä

Pikkuveikka tuhisee vaunuissa aina loistavasti kuullessaan siskon ja äidin leikin ääniä

Ennen viimeisintä vyöhyketerapeutin käyntiä Milo oli ollut rauhallinen noin viitenä iltana, mutta aloitti itkemisen hoidon jälkeen eikä loppua näkynyt, paitsi nyt näinä neljänä iltana. Itkuiset illat ovat menneet kuitenkin paljon paremmin, kun olen antanut Johnnynkin kantaa huutavaa vauvaa, koska ymmärsin viimein, että vauva huutaa aivan yhtä lujaa myös minun sylissäni. En ole enää puhunut Johnnylle rumasti vaan olemme puhaltaneet yhteen hiileen ja tämä on tehnyt todella hyvää. Milon itkiessä isinsä sylissä kuuntelen musiikkia korvakuulokkeiden kautta ja tätä teen myös kantaessani lastani. Itku ei tunnu ihan niin pahalta Kaija Koon hoilatessa korvaan. Koliikin aiheuttama paniikki lapsen silmissä ja se kipu mitä hän kokee ei tule unohtumaan minulta koskaan. Onneksi itkun loppuessa Milo muuttuu hymyileväksi ja iloiseksi eikä kivuista ole enää tietoakaan.

Milo totisena

Milo totisena

Pientä hymyä

Pientä hymyä

Ja nyt tunnelma alkaa olla jo katossa

Ja nyt tunnelma alkaa olla jo katossa

Kävin Milon kanssa torstaina lastenlääkärillä, jonka erikoisalana ovat allergiat. Amalia oli kerhossa sillä aikaa eikä jäänyt tällä neljännellä kerhokerralla sinne itkien, vaikka sanoikin jälleen kerhon ovella ja vielä sisälläkin ettei jää kerhoon. Avustin Amaliaa ulkovaatteiden riisumisessa sekä käsien pesussa ja tossujen laiton jälkeen tyttö juoksikin mitään sanomatta salin puolelle. Huikkasin sitten vain heipat ja Amalia vastasi. Tuli helpottunut olo, kun kerhoilija ei jäänyt kerhoon itku silmässä.

Lääkärissä Milolle pärähti monta diagnoosia kuten jo vähän arvelinkin. Pojalla on atooppinen iho, allergioita, koliikki ja refluksiatautiinkin saimme lääkkeitä. Lääkäri totesi allergialapsen ensimmäisen elinvuoden olevan hankala ja aikamoista hakua tämä allergiaa aiheuttavien ruokien toteaminen on. Milo on allerginen ainakin viljoille, mutta en pääse testaamaan vielä maitotuotteita tai mitään muutakaan, sillä viljojen aiheuttamat oireet ovat edelleen niin pahat. Tilanteen täytyy antaa ensin rauhoittua kunnolla.

Perjantaina sain otettua Milolta ulostenäytteet vihreän kakan vuoksi ja äitini kiikutti näytteet Mehiläiseen. Näytteistä selviää kuinka ärtynyt pienen suoli on ja lisäksi Milolta tutkittiin vielä clostridiumin mahdollisuus. Tähän suolistobakteerin aiheuttamaan ripuliin en kuitenkaan usko, sillä kakka ei haise pahalta, vaikka vihreää onkin.

Näiden ongelmien lisäksi pieneltä kuului keuhkoista aikamoiset rohinat ja nyt hengittelemme kotona ventolineä, nuhaisuus ei oikein ole tahtonut mennä ohi, vaikka ei olekaan kummemmin poikaa häirinnyt. Nuhan helpottamiseksi olen imenyt nenästä räkää ja nukuttanut pientä öisin päätypuoli sängyssä kohotettuna.

Palataan nyt kuitenkin otsikkoon eli siihen, että vietin ensimmäisen yön yksin lasten kanssa. Jännitin aivan turhaan, sillä kaikki meni tosi kivasti ja perjataipäiväkin hurahti nopeasti, vaikka vietimmekin koko päivän kotosalla.

Amalia haluaa leikkiä aina kotileikkiä isossa lumikasassa ja sen läheisyydessä

Amalia haluaa leikkiä aina kotileikkiä isossa lumikasassa ja sen läheisyydessä

IMG_4320

Alas tullaan liukuen!

Alas tullaan liukuen!

IMG_4327

IMG_4328

Yöllä arvasin Amalian vouhkaavan herätessään ja näin kävikin. Tyttö heräsi kolmelta ja huusi äitiä. Menin hänen huoneeseensa ja Amalia taputti sänkynsä vieressä olevaa paikkaa ja totesi: äiti tässä on sinulle hyvä paikka! Kerroin etten voi jäädä hänen viereen, sillä Miloa ei voi jättää yksin ja pyysin Amalian minun viereeni. Eihän se tietenkään ollut hyvä nyt kun isi on nukkunut Amalian sängyssä useana yönä, kun tyttö on herännyt ja aloittanut vouhkaamisen, johon Milokin herää. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut ja niin Amalia lähti matkaani meidän vanhempien sänkyyn. Amalia ei saanut helposti unta ja sai hereille myös vauvan ja valvoimme sitten jonkin aikaa. Loppuyön Milo nukkui nuhansa vuoksi hieman kehnosti, mutta mielestäni yö meni silti paremmin kuin hyvin.

Lauantaina pakkasin lapset ja tavarat autoon ja lähdimme mummin ja fafan luokse viettämään päivää. Nuusku oli mennyt sinne edeltä jo edellisenä päivänä. Meillä oli mukava päivä ja Amalia sai mummin täyden huomion. Itse lenkkeilin Milon kanssa pariin otteeseen, jotta pikkuinen sai nukuttua. Valitettavasti Milosta on tullut samanlainen puolen tunnin nukkuja kuin Amaliakin aikoinaan oli, vaikka toivonkin sen johtuvan nyt vain nuhasta.

Tänään vietin laatuaikaa Amalian kanssa uimahallissa. Isi ja vauva olivat lenkillä hallin läheisyydessä. Nautimme Amalian kanssa kovasti yhteisestä ajasta ja tyttö kertoikin saunassa saavansa jäätelön kahvilasta ja totesi vielä perään kovaan ääneen, että äiti otatko sinä sitten niitä ranskanperunoita? saaden vastapäätä istuvan naisen nauramaan.

Päivämme alkoi loistavasti, mutta päättyi kurjasti, sillä Nuusku jatkoi oksentelua ja ripulointia, joka alkoi jo perjantaina. Johnnyn äiti lähti Nuuskun kanssa eläinlääkäriin, mutta onneksi kyseessä taitaa olla vain vatsatauti. Stressi sai emännän hieman huonotuuliseksi ja otimme Amalian kanssa yhteen illalla. Myöhemmin isin nukuttaessa Amaliaa oli isi kysynyt Amalialta jäikö tälle pahamieli äidin kanssa riitelystä. Amalia oli vastannut isälleen tomerana: ei jäänyt pahamieli, minä vain ärsytin äitiä 😉 Että sellaista! 🙂

IMG_4341

IMG_4347

IMG_4348

Facebookissa lapsoset jo toivottelivatkin Hyvää Ystävänpäivää ja sitä samaa koko perheeltä myös tänne blogin puolelle, vaikkakin päivän myöhässä!
Te olette maailman parhaita lukijoita <3

IMG_4377

Kuinkas Teidän viikonloppu on mennyt?

Avainsanat

Kommentit

Kannattaa kokeilla maitotuotteista niitä luomuja tai paras olisi jos hakee suoraan tilalta. Jotkut hieman allergisetkin voi niitä käyttää.

johanna

Kiitos vinkeistä. Mä kokeilen ekana laktoositonta ruokakermaa kastikkeeseen, jonka teen uunissa, tarkoitus olisi kokeilla ehkä viikonloppuna!

itselläni on laösi jolla on/oli koliikki, mutta näillä näkymin se alkaa olla ihan loppumetreillä. Kiva kun kirjoitat näitä pitkiä juttuja. olen ollut kohta 2 viikkoa kipeänä ja aika on kulunut blogiasi lukiessa, silloin kun ei ole tullut sulla uusia juttua. olen lukenut noita vanhoja juttuja. jaksamisia sinne peheen äidille

johanna

Tulikin kahdesti sun kommentti, vastasin ensimmäiseen 🙂

itselläni on laösi jolla on/oli koliikki, mutta näillä näkymin se alkaa olla ihan loppumetreillä. Kiva kun kirjoitat näitä pitkiä juttuja. olen ollut kohta 2 viikkoa kipeänä ja aika on kulunut blogiasi lukiessa, silloin kun ei ole tullut sulla uusia juttua. olen lukenut noita vanhoja juttuja. jaksamisia sinne peheen äidille

johanna

Meillä tuntuisi nyt koliikki olevan ohi! Vatsanpuruja oli eilen ja iho-oireita myös, mutta ne liittyivät allergiaan eikä huuto ollut ollenkaan sama kuin koliikki-itku. Ihana kun olet jaksanut lukea vanhoja juttuja, nyt tämä postaus tahti on ollut vähän hidas 🙂 Paranemisia sinne ja tsemppiä koliikin kanssa, toivotaan, että olisi todella päättymässä teilläkin! <3

Heippa! Pakko oli tulla jälleen kirjoittamaan ja kehumaan postauksia. Niitä on mukava lukea, kun kirjoitat niin aidosti ja tarkasti teidän elämästä. Useimmissa blogeissa sitä tekstiä on kovin vähän. Isot peukut siis sinulle ja tsemppiä hurjasti arkeenne! Ei varmasti ole mikään itsestäänselvyys päästä kirjoittelemaan vielä blogiinkin kuulumisia kaiken arjen pyörittämisen keskellä. Mutta täällä me lukijat kuitenkin ollaan, vaikka välillä menis pidempikin väli postausten välillä! <3

johanna

Heippa tiikku! Kiitos aivan ihanista sanoistasi <3 Mahtava kuulla, että ymmärrätte ja jaksatte odotella postauksia, vaikka vähän hitaalla ne tulevat 😉 <3

Heipat täältä tosi kovan flunssaväsymyksen kourista,siksi tällä kertaa vain tämä pieni viesti ja <3

johanna

Kiitos pienestä viestistä ja paljon paranemisia sinne, hali <3

Määräsikö lääkäri refluksilääkkeen ilman sen kummempia tutkimuksia? Aika jännä jos niin teki, yleensä niin ei varmaan kyllä saisi tehdä. Enkä ainakaan itse suostuisi noin pienelle syöttämään lääkkeitä jos siihen ei ole ensin tehty tutkimuksia ja todettu että lääkkelle on tarvetta. Meillä aiankin ruokatorven ph-mittaus tehtiin ensin ennen kun mietittiin refluksilääkityksiä. Nuo refluksilääkkeet ei vaan aina edes auta.

johanna

Se toinen lääke ei ollutkaan refluksiatautiin vaan ilmavaivoihin, hih 🙂 Tätä lääkettä en edes aloittanut, mutta siis Gavisconia lääkäri vain määräsi, meille se on tuonut vähän apua, vaikka monesti Gavisconista puhutaan ettei se juuri auttaisi. Mä oon antanut sitä vain noin kaksi kertaa päivässä, vaikka sitä saisi antaa 6-8 kertaa.

Amalialla mainiot jutut:) Tsemppiä allergioiden kanssa! Nyt ihan vauvana vähän hankalia, mutta kuitenkin pieniä harmeja ja niihin apu löytyy! Määräsikö ihan yksityislääkäri noin pienelle ventolin suihketta? Yleensä eivät helposti anna vaan pitää olla astma diagnoosi takana. Sitä ennen pitää käydä vain Terv.asemalla hengittelemässä. Ventolin nostaa aina sydämmen sykettä. Ilmeisesti siksi eivät helposti anna kotiin.

johanna

Hehe kiitos <3 Näin mäkin olen ajatellut, että allergiat ovat pieniä murheita, pääasia että Milo on muuten terve <3

Ventolinen määräsi neuvolalääkäri ja ollaan käyty flunssan vuoksi myös yksityisellä lastenlääkärillä, joka sanoi, että ventolineä vaan niin on helpompi hengittää.

Mä nauroin ääneen tolle äidin ärsyttämis-kommentille 😀 Aikamoinen velmu teillä kyllä asuu! Ja hienoa että illalla on sitten yhdessä käyty läpi, ettei jää paha mieli riitelystä 🙂 Riitely kuuluu elämään, mutta niin kuuluu riitojen sopiminenkin.

Ja voi teidän pientä potilasta siellä <3 kuulostaapa hurjalta, miten paljon lääkkeitä noinkin pieni joutuu käyttämään, että saadaan tilanne rauhoittumaan. Toivottavasti meno alkaa rauhoittua ja löytyy ne oikeat ruuat, joita saa käyttää ilman vaivoja 🙂

johanna

Hahhaaa Amalia on niin velmu 😉 Meillä on ollut aina tapana jutella riidoista ja pyytää anteeksi, Amaliankin kanssa juttelen aina jos äidillä on palanut käpy, kun tyttö on temppuillut, usein pyydellään molemmat tytöt toisiltamme anteeksi <3

Milolla on tänään eka päivä kun ventolineä ei olla tarvittu ja rohinat ja nuha alkavat olla poissa! Tällä hetkellä mun ruokavalio taitaa olla aika jees kun poika on tosi tyytyväinen eikä oireita ole. Koliikkikin alkaa olla voitettu <3 Pian pääsen testailemaan mitä pikkuinen meinaa kun äiti kokeilee maitotuotteita!

Kolmen allergisen äiti lähettelee tsemppihalin!
Pienenä elämä oli heilläkin aika kaaottista: rikkinäistä ihoa, refuksia, koliikkia, huonoa kasvua ja limaista kakkaa. Äidille tämä tiesi valvottuja öitä, lääkärikäyntejä ja rutkasti tarkkuutta ja salapoliisityötä.
Mutta tuossa ne nyt menevät, isot ja terveet, mukavat lapset! Eivät itse tiedäkään, millaisesta kuopasta maailmaan lähtivät 😉
Jaksamista ja uskallusta! Hyvin sinä pärjäät kahden kanssa vaikka yksinäänkin toisinaan!

johanna

Ihana kommentti, kiitos <3 Meinasi ihan itku päästä kun kommenttisi luin. Halit sinne myös <3

Sinulla on ollut tosi haastavaa viime ajat. Voimia!

johanna

No kyllä! Ja kiitos <3 Onneksi koliikki taitaa olla ohi, nyt on mennyt tosi kivasti 🙂

Voi Milo-parkaa kun on niin allerginen 🙁 Itse olin koko lapsuuteni hirmuisen allerginen myös ja todella monelle asialle, mutta onneksi vanhemmiten nuo allergiat alkavat helpottaa.

Mutta ihana postaus kaiken kaikkiaan, kiva kuulla taas teidän kuulumisianne <3 Tsemppiä arkeen ja iloisia hetkiä! 🙂

johanna

Kiitos lillamy <3 Useinhan nämä allergiat onneksi väistyvät kun ikää tulee!

Ei muuta, kuin että jaksamista… pari kuukautta vielä, niin alkaa ainakin nuo koliikki-itkut vähenemään 🙂

johanna

Meillä tuntuis nyt jo alkavan helpottaa! 🙂

Rakastan, kun kirjotat niin ihanan pitkiä postauksia! 🙂

johanna

Kiitos, aivan ihana kuulla <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.