Yleinen
3.12.2016

Väsyneen äidin kootut hölmöilyt

Väsyneen äidin kootut hölmöilyt

Kun kello soi aamulla, tuntuu kuin en olisi nukkunut yhtään. Salaman nopeasti koitan sammuttaa kellon, että pienin ei heräisi. Liikkeet ei kuitenkaan ole niin nopeat kuin ajattelen, sillä olen niin unenpöpperössä, että menee hetki pohtiessa missä olen ja miten päin edes olen sängyssä. No kun puhelin vihdoin löytyy kuuluu Hugon sängystä jo liikehdintää ja pian iloinen huudahdus, Pöö!
Kyllä, nukumme edelleen huonosti. Mutta ehkä suurin syyllinen löytyi. Nimittäin Hugolla puskee hampaita kovaa kyytiä. Kaksi hammasta tuli vihdoin läpi, mutta kaksi jäi vielä kiusaamaan, kun ikenien läpi tuntuu vasta piikit. No mutta pääasia on se, että tiedostaa minkä takia yöt ovat huonoja. Väsymystä on ollut nyt pitkään ja se alkaa vasta nyt tuntua, ja olen huomannut tekeväni ihan hölmöjä juttuja. Ollaan saatu hyvät naurut, kun äiti vähän säätää. Ajattelin, että laitan tähän pari juttua ylös, jotta voin myöhemmin muistella mitä sitä onkaan tullut tehtyä. Harmi kun näitä ei voi laittaa imetyksen piikkiin, hih. No mutta tässä tulee väsyneen äidin kootut hölmöilyt, olkaa hyvät.

Missä lapseni on!?

Ystäväni tuli lapsensa kanssa meille kylään. Hugo touhotti perus tapaansa ja teki milloin mitäkin. Yleensä hänestä lähtee paljon ääntä, joten kun on hiljaista pitää huolestua. Juteltiin siinä keittiössä ystävän kanssa, kunnes oli liian hiljaista. Lähdin kiitämään kohti olohuonetta kysyen samalla hieman hätääntyneesti, että ”Missä Hugo on”. Ystäväni alkoi hihittää ja siinä samassa sanoi että ”Sehän on sun sylissä”. Voi elämä kun repesin. Hetkeen ei tullut naurusta loppua. Se on katsos kun oli liian lähellä,  ja oli niin huomaamaton sylissä. Heh.
Kun olen yksin kaupassa saatan lykkiä ostoskärryjä edestakaisin. Tiedän että moni tekee näin. Olen jopa todistanut monesti kyseistä tapahtumaa ja kieltämättä laittaa hymyilyttämään.  No ostokset on tehty ja pääsen autolle. Pakkaan kauppakassit autoon ja oikeasti mietin hetken tosissani, että oliko minulla lapsi mukanani vai ei. Ihan sekunnin ajan tunnen piston rinnassa, minne olen jättänyt hänet!? On muuten kaamea tunne. Onneksi tajuan kuitenkin nopeasti, olleeni yksin liikkeellä.

Melkein maksoin toisenkin ostokset!

Eräs ilta kaupan kassalla ollessa sain lapattua ostokset hihnalle ja kun tuli maksun vuoro, aloin etsiä laukusta rahapussia. Ei missään vaikka kuinka pengoin. Koitin myös taskuja, mutta ei ollut sielläkään. Oli jo lähettämässä Iidaa autolle ja mennä katsomaan sieltä, kunnes tunsin rahapussin kainalossa. Olin siis ottanut pussin jossain välissä ja kuljettanut sitä kainalossani. No kun tästä selvittiin päätin tunkea plussakortinkin vielä väärään kohtaan, kun se pitäisi vetää siitä sivusta. Taisi olla kassalle kiva piristys, samoin kuin sille jonolle, joka oli takanani.
Kaupassa asioidessa pakkaan ostoksia sitä mukaa kun niitä tulee. Kun kassa sanoo hinnan käyn maksamassa ja pakkaan loppuun. Kerran olin jo menossa maksamaan seuraavankin asiakkaan ostokset, mutta onneksi hoksasin tilanteen ajoissa. Hih. Vaikka tuskin se olisi häntä haitannut lainkaan.

Aina puhelin hukassa!

Tässä muutama päivä sitten annoin Ainon katsoa puhelimestani kuvia. Hetken kuluttua käännän melkein koko asunnon ympäri kun puhelin on kadonnut. Eikä se tunnu löytyvän sitten mistään. Kunnes kysyn Ainolta, että eihän sattumoisin ole nähnyt äidin puhelinta? Ja tuolla sekunnilla tunnen jälleen kerran olevani ehkä hieman väsynyt. Tytär katsoo äitiä hieman kysyvästi ja sanoo, ”se on mulla, tässä näin.”
Olen myös huomannut, että hukkaan oikeasti, puhelimen, avaimet ja rahapussin. Yleensä laitan ne aina tiettyyn paikkaan, mutta nyt niitä on löytynyt ihan ihmeellisistä paikoista. Tai ainakin sellaisista, minne en niitä yleensä laittaisi. Paras paikka rahapussille on ollut jääkaapin vihanneslaatikko. Puhelin puolestaan löytyy usein omalta korvalta, silloin kuin sitä eniten etsin.

Tässä oli nyt muutama kommellus. Näitähän riittää, muttei tässä nyt romaania aleta rustaamaan, sillä sellaisen näistä saisi kasaan hih. Nyt varsinkin viimeisen kahden kuukauden aikana on tuntunut, että pää on ihan hattaraa. Niitä hyviä öitä odotellessa. Onneksi näitä ei tapahdu joka päivä, sillä se olisi jo kamalaa, ehkä pelottavaakin. Välillä piristää kun saa nauraa oikein kunnon röhönaurut omille töppäilyille.

Nyt olisi kiva kuulla, millaisia kommelluksia siellä on väsyneenä sattunut?

Avainsanat

Kommentit

Mulle kävi aikoinaan usein niin, kun lapset oli pieniä ja ite väsynyt, että koetin aukaista kodin ulko-ovea auton kaukosäädin avaimilla osoittamalla ovea ja vähänaikaa pällistelin kun ei kuulunut loksahdusta niinkuin autosta…kunnes hokasin pölhöyteni ja kattelin vaivihkaa ympärille että näkikö kukaan ja nauruksihan se aina repesi, piti nauraa itekseen monta kertaa sitä asiaa.

Hihii, ihana! 😀
Tota mulle ei oo vielä käynytkään. 🙂

Mä kirosin yhden valvotun yön jälkeen sitä et kahvinkeitin ei toimi. Painoin nappia, valo syttyi mutta mitään ei tapahtunut. Raivo repes jahaukuin koko masiinan. Kävin syöttämässä vauvan ja palasin mysteerin ääreen. Niin. Tosiaan. Vesi ois varmaan aika oleellinen osa kahvinkeitossa vai? Sit valitin et mun suoristusrauta on rikki. No varmaan vois painaa sen päälle. Tämän tajusin vasta viikon jälkeen, ihania nää unettomat yöt 🤔

Hahaa! 😀 Mäkin joskus unohtanut laittaa vettä keittimeen ja joskus unohtanut porot..tuli aika laihaa kahvia miehelle. Itse kun en kahvia juo.

Ostoskärryjen heijaamisen lisäksi olen myös puhunut niille yksin kaupassa käydessäni – "sitten mennään hakemaan jauhelihaa…" Tämä on varmaan se kakkosvaihe vauva-ajan jälkeen 😀 Tuokin vielä niin pientä. Eräältä kauppareissulta olin ostoskärryjen kanssa jo liikennevaloissa menossa kävellen kotiin, kunnes tajusin tulleeni yksin, ilman rattaita autolla ja pysäköineeni kattoparkkiin.

Hihii, aika huippu! 😀

Mulle käy melkeen aina kun äiti tulee meille hoitamaan Urhoa et saan NEllan hakea kerhosta yksin niin puoles välis matkaa mieleen ajatus et tulihan joku hoitamaan sitä poikaa vai jätinkö mä sen yksin kotiin.. Paristi on pitänyt soittaa äidille et oothan sä meillä.. :/

Tuo avain homma on kans kovin tuttua täällä. Meillä säilytetään avaimia korissa mutta tai mun omia hoitolaukun taskussa.. Jossei niitä löydy jommasta kummasta niin ettin paniikissa koko kämpän läpi ja kappas ne löytyy joko kädestä tai keskeltä pöytää :/

Voi sua. 🙂 Toi tunne ei kyllä oo kiva, mutta onneks voi heti soittaa ja varmistaa. 😀
Ja noi avaimet löytyy kyllä todella usein kädestä. 😀

Hahaha, niin tuttua tuo tavaroiden hukkaaminen. Nyt on kärryjen heilutus sentään loppunut, kun nuorimmainen ei ole enää aikoihin nukkunut vaunuissa. 😀

Se kyllä helpottaa tilannetta paljon, kun kotona ei tarvii enää ketään nukuttaa vaunuihin/rattaisiin. 😀

Voi ei, katkonaiset yöt on kyllä ihan kauheita! Meillä onneksi ollaan jo voiton puolella ja yli puolet öistä saa jo nukkua kokonaan.

Mulla yleensä huonot yöt vaikuttaa siten, että sanat menee sekaisin ja unohtelen sanoja. Pahin mitä on käynyt, niin kävin hakemassa lapset päiväkodista ja ajettiin kotiin. Ja sitten ajettiin takaisin päiväkodille, koska unohdin kuopuksen rattaat siihen kadulle. Tämän jälkeen esikoinen kysyi monena päivänä, että muistitko äiti meidän rattaat 😀

Kiva kuulla, että siellä yöt sujuu hyvin. 🙂
Hihii, aika hyvä. 😀 Muistit aika nopsaan kuitenkin rattaat, ettei kauan kerenneet siellä seisoskelemaan.

Hahaa.. Tää on niin tätä! 😀 Minä olin tässä jokunen viikko sitten myös aika uupunut lasten heräilyjen takia ja löysin itseni pakkaamasta toisen ruokaostoksia omaan kassiin. Ystävällinen mies kysyi minulta rauhallisella äänellä saisikohan hän omat maitonsa takaisin.. Äh. En kestä. Heh 😀

Hahaa, eikä!! 😀 Ihana sinä.♥

😀 ostoskärryjen heijaaminen on tuttua 😉 Minä puhun väsyneenä, mitä sattuu. Esimerkiksi: Menkää pukemaan hampaat ja pesemään vaatteet! ja lapsia huvittaa. Yhtäkkiä saattaa myös olla hankala muistaa, minkä ikäinen olen tai kerran, kun kaupassa kysyttiin yhtäkkiä postinumeroamme, niin en mitenkään kyennyt sitä yhtäkkiä muistamaan 😀

Hihii, ihana sinä. 😀
Täällä myös välillä ihan kummallisia lauseita, joille sitten nauretaan vedet silmissä. Ja kerran annoin johonkin kyselyyn vahingossa mieheni numeron, jonka hoksasin vasta puhelun jälkeen. 😀

Haha, sain hyvät naurut ;D Nuo kuullostaa niin tutuilta, joskus etsin puhelinta kun itse puhun siihen ja tuo lapsi sylissä.. sama on käynyt täälläkin silloin kun vielä öitä valvottiin. Mutta voin luvata, tuo on ohimenevä vaihe 😉

Hihii. 😀
Täälläkin etsitty puhelinta, kun olen puhunut siihen. Huvittava tilanne. 😀
On kyllä naurattanut jälkeenpäin, tuo että etsin lasta hänen ollessa sylissä. 😀 Onneksi muillekin käynyt niin.

Nuo kauppakärryn "hyssyttelyt" ja tavaroiden hukkaamiset kuulostaa hyvin tutulta 😀 ja se, että olet menossa johonkin ja alat miettimään että mihinkäs mä olinkaan menossa! Saatikka se että lähdet vaikka keittiöstä tyhjä lautanen käsissä kohti olkkaria vaikka piti viedä se tiskipöydälle 😀 tai keittää kahvia ilman kahvinpuruja tai..onhan näitä 🙂

Juu kesken matkan saattaa unohtaa mihin olikaan menossa. 😀 Mä monesti olen muka keittänyt teeveden ja kaadan kylmää vettä kuppiin. Sitten ihmettelen kun teepussista ei oikein irtoa sinne mitään. 😀

Kerran illalla esikoisemme vauva-aikana mieheni piti lastamme sylissään. Lapsi alkoi kitistä joten hain tutin mutta yritinkin laittaa sen mieheni suuhun. Tutti oli jo mieheni huulilla kun sain vähän kummastuneen katseen, jolloin its3 tajusin tilanteen ja repeilin asialle loppuillan. Tää sama tilanne tapahtui itse asiassa kerran uudestaankin. 😃

Eikä!! 😀 Repesin täällä ihan täysin tälle. 😀

Voi ihanan hauska sä♡♡ sain niin hyvät naurut!!
Mulle sattuu just noita samoja juttuja. Oon vakavasti miettiny,et teen jonku pussin kännykälle kaulaan,sen verran monesti sitä on pitäny ettiä!!
Tsemppiä hampaiden tuloon♡♡

Hihii.♥
Joku kaulaan laitettava pussi olis kiva, puhelin kun on aina jossain hukassa. 😀

Hih hauskoja 😀 Varsinkin tuo sylissä olevan lapsen etsiminen 😀 Näitä kyllä sattuu…

Hihii, saatiin siitä hyvät naurut. 😀

Vauva huomenna pari viikkoa ja yöt ollu mitä on… Tänään aamulla mies etsi missä ihmeessä leipä on eikä mulla ollut hajuakaan, mutta muistin että syötiin sitä esikoisen kanssa aiemmin. Pelästyin heti että olen heittänyt sen roskiin, mutta leipä onneksi löytyi jääkaapin perukalta ja juusto sen sijaan nökötti leipien paikalla. Esikoisen kirjat on kanssa muuttuneet aika mielenkiintoisiksi kun äiti lukee väärin tai joutuu tavaamaan pitkiä sanoja turhan pitkään… 😀

Voih, tsemppiä teille öihin.♥
Toi on kyllä tuttua, kun ei ole hajuakaan mihin on voinut jonkun laittaa. Meillä oli kerran voi kuiva-ainelaatikossa..oli aika sulaa tavaraa. 😀

Ihanaa että en ole pääni kanssa yksin 🙂 ♡

Hihii, onneksi meitä on monta muuta. 😀

Hauska postaus 🙂 Mää oon kans ojentanu vauvalle leipää ja kerran väsyneenä luin kirjaa lapsille eikä silmät enää pysyny riveillä niin sai 4-v kunnon naurut kun luin miten sattuu. Kerran sitten keitin huolella tutteja, koko talo hais sulaneelle muoville seuraavan päivän..

Kiitos. 🙂
Hih tuo kirjan väsyneenä lukeminen. 🙂 Ja täälläkin tutit välillä unohtuneet kiehumaan, mutta onneksi olen huomannut sen kuitenkin tarpeeksi ajoissa. Sulanut muövi ei kyllä ole mikään hyvä tuoksu. 🙂

No joka päivä hukkaan tavaroita ja usein etsin puhelinta ympäri taloa puhelin kädessä. Tosin tätä tein jo silloin tällöin ennen lapsiakin. Kerran olin antamassa vauvalle d-vitamiinitippoja ja kun sieltä pullosta tulee vain tippoja kerralla niin käänsin koko pullon ylösalaisin et saisin tipat lusikalle mut otinkin sit käteeni taaperon vitamiinipullon sen sijaan ja siinä on ihan avoinainen suu. Onneksi pullossa ei ollu enää paljoa niin kaadoin syliini vain n. kymmenesosan pullosta. Pahin oli kun laitoin kananmunat kiehumaan ja onnistuin unohtamaan ne samantien ja lähtemään lapsen kanssa puistoon. Onneksi mies oli kotona töissä ja käväsi keittiössä jo kymmenen minuuttia mun lähdön jälkeen! Se soitti sit perään et eiköhän nää sun kananmunat oo jo valmiita. Mulla ei oo ikinä ollut hyvä muisti mut nyt univelan kanssa se on joskus ihan naurettavan huono. Onneksi olen kotiäiti niin ei tarvi töissäkin sekoilla 😀 -Susanna

Hihii, ollut sielläkin aika sattumuksia. 😀
Onneksi siellä oli mies kotosalla, kun kananmunat jäivät kiehumaan. Väsyneenä sitä voi unohtaa juuri tämmöisiäkin asioita.

Väsyneenä sattunutta..kerran tein ostoksia kaupassa. Laitoin tavarat liukuhihnalle , maksoin ja lähdin kävelemään autoon. Myyjä huusi perään "hei ostoksesi" Monesti olen etsinyt lastani auton turvaistuimesta ollessani yksin liikkeellä, kunnes muistan että hän on hoitajalla. Väsyneenäkin olen yrittänyt jatkaa sitkeästi omia harrastuksiani. Viime etalven ratsastustunnit olivat surkuhupaisia. En olisi jaksanut ratsastaa, sain rytmihäiriöitä, pyörrytti ja ei olisi millään jaksanut. Unohtelen tavaroita, tapaamisia ja lasten asioita. Ihanaa, että nyt taas jaksaa jo paremmin. Valvottajat ovat kasvaneet jo isommiksi!

Väsyneenä kyllä sattuu ja tapahtuu. 😀 Helpottaa kuulla, että täällä muillakin "lapsi ollut kateissa" sen hetken ajan, ennen kuin raksuttaa, ettei ollut edes mukana. 😀
Ikävää tuo rytmihäiriöt ja pyörryttäminen. :/
Mulla on kaikki kalenterissa tai puhelimessa, niin ei pääse unohtumaan lasten menot. Millään muuten ei muistaisi kaikkia. 🙂

Mie kanssa olen heijannut ostoskärryjä eestaas, etsinyt puhelinta puhelin kädessä 😀 Vauvan ollessa parin viikon ikäinen, säikähdin yhtäkkistä kovaa ääntä: olin muutama senkuntti aikaisemmin painanut tv:n päälle ja ehtinyt jo unohtaa koko asian. Jotenkin ne ekat viikot menee siinä vauva sumussa.
Olen myös ojentanut iltapalaleivän sitterissä köllöttävälle 2kk vauvalle.

Hihii, ihania kommelluksia siellä. 😀
Täällä myös tarjottu aikoinaan vauvalle siskon paahtoleipää..lapsia nauratti. 😀

Niintutun kuulosta. Odotan sitä päivää mun hukkaan itseni. 😀

Heh, kiitos piristävästä postauksesta! Kaikkea sitä voi väsyneenä sattua, onneksi ei ole käynyt mitään vakavampaa kuitenkaan! 🙂

Kyllä tuntuu, että kaikkea ihan pöhköä sattuu. 🙂 Jälkeenpäin sitä vaan nauraa omille jutuille.

Voihan rikkonaiset yöt! Toi on totta että helpottaa kun tietää, mistä huonot unet johtuu. On helpompi pitää mielessä ettei tilanne jatku ikuisesti. Toivottavasti saatte kohta nukkua paremmin!
Meidän kuopus on syntynyt 8/15 ja öisin saa vähitellen nukkua ihan mukavia pätkiä. Juuri muistelin, millaista oli vuosi sitten ja totesin, ettei minulla ole viime joulukuusta (tai itse joulustakaan) juuri mitään muistikuvia. Koska neljän kuukauden hulinat ja tunnin pätkissä nukutut yöt. Jospa tänä jouluna jaksaisi nauttia vähän paremmin.
Mukavaa viikonloppua!

Kyllä se helpottaa kun tietää suunnilleen mikä voisi tätä aiheuttaa. Toivon todella, että hampaat ovat syylliset, eikä mikään muu.
Meillä varmaan nukutaan aika samalla lailla kuin vuosi sitten. Kiva,että siellä yöt parempaan päin. Toivotaan sinne teille parempia ja pisempiä yöunia.♥

Unohtanut tyhjentää pesukoneen, hukannut juurikin avaimet ja puhelimen (miljoonia kertoja), laittanut lusikan roskiin, unohtanut lompakon autoon..kyllä näitä riittää

Mä kans kerran heitin lusikan roskiin ja olin laittamassa jugurttipurkkia astianpesukoneeseen. 😀

Kuulostaa tutulle! Mä olen monta kertaa kaupassa höpötellyt tyhjille kärryille tai etsinyt rahapussia, joka on kädessäni 😀 Kerran etsin paniikissa isompaa poikaa, kunnes tajusin hänen olevan eskarissa ja lapsia nauratti kovasti kun puheissani keitin ensin sohvalla kahvia. Tuo sohva ei siis oikeasti kuulunut koko juttuun laisinkaan eli meillä ei keitetä olkkarissa kahveja 😀

Hihii, hauskoja kommelluksia sielläkin. 😀
Toi on kyllä kauhea tunne, kun etsii hetken lasta ihan hädissään, kunnes muistaa miten homma oli ja sen jälkeen saa nauraa omille hölmöilyille. 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *