Yleinen
24.6.2013

Amalian odotus

Amalian odotus

Olen pienestä tytöstä asti tiennyt haluavani lapsia. Olemme olleet Johnnyn kanssa yhdessä kymmenen vuoden ajan ja tuona aikana olen ehtinyt vauvakuumeilemaan aina välillä enemmän ja vähemmän. Tiesin aina haluavani lapsia nuorena, mutta lopulta olinkin jo vähän vanhempi odottaja. Minulle oli tärkeää suorittaa opiskelut ennen lapsen hankintaa sekä hankkia vakituinen työpaikka. Johnny oli näistä asioista täysin samaa mieltä kanssani.

Mielestäni hankimme lapsen juuri sopivaan aikaan. Olimme ehtineet nähdä maailmaa erikseen, kiitos villin nuoruuteni tai voi kai sanoa lapsuuteni, sillä aloitin aivan liian aikaisin kaiken niin sanotun kielletyn. Ehdimme myös ennen Amalian syntymää elää pariskuntana todella monta vuotta. Teimme yhdessä kolme ulkomaanmatkaa ja paljon muita reissuja. Olemme kokeneet paljon pitkän yhdessäolomme aikana niin hyviä kuin huonojakin asioita. Vaikka suhteemme ei olekaan aina ruusuilla tanssimista lyhyen pinnani ja Johnnyn rennon elämänasenteen vuoksi, niin silti voin sanoa käsi sydämellä rakastavani tulevaa puolisoani päivä päivältä aina vain enemmän.

Laiskimukset

Laiskimukset

Amaliaa aloimme yrittämään samantien kun valmistuin sairaanhoitajaksi. Sain lähes samantien paperit saatuani myös vakituisen työpaikan.

Aluksi vauvanteko oli jännittävää puuhaa ja joka kuukausi hieman ennen kuukautisten alkua tein innoissani raskaustestin, koska aina tuntui, että nyt on varmasti tärpännyt. Vauvaa ei kuitenkaan kuulunut vaikka aikaa oli kulunut jo vuosi. Päätin mennä lääkäriin, koska asia alkoi tuntumaan niin pahalta.

Kävin Mehiläisessä, jossa gynekologi suoritti sisätutkimuksen, jossa ei ollut mitään poikkeavaa. Tämä oli helpottavaa kuulla, koska olin aivan varma että minussa on jotain vikana. Lääkäri kertoi, että yleensä jos vauvaa on yritetty vuosi on syytä hakeutua lapsettomuustutkimuksiin. Lääkäri laittoi lähetteen kunnalliselle puolelle lapsettomuustutkimuksiin ja se kuulosti minusta hyvältä. Tuttavani oli aikaisemmin vinkannut minulle tableteista, joiden avulla hän on saanut molemmat lapsensa. Ennen lähtöä lääkäristä keräsin rohkeuteni ja pyysin reseptillä näitä ihmepillereitä. Niinpä lääkäri kirjoitti minulle Glomifenkuurin ja kehoitti meitä tekemään ovulaatitestejä kuurin aikana.

Hieman ihmettelin kuinka helposti sain pillerireseptin kouraani eikä lääkäri määrännyt mitään tutkimuksia hoidon ajaksi. Glomifenkuurin aikana kun on mahdollisuus monikkoraskauksiin. Vauvan kaipuu oli kuitenkin niin suuri etten miettinyt asiaa sen enempää vaan popsin pillerit naamariin ohjeiden mukaan.

Muistan aina päivän jolloin Amalia sai alkunsa. Amalian serkku Iida oli juuri syntynyt ja Johnny oli lähdössä siskoni miehen varpajaisiin kun päätin vielä ennen Johnnyn lähtöä tehdä ovulaatiotestin. Testitikkuun ilmeistyikin iloinen hymynaama, joten Johnnyn lähtö varpajaisiin viivästyi yhdellä lapsenteolla. Amalia sai siis alkunsa 7.5.2011. Johnny oli tuolloin 26-vuotias ja minä 25-vuotias.

Olimme tulevasta vauvasta molemmat aivan innoissamme. Kerroimme raskaudesta samana iltana äidilleni, siskolleni ja Johnnyn äidille. Myös kummitätini ja molemmat mummoni saivat kuulla ensimmäisten joukossa. Julkinen asiasta tuli vasta raskauden ylittäessä puolenvälin.

Juuri tehty positiivinen raskaustesti

Juuri tehty positiivinen raskaustesti

Tuleva isä

Tuleva isä

Alkuraskaus sujui hyvin vaikka pelkäsinkin kovasti keskenmenoa vaikkei sille mitään syytä ollutkaan. Loppuraskaudesta pelkäsin kohtukuolemaa. Elämässäni on ollut paljon vastoinkäymisiä ja luulen pelkojeni johtuvan niistä. Silti vaikka pelkoja raskaudessa oli pystyin kuitenkin nauttimaan raskaudesta ja tulevasta vauvasta täysin rinnoin.

IMG_1959

IMG_1963

Ensimmäistä ultraääntä jännitimme molemmat ja huokasimme helpotuksesta nähtyämme kohdussa heittelevän voltteja vain yksi vauva.

Voin koko raskauden erittäin hyvin. En oksentanut kertaakaan. Alkuraskaudessa oli hieman etovaa oloa, mutta ei niin, että siitä olisi millään tavoin kärsinyt. Kertaakaan en kokenut mahani olevan ahdistava vaan rakastin sitä joka päivä enemmän. Siskoni kysyi minulta monesti eikö oloni ala olemaan jo tukala, mutta sellaista tukalaa oloa en koskaan kokenut. Ja en muuten ollut mikään pieni odottaja, sillä kerrytin painoa 20 kilon verran.

IMG_2026

IMG_2031

IMG_2052

Toivoin kovasti tyttöä ja niin toivoi Johnnykin. Yritin kuitenkin toppuutella ajatuksiani ja miettiä, että ei sen väliä kumpi tulee pääasia on se, että lapsi on terve. Puolenvälin ultraäänessä kätilön kertoessa tulokkaan olevan prinsessa olimme Johnnyn kanssa molemmat onnemme kukkuloilla.

Molemmissa ultaraäänissä, jotka tehtiin kunnallisella puolella oli kaikki vauvalla hyvin. Halusimme lisäksi käydä 4D-ultaraäänessä Helsingissä yksityiselle klinikalla ja siellä kokenut lääkäri totesi Amalian olevan terve tyttö, jolla on kauniit kasvonpiirteet.

Vauva  ujostelee eikä meinaa näyttää kuin puolet kasvoistaan

Vauva ujostelee eikä meinaa näyttää kuin puolet kasvoistaan

IMG_0377

Amalian liikkeitä aloin tuntemaan 20 raskausviikon aikana. Liikkeet olivat sen verran selviä ettei ollut epäilystäkään kuka oli asialla. Johnny tunsi liikkeitä aika pian tuon jälkeen vatsan päältä. Ensi kerran tämä tapahtui Johnnyn ollessa lähdössä työpaikan rientoihin. Tulevasta isästä oli varmasti mukava lähteä hauskanpitoon kun oli juuri saanut mojovan potkun tyttäreltään.

Amalia nukkui mahassa ollessaan öisin hyvin, muun ajan hän melkein olikin hereillä. Amalia heräsi joka aamu melkein heti herättyäni ja iltaisin hän mylläsi mahassani niin, että näytti melkein tulevan läpi mahastani.

Raskausarpia en saanut laisinkaan kuin levinneeseen ahteriin. Minkäänlaisia rasvoja en raskauden aikana mahaani levitellyt siitä syystä, että inhoan rasvaista ihoa.

Ainoat raskausvaivat olivat muutamia kertoja yllättänyt viiltävä kipu alamahalla, joka hävisi kerrottuani siitä neuvolassa. Raskauden puolenvälin tienoilla iltavuorossa selkäni kipeytyi kummallisesti. Kotona kipu voimistui ja lopulta kipu oli niin kovaa, että istuin autossa kaksin kerroin matkalla päivystykseen. Kipukohtaus jäi hämärän peittoon ja kipu helpotti onneksi jo odotustilassa.

Ikävämpi vaiva oli jalkakipu, ensin oikeassa jalassa ja sen parannuttua kipu siirtyi vasempaan jalkaan. Vaiva johtui painonnoususta ja jouduin lopulta jäämään sen vuoksi töistä sairaslomalle noin kolme viikkoa ennen äitiysloman alkua.

Toivon, että seuraava raskausaika olisi yhtä ihanaa ja nautinnollista aikaa vaikka tiedänkin jokaisen raskauden olevan ainutlaatuinen.

Rakas ruttunaama

Rakas ruttunaama 4 päivän ikäisenä

Laittakaa lukijat kommentteja omista raskaustarinoistanne 🙂

Avainsanat

Kommentit

Noi 4D ultrat on kyllä toisaalta niin tarkkoja, mutta on se tuuristakin kii, että kuinka hyvin näkee. Riippuu juurikin tuosta, että miten vauva siellä on.

Me ei 4D ultrassa käyty, vaan tyydyttiin noihin kunnallisiin tavallisiin ultriin. Tyttö lupaus mekin saatiin silloin toisessa ultrassa, eli rakenneultrassa, mutta kyllä se silti oli synnytyksessä yllätys, että kumpi tuli.

Jotenkin sitä oli valmistautunut tyttöön, mutta poikakin olisi käynyt. Tytölle ostettiin pari mekkoa valmiiksi, mutta poikien vaatteita ei yhtään. Johtuen kai juurikin siitä, että saatiin se tyttö lupaus. Neutraaleja vaatteita oli paljon.

Tyttö sieltä kuitenkin meillekkin tuli! Oli se niin ihme, että kaksi viivaa tikussa oli 9kk aikana muuttunut pieneksi 3020g painavaksi tytöksi.

<3

Olipa ihanan positiivinen postaus 🙂 Laitoinkin jo vissiin aiemmin mainintaa, että on raskausaikani oli ihan parasta aikaa! Joku kommentoi, että raskausaika sopi mulle hyvin ja itse samaa mieltä 🙂 Sitä odotellessa 🙂

Kiitos! 🙂 Ihanaa kun sullakin sujui raskaus hyvin <3 Toivotaan, että molempien tulevatkin raskaudet olisivat yhtä ihania!

Ai niin piti laittaa vielä, että harmi kun ei ehditty puistossa höpötellä, kun me oltiin tehty sitä lähtöä sieltä jo ”hetken” aikaa 🙂

Mä arvasin siis oikein, että se olit sä sieltä uinnista joka luet blogiani 😉 Toivotaan, että törmäillään kesän aikana uudestaan! 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.