Yleinen
19.5.2013

Bloggaaminen

Bloggaaminen

Aloitin bloggaamisen viime vuoden marraskuussa siskoni yllytyksestä. Keskustelin asiasta Johnnyn kanssa ja hänestä bloggaaminen oli hyvä idea. Blogin nimeä pohdin pitkään ja lopulta valitsin tämän nimen, jotta lukijat kiinnostuisivat blogistani. Toinen nimivaihtoehto oli Elämää Amalian kanssa, mutta se ei kerro blogistani lukijoille juuri mitään.

Pidin pitkään Amalian sairautta salassa muilta, vain lähipiiri tiesi tuliluomen voivan aiheuttaa vakavia seurauksia. Minusta se ei kuulunut kenellekään ja ehkäpä en ollut itsekään vielä päässyt asian kanssa sinuiksi. En vielä tänä päivänäkään ala selittää uteliaille ihmisille esimerkiksi kaupan jonossa sen tarkemmin Sturge-Weber oireyhtymästä vaan kerron Amalian kasvoissa olevan luomen olevan vain syntymämerkki. Vaikka Amalian sairaus on blogin kautta monien ihmisten tiedossa, en halua kuitenkaan alkaa selittää sairaudesta ihan tuiki tuntemattomille ihmisille. Minusta on kuitenkin mukavaa kun ihmiset rohkenevat ihmetellä Amalian kasvoissa näkyvää luomea eikä se haittaa ollenkaan. Mielummin kysyvät kuin jäävät itsekseen ihmettelemään tai tuijottelemaan suu auki.

Bloggaamisen kautta olen löytänyt vertaistukea sekä saanut muuta tukea Teiltä kaikilta ihanilta kommentoijilta. Sydäntäni lämmittää joka kerta kun lukijat kehuvat Amaliaa suloiseksi ja kauniiksi. Blogin kautta olen saanut mahtavia kommentteja. Te lukijat annatte hyviä vinkkejä ja ihanaa kannustusta. Aloittaessani bloggaamista lähipiiri yritti sanoa, että muista ettet pahoita mieltäsi loukkaavista kommenteista. Minun ei ole tarvinnut pahoittaa mieltäni kuin yhden kerran, sillä inhottavia kommentteja ei ole tullut enempää. Ikinä Amaliasta ei ole kukaan kirjoittanut mitään ilkeää ja se on tärkeintä.

Julkistin linkin blogiini Facebookissa ja sitä kautta sain ensimmäisiä lukijoita. Kaksplussan kilpailun myötä blogiini liittyi paljon lisää lukijoita. Olen erittäin tyytyväinen blogini kävijämääriin ja yritänkin aina postata mahdollisimman usein ja kattavasti, jotta lukijoiden mielenkiinto blogia kohtaan pysyisi. Aina ei ihan joka päivä ole aikaa postata siitä pitää huolen Amalia. Yritän laittaa tekstin lisäksi paljon kuvia piristykseksi vaikka Amalia alkaa olla päivä päivältä hankalampi kuvattava, sillä vauhtia riittää joskus liiaksikin.

Mä tässä rauhassa istuskelen ja katon kun äiti laittaa ruokaa

Muutama sekunti ja kauhee vauhti päällä

Gangnam style on uusin lemppari

Tuholainen Nuuskun tavaroiden kimpussa

Amalia ”juo” vettä

Räkä/likanokka ottaa vedet suuhun ja sylkee pois

Tää on niin kivaa

Perustin blogin sillä mielellä, että samankaltaiset perheet löytäisivät sen. Me emme löytäneet Amalian syntymän jälkeen kuin sydäntäsärkevää tietoa sairaudesta. Toki Amalian sairauden tilanne on tällä hetkellä erittäin hyvä ja tämä onkin vain yhden Sturge-Weberiä sairastavan tarina. Blogissa kerron Amalian sairauden lisäksi meidän perheen arjesta, iloista ja suruista. Kerron elämästä 1-vuotiaan vauhdikkaan lapsen, laiskan koiran ja koomisen miehen kanssa. Itse olen siivous-ja sisustushullu, rakastan vaatteita ja ulkonäköön liittyviä asioita, olen tulisieluinen kunnon emäntä ja puolustan ja pidän perheestäni huolta kynsin ja hampain. Meidän elämästä ei huutoa ja hauskoja tilanteita puutu ja äitini sanoikin jo ties monennen kerran, että meistä neljästä saisi tehtyä hyvää komediaa.

Jekut mielessä

Nuusku laiskottelee vaikka pupunkorvat päässä

Tom Hanks autiolla saarella

Muodonmuutos

Sunnuntai sisustusta

Enkeli suojelee
Tuokoon jokainen päivä ilon tullessaan

Kirjakerhosta tulleita pahvisia julisteita

Amalian serkut Eemi ja Iida ja itse Amalia

Alkakaa siis lukea Te uudet Kaksplussan kautta meidät löytäneet, kommentoikaa innolla ja jääkäähän toki meitä seuraamaan<3

Vanhoille lukijoille tiedoksi: jos kaikki menee aikataulussa niin huomenna blogini siirtyy Kaksplussan sivuille. Osoitteen annan teille heti kun saan sen. Ihanaa sunnuntai-iltaa muruset<3

Päiväunilta juuri herännyt

Avainsanat

Kommentit

Hei, aivan ihana Amalia! Itselleni aina tulee tippa linssiin sun postauksia lukiessa, jotenkin tuntuu minulle asti miten joskus toisinaan on rankkaa sulatella asiaa sairaudesta kun siihen liittyy valitettavasti niin paljon pahaakin. Mutta sairaus on vain osa elämää ja hyväksyttävä tosiasia. Mun mielestä Amalia on just erityinen ja kaunis omistaessaan tuliluomet, ne on vain osa Amalian taistelujälkiä. (toivottavasti et ymmärtänyt väärin) Amalian hymy sulattaa kaikkien sydämet <3

Haluan vielä kysyä kysymyksen jota toivottavasti et ymmärrä väärin(:
Jos Amalialla olisikin ollut koko kasvot täynnä tuliluomea, eli koko naama olisi punainen, miten olisit reagoinut? Olisiko se ollut parempi vai huonompi asia? Olisiko ollut parempi että kasvojen toinen puoli on erivärinen kuin että olisi ollut samanvärinen (punainen) ?

Älä ihana ymmärrä tätä nyt väärin, kiinnostaa vain tämä tilanteesi! Voimia ja rakkautta. <3

Ps. Kaksplussalla nähdään 😉

Kiitos ihanasta kommentista<3 Olen nähnyt koko kasvot peittäviä tuliluomia ja kyllä se hurjemmalta näyttää, joten näin on parempi:)
Minustakin tuliluomet ovat iso osa Amaliaa ja tuntuu haikealta ajatella, että laserhoitojen jälkeen niitä ei enää juurikaan huomaa<3
Nähdään:)

Voi miten kiva postauksiasi on kerta toisensa jälkeen lukea! 🙂 Amalialla on kyllä niiin valloittava tuo hymy 🙂

Ihanaa, kiitos!:)Amalian hymy sulattaa monen sydämen<3

Voi, kuinka hyvin sinä osaatkaan kirjoittaa ja täytyypä vielä sanoa, että asenteesi on kyllä juurikin niin kohdallaan, kuin vain voi olla!
Ja hei, ihana tuo Amalian huone. Jotenkin niin prinsessamainen, mutta toisaalta niin hempeä ja raikas, oikea kunnon marjapuuro :’)
Meilläkin tytölle pitäisi laittaa oma huone valmiiksi (viimeistään elokuussa pitäisi olla valmis, kun täyttää 1v), mutta vaikeaa valita, että mitä tapettia laitetaan vai laitetaanko maalia vai mitä..Täytyypä vielä kysyä, että Amalia nukkuu omassa huoneessa? Milloin on sinne ”muuttanut” ja miten tuo alku sujui?

Kiitos paljon!:)
On siinä pohtimista kun sisustaa lapselle huoneen kun nykyään on kaikenlaista ihanaa<3

Amalia oli muistaakseni 8 kuukautta siirtyessään omaan huoneeseen nukkumaan. Hyvin se meni tai no meillähän Amalia heräilee vieläkin öisin. Nykyään hän tulee meidän viekkuun nukkumaan jossain vaiheessa yötä aika usein, mutta nukkumaan menee joka ilta omaan sänkyyn omaan huoneeseen:)

Tsemppiä vaan, on se mukavampi itse nukkua kun saa kääntää kylkeä rauhassa eikä tarvii pelätä toisen heräämistä joka liikahdukseen, siinä mielessä lapsen nukkuminen omassa huoneessa on tosi jees!

vau, ihastuin kovasti Amalian huoneeseen! Ootko sä tehny laajempaa kotipostausta (jossa siis esittelet koko kotinne) missään vaiheessa? 🙂

Oon tehnyt kotipostauksen aikaisemmin, mutta voisinhan tehdä uuden kun on taas vähän muutosta tullut:)

Jatka vain samaan malliin. Kirjoituksiasi on tosi kiva lukea ja kuvat tuovat kaiken paljon elävämmäksi. Tämä on ehdottomasti yksi suosikkiblogejani. Ihanan elämänmakuista kuvausta lapsiperheen elämästä, ei vain pelkkää ”kevyttä höttöä”. Terveisin eräs vakilukijasi 🙂

Ihanat nuo verhot Amalian huoneessa! Meillä on kyllä niin samanlainen maku, mun tytöllä on usein samanlaisia vaatteita kuin Amalialla 😀