Yleinen
19.8.2017

Käynnistetty synnytys-Synnytyskertomus 2 vuoden takaa

Käynnistetty synnytys-Synnytyskertomus 2 vuoden takaa

Tänään kuopuksemme täyttää kaksi, niin nopeaan on nämäkin vuodet menneet. Nyt olisikin kiva muistella miten tämä pieni aikoinaan saapui maailmaan. Hän oli ensimmäinen lapsistamme, joka syntyi käynnistettynä, joten synnytys jännitti minua siitä syystä jotenkin vielä enemmän.

Se miksi jouduin käynnistykseen oli, että lapset ovat syntyneet nopeasti ja matka sairaalaan on kuitenkin 70km. Lisäksi kun vihdoin tunnen ensimmäiset kunnon supistukset, niistä ei ole mennyt paljon aikaa vauvan syntymään ja niin kävi myös kuopuksen kohdalla. Lisäksi minulla oli tässä odotuksessa streptokokki positiivinen tässä odotuksessa ja lääkäri oli sitä mieltä, etten pian kerkiä saamaan antibioottia tarpeeksi ajoissa.  Mutta nyt synnytyskertomus kahden vuoden takaa. Kylläpä se nostatti tunteet pintaa. Oli se sen verran upea kokemus.

Pikavauhtia maailmaan

Sain käynnistysajan keskiviikolle 19.8. Aamulla soittelin Tayssiin synnytyssalivastaavalle ja kyselin olisiko meille tilaa ja voimmeko lähteä ajelemaan. Ruuhkaa kuulemma oli, mutta sanoi, että voimme lähteä ja toivon mukaan silloin meille olisi vielä paikka. Varmuutta ei siis ollut siitä, että onnistuisiko synnytyksen käynnistys vai ei. Kello näytti vartin yli 8, kun suuntasimme auton nokan kohti Tamperetta. Automatka oli puuduttavan pitkä ja mahassa lenteli ainakin miljoona perhosta. Jännitti ihan älyttömän paljon ja räpelsinkin koko ajan hermostuksissani jotakin.

Sairaalaan päästyä  ilmottauduimme ja menimme hetkeksi odottelemaan synnytysvastaanottoon, josta kätilö lähetti meidät kohti synnytyssaleja. Tuossa vaiheessa oma pulssi kohosi ja jännitti. Kätilöillä tuntui pitävän kiirettä, joten odottelimme mieheni kanssa salissa kahdestaan aika kauankin, ennen kuin mitään alkoi edes tapahtumaan.

Erittäin mukava kätilö ja kätilöopiskelija tulivat vihdoin ja kyselivät kaikki tarvittavat tiedot. Jutustellessa menikin aika pitkä aika. Tämän jälkeen laitettiin joka kerta yhtä inhottavalta tuntuva peräruiske ja kanyyli paikalleen, joka ensimmäisellä yrittämällä puhkaisi suonen. Uusi yritys sitten palkittiin ja kanyyli saatiin paikoilleen. Laitettiin nestettä tippumaan ja jäimme taas kahdestaan saliin.

Vihdoin klo 10:45 saatiin oksitosiini tippumaan. Aloitettiin pienimmällä mahdollisella annoksella ja sitä sitten nostettiin puolen tunnin välein. Ensimmäisen puolen tunnin aikana ei tapahtunut mitään. Toisen puolen tunnin aikana alkoi tuntumaan jo pikkuisen jotakin, mutta sain nukuttua hyvin. Mieheni kävi syömässä ja kätilötkin olivat aika paljon poissa. Kun annosta sitten taas nostettiin, jäivät kätilöt saliin. Sanoin, että selässä ja alavatsalla tuntuu nyt jotakin, mutta todella pientä se silti on.

Mieheni sanoi, että vauva syntyy klo 14:12

Juteltiin siinä rauhassa kätilöiden kanssa kun kuului kova poks! Taisin siinä kiekaista auts ja kätilö kääntyi ja kysyi että kuuluiko tuo ääni sinusta? Sanoin Minin poksutelleen paljon masussa kalvoja ja naureskelin, että ei ainakaan vedet menneet kun mitään ei tule. Meni ihan pieni hetki, kun yhtäkkiä alkoi hulahtelemaan jotakin ja sanoin kätilölle, että meni ne vedet sittenkin, kello oli tuolloin 12:19 ja kätilö merkitsi synnytyksen käynnistyneeksi.

Tuossa vaiheessa kätilölle tulikin kiire. Hän otti äkkiä oksitosiinin pois tippumasta ja alkoi valmistella antibioottia, joka olisi annettava 2 tuntia ennen vauvan syntymää. Ab annettiin ja kello oli tuolloin 12:23. Käväisin pissalla jonka jälkeen tehtiin sisätutkimus –> 3cm auki ja pinniä ei vielä laitettu vauvan päähän. Jonkin ajan kuluttua laitettiin jälleen oksitosiini tippumaan pienimmällä annoksella ja vain odoteltiin koska supistuksia alkaisi tulemaan. Niitä saikin odotella, sillä ensin ei tapahtunut yhtään mitään, mikä oli tietysti ihana juttu, että antibiootti ehtisi vaikuttamaan. Sovittiin kätilön kanssa että puoli kolmen jälkeen olisi turvallista syntyä ja siihen tähdättiin. Supistuksia tuli silloin tällöin ja ne olivat jo hieman kivuliaampia, kuin pelkän oksitosiinin aiheuttamat.

Kello oli 13:40 kun sanoin miehelleni, että alkaa tuntua jo hyvää polttoa selässä ja alavatsalla. Hän sanoi, että Mini syntyy 14:12, johon minä naurahdin ettei näillä supistuksilla. Niitä tuli vielä aika harvakseltaan ja riitti, että laitoin vain silmät kiinni ja olin rentona. Kului hetkinen, tuli uusi supistus, toinenkin jolloin sanoin, että olisi ihan pakko päästä jalkeille. Mieheni kysyi soitetaanko kelloa ja sanoin ettei vielä ole hätää. Tuli supistus ja pyysin sittenkin soittamaan kelloa..en enää voisi maata. Kätilö saapui kera harjottelijan ja teki sisätutkimuksen –> reilu 5cm auki ja ei kanavaa, vauvan pää todella alhaalla.

”Tämä syntyy nyt!”

Kätilö laittoi pinnin vauvan päähän ja otti piuhat minulta pois, kello oli tuolloin n 13:55Kätilö kysyi tilataanko jo spinaali vai nousenko jalkeille. Sanoin, että voisin nousta seisomaan ja kätilö alkoi heti levittää lattialle liinaa ettei koko lattia kastuisi lapsivedestä. Tuli supistus ja sanoin että voisin sittenkin ottaa nyt sen puudutteen ja jäädä petiin. Kätilö kävi ”tilaamassa” lääkärin (vaikka epäili olisiko liian aikaista) ja alkoi pestä selkääni. Tuli taas supistus ja mumisin samalla paineen tunteesta. Kätilö sai selän melkein pestyä, kun jälleen supisti, paine vain kasvoi ja oli jo pakko huokailla kovaäänisesti.

Lääkäri saapui 14:10 ja minua supisti nyt taukoamatta. En tuntenut koko spinaalin laittoa ja muistan kun lääkäri sanoi, että jos tuntuu jotakin ”hermopistelyä” niin pitää sanoa..kaksi kertaa sanoin vasen jalka. Samaan aikaan huusin kätilölle nyt se vauva syntyy!! Kätilö käski hengitellä sillä olin edelleen kyljelläni ihan sängyn reunalla puudutusasennossa. Pian kätilö huomasi, että vauva tosiaan tulee ja kauhealla kiireellä käskivät kääntyä toiselle kyljelle tai selälle ja minulla oli niin järkky kipu alavatsalla etten vain pystynyt kääntymään joten minua autettiin. Sanoin haluavani ensin sen puudutteen johon kätilö sanoi, että se laitettiin juuri. Yritin pidätellä vauvan tuloa maailmaan ja kätilö jopa työnsi Miniä hieman takaisin päin. Sanoin kätilölle etten ponnista, mutta vauva vaan tulee ja kätilö sanoikin, tämä syntyy nyt!!
Eipä sitä puudutetta olisi tarvittu

Kertaakaan itse edes ponnistamatta syntyi klo 14:16 mitä suloisin Mini aika hyvin kinan peitossa. Puudutus alkoi tehota kun Mini makoili jo rintani päällä. Onnen kyyneleet silmistä virraten sain Minin paitani alle lämpimään. Sen hetken kun saisi purkkiin ja aina purkin kannen avattua saisi kokea sen hetken uudestaan. Siinä hetkessä on kaikki! Meitä hieman nauratti synnytyksen viimeiset hetket. Kätilökin sanoi, että eipä olisi sitä spinaalia edes tarvittu, mutta se juui kerettiin laittamaan. Minillä taisi olla vain kova hoppu maailmaan.

Synnytyksen kokonais kestoksi merkattiin 2h 8min.
Vaihe I: 1h 55min
Vaihe II: 1min
Vaihe III: 12min

Synnytys oli jälleen nopea ja jos ajatellaan että silloin 13.40 vielä sanoin ettei näillä supistuksilla synny isän veikkaamana aikana, niin aika rytinällä se loppu mentiin. Mieheni veikkaus heittikin vain 4 minuutilla!! Kätilö sanoikin hänelle, että voisi tulla viralliseksi salikelloksi, kun veikkasi noin hyvin ja minulle hän tokaisi, että sinulla todellakin on taipumus nopeisiin synnytyksiin. Vaikka loppu etenikin taas aivan hurjaa vauhtia ja kätilökin hieman kauhisteli sitä tahtia, jäi itselle kyllä todella hyvä fiilis. Mitään repeämiä ja nirhaumia ei tullut ja olo oli heti mitä parhain. Antibiootti ei kerennyt ihan sitä vaadittavaa kahta tuntia vaikuttamaan vaan jäi 7 minuutista kiinni. Oli kyllä hyvä juttu että synnytys käynnistettiin, Mini olisi muuten voinut syntyä matkalle.

Kuinka kauan sinun synnytys on kestänyt?

Kommentit

Täällä myös yksi nopeisiin synnytyksiin tottunut. Esikoinen syntyi reilussa neljässä tunnissa. Kun silloin vesien menon takia aamuyöllä mentiin sairaalaan, oli kätilö sitä mieltä, että hyvä jos iltaan mennessä on syntynyt. No 10.18 syntyi eli kuutisen tuntia ehdittiin sairaalassa olemaan.

Kuopuksesta osattiin jo nopeaa syntymää odottaa (onneks 10min matka sairaalaan) ja hän syntyikin parissa tunnissa sairaalaan menosta. Mua oltiin käännyttämässä, koska en vaikuttanut kipeältä ja synnäri oli ihan täysi, mutta sisätutkimuksessa olinkin 5cm auki, joten henkilökunta lähti kiireesti vapauttamaan salia joltain jo synnyttäneeltä. Vain ilokaasua ehdin saamaan, mutta toisaalta oli hienoa olla täysin tilanteen tasalla eikä kivunlievityksestä sekaisin. Mulla nopeasti etenevyyteen vaikuttaa ainakin se, että olen kipeä vasta siinä vaiheessa, kun jo 7cm auki… :’D

Jos kolmas joskus tulisi, en kyllä ainakaan sairaalasta kauempana suostuisi asumaan 😀

Onnea teidän 2-vuotiaalle!

Terhi | Äiti ja Melukylän lapset

Sielläkin on kyllä ollut nopeaa toimintaa ja jo esikoisen kohdalla. Hyvä että matka sairaalaan on noin lyhyt. 🙂
Mulla nyt viimeisissä 3 raskaudessa supistukset alkaneet heti repivällä kivulla ja avautuminen tapahtunut tosi nopsaan..sitä se kätilökin sanoi, että hyvä että kuopus käynnistettiin, kun olin niin hetken kipeä..autolla jos oltaisiin lähdetty vasta silloin, just ja just oltais keretty viereiseen kuntaan.

Me täällä jännitetään ehditäänkö tällä kertaa sairaalaan, sillä edellinen oli ilman käynnistystä hyvinkin vastaava kokemus kuin tämä sinun kertomuksesi. Sillä erää oltiin sattumien summana onneksi valmiiksi sairaalassa ja ehdin käynnistyspäätöksen, jota ei sitten tarvittukaan, vuoksi saamaan tarvitsemani antibiootin ajoissa. Käynnistys olisi nytkin ollut mieltä rauhoittava vaihtoehto, mutta ylilääkäri ei katso sitä tarpeelliseksi. Eipähän loppuraskaudesta tule jännittäessä tylsää 😀

Terhi | Äiti ja Melukylän lapset

Onkos teillä pitkä matka sairaalaan?
Voi kyllä olla jännät paikat synnytyksen lähestyessä. Toivotaan että kerkiät ajoissa perille.♥

Ja edelliseen lisäys… onnittelut teidän taaperolle!

Terhi | Äiti ja Melukylän lapset

Kiitos.♥

Mulla kans kokemusta nopeista synnytyksistä. Ensisynnytys oli noin12h, seuraava tulikin sitten niin nopsaan että sairaalassa ehittiin olee vaan 30minuuttia. Kokonaiskesto oli 1.5h.
Kolmas tuli myös niin et oli syntyä tutkimushuoneeseen. Kokonaiskesto 1.15h. Neljännellä pelkäsin että syntyy kotiin. Onneks tarkkailin omaa olotilaa tosi paljon ja lähettiin sairaalaan heti kun rupes vatsaa polttelee vähänkin. Kesto oli myös siinä vajaa 2h paikkeilla. Kolmesta viimesestä en siis oo ehtiny saamaan kun ilokaasua kivunlievitykseksi. Ei ole jääny silti kammoa vaikka nopeita olivat, eikä lapsetkaan ole olleet kovin pieniä. Siinä 4kg kantturoissa. Tosin joutunut kyllä vaatimaan ripeetä toimintaa kätilöiltä kun tiesin että on taipumusta syöksy synnytyksiin. Onneks meiltä ei ole ollut sairaalaan kun reilu 5km.

Terhi | Äiti ja Melukylän lapset

Hui, sielläkin on kyllä ollut nopeita synnytyksiä. Onneksi teillä ollut noin lyhyt matka sairaalaan.
Meillä kolmannen synnytys kesti 1h8min, siinä ei sairaalassa keretty kauan olla. Onneksi kerettiin sairaalaan, sillä ulkona pysrytti silloin järkysti lunta. 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *