Yleinen
8.2.2013

Eilen olisi ollut kerhopäivä, mutta..

Eilen olisi ollut kerhopäivä, mutta..

Eilen olisi ollut kerhopäivä, mutta jouduimme jättämään kerhoon menon välistä Amalian nuhan vuoksi. Ei ole kiva olla pyyhkimässä toisen nenää koko ajan ja antaa hänen syödä kaikkia leluja toisten lasten kanssa. Amalia ei ole kärsinyt nuhasta ollenkaan, lukuunottamatta ensimmäistä yötä jolloin nuha alkoi, mutta tiettyihin paikkoihin ei vaan kehtaa eikä viitsi mennä räkäisen lapsen kanssa. Ja tällä tarkoitan juuri kerhoa ja muskaria. Meidän onneksemme tämän viikon muskari peruttiin opettajan sairasloman vuoksi, joten tämän viikon kerta korvataan myöhemmin, hyvä meille koska olisimme joutuneet Amalian kanssa jokatapauksessa olla poissa.

Kävimme eilen siskoni ja hänen tyttärensä kanssa kaupassa ja sen jälkeen he tulivat meille. Ostimme pullahyllystä yhden viinerin ja kolme kreemimunkkia. Minä söin vaniljaviinerin, joka on minun herkkuani ja Amalia sai maistaa myös vähän. Iida söi omastaan ja Miian kreemimunkista vaaleanpunaisen päällisen ja Miialle jäi Iidan jätökset. Oman kreemimunkkini säästin Amalian päiväuniksi. Ostin kaupasta itselleni kolme pussia karkkia viikonlopuksi, joista olen syönyt jo kaksi pussia. Johnnylle annoin karkeista kaikki pahat karkit. Meillä on niin eri maku kaikessa, että minun pahat karkit on Johnnyn mielestä hyviä ja toisinpäin. Viikonlopun ruuiksi ostin kinkkumakaroni sekoitukseen ainekset ja ranskalaisia ja makkaraa. Eikö kuulostakin terveelliseltä tuleva viikonloppuni.

Oma oloni on ollut myös vähän nuhainen ja olen ollut väsyneempi, mutta en kuitenkaan sanoisi vielä olevani kipeä ja toivottavasti en tulisikaan kipeäksi. Amalialla tuntuu tuo nuha taas kestävän, mutta korviin se ei ole mennyt. Tämä on toinen lenssu Amalialla eikä ole tullut korvatulehdusta. Taitaa ne putket siis auttaa.

Amalia on nukkunut jonkin aikaa yöt hyvin. Viime yönä hän meni nukkumaan jo puoli kahdeksalta ja heräsi yöllä kaksi kertaa syömään. Aamuisin hän haluaa nousta ylös jo seitsemältä. Yritän kerätä voimia vielä hetken ja sitten aloitan jälleen unikoulun, että yösyötöt jäisivät pois.

Eilen Johnnyn tullessa kotiin olin saanut juuri ruuan valmiiksi. Meillä syötiin makkarakastiketta ja perunoita. Amalia veteli perunaa kastikkeen kanssa ja lisäksi raejuustoa. Makkaraa en viitsinyt antaa kun se on niin suolaista. Olen antanut vielä Amalialle pilttejä, mutta hän saa aina päivällisaikaan maistaa kotiruokaa. Siskoni kehottikin minua antamaan enää vain lounaalla piltin ja illalla kotiruokaa ja pikkuhiljaa jättää piltit kokonaan pois. Se olisi suuri säästö ja tarkoitushan on, että Amalia söisi samaa ruokaa meidän kanssa.

Ruuan jälkeen lähdimme lenkille koko perhe. Amalia tykkää kovasti pulkkailusta, mitä kovempi vauhti sitä hauskempaa.

Illalla Amalian nukkuessa katsoimme Johnnyn kanssa vihdoin Putouksen viime lauantain jakson. Olen ollut iltaisin niin väsynyt etten ole jaksanut valvoa. Tylsää oli kun minun lempparihahmo putosi.

Tänä aamuna Johnny lähti työmatkalle jo kuudelta aamulla. Hän tulee kotiin vasta sunnuntaina puoli kymmenen aikaan, joten Johnny näkee Amalian vasta maanantaina. Saa nähdä kuinka kova ikävä lapsukaisille tulee isiä ja miten isi pärjää ilman lapsukaisia ja emäntää.

Alakerrassa oli Johnnyn kirjoittama söpö viesti: Heippa raksut! Tulee hirvee ikävä sua iihanaa muijaa.. Nuusku oli ulkona. Arvaatte varmaan kuka on Johnnyn suosikki hahmo Putoksessa.

Me olimme jo vartin yli kahdeksan aamulla siskoni perheen luona. Olin ottanut karjalanpiirakoita ja itselleni teepussin mukaan aamupalaksi.

Iida oli kummallinen. Hän joka yleensä ei tee muutakuin syö ei ollut suostunut syömään tänä aamuna yhtikäs mitään. Amalia oli tartuttanut Iidalle nuhan jo aikaisemmin, mutta nyt neidiltä oli veto ihan pois. Iida kiipesi omaan sänkyynsä yhdeksältä ja alkoi nukkumaan. Herättyään noin tunnin päästä oli hän oksentanut sänkyyn. Toivottavasti kyse oli limaisuudesta eikä oksennustaudista. Amalia on säästynyt eikä ole ollut vielä ikinä yrjötaudissa, mutta minun tuurillani se iskee nyt sitten meihin molempiin kun Johnnykin on poissa. Minkäs teet, aika näyttää. Ainakin Iida piristyi huomattavasti oksennettuaan. Lähdimme kotiin päiväuniksi ja nyt Amalia on nukkunut jo puolitoista tuntia.

Aion nauttia yksinäisyydestä Johnnyn ollessa poissa, mutta varmasti ikävä iskee viimeistään illalla. <3

Hyvää viikonloppua lukijat:)

 

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.