Yleinen
20.8.2013

Avoin päiväkoti

Avoin päiväkoti

Meille on tänne Lohjalle avattu kaksi avointa päiväkotia. Päiväkodeissa on mahdollista käydä yhdessä lapsen kanssa. Avoimilla päiväkodeilla on tarkoitus vähentää sitä kun osa vanhemmista vievät päiväkotiin isommat lapset vaikka ovatkin vauvan kanssa kotona. Tämä ei ihan mene omaan jakeluuni, mutta jokainen tyylillään. Itse haluan tulevaisuudessa ehdottomasti hoitaa kaikki lapseni kotona ja jotta isommatkin lapset tulisivat saamaan tarpeeksi virikkeitä on minusta oma velvollisuuteni niitä järjestää.

Amalian aion laittaa kolmen vanhana seurakunnan kerhoon, jonne hän jää ihan yksikseen kahtena kertana viikossa muutamaksi tunniksi, myös tutussa muskarissa Amalia alkaa tietyn ikäisenä käymään ihan itsekseen. Olemme Amalian kanssa käyneet jo pitkään seurakunnan perhekerhossa, jossa hänellä on kavereita ja paljon virikkeitä. Lisäksi käymme muskarissa, tenavauinnissa ja tapaamme säännöllisesti äiti-lapsi ystäviämme. Nyt uusin aluevaltaus on avoin päiväkoti.

Itse en ole ollut elämäni aikana päivääkään päiväkodissa ja melko normaali minusta on kasvanut. Minulla on kaksi ammattia, joten en kai voi ihan pölkkypääkään olla. Äiti on keksinyt minulle ja sisarruksilleni paljon virikkeitä eikä siihen aikaan olisi tullut mieleenkään laittaa isompia lapsia hoitoon äidin ollessa pienenpien kanssa kotona. Itse olen ehkä hieman vanhanaikainen, mutta minä aion toimia tasan samoin kuin oma äitini. Minusta ihanne olisi, että lapsia syntyisi perheeseemme tasaisin väliajoin, jotta saisin olla heidän kanssaan mahdollisimman pitkään kotona.

Päiväkodista lapsi oppii hyviä eväitä elämään, mutta oppii se lapsi samat eväät myös kotioloissa kasvamalla, mutta silloin vastuuta on enemmän vanhemmilla. Toisilla ei ole mahdollista tai halua olla lapsen tai lapsien kanssa kotona ja silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin päiväkoti. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että isompia lapsia viedään päiväkotiin äidin ollessa vauvan kanssa kotona saatika sitä, että äiti olisi ihan yksin kotona lasten ollessa päiväkodissa. Suurin ihmetykseni on se miten ihmisillä on tälläiseen edes varaa. Me emme ole vähävaraisia vaan ihan normaalituloisia ihmisiä, mutta ei perheellämme olisi varaa kuitenkaan näin toimia. Täytyy kuitenkin aina muistaa, että perheillä on elämässään erilaisia tilanteita ja vaikeuksia ja jokainen päättää omassa elämässään itse miten toimii. Ja muistakaa tämä teksti oli vain yksi mielipide.

Amalia pikkuisena

Amalia pikkuisena

Amalia juuri heränneenä silmät suurina

Amalia juuri heränneenä silmät suurina

WP_000184

WP_000185

Minkälaisia mielipiteitä tämä Teissä lukijoissa herättää?

Avainsanat

Kommentit

Asuinalueellamme on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että esikoinen (oli se minkä ikäinen tahansa, pienimmät alle 2v) ovat hoidossa tarhassa kun vauva syntyy. Hoito ei ole myöskään mitään vähäistä, vaan useimmat on 3-5pv viikossa 8h päivässä päiväkodissa. Vähän kummeksuttaa katsoa, kun äiti könyää vauvan kaukalo kainalossa päiväkodille noutamaan 1v 8kk lasta neljältä kun on jo pimeää, useana päivänä viikossa.

Itse olen kotihoidon kannalla, oli vauvaa tai ei. Tämä on myös ainoa linjaus, jota olen varhaiskasvatuksen ammattilaisilta saanut: tasapainoinen kotihoito esim. kerhotoiminta tukea on se paras mahdollinen lapselle. Itse olen 2v 10kk pojan äiti, ja jään vielä mahdollisimman pitkäksi aikaa hoitamaan häntä kotiin hoitovapaan jälkeen. Opintojen puolesta hänen on ”pakko” aloittaa p-koti joskus 4-5v ikäisenä, ellei joskus toista lasta siunaannu ja mies voi hoitaa sorvia kotona (niitä molempia lapsia!!) loppuopintojeni aikana. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan 🙂 Nyt poika käy kerhossa 2h 2krt viikossa (lopputyön takia vastaanotin kerhopaikan ”jo” 2,5-vuotiaalle) ja ensi keväänä jatkaa kerhossa 3h 2krt viikossa, sekä puistotädillä kerran viikossa pari tuntia. Saanpahan loputkin projektiopinnot loppuun…

Ja kommentoisin vielä sen verran, että 2km säteellä kodistamme on niin paljon mahdollisuuksia virikkeisiin isommillekin kotihoidossa oleville, että päiväkotihoito ei ole millään tavalla perusteltua muista kuin kuntouttavista syistä (ja ilmeisesti mukavuudenhalusta?).

Silti lähes puolet päiväkotien lapsista on ”virikelapsia”. Täällä on ihmisillä varaa ja täällä se on tapana, liene se suurin syy, vaikka esikoisen siirtäminen päiväkotiin aiheuttaa n. 500€ pienemmät tulot, kun kuntalisä otetaan pois ja päivähoitomaksu tulee 100%.

Olisi tarjolla puistotätiä (vaikka 5krt viikossa eli 15h viikossa), kunnan kerhoa, seurakunnan kerhoa, harrastuksia joihin lapsen saa jättää yksin, asukaspuistoa, avointa päiväkotia, kaiken maailman muskaria ja jumppaa etc. etc.

JA näihin ei ole edes tunkua, koska kaikki ovat päiväkodissa! Ironista on, että kerhoryhmää ei saada perustettua, koska ei ole tarpeeksi halukkaita tulijoita???

johanna

Kuulostaa erikoiselta tuo teidän asuinalueen toiminta 🙁
Mä yritän saada Amalian myös kerhoon sitten kun täyttää kolme jos siis on saanut siihen mennessä sisaruksen enkä ole siis töissä. Mä oon ite ollut kerhossa ja uskon, että Amalia tykkäis kovasti 🙂 Meillä ei täällä Lohjalla tietääkseni ole tollaista puistotoimintaa tai ei ainakaan oo mun korviin kantautunut.

Lohjalla postikadun leikkipuistossa on puistotoimintaa 1,75€ tunti. Klo 9-13 muistaakseni.

johanna

Ahaa, enpä tiennytkään 🙂

Sulle JOhanna, ja muille ketä on ns. virikehoitoa vastaan. Meillä ei ole lainkaan tukiverkkoa. Olen mieheni kanssa joskus yhtä aikaa sairaana, välillä oksennustaudissa tai kuumeessa+flunssassa. On pakko hoitaa lapset sairaanakin, kunnei ole ketään, jota pyytää koskaan apuun. Olen laittanut isomman ”virikehoitoon” sen vuoksi, etten uupuisi totaalisesti. On myös muita syitä miksi laitoin hoitoon. Tämä totaalinen tukiverkkojen puute on yksi syy. Ja lapsi viihtyy päiväkodissa. Jotkut, ketkä kadehtii tätä etuutta, täysin laillista etuutta. Kehuvat, miten hoivavat omansa 24 h/ vrk. Syy miksi he eivät laita päiväkotiin, voi olla esim, se että heidän lapsensa eivät sinne halua. Minun lapsi taas haluaa sinne mennä. Lapset on erilaisia.

Usein täällä ollaan myös kipeinä yhtä aikaa, joskus jopa koko perhe. Muistan viimeisimmän oksutaudin, jonka kourissa olimme koko perhe, Amalia pääsi helpolla, mutta me vanhemmat emme..Ihan itse me hoidimme Amalian eikä edes ajateltu hoitoon viemistä. Vaikka meillä on perhettä lähellä niin eipä ole tullut mieleen lasta heillä antaa sairastelumme ajaksi. Amalian mummit ja siskoni käyvät töissä, joten eipä heistä aina apuja edes olisi, joten on vain pärjättävä. Ymmärrän sinua kuitenkin kun kerrot, että isompi lapsesi on päiväkodissa jotta et uupuisi totaalisesti ja että sinulla on myös muita syitä miksi isomman lapsesi päiväkotiin laitat. Jokaisella on omat syynsä toimintaansa, mutta ei se aina niin ole että vaikka tukiverkkoa olisi niin sitä pystyisi tai haluaisi käyttää.

Sinä kolmen äiti, joka kehuit että et ole uupunut.
Tiedätkö, että joku voi hyvin uupua kahden kanssa.
Tilanteet ovat niin erilaisia. Lapset ovat niin erilaisia.

Kyllä on kiva että löytyy paljon täydellisiä äitejä ja jotka ovat aina valmiita laukaisemaan alas muiden tavat.. On se aina niin mukavaa kuulla että kun kerran tehdään lapsia niin sitten ollaan heidän kanssaan vain heidän kanssa. Kamalia on ihmiset jotka eivät elä vain ja ainoastaan lapsillee, kehtaavat jopa harrastaa ja viedä TARHAAN. Niin ja jotku käyvät jopa ystävien kanssa juhlimassa, apua… Kyllä pitäsi varmasti sossuun soittaa ja viedä lapset pois..
Hienoa varmasti olla lasten kanssa kotona ja jeesustella muiden valintoja.. Juuri luin tutkimuksesta jossa oli kuinka hysteerisesti Suomalaiset vanhemmat suojelevat lapsiaan, että se menee ihan yli.. Tarhan tädi ja opettajat kusessa, täydellisten äitien kanssa ja heidän kullanmurujeen..
Itselläni kolme lasta, tarhassa kaikki olleet, ollaan matkusteltu miehen kanssa ilman lapsia.. (HUI) Hyvin he näyttävät voivan, teinejä, fiksuja,hyvä käytöksisiä, harrastavat paljon urheilua..
No ehkä vien heidät terapiaan kun en ole ollut 24/7 vain heidän kanssa kun olivat pieniä..
Anteeksi vaan mutta en vaan kestä tälläistä jeesustelua..

Kenellekköhän täydelliselle äidille tämä kommentti oli tarkoitettu, minulle vaiko jollekin muulle kommentoijalle? 😉
Jokainen päättäköön itse kuinka paljon niiden lastensa kanssa on, itse hoidan Amaliaa paljon itse ja hän on harvoin hoidossa, mutta ei se musta sen parempaa äitiä tee kuin siitä äidistä joka käy töissä tai muilla omilla menoillaan. Sä voit vaikka jatkaa matkaa muiden jeesustelijoiden luokse ripittämään vähän heitäkin! 😉

Minut ja veljeni on hoidettu aina kotona. Oli eskaria, kerhoa ja harrastusta, mutta pidän kotihoitoa silti karmaisevana kohtalona, jota en ikinä soisi lapsilleni. En juuri muista lapsuudestani kuin pohjattoman tylsyyden ja kademielen hoidossakävijöitä kohtaan..

Aika erikoista, itse en kokenut näin.

Mulla on 3 lasta ja en minkään maan tukiverkkoa…lapset mulla ja miehellä 24/7 mutta siltikään en käyttäisi päiväkotia hyväksi. Nyt olen töissä ja lapset hoidossa juuri sen ajan kun ollaan töissä. Teen 6h työpäivää ja miehen vuorotyötä joten tunteja päivässä tulee n. 4-6 ja hoitopäiviä max. 11/kk

Näinkin voi olla 🙂

Nimimerkki ”kahden äiti”: Minä olen bloggaajan kanssa aivan samaa mieltä. En ymmärrä miten terve äiti voisi uupua kahden terveen lapsen kanssa, taikka kolmen. terveisin ”kolmen äiti”.

Ja kuten jo edellä moni muukin kirjoitti, tukitoimena järjestettyä hoitopaikka on ok, sellainenhan monella tätä hoitoonviemistä puolustavalla on takana. (oli se sitten lapsen tai äidin sairaus – ymmärrettävää) Se mitä en ymmärrä enkä ikinä tule ymmärtämään on että ”Me viedään meidän 3-vee niko-petteri päiväkotiin koska se on niin sosiaalinen”

Minä uskon kyllä siihen, että terve äiti voi uupua vaikka vain yhden terveen lapsen kanssa 🙁 Mutta muuten tekstisi on täyttä asiaa Helena ja juuri tuota hainkin blogin tekstillä, se nyt vaan ei tunnu ihan kaikille menneen oikein perille 🙂

Eri perheissä on tosiaan erilaisia tilanteita. Olen itse kotona sairauden vuoksi, joka ei näy ulospäin. Vien isomman lapsen 3,5vee päiväkotiin pari kertaa viikossa, sillä hän tylsistyy kotona (asumme maalla jossa lähimmät virikkeet 15km päässä.) Pienempi lapsi 1,5vee on vielä kotona, hän kuitenkin nukkuu pitkät päiväunet, jolloin saan levätä. Kyseessä kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa joinain päivinä menee hyvin, joinain vähän huonommin. Ulospäin kun ei näy, niin hävettää viedä lasta hoitoon edes niinä parina päivänä, tuntuu että jopa hoitajat katsovat pahasti. Sairaus on puhjennut vasta lasten jälkeen, joten tälle en voi mitään. Yhden lapsen kanssa, terve vanhempi ja runsaasti virikkeitä sisältävä ympäristö – ymmärrän hyvin että paheksut meitä, kun et voi tietää mistä muusta voi olla kyse!

Laitan sinullekin vielä virkkeen tekstistäni: “Täytyy kuitenkin aina muistaa, että perheillä on elämässään erilaisia tilanteita ja vaikeuksia ja jokainen päättää omassa elämässään itse miten toimii”. Kuulostaisiko sinun tilanteesi juuri tuollaiselta erilaiselta tilanteelta ja vaikealta tilanteelta, musta kyllä, joten tottakai tarvitset apua ja hienosti olet sen myös käsittänyt viemällä isomman lapsesi päiväkotiin. Tsemppiä kovasti arkeenne ja toivotaan, että saisit sairautesi kanssa enemmän niitä tasaisia hyviä jaksoja elämääsi! <3

Kyllä voin sanoa suoraan, että sapettaa hoitopaikan valtaajat. Itse sairastuin synnytyksen jälkeen nivelreumaan, meni kävelykyky ja vauvan hoitaminen oli suorastaan tuskallista – vaikkakin siitä selvittyäni palkitsevaa! Sairastan lisäksi kahta muuta saurautta, mutta lapseni olen nyt yksivuotiaaksi kotona hoitanut.
Olen taloudellisista syistä palaamassa työelämään, vaihtamassa asuntoa ja paikkakuntaa. Kunnan takaama päivähoito järjestyy aikaisintaan joulukuussa. Mihin laitan lapseni kahdeksi kuukaudeksi hoitoon, kun hoitopaikat ovat kiven alla? Kannattaisi miettiä hiukan myös muiden lapsiperheiden tilannetta, kun kiikuttaa omaa pikkupalleroa päivähoitoon, että pääsee itse harrastamaan…

Paljosta olet selvinnyt, tsemppiä tulevaisuuteen! <3

Se on niin helppo sano, jos itse on terve ja normaalituloinen. Me ollaa n erittäin vähävaraisia, eikä ja pv-kotimaksukin on sit nollaluokkaa. Mulla kaksi tosi vakavaa sairautta(ja turha ajatella että ”mitäs sitten lapsia teet”, kun ei tiedä taustoja tarkkaan!), ja en todellakaan olisi voinut kuvitella olevani molempien kanssa viimeset 2v kotona. Toinen nyt kouluun menny, ja toinen 4v. Jään työkyvyttömyyseläkkeelle, ja kyllä pv-koti on ollu suuri apu meijän perheessä. Eka ,meni sinne vähän alle 2v, ja toinen yli 2v…. Huvittaa kun muut paheksuu, jos sairaus ei näy päällepäin, eikä koskaan edes tiedä toisen elämästä mitään, heti tuomitaan ja paheksutaan. Esim. meillä naapurit vaan kyttäs sivusta, ja kuvitteli et vien vaan muksut tarhaan ja itse ”laskottelen” kotona.

Ja niin kuin kirjoituksessani luki ”Täytyy kuitenkin aina muistaa, että perheillä on elämässään erilaisia tilanteita ja vaikeuksia ja jokainen päättää omassa elämässään itse miten toimii”. Eiköhän sinun tilanteesi kuulosta juuri siltä, että päiväkoti oli hyvä ratkaisu teidän perheellenne. Ketään tässä ei olla tuomitsemassa ja antaa niiden naapureiden ajatella mitä ajattelevat!

Näin meilläkin, esikoinen jäi kanssani kotiin kun äitiysloma alkoi ja oli koko tämän ajan meidän kanssa kotona. Nyt olen jo palannut töihin, mutta ei tarvinnut laittaa lapsia kunnalliseen hoitoon kun äitini jäi eläkkeelle ja mieheni työ sellaista, että on usein arkena useamman päivän vapaalla ja itselläni aina vk.loput vapaat. Eli tytöt saavat olla kotihoidossa. Esikoinen aloitti seurakunnan päiväkerhon, joka on kaksi kertaa viikossa. Saa siellä ikäistään seuraa ja opitaan taas erilailla toimimaan ryhmässä. Toki kyläillään myös paljon perheissä joilla suunnilleen samanikäisiä lapsia. Ymmärrän kyllä jos esikoisella ja kuopuksella iso ikäero ja tarvitsee ikäistään seuraa niin on sen 2-3 krt. vk. hoidossa. Myös tilanteita voi olla, jolloin vauva onkin erittäin vaativa jolloin tällainen osa-päivähoito on hyväksi kaikille. Tunnen kyllä myös perheen, jossa äiti on kotona mutta kummatkin lapset osan viikkoa hoidossa suorastaan äidin harrastusten takia, mikä on mielestäni vähän kummallista.

Musta kanssa tuo päiväkerho on kiva niille lapsille, jotka ovat kotihoidossa 🙂

usein bloggaajan kanssa ovat samaa mieltä yhden lapsen äidit. Tai sellaset joilla ei ole lapsia. Kahden kanssa voi uupua, sitä on vielä yhden lapsen äidin vaikea ymmärtää. Joillakin ei ole yhtää tukiverkkoa tai isovanhempia ottamassa yökylään. Joidenkin lapset on sosiaalisia ja kaipaavat päiväkotiin.

Minusta uupua voi hyvin jo yhden lapsen kanssa 🙁

Olen samaa mieltä kanssasi.. Kyllä se on vaan niin erilaista olla kotona viisi vuotiaan ja alle vuoden ikäisen kanssa..

Olen kyllä erimieltä vaik ei se näytä olevan suosittu mielipide. Ystäväni sai vauvan monen vuoden ikäerolla vanhempiin sisaruksiin. Äiti otti keskimmäisen lapsen pois päiväkodista, vanhin oli jo koulussa, jolloin kotiin jäänyt lapsi kärsi pikku sisaruksen takia. Lapselle keksittiin virikkeitä vaikka kuinka, oli kerhoja, uimaharrastusta, tanssitunteja ja vaikka mitä, mutta silti hänen kaikki ystävänsä olivat päivisin hoidossa ja hän ” yksin”. Äitillä oli kädet täynnä vaativan vauvan kanssa joten keskimmäinen jäi isona tyttönä vähemmälle huomiolle. Lapsesta tuli äidissä roikkuva kiukuttelija joka selkeästi tylsistyi kotona. Kerhoissa yms. Lapsi oli oma touhukas itsensä. Tänä syksynä lapsi aloitti eskarin ja voi sitä riemua kun pääsi takaisin ystäviensä pariin päivittäin.
Mielestäni pitää ajatella lapsien etua, aina kotona oleminen ei ole paras juttu.

Kiitos Jesse hyvästä kommentistasi 🙂 Lapsien ja koko perheen hyvinvointi on aina etusijalla!

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että jos vanhemmista jompikumpi kotona, päiväkotipaikkaa ei tulisi saada ollenkaan. Poikkeuksena vain perheet/lapset jotka sitä tukimuotona tarvitsevat. Alle eskari-ikäinen lapsi ei tarvitse 24/7 viriketulvaa. Ihan tavallinen kotielämä ulkoiluineen riittää. Pitkästyminenkin on hyväksi että lapsi oppii itse käyttämään mielikuvitustaan. Hyvin pieneltä paikkakunnalta itse kotoisin olevana täytyy sanoa että lähes joka kylästä joku kerho löytyy.

Mitkä sun ammatit muuten on? 🙂 Oon jo pidempään lukenu sun blogia, mutta menny ohi. Suloinen tyttö on Amalia ja blogi mukavan hyväntuulista luettavaa! 🙂

Kiitti kovasti, kiva kuulla, että blogi miellyttää! 🙂 Merkonomi ja sairaanhoitaja ovat mun ammatit. Emmä varmaan olekaan blogissa ammateistani hirmuisesti puhunut, joten eipä ihme jos on mennyt ohi 😉

Kuten toteat, perheillä on erilaisia tilanteita ja vaikeuksia. Joka kylällä ei ole avointa päiväkotia, seurakunnan perhekerhoa, muskaria ja tenavauintia tai joka äidillä mahdollisuuksia viedä lapsikatrastaan niihin.

Totta tosiaan. Itse otan eskarilaiseni päivähoidosta heti kun kakkonen syntyy, eli vain eskaritunnit esikoinen paikalla ja ei mitään ylimääräistä 🙂

Kuulostaa hyvältä 🙂

Olen muuttanut pois vanhempieni helmoista opiskelujen takia hyvin kauas, koska halusin hyvän ammatin itselleni. Kärsiikölapseni nyt siitä jos äippäloma aikana on hoidossa kaksi kertaa viikossa päiväkodissa! Mieheni kanssa olemme saaneet olla viimeksi kahdestaan kaksi vuotta sitten pari tuntia. Ei sukulaisia jotka tulisi edes hetkeksi hoitamaan/ olemaan kiinnostuneita.. Olenko nyt paha ihminen kun vien joltain lapselta hoitopaikan! Olen sentää lasteni kanssa pienellä rahalla kotona edes kaksi vuotta enkä laita lastani heti hoitoon 9 kuisena! Tiedän näitäkin, joilla on hyvin paljon omia hienoja menoja elämässään, eikä niistä luovu vaikka lapsi syntyykin ja vaatii enemmän menoja ja aikaa… Eli päiväkotiin vaan!!

Ei kukaan mistään lapsen kärsimyksestä ole puhunut tai siitä, että ihminen olisi paha viedessään lapsensa päiväkotiin.

Ihan samaa mieltä! Itse olen työt aloittaessani joutunut jonottamaan lapsille hoitopaikkaa useamman viikon, enkä saanutkaan paikkoja haluamastani päiväkodista, vaan joudun kuljettamaan lapset kaukana kodistamme olevaan päiväkotiin. Sen vuoksi ärsyttää ne vanhemmat, jotka turhaan vievät työssäkäyvältä hoitopaikan. Päiväkoti on tarkoitettu lapsen hoitopaikaksi silloin, kun vanhempi ei työn tai muun syyn vuoksi pysty hoitamaan lastaan kotona. Virikehoito pitäisi mun mielestä kieltää kokonaan.

Usein vanhemmat ei tosiaan saa lapsiaan kodin lähellä olevaan päiväkotiin kun päiväkodit on niin tupaten täynnä.

Itse olen vauvan kanssa kotona ja esikoinen käy 3xviikossa 3h avoimen kerhossa.. meillä toimiva ratkaisu kun 3v tarvii jo muutakin seuraa kuin pelkkä äiti..:)

Kiva ratkaisu, kuulostaa hyvältä. 🙂

Mä olen urani aikana saanut kuulla pojalta et olen päiväkodissa koska äidillä on nyt se uusi vauva ketä rakastaa

Se voi lapsesta tuntua joskus tuolta 🙁

Itse olen päivähoito alalla ja olen samaa mieltä siitä että isommat lapset tulisi hoitaa kotona jos pienempiäkin on. Mutta usein näin ei ole! Isompi lapsi tuodaan hoitoon, vaikka olisi myös mahdollisuus erilaisiin kerhoihin ym jos haluaa lapselleen enemmän kontakteja ja toimintaa kuin itse pystyy järjestämään. Joissain tapauksissa lapselle järjestetään päivähoitoa kuntoutuksen takia, jolloin se on lapselle tarpeellinen. Ja joissain tapauksissa vanhempi/ vanhemmat eivät jaksa olla lastensa kanssa silloin koen lapsen parhaaksi sen että hän on päivähoidossa.

Hieno kommentti, täysin samaa mieltä olen kanssasi! 🙂

hmm. itse voin totaaliyksinhuoltajana tuoda myös sen näkemyksen että, myös yksin lastaan hoitava voi kokea tarvitsevansa myös ”lapsetonta aikaa” joskus kaikilla ei ole mummoja, kummeja tms. jotka voivat auttaa. Itse olen tälläisen tilanteen nähnyt hyvin läheltä… vaikka itse hoidan lapseni hyvin pitkälti yksin, hoidin 2,5v 24/7 tyttäreni yksin, sitten menin töihin. Nyt kun tyttö koulussa on joskus isovanhemmillaan, tai yökylässä kaverillaan, meillä myös vastavuoroisesti joku kaveri yökylässä sitten. Näin olen saanut hetken omaakin aikaa, lukien tai urheillen, elokuvia katsellen, ystäviäni tavaten, ravintoloissa kun en viihdy… olen myös vakavan sairauden takia joutunut muutaman kuukauden pitämään tyttöä eskarin lisäksi muutaman tunnin extra hoidossa, mutta kun toivuin lapsi vietti pitkän kesäloman kanssani… mutta jälkikäteen olisin ehkä voinut joskus antaa tytön jo pienempänä muutamiksi tunneiksi hoitoon, ainoana vanhempana lapsi köynnöstyi hyvin tiukasti minuun,oli aika kova koitos saada lapsi sopeutumaan säännölliseen hoitoon kun oli töihin paluun aika:)

Kiva kun kommentoit 🙂 Tsempit arkeenne!

Ymmärrän että yh äiti haluaa omaa aikaa ja Se hänelle myös suotakoon…

Täysin samaa mieltä kanssasi Johanna!meillä myös esikoinen ollut kotona kun sisko syntyi.tai jäi pois päiväkodista jo äitiysloman alkaessa ja aloitti myös kerhotoiminnan 2xviikossa että sai hieman kavereita ja pysyi mielessä ”päivähoito” kerhon kautta.reilu kaksi vuotta esikoinen oli pois päiväkodista ja meni kotihoidosta nyt suoraan eskariin ja 4 ensimmäistä päivää oli itkuinen jäädessään sinne ilman äitiä mutta nyt painaa jo juoksu jalkaa aamuisin eskariin 🙂 lapset on sopeutuvaisia olivat kuinka kauan hyvänsä kotihoidossa 🙂 rahallinen korvaus ei ole huima( kodinhoitotuki) mutta itse mielummin tingin asioista jotta saan hoitaa lapseni mahdollisimman pitkään kotona itse 🙂

Kuulostaa juuri samalta toimintasi kun itsekin haluan tulla toimimaan 🙂

Ajattelin aiheesta samoin vielä ensimmäisen ja toisen lapsemme kohdalla, mutta kun kolmas sitten syntyi tilanteessa että esikoinen oli jo koulussa ja keskimmäinen viisivuotias, joka pitkän työn jälkeen oli vihdoin saanut päiväkodista kavereita (arka lapsi joka ei helposti tutustunut ja päässyt porukkaan mukaan) ja siellä viihtyi. En kertakaikkiaan raaskinut ottaa poikaa pois päiväkodista ja siirtää kunnan kerhoon, jossa olisi ollut taas uusi lapsiryhmä tutustuttavana. Ja eskariin oli aikaa vuosi, jonka kuitenkin käy tässä samaisessa alkuperäisessä pk:ssa. Rahallisesti oli kalliimpaa ja kuljetusmatkakin pidempi, mutta silti ehdottomasti meille se parempi ratkaisu. ja poika ei tosiaan käynyt joka päivä pk:ssa, vaan 2-3krt viikossa. Nyt iloinen eskarilainen, jolle syntynyt tärkeitä kaverisuhteita juuri noihin päiväkotikavereihin.

Vuosia sitten jos joku olisi sanonut että tulen pitämään lastani ”virikehoidossa” päiväkodissa, olisin nauranut. Mutta tässä taas huomasin että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan… 🙂

Näinhän se on, hienosti olet toiminut 🙂

Miksi hankkia yleensäkään lapsia, jos niiden kanssa ei jaksa olla. Olen sitä mieltä, että monilla ei vain halu riitä, ainaisesta mukavuudesta on tullut osa ”normia” elämää. Pienten kanssa oltava aina ”täreillään” ja valmiina antamaan oma itsensä täysillä peliin, sitä eivät kaikki hyväksy, sulata, koska itse ovat oppineet, että kaikki tulee niin helpolla ja kuin tarjottimella. Kun väsyttää, ei olla ” aidanseipäinä”, levätä sitten, kun sen hetki. MUTTA, olen tavannut monia, niinkuin tässäkin äitejä, isiä, jotka eivät laske vaivojaan pienten taivaanlahjojensa tähden. Huom! Nyt sitten tarkoitin terveitä ja muuten kunnossa olevia vanhempia. Sairaus yms. juttu erikseen. Sinnikkyyttä peliin, siitä itsellekin hyvä olo, vahvuus. Suurta sydämen iloa ja sitkeyttä kaikille pienten ja ”suurten” vanhemmille.

Hienosti kirjoitettu mummo!

Olen itse päiväkodissa töissä ja itse törmään useasti siihen että vanhempi lapsi tulee hoitoon äidin jäädessä kotiin vauvan kanssa. Ymmärrän jos vanhempi lapsi on hoidossa esim muutaman päivä viikossa äidin ollessa kotona äitiyslomalla. Siis jos lapsi on ollut hoidossa siihen asti. Itse olen kahden lapsen äiti ja esikoinen oli kotona kun oli äitiyslomalla kuopuksen kanssa. Taloudellinen tilanne on ollut sellainen etten ole voinut jäädä lasten kanssa kotiin.

Varmasti törmäät 🙂 Aina ei tosiaan ole varaa valita vaan on pakko palata sorvin ääreen heti äippäloman jälkeen.

Jos olisit lukenut tarkemmin Amalian taustaa niin tietäisit, että kyseessä on jotakin muutakin kuin iso luomi.

Näin on 🙂

Mikä erityislapsi? Amaliahan kuulostaa ihan normaalilta lapselta tekstien perusteella. Tekeekö portviiniluomi, että on eriyislapsi? Onko kaikki lapset jolla on jonkinlainen kookas luomi erityislapsia?

En tiedä onko erityislapsi oikea sana Amalialla, mutta kyseessä on siis muutakin kuin laaja tuliluomi. Amalia sairastaa Sturge-Weber oireyhtymää. Missään tapauksessa portviiniluomi ei tee lapsesta erityislasta vaan se luomi on kosmeettinen haitta.

olen juuri samaa mieltä kanssasi 🙂 ihana blogi sinulla.

Voi kiitos <3

Oi ku ihania kuvia Amaliasta <3 Amalian on tosi suloinen tyttö <3
Olen muuten samaa mieltä sinun kanssa. Itsellä oli nuorin poika hoidossa, ku oli koulussa ja nyt ku oon sairaslomalla, niin on eskarissa vain vaik mulla olisi siellä hoitopaikkaki Laurille, mut mitä sitä turhaa hoidossa pitää ku itse kotona. Eskarissa on 4 tuntia arkisin niin hyvä 🙂 <3

Kiitos, vanhoja kännykällä otettuja kuvia, toinen ollut niin pikkuinen kun nyt on jo niin iso ja tomera tyttö <3

Ihan samaa mieltä tästä asiasta kanssasi! 🙂 minulla on myös pieni lapsi ja tarkoitus olisi lisää hankkia ja olla kotona lasten kanssa niin pitkään kuin on mahdollista 🙂

Kiva 🙂

Hienoa että haluat olla lapsen/lasten kanssa kotona!Erityislapsen kanssa elämä voi kuitenkin olla niin erilaista. Myös nämä tilanteet.

Tarkoitatko, että erityislapsen kanssa ei välttämättä haluaisi jäädä pidemmäksi aikaa kotiin kun arki voi olla melkoisen haastellista vai tarkoititko juuri toisinpäin? 🙂

Tarkoitin juurikin niin, että en haluaisi laittaa erityistäni p-kotiin, mutta kuntouttavista syistä se on hänelle todella tärkeää. Nyt siis aloittanut p-kodissa pari päivää viikossa, meidän perheeseemme syntyy vauva syksyllä. Kuulen kommentteja että”varmaan hyvä kun voit olla sitten vauvan kanssa esikoisen ollessa hoidossa”etc. Yritän kertoa ettei esikoinen aloita siksi tarhaa, vaan puhtaasti siitä syystä että se on hänelle itselleen hyväksi. Pitäisin hänet kotona enemmän kuin mielelläni ja niin olisikin jos tilanne olisi erilainen. Se harmittaa etteivät monet ymmärrä tätä. Itse viihdyn lasten kanssa kotona ja arvostan niitä jotka haluavat niin toimia. Toivon että saan olla lasteni kanssa kotona ja nähdä heidän kasvavan<3 Sekin todettakoon että meitä on moneksi, kaikille se ei ole paras vaihtoehto.

Hienosti olet toiminut, tsemppiä arkeenne! <3

ja tällä kommentillani en tarkoita Amaliaa vaan heitä joiden arkeen sairaus vaikuttaa päivittäin josta voi johtua esim. päiväkodin suuri hyöty, oli vanhempi kotona tai ei. Ihan vaan selventääkseni 🙂

Kiitos kun selvensit näin minäkin kommenttisi ymmärsin, mutta sisko ymmärsi taas toisin. Olet täysin oikeassa! 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.