Yleinen
20.6.2013

Amalian pienet vaatteet

Amalian pienet vaatteet

Keskiviikkona oli tarkoitus käydä ruokakaupassa heti aamusta. Olin päättänyt hoitaa juhannusostokset jo hyvissä ajoin ettei tarvitse sitten torstaina saatika perjantaina ostostella ruuhkissa. Suunnitelmiin tuli pieni muutos, koska äitini vinkkasi meille ettei Amalialla ole passia ja olemme lähdössä Johnnyn kesälomalla laivalla hakemaan häihin alkoholijuomia. Samalla Amalia pääsisi ensimmäistä kertaa laivan kyytiin ja näkemään naapuri maatamme Viroa.

Ruokakaupan sijaan päätin, että käymme pikaisesti ottamassa Amaliasta passikuvat ja jos ei poliisilaitoksella ole ruuhkaa menemme myös sinne tilaamaan passin. Passikuvan otto ei sujunut ongelmitta, koska kuvaaja käski Amalian sulkea suunsa. Amaliaa ei kummemmin kiinnostanut totella ja hän möllötti jakkaralla monttu auki ja lopulta alkoi itkeä. Niinpä lähdimme ilman kuvia. Kävimme vielä toisessa valokuvausliikkeessä, mutta kuvaaja oli lomalla. Passikuvat oli pakko saada ja ihmettelin miten muista pienistä kuvanotto onnistuu.

Palasimme valokuvausliikkeeseen takaisin ja nyt kassalla olikin eri myyjä. Hän sanoi nauraen ettei viranomaiset ole lasten passikuvien kanssa niin tarkkoja ja näinhän sen täytyykin olla. Niinpä Amaliasta saatiin napattua kuva, jossa suu on auki ja kulmat enemmän kuin kurtussa.

Poliisilaitoksella passinhaku ei sujunut ongelmitta. Virkailija vaati saada nähdä myös minun passini enkä ollut tajunnut ottaa sitä mukaan. Lopulta asiat etenivät kun todistin henkilöllisyyteni ajokortilla. Virkailija huomasi koneelta minun passini menneen vanhaksi tammikuussa, joten ei auttanut muu kuin lähteä itsekin passikuviin. Lisäksi Amalian passihakemukseen tarvitaan Johnnyn allekirjoitus.

Omassa passikuvassa näytän kaamealta, sillä naama kukki finneistä ja oli rasvaisen näköinen. Lisäksi Amalia oli tukistanut minua poliisiasemalla, joten hiuksetkaan eivät olleet ihan ojennuksessa. Mitäpä tuon väliä, minähän olen äiti ja näin ollen hyväksyin heti ensimmäisen kuvaajan näyttämän kuvan, jotta lapseni ei saisi tuhottua koko liikettä.

Nyt passiasiat ovat sitä myöten hoidossa, että käyn kiikuttamassa poliisilaitokselle vielä Johnnyn allekirjoittaman luvan passin hakemiseen. Häitä varten sain täytettyä hupilupahakemuksen, joka maksoi 16 euroa. Tämä siitä syystä, että jos häihimme jostain syystä saapuisi virkavalta paikalle saisimme tuntuvat sakot alkoholitarjoilun vuoksi ilman lupaa.

Ruokakaupan jätimme suosiolla välistä ja sen sijaan piipahdimme poliisilaitoksen vieressä olevassa leikkipuistossa tervehtimässä serkkuani sekä Amalian pikkuserkkuja.

Kotona olimme vasta pikkuista vaille kaksitoista, joten Amalia istahti suoraan ruokapöytään ja sen jälkeen nukkumaan. Päiväunia pikku murunen nukkui reilu kaksi tuntia ja aikani ehti käydä jo pitkäksi.

Amalian välipalan jälkeen lähdimme kauppaan. Emme ostaneet kotiin juurikaan muuta kuin leipää ja maitoa, sillä käyn maanantaina kaupassa uudestaan. Tavaraa kärryyn kuitenkin kertyi juhannusta varten.

Iltapäivän vietimme ulkoillen, koska ilma oli jälleen lämmin. Takapihan porttiin on pikimmiten asennettava hakanen myös ulkopuolelle, sillä Amalia osaa avata portin. Kauppatavaroita purkaessani seurasin Amaliaa kun hän otti pussissa karkkipussini ja lähti takapihalle ja paineli suoraan portista ulos. Amalia yltää avaamaan myös yläkerrassa ovet. Usein pidän makuuhuoneemme ovea kiinni, jottei hän mene sänkyyn yksinään riehumaan, mutta nyt se ei enää onnistu, sillä tyttö saa senkin auki.

Eilen Amalia kohelsi oikein urakalla. Hän istui olohuoneen rahilla ja yhtäkkiä putosi sieltä alas, mutta sai napattua koristetyynyn matkaansa ja se osui sopivasti suoraan hänen pään alle. Toinen kohellus sattui juurikin makuuhuoneen sängyllä. Amalia kiipesi sekunnissa sänkyyn ja istahti niin reunalle, että putosi. Kovaa itkua tästä ei onneksi syntynyt. Viimeinen kohellus sattui syöttötuolin kanssa. Amalia seisoi syöttötuolin jalkatilassa ja kurotti jotain samaan aikaan pöydältä. Jalka lipesi ja hän kolautti leukansa pöytään, mutta lähellä seisoessani sain pehmennyttyä lattialle putoamista hieman.

Johnnyn vanhemmat kävivät illalla kylässä ja Amalia vei mummin heti hiekkalaatikolle. Me muut nautimme kahvia ja teetä patiolla rauhassa jutellen. Mummin, Amalian ja Amalian ystävän tultua takapihalle pääsivät hekin pöytään mutustelemaan keksejä ja mehua. Ystävyksillä on ikäeroa kuusi vuotta ja oli hellyyttävää nähdä kun ruokailun jälkeen he lähtivät käsi kädessä jatkamaan leikkejä.

Viime yönä Amalia halusi viereemme jo yhden aikaan. Jostain syystä hän ei nukahtanutkaan heti vaan oli hereillä kahden tunnin ajan. Amalia ei itkenyt vaan istuskeli ja yritti kavuta päältäni lattialle. Turvallisuussyistä kävin sulkemassa yläkerran portin jos sattusin nukahtamaan ennen Amaliaa. Johnny kipitti sohvalle katseltuaan tovin Amalian yöllisiä touhuja.

Aamulla heräsin vasta puoli yhdeksän jälkeen ja Amalia avasi silmänsä lähes samaan aikaan. Tänään meidän oli tarkoitus mennä serkkuni perheen kanssa leikkipuistoon, mutta ilma oli huono. Aamupäivästä tuli sisäpäivä, joten siivosin kodin. Amalia leikki erittäin rauhallisesti yksikseen, joka on toisinaan aika harvinaista.

Käänsin selkäni ja leivänpäälliset olivat hävinneet

Käänsin selkäni ja leivänpäälliset olivat hävinneet

Syypää jäi kiinni heti

Syypää jäi kiinni heti

IMG_0167 Eipä tuolla vihainenkaan voi olla<3

Amalia latoi kärryn täyteen leluja

Amalia latoi kärryn täyteen leluja

Amalia sai tänään postia. Olimme Amalian kanssa Me&I vaatekutsuilla Amalian ollessa 3 viikkoa vanha. Kutsuja pitänyt myyjä otti minuun yhteyttä, koska on seurannut blogiani lähes alusta lähtien ja Amalia oli jäänyt hänen mieleen jo kutsuilta. Myyjä kysyi saisiko hän muistaa Amaliaa Me&I vaatelähetyksellä yksityishenkilönä, ei yrityksensä puolesta. Viesti oli koskettava ja tietysti suostuin. Vaatteet olivat aivan ihania.

IMG_0193

IMG_0199

Amalian nukkuessa päiväunia kävin läpi hänen vauvanvaatteita. Iso Ikean kassillinen on menossa kirpputorille. Eilen siivosin oman vaatekaappini, josta lähti poismeneviä vaatteita vielä enemmän kuin Amalialta. Siskoni ja ystäväni saavat penkoa pussin ensin ja loput menevät kirpputorille. Nyt vaatehuone on todella siisti ja siellä on jopa tilaa.

Nuusku odottaa isiä kotiin

Nuusku odottaa isiä kotiin

Sohvalla

Sohvalla

IMG_0174

IMG_0184

IMG_0180

IMG_0181

Tämä vanha riiviö ilme on tehnyt comebackin

Tämä vanha riiviö ilme on tehnyt comebackin

IMG_0183

Amalia löysi isin kulkukortin ja arvaatteko mistä isi sen myöhemmin löysi..no tietysti vessanpöntöstä :)

Amalia löysi isin kulkukortin ja arvaatteko mistä isi sen myöhemmin löysi..no tietysti vessanpöntöstä 🙂

Huomenna lähdemme juhannuksen viettoon ystäviemme mökille hyvillä mielillä. Odotan yhteistä aikaa heidän kanssaan kovasti.

Amalia jo juhannustunnelmissa

Amalia jo juhannustunnelmissa

Hauskaa juhannusta kaikille! <3

Avainsanat

Kommentit

Moi! Olen silloin tällöin lukenut blogiasi ja kun törmäsin yhteen fb-sivustoon niin tulitte Amalian kanssa heti mieleen. En tiedä onko tämä sivusto jo sinulle tuttu, sitä pitää eräs vanhempi, joka on parhaillaan kirjoittamassa kirjaa lapsestaan, jolla on myös Sturge-Weber. Kirjan ja sivuston nimi on What’s that on your face ja sinne saa kirjoitella/lähettää kuvia, joiden lapsella tai joilla itsellään on jonkinlainen luomi kasvoissa 🙂

https://www.facebook.com/Whatsthatonyourface

Lisäksi tuolta huomasin linkin, että 27.6. näyttäisi olevan S-W Syndrome Awareness Day 🙂

https://www.facebook.com/SturgeWeberSyndromeAwarenessDay

Kiitos kovasti näistä osoitteista, en ole törmännyt aiemmin! <3

Nautinnollista ja mukavaa Jussia <3

Mukavaa oli ja toivottavasti myös sinulla! <3

Hyvää juhannusta teille!
Etkö aio säästää amalian pieniä vaatteita mahdollisille sisaruksille?

Nyt juhannus on ohi, mutta kiitos meillä oli kiva juhannus. Toivottavasti myös sinulla! 🙂
Säästin paljon vaatteita mahdollisille sisarruksille, mutta pakko myydä osa. Lähinnä sellaisia myyn, joilla ei ole juurikaan ollut käyttöä 🙂

Jos Amalia on valloittavan ilmeikäs, niin kyllä on koirannekin!

Hahaa, näin on! 🙂

Ihana tuo sieni mekko! Jotenkin niin värikäs ja leikkisä!
Hassua tuo, että ensiksi Amaliasta oli yritetty saada sellaista passikuvaa, joka aikuisista pitää ottaa. Eihän kenestäkään lapsesta saa sellaista kuvaa. Juuri ja juuri aikuisestakaan saa sellaisen. Ne kuvan kriteerit on aivan hurjat. Pää pitää olla suorassa, silmälaseja ei saa olla, kulmakarvat pitää näkyä, suu kiinni, ei saa hymyillä jne. Kuka lapsi oikeasti osaisi olla paikoillaan hetken, että saisi otettua kuvan, jossa ei hymyillä/virnistetä? Ei kukaan.

Mäkin tykkään kovasti mekon väreistä ja housutkin vaikuttivat hyviltä 🙂
Onneksi se valokuvausliikkeen myyjä vaihtui kun mentiin uudestaan, ei tainnut nuori kollega ymmärtää, että lapsilla eri säännöt kuin aikuisilla 😉

Meillä on sattunut juuri nyt myös noita kummallisia kaatumisia ja putoamisia viime aikoina. Tällä viikolla poika muksahtanut kahdesti sohvalta lattialle. Osaa hienosti peruuttaa ja tulla ala mutta mietin että mahtaakohan olla niin, että kun on liikkumistaidot karttuneet niin lapsi on vähän huolettomampi, luottaa itseensä ja sitten sattuu jotain… 🙁

Näin mäkin veikkaan!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.