Yleinen
9.5.2017

Äidin raivokohtaukset loppuivat helppojen keinojen avulla

Äidin raivokohtaukset loppuivat helppojen keinojen avulla

Tässä taas terassilla kirjoittelin yhtenä päivänä ja nautin samalla auringon lämmöstä. Pikkuinen nukkui päiväunia ja isompi oli kerhossa. Elämä on aika kivaa ja asiat on ihanassa tasapainossa. Nyt toki ilmat ovat taas heittäneet ihan mitä sattuu, sillä jopa lunta on pyryttänyt. Olen luvannut kirjoitella Teille omista keinoistani, joilla pidän hurjan temperamenttini aisoissa ja tänään juttua siis niistä.

Olen ollut jo pienestä lapsesta saakka temperamenttinen luonne ja vielä joitain kuukausia sitten kärsin tästä, kuten myös perheeni. Lähimmille ihmisille sitä purkaa omaa pahaa oloa ja eniten tietysti tuohon omaan rakkaaseen mieheen. Olen kuitenkin päättänyt muuttua ja mielestäni olen onnistunut tässä hyvin.

Kun kuppi meinaa mennä nurin, tiedostan tämän, kuten jokainen ihminen ja otan aikalisän. Hengitän ja hengitän, tämä hengittäminen jo auttaa laskemaan tunnetilaa ja siihen kykenee jokainen.

Hyviä keinoja on pitkä lista ja yhdeksi hyväksi keinoksi olen ottanut käyttöön hyvät ajatukset vihaisten ajatusten tilalle. Esimerkkinä lapsen päätön raivoaminen, joka tottakai ärsyttää ja omaa ärsyyntymistä saa lisättyä nopeasti ajattelemalla lapsesta vihaisia ajatuksia ja sitä, että aina tuo on tuollainen. Näiden ajatusten tilalle olenkin ottanut käyttöön ajatella päättömästi raivoavasta lapsestani vain ihania asioita ja tämä laskee välittömästi omaa tunnetilaani.

Tottahan kuppi menee välillä nurin vieläkin ja huudankin välillä lapsilleni, mutta huomattavasti vähemmän, jos juuri lainkaan. Olen ihan hiton ylpeä itsestäni. Ja omat raivokohtaukset ovat menneen talven lumia, niitä ei ole ollut enää aikoihin. Raivokohtauksilla tarkoitan niitä, jolloin painun toiseen huoneeseen karjumaan ja hakkaamaan seiniä.

Yksi hyvä ja vähän hassu tapa hallita tunteita on hymy. Lasten raivotessa rentoutan käteni sivuille ja hymyilen hieman. Hassua, mutta todella toimii ja tunnetila laskee saman tien.

Myös se ettei päästä omaa verensokeriaan liian matalalle auttaa. Eli on muistettava huolehtia syömisistä ja välillä esimerkiksi hankalaa tilannetta ennen haukkaan jotain pientä ja näin olen valmis selviytymään esimerkiksi pukemistaistosta ilman oman maltin menettämistä.

Riittävä unen saanti on myös tärkeää, mutta tässä ei ole ollut meillä enää aikoihin ongelmaa, sillä lapset nukkuvat aika hyvin ja pitkään.

Olen kärsinyt todella paljon tästä temperamentistani ja pidän itseäni huonona äitinä ja puolisona näinä hetkinä ja niiden jälkeen. En ole kuitenkaan koskaan jäänyt rypemään tähän oloon, sillä se ei hyödytä ketään ja keskustelu puolison kanssa on auttanut paljon. Myös lapsilta olen aina pyytänyt käytöstäni anteeksi ja olemme jutelleet tästä.

Tässä siis omat keinoni siihen, että voin olla parempi äiti ja puoliso. Pieniä asioita, jotka ovat muuttaneet elämääni paljon. Olen tavattoman onnellinen tästä <3 rakas

rakas

rakas

Löytyykö joukosta muita temperamenttisia vanhempia ja millä keinoin Te pärjäätte?

Leppoisaa viikkoa ja hyvää mieltä kaikille <3

Avainsanat

Kommentit

Tuo hymyily lähtee heti testiin 🙂
Ja miten monta surullista ja yksinäistä hetkeä olenkaan viettänyt potien huono äiti ja vaimo tuntemuksien kanssa. Kiitos rehellisestä kirjoituksesta. Siihen on helppo samaistua.

Johanna

Kiitos Eve <3 <3 Toi hymyily on hyvä 🙂

Minä olen käyttänyt myös tuota hengitystaktiikkaa. Myös laskeminen ääneen auttaa. Siinä huomaa, että tilanne menee nopeasti ohi vaikka tuntuukin pitkältä… Samoin usein laulan ja maadoitan jalkani lattiaan yms.

Toinen asia mitä yritän harjoitella, on lapsille omien tunteiden hallinnan opettaminen. Empäs ole malliesimerkki ollut kun itse raivonnut ja huutanut, kummakos se jos nekin sitten!

Kiitos mahtavasta ja rehellises blogistasi.

Johanna

Kiitos Tarja kauniista sanoistasi <3 <3 No niinpä, esimerkkejähän me ollaan, joten omaa käyttäytymistä on syytä tarkastella! Mä olen tosi onnellinen, että pystyn hallitsemaan paremmin kurjia tunteitani <3 Tsemppiä ja tosi hyviä keinoja sullakin! <3

Nyt on ihan pskko kommentoida! Löysin blogisi ja ei olisi voinut olla psrempi kirjoitus! Kiitos ihanan rehellisestä tekstistä, olisin voinut kuvitella että olisin ite kirjoittanut tämän!
Olen itse aivan samanlainen joka harmittaa itseäni aivan järjettömästi! Ne hirveät omantunnon tuskat ja epäonnistumisen fiilis äitinä kun taas hermostuin ja korotin ääntäni lapsilleni! 🙁
Ihana tietää etten ole yksin, ei siitä ole voinut tai jotenkaan edes pystynyt puhumaan kenellekään, kun on ollut niin suuri häpeä itselle!
Kiitos <3

Johanna

Kiitos Ansku ja ihana, että löysit blogin <3 <3 Toivottavasti palaat tänne toistekin <3 🙂 Kiitos, kun kommentoit <3

Taisi tulla kommenttini kahteen kertaan kun luulin ettei ekalla kerralla lähtenyt kun ei näkynyt keskustelussa heti.

Johanna

Juu tuli 🙂

Itse oon kehittänyt rauhoittavan tavan kun meinaa pinna palaa, alan laulamaan. Rauhoittaa myös villejä lapsiani usein. Esim. lapsia pukiessa laulan melkein aina.😊

Mä oon keksinyt hyvän keinon tuohon kun meinaa itsellä pinna palaa. Alan laulaa ja tämä rauhoittaa usein myös villejä lapsiani. Esim pukiessa hyvin usein laulan ja tästä tulee tapa. 😊

Johanna

Juu mä myös käytän tätä laulua välillä ja se on kans hyvä!! 🙂

Olipas hyvä kirjoitus! Itsellä aika paljon samat asiat, mitkä auttaa ettei kuppi mene nurin turhan usein! Mutta onneksi on lohduttavaa tietää, että ihmisiä me äiditkin ollaan!

Johanna

Kiitos Josefina <3 <3 Jep näinhän se on! 🙂

Kiitos tästä! Just huusin miehelle, kun lapsi huusi minulle ja tuntui että molemmat voi lähettää postipakettina Honoluluun. Lapsella on todella raskas uhmaikä, ja huutokonsertti alkaa ihan ties mistä. Kivatkaan asiat eivät ole enää kivoja. Nukun itse huonosti ja olen väsynyt, niin väsyneenä vihaa tätä kaikkea.

Johanna

Oleppas hyvä <3 Hahhhhaaa ai että mäkin oon joskus miettinyt, että lähettäisin perheeni johonkin 😉 Ja just tota samaa meilläkin uhmaikäisen kanssa, kun kivatkaan asiat ei ole kivoja.. Tsemppiä hirmuisesti sinne <3 <3

Valitettavasti aivan sama juttu täällä.. Itseäkin harmitti ihan kamalasti nämä omat purkaukset, mutta opin myös niitä kontrolloimaan suurinpiirtein samoilla tavoilla kuin sinä. Jos et ole vielä lukenut, niin tämä lohdutti silloin aika paljon minua: http://valeaiti.blogspot.fi/2012/05/hivio-sisallani.html?m=1

🙂

Johanna

Jep näistä asioista on hyvä puhua, sillä äitiys ei monestikaan ole vain ruusuilla tanssimista <3

Kuulostaa ihanan(kamalan) tutulta. Sain lapsen 9kk sitten ja olen todella yllättynyt, miten tämä ihana rakas lapseni saa minussa aikaan pelottavan vihaisia ajatuksia. Hän on ollut hyvin itkuinen vauva, joka kitisee paljon, mutta myös toiseen suuntaan todella ihana, eli nauraa ja pelleilee paljon. <3 Mutta tosiaan, jatkuva kitinä ja itku yhdistettynä voimakkaaseen temperamentiin (sekä poitsulla että äitillä), saa kyllä minussa aikaan raivopuuskia pään sisällä. Välillä sortuu ajattelemaan, että miksi minulle ei voinut syntyä ihanaa leppoista kullanmussukkaa. 😀 Onhan hän oikeasti maailman tärkein, mutta ehkä juuri tuo oma tunteiden hallinnan vaikeus on yllättänyt todella. Kiitos postauksesta! Ps. Olet ihanan oloinen äiti ja blogiasi on ihana seurata.

Johanna

Ole hyvä ja kiitos todella kauniista sanoistasi <3 <3 Tsemppiä ihanaan kamalaan äitiyteen <3 <3

Kiitos tästä, olen ihan pienestä asti ollut hyvin lyhytpinnainen ja siitä on saanut osansa milloin kukakin, tällä hetkellä kotona on 2v ja 3kk pojat ja tää 2v onkin aivan oiva ikä tekeen vähän kaiken näköisiä pikkujuttuja. Olen vain alkanut ajatteleen että turhaan mä mesoon hälle et kyl hän lopettaa jos sanon vaan perus äänellä enkä ole huomaavinani häntä ja yleensä tepsii mut sit ku ei tepsi ni kyl mäkin karjun tääl ja mies se vasta osansa väliin saakin ja huh ku ovet on viel pysyneet karmeissa ku väliin tulee paiskattua ovi kirjaimellisesti kiinni. 😣 En tiedä mistä johtuu mut en ole kyl pitkään aikaan raivonnu kenellekkään kun syksyllä raivosin viel jokaiselle, liekkö tuolla vauvvalla jotain osaa ja arpaa tähän, hän kun on aina niin ihanan iloinen. Mut otan kyl sun vinkit käyttöön taltuttaan ne viimeisetkin raivonpuuskat.

Johanna

Hyvä vinkit käyttöön vaan!! <3 Tsemppiä hirmuisesti <3 <3

P.s, puran sitten kiukkuni ukkoon, kunhan se kotiutuu 5 vkon työreissultaan 😉

Johanna

Hitsi on sulla pitkä aika yksin lasten kanssa! Tsemppiä ja haleja sinne <3

Voi… Täällä yksi ”raivo roosna” tälläkin hetkellä kurkkua kirvelee huutamisesta, pojat ei nuku, aamuvuoro, kämppä sekaisin, pyykit vielä koneessa, ukko merillä… Alan heti testaamaan neuvojasi, ehkä menen kymmenennen kerran lasten huoneeseen, laitan pojat taas sänkyihinsä ja sen jälkeen jään keskelle lattiaa seisomaan, kädet sivuilla, pieni hymy huulilla, katson ja mietin, miten ihania nuo 2 pientä raivostuttavaa riiviötä onkaan.

Johanna

Oi oi, ja tuossa pitäisi olla lunkisti hermoilematta, on kyllä hankala ja ymmärrän sua tosi hyvin <3 Mutta juu nyt käyttöön nää vinkit ni helpottaa ja ukollekin sitten kotiuduttua vaan iloisia lempeitä pusuja, hah hah 😉 <3

Kiitos näistä vinkeistä, nämä tulee käyttöön. Ja erityskiitos koko kirjoituksesta,kuin olisin lukenut omia ajatuksiani. Olen todella vahva ja temperamenttinen, mies saa osansa ja ehdottomasti ylikin. Meillä esikoinen 2v ja kuopus nyt 3kk. Vauvan synnyttyä, uhma alkoi nostaa päätään ja välillä koen että demoni on vallannut lapseni, miten kaikki voi olla äkkiä niin vaikeaa ja kaikesta täytyy vääntää. Olen opetellut hallitsemaan tilanteita jossa hermoni ovat tiukilla mutta paljon on parantamisen varaa.

Johanna

Voi että kiitos Annikki kauniista sanoistasi <3 <3 Nappaat nyt tästä muutamat vinkit käyttöön, niin lupaan sulle, että helpottaa <3 <3 Tsemppiä sinne paljon!! <3 🙂

Joskus aiemmin jo kirjoitit tuosta välipalavinkistä ja teenkin nykyään niin, että töistä lähtiessä hakemaan lasta hoidossa syön jonkun pikaisen välipalan. Helpottaa huomattavasti, kun vain toinen kiukkuaa nälkäisenä ja itse jaksaa siitä huolimatta (useimmiten) hymyillä.

Johanna

Hienoa, että oot ottanut ton käyttöön, hyvä sinä!! <3 <3

Ihana, rohkea postaus! Kuvittelin aina olevani leppoisa ihminen, jolla on pitkä pinna. Sitten sain lapsia. Hermot on kireällä täälläkin ihan liian usein. Varsinkin esikoistytön kanssa, joka on kuin kopio minusta. Se se vasta ärsyttävää onkin… Kiitos hyvistä vinkeistä, laitan korvan taakse!

Johanna

Kiitos paljon Piia <3 <3 Noh mulla tota pinnaa ei ole ollut ikinä, mutta nytpä on näiden keinojen avulla, jess <3 Mulla on molemmat lapset luonteiltaan pikku kopiot musta ja varsinkin nyt Milolla kuppi menee nurin koko ajan 😉

🙋 Ja hyvät vinkit sekä helpottava kuullakuulla, että jollain muullakin menee se kuppi nurin helposti. Yritän aina vain ennakkoon hallita ja mietin etukäteen, että ensi kerralla en hermostu vaan yritän selvitä asiasta huutamatta. Mutta sitten 2 vanhinta tekee jotain ihan älytöntä ja ei taas muista mitä itselleen lupasi. Yleensä siis menee kuppi nurin kun lapset keksii kaikkea ihan älytöntä 😀

Johanna

Jes hyvä, että vinkit kuulostaa hyviltä ja ihan varppina saat näistä jeesiä, kuhan muistat niitä käyttää <3

Minäkin hermostun herkästi,kiitos vinkeistä 😊

Johanna

Sust ei ikinä uskois <3 Mut niin kaikki aina mullekin sanoo 😉 Ja oleppas hyvä <3

Wau! Viimein joku sanoo tämän ääneen! Kiitos tosi paljon vinkeistä jotka lähtee heti testiin tälle temppis äidille 🙂

Johanna

Lupaan, että näitä vinkkejä käyttämällä saat apua!! <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.