Yleinen
11.11.2013

Amalia 1 vuoden ja 9 kuukauden ikäisenä

Amalia 1 vuoden ja 9 kuukauden ikäisenä

Amalia on ihan oikeasti jo noin vanha kohta siis kaksivuotias tytön tyllerö. Äidin oma vauva on muuttunut isoksi tytöksi ja sen huomaa. Amalia puhuu todella paljon ja ymmärtää oikeastaan kaiken tai ainakin todella paljon. Amalia on fiksu tyttö ja erittäin tarkkaavainen. Amaliaa ei voi enää huijata niinkuin ennen. Amalia osaa sanoja hirmuisen paljon ja jokaisesta lauseesta hän toistaa aina yhden sanan. Kahden ja kolmen sanan lauseita on tullut muutamia esimerkiksi kaupan kassalla Amalia toisti äidin perässä kassapojalle KIITTI MOI ja tämän lisäksi Amalia osaa kysyä KUKA TOI ON? Yhtenä päivänä tyttö näki pöydällä kynsilakkapullon ja sanoi: KYNSILAKKA, joka on mielestäni aika vaikea tai ainakin pitkä sana.

Amalia osaa sanoa s-kirjaimen hienosti. Useimmat Sturge-Weberiä sairastavat käyvät puheterapiassa toiset vähän jopa varmuuden vuoksi, mutta Amalialla ei liene tarvetta sellaiseen. Muistan aina Neurologin ilmeen Amalian ollessa reippaasti alle vuoden vanha kun sanoin tytön osaavan sanoa ÄITI. Neurologi ei selvästikään uskonut minua ja oli hauska huomata lähipäivänä neuvolakäynnin jälkeen neuvolatädin kirjoittaneen neuvolakorttiin, että Amalia osaa sanoa ÄITI.

Itse olen alkanut puhumaan vielä aikaisemmassa vaiheessa kuin Amalia, joten minulta hän on tainnut aikaisen puheen tuoton periä. Amalia puhuu taukoamatta joko oikeilla sanoilla tai sitten omalla kielellään, mutta hiljaa neiti ei ole juuri koskaan.

Amalia on alkanut myös jankuttaa ja voi jankuttaa toisinaan todella kauan. Jos jankuttamiseen ei kiinnitä huomiota alkaa Amalia koventaa äänen voimakkuuttaan ja jankuttamaan vieläkin nopeammalla tahdilla.

Laululeikkejä Amalia matkii ja matkiminen on muutenkin Amaliasta hauskaa. Paras matkimisleikki on PUPU MENI PIILOON. Tässä leikissä kädet laitetaan kasvojen eteen ja lauletaan pupu meni piiloon huisaisaa, pään pisti piiloon huisaisaa ja nyt se laulaa lallallaa ja niin tullaan piilosta pois. Tämän laululeikin olemme oppineet muskarissa.

Amalia on varsinainen neiti. Hän on jo pitkään tunnistanut ja tiennyt mitä tehdään esimerkiksi pinseteillä ja ripsentaivuttimilla. Amalia rakastaa koruja, omiaan ja muiden. Amalia tutkii ja hipelöi mielellään toisten koruja ja menee vieraidenkin ihmisten ihoon kiinni tutkimaan. Usein Amalia haluaa katsella myös ihmisten napoja ja tässäkin asiassa niin tuttujen kuin tuntemattomienkin. Onneksi Amalia osaa nyt sanoa napa, joten ihminen ehtii varautua ennen kuin pikkuiset kätöset ovat jo lennättäneet paidan navan päältä ylös. Amalia tykkää esitellä myös omaa napaansa.

Amalian uusin juttu on kakan hokeminen. Kaikilla hänen vauvoillaan on aina kakka kuten joskus myös muka äidilläkin. Amalia on aikamoinen, sillä hän sanoo myös äidin käyttävän vaippaa kun joskus satuin laittamaan kuukautissuojan illalla hänen nähtensä. Hassu tyttö ja niin mahdottoman ihana.

Amalia tietää miten hauskuuttaa meitä ja on melkoinen esiintyjä. Amalia rakastaa pomppimista vaikka ei osaakaan vielä pomppia tasajalkaa. Omalla tyylillä hän sen tekee ja tyyli onkin melkoinen ja samaan aikaan Amalia tietysti hokee: POMPPII POMPPII. Amalia tykkää musiikista ja musiikkivideoista. Meillä piirretyistä katsellaan vain alku- ja lopputunnusmusiikit ja sitten lähdetään muihin touhuihin.

Amalia rakastaa leikkimistä. Hän on alkanut hoitamaan kovasti vauvoja. Hetki sitten Amalia tuli pikkupullon ja vauvan kanssa luokseni ja neuvoin häntä antamaan pullosta vauvalle maitoa. Amalia kuitenkin otti pullon kädestäni veti paitaani alas ja sanoi TISSI. Niin tissiähän tyttö pitkään söi, joten ehkä se tuntuu hänestä luontevammalta tavalta ruokkia vauva.

Kirjojen lukuun Amalia osaa hiljentyä. Amalia ei jaksa keskittyä tarinan kuunteluun vaan hän lukee kirjoja itsekseen tai parkkeeraa syliin katselemaan kirjan kuvia. Kirjoista Amalia tykkää näytellä kuvia ja kertoa sitten mitä kuvat esittävät. Luukkukirjat ovat hauskoja ja kirjat tuntuvat pysyvän tässä iässä paremmin ehjinä kuin ennen.

Amalia on nukkunut lähiaikoina jo kolme kokonaista yötä omassa sängyssään. Usein hän kuitenkin herää puolen yön aikoihin itkemään sen merkiksi, että on aika päästä isin ja äidin väliin. Amalia nukkuu toisinaan levottomasti, mutta jo paljon paremmin kuin ennen.

Amalia on luultavasti tehnyt kaikki hampaansa eikä hän ole enää sairastellut entiseen malliin. Sairastelut ja hampaat ovat meillä olleet varmasti suurin syy huonoihin öihin.

Päiväunia nukutaan edelleen todella vaihtelevasti, mutta pääasia kun yöt sujuvat. Useimmiten päiväunet ovat lyhyet puolen tunnin torkut, joiden jälkeen Amalia herää kiukkuisena ja itkuisena, koska olisi halunnut itsekin nukkua kauemmin.

Amalian unikaverit ovat lisääntyneet melkoisesti ja hän muistaa aina mainita jokaisen erikseen, jotta äiti ja isi muistavat ne unille mentäessä antaa. Ennen Amalia nukkui vain nunnun eli unirievun kanssa, jona toimii äidin vanha yöpaita. Nykyisin nunnuja on jo kaksi, mutta niiden lisäksi sänkyyn vaaditaan myös kissa, tiikeri ja pupu unohtamatta tietenkään sitä tärkeintä eli tuttia. Tänään päiväunille Amalia raahasi myös pienen viltin, jota hän käytti vauvana.

Mielestäni Amalia on nyt parhaassa iässä. Hän opettelee hurjaa vauhtia puhumista ja itsenäistymistä. Äiti on ollut Amalialla aina tärkeä, mutta hän viihtyy hyvin myös muiden läheisten kanssa. Amalia rakastaa serkkujaan ja ystäviään. Amalialla on muutamia sydänystäviä, joita hän tapaa joka viikko. Amalia ei enää ilkeile ystävilleen vaan käyttäytyy kauniisti. Yhdessä touhutaan vaikkakin paljon leikitään vielä vain vierekkäin.

Amalia oppi laskemaan liukumäestä itsekseen, mutta nyt tätä taitoa ei ole tullu taas harjoiteltua, joten liekö unohtunut vai onkohan tämä niitä taitoja jotka eivät unohdu. Amalia ei edelleenkään pidä leikkipuistoista, mutta muuten ulkoilu maistuu. Hiekkakakkujen teko ja muuten vain pihalla pyöriminen on neidin lempiulkopuuhaa. Täällä kun ei edelleenkään ole lunta.

Amalia osaa kiipeillä ja on rohkea. Amalia saa kokeilla asioita äidin varmistaessa vierellä. Olen sydän syrjällään Amalian pään kolauttamisen kanssa, koska pelkään sen laukaisevan epilepsiakohtauksen. Ainahan lapset kaatuvat ja satuttavat, mutta tässä asiassa olen ehdoton ja varmasti toisinaan ärsyttävänkin tarkkaavainen esimerkiksi kerhossa tai avoimissa päiväkodeissa. Koskaan en jätä lastani silmistäni kuin kotonamme ellei hän ehdi salamannopeana paukkaamaan kerhossa tai avoimissa päiväkodeissa toiseen huoneeseen. Amalian kanssa olen kuin haukka, olen aina ollut ja olen edelleen.

Amalia rakastaa pikkupalvelusten tekemistä. Hän vie roskia roskiin, hakee vaipan tai vaatteita tai mitä vain häneltä pyytää. Amalia osaa tyhjentää tiskikoneesta astioita oikeisiin kaappeihin ja tietää mistä Nuuskulle haetaan papanoita.

Amalia osaa syödä itse ja on hyvä syömään. Äidin ruuat maistuvat kuten myös toisinaan kaupan piltitkin. Amalia osaa juoda mukista ilman kantta, mutta tätä harjoitamme liian harvoin. Pitäisi vain antaa useammin juoda ilman nokkamukin kantta, sillä harjoitushan tässäkin asiassa tekee mestarin.

Amalia käyttää 92 kokoisia vaatteita, mutta vielä vaatekaapista löytyy joitain 86 kokoisiakin vaatteita. Muutama 98 kokoinen vaate on myös neidille sopiva ja tätä kokoa alan haalimaan seuraavaksi kasaan. Amalia ei osaa vielä riisua eikä pukea itse. Hän ei useinkaan edes viitsi yrittää vaan sanoo heti: ÄITI ÄITI. Amalia osaa ottaa sukat pois jalasta ja laittaa pipon ja hanskat päälle.

Amalia ei juurikaan kiukuttele tai itke vaan on perustyytyväinen ja helppo tyttö. Tätä en uskonut sanovani Amaliasta koskaan, mutta näin asia vain tällä hetkellä on. Meillä näytetään hellyyttä lähes joka hetki niin Amalian kuin myös aikuisten kesken ja näin on ollut aina. Amalia näkee usein äidin ja isin suukottavan ja halaavan, mutta myös kinaavan. Olemme yrittäneet Johnnyn kanssa jättää riitelyn ja kinailun pois Amalian kasvaessa, sillä lapsi ymmärtää niin paljon. On kurjaa varmasti lapsesta jos vanhemmat riitelevät. Tämä on onnistunutkin huippuhyvin, mutta naistenvaivojen aikaan se on täysin mahdotonta.

Amalia koettelee rajojaan, mutta ei mitenkään erikoisen paljon tai ahkerasti. Kieltäessäni Amaliaa hän vääntää toisinaan selkänsä kaarelle ja kiljuu sydämensä kyllyydestä, mutta leppyy lähes samantien kun ymmärtää, että äidin sana on laki eikä äiti periksi anna. En ole mikään natsi kasvatusasioissa vaan ihan perusmaalaisjärjellä meillä toimitaan. Omasta lapsuudestani kumpuaa monet kasvatusmetodini lukuunottamatta luunappeja ja tukkapöllyjä. Ne eivät kuulu omaan kasvatukseeni eikä niiden pitäisi kuulua tänä päivänä kenenkään kasvatukseen.

On se ihmismieli hassu. Nyt kun olemme tälläisessä niin sanotussa seesteisessä elämäntilanteessa niin haaveilemme vauvasta, joka sekoittaisi pakan täysin. Amalia lähestyy uhmaikää ja etukäteen jo mietin tuleeko uhmaiästä yhtä paha kuin omastani. Äitini mukaan uhmaikäni alkoi ennen kahden vuoden ikää ja päättyi reilu parikymppisenä. Murrosikä oli jotain aivan kamalaa, mutta sen joutuikin kestämään isäni. Voi kun oma lapseni pääsisi edes hieman helpommalla ja tietysti myös me vanhemmat <3

Elämä on niin epäreiluu

Elämä on niin epäreiluu

Ps. Muistakaa katsoa tänään Avalla klo. 21 Erilaisten äitien viimeinen jakso, sillä blogisiskoni Mutsis on blogin pitäjä Emilia esiintyy jaksossa perheensä kanssa 🙂

Avainsanat

Kommentit

Teidän olis pitänyt esiintyä siinä sarjassa, olisi mielenkiintoissta 🙂

johanna

Hahaaa, ei kai sentään 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.