Yleinen
31.1.2013

Amalian Suuri Päivä

Amalian Suuri Päivä

Viime yö meni todella paljon paremmin kuin edelliset yöt. Amalia heräsi neljä-viisi kertaa. Hän nukkui viime yön vieressäni. Nousin aamulla ylös jo puoli seitsemältä ja Amalia jatkoi uniaan. Alas tullessani myös Johnny hämmästeli viime yötä, taitaa olla meidän muru kunnossa.

Tänään on suuri päivä, sillä Amalia täytti 1-vuotta. Johnny ei kerinnyt onnitella Amaliaa, koska lähti töihin ennen kuin Amalia heräsi. Amalian herättyä vähän ennen kahdeksaa sai hän ihmetyksen aihetta kun aloin laulamaan hänelle onnittelulaulua ja ojensin lahjapaketin. Kovasti alkoi unista Amaliaa hymyilyttää ja yhdessä avasimme lahjan. Amalia sai korin, jossa oli astioita ja leikkiruokia. Huomenna hän saa vähän isomman yllätyksen vielä lisäksi.

Tulimme samantien alakertaan, jotta Amalia sai alkaa katselemaan lahjaansa tarkemmin. Sinne ne suuhun menivät leikkiruuat heti, kanankoipea aamupalaksi.

Lahjan sisältö
Amalia kattelee mitä hän sai..

Uninen tyttö..

Vähän meinaa haukotuttaa..

Mä oon niin väsy..

Jos jatkais hetken vielä unia..
Eiku kahvia naamariin..

Piristihän se..

Sitten oli vuorossa puhelu isille ja isi lauloi Amalialle onnittelulaulun kaiuttimen kautta. Sekös Amaliaa hymyilytti. Myös täti lauloi puhelimen kautta.

Jonkin ajan kuluttua piti aloittaa aamutoimet. Lähes purkillisen Amalia suostui syömään hedelmäsosetta aamupalaksi. Aamutoimien jälkeen lähdimme rattailla lumen sekaan tallustelemaan. Tänään oli tiedossa valokuvaus kerhossa.

Amalia oli ollut viisi päivää kotona ilman ketään muita leikkikavereita kuin äiti, joten oli molemmille helpottavaa päästä kerhoon. Siellä oli molemmille paljon kavereita.

Ensin oli vuorossa ryhmäkuvanotto. Istuimme Amalian kanssa sohvalla ja isommat lapset olivat eturivissä pitkän penkin päällä. Osa aikuisista seisoi sohvan takana pienet sylissä. Kuvaus kesti tovin, koska eihän se lapsen pylly kovin helposti siinä penkissä tahtonut pysyä. Amaliakin alkoi kiemurtelemaan sylissäni, koska ei olisi malttanut odottaa. Kuvaaja nappasi noin viisi kuvaa.

Tämän jälkeen oli yksittäiskuvien vuoro. Amalia pääsi jo toisena kuvattavaksi, koska olimme tulleet jo ensimmäisten joukossa paikalle. Istutin Amalian pitkälle penkille taljan päälle istumaan ja kuvaaja alkoi Amaliaa naurattamaan. Amaliasta kuvaaja ei ollut ollenkaan hauska, joten yhtään hymykuvaa ei irronnut. Itse en päässyt Amaliaa naurattamaan, koska minun piti vahtia ettei Amalia putoa penkiltä.

Amalia sai leikkiä lähes kahteentoista asti kerhossa, jonka jälkeen työntelin rattaita kotiin välillä juosten ettei hän nukahda. Hieman Amalia suostui kotona maistamaan hedelmäsosetta, koska ei ollut syönyt kaikkea ruokaa kerhossa. Tämän jälkeen laitoin hänet päiväunille. Amalia on nukkunut omassa sängyssä päiväunet vaikka on ollutkin nyt kaksi yötä vieressäni.

Päiväunet näyttivät maittavan hyvin, Amalia nukkui lähes kaksi tuntia. Aloin valmistella häntä 1-vuotis kuvaa varten, johon olin varannut ajan kolmeksi. Johnny lähti töistä aikaisemmin ja tuli vähän ennen kolmea hakemaan meidät.

Kuvaus ei onnistunut ollenkaan miten olin ajatellut. Amalia ei halunnut hymyillä yhtään ja tunsimme itsemme Johnnyn kanssa niin tyhmiksi yrittäessämme väkisin naurattaa Amaliaa. Kuvia yritettiin saada Amalian istuessa korituolissa, keinuhevosen selässä, taljan päällä, matkalaukun päällä ja vielä pikku sohvan päällä istuen. Amaliaa ei vaan hymyilyttänyt, hän vain katseli totisena kuvaajaa. Kuvaaja ehdotti josko Amalia rentoutuisi seistessään matkalaukkua vasten, mutta ei auttanut Amalia vain laskeutui samantien lattialle ja halusi luokseni. Toiseksi viimeinen yritys oli se, että Amalia laitettiin istumaan matkalaukun päälle aivan kuin hän istuisi hevosen selässä ja Johnnyn tehtävänä oli heiluttaa matkalaukkua. Tästä Amalia ei pitänyt, hän hätääntyi vain ja pyysin Johnnya heti lopettamaan. Vielä lopuksi uudestaan pikku sohvaan Amalia istumaan ja Johnny konttasi hirveää vauhtia Amaliaa kohti hokien mums mums mums mums, ja niin saatiin ihan pientä hymyä, joka vaihtui sitten itkuksi jolloin sanoin kuvaajalle, että nyt riittää luovutetaan.

Kuvaaja sanoi näin käyvän usein 1-vuotis kuvauksissa eikä hän ottanut mitään hintaa käynnistä. Koko neljänkymmenenviiden minuutin aikana hän räpsi vain kaksi kuvaa. Päätettiin varata uusi kuvausaika jostain muusta liikkeestä. Minusta ei ole tärkeintä saada hymykuvaa, voihan ilme olla totinenkin. Ei minustakaan muistaakseni ole hymykuvaa 1-vuotis kuvissa. Totesimme Johnnyn kanssa, että jos toisella kuvauskerrallakaan ei onnista niin otamme kuvat kotona Johnnyn kanssa yhdessä.

Kuvauksen jälkeen oli tarkoitus mennä hakemaan Johnnyn auto huollosta ja suunnata sitten hakemaan Nuusku kotoa ja mennä siskoni perheen luo. Suunnitelmat muuttuivat, koska auton haku kesti lähes tunnin eikä auto ollut kunnossa Johnnyn saatua sen. Todella ärsyttävää, korjaajan kämmi pomon mukaan. Huomenna kuulee mikä vika autossa oikeasti on ja pelottaa jo etukäteen korjauksen hinta. Vaaditaan kyllä jotain korvausta, koska huollosta oli luvattu, että auto olisi korjattu jo perjantaina eli samana päivänä kuin Johnny auton huoltoon vei. Heiltä meni kuitenkin korjaukseen aikaa lähes viikko ja auto on edelleen viallinen. Antoivat kuitenkin nyt laina-auton.

Jätimme siis siskolleni menon välistä ja tulimme turhautuneina kotiin. Söimme kaikki eilistä makaronilaatikkoa ja lähdimme koko perhe yhdessä lenkille. Amalia sai pulkkakyydin. Äitini tuli koiransa kanssa vastaan ja teimme pienen lenkin yhdessä. Amalia oli aivan intona pulkan kyydissä koko matkan minkä kävelimme mummin ja Luisin kanssa. Hän heilui pulkassa edestakaisin ja kiljui ja nauroi. Taisi olla Amaliasta mukavaa nähdä mummi ja sai mummikin antaa synttärisuukon sankarille kun oli meitä odotellut siskoni perheen luona.

Lopuksi vielä mitäs se meidän vuoden ikäinen Amalia sitten osaa:

Amalia osaa istua ilman tukea ja mennä itse istumaan. Hän osaa kontata hirmu vauhtia ja seisoa ja ottaa askelia tuen varassa. Amalia osaa myös kiivetä muun muassa portaita ylös asti sekä kiivetä omaan pikkuiseen tuoliinsa. Amalia osaa juoda itse nokkamukista ja syödä hienosti sormin. Hän osaa myös syöttää Nuuskua syöttötuolista, se on hänestä hauskaa. Amalia ymmärtää asioita kuten kysymyksen missä hauva on, silloin Amalia katsoo heti Nuuskua. Hän osaa myös työntää oven kiinni pyytäessäni. Amalia ymmärtää myös tarjota tuttiaan sen henkilön suuhun joka leikisti itkee. Amalia osaa sanoa muutamia sanoja kuten äiti, nam nam, hauva ja vauva.
  
Meidän ensimmäiseen vuoteen Amalian kanssa on mahtunut aivan ihania hetkiä ja elämämme on muuttunut täysin. Päivääkään en pois vaihtaisi vaikka välillä on ollut rankkaa. Onnellisempi en voisi omasta tyttärestäni olla<3

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.