Yleinen
9.1.2017

Onko meidän lapset oikeasti tässä? Surullista ja samalla niin helpottavaa.

raskaus

Katson haikeana kuvia odotusajalta. Valtavaa vatsaani ja turvonneita kasvojani. Vaikka loppuodotus ei ollut todellakaan mitään ihanaa, niin voi miten kaipaankaan sitä aikaa! Sitä tunnetta kun se kauan odotettu positiivinen raskaustesti tulee. Sitä tunnetta kun ensimmäisen kerran kuulee laukkaavaan sykkeen dopplerin kautta. Kaipaan vauvan ensimmäisiä hentosia liikkeitä vatsassa. Jopa niita ihan pirun kipeitä potkuja ja supistuksia. Kaipaan raskausaikaa. Eikö oikeasti enää koskaan?

Täytän parin kuukauden päästä 24 vuotta. On haikeaa ja jopa vähän surullista ajatella että meidän lapset ovat nyt tässä. Olen 23-vuotias ja elämän mullistava vaihe on nyt koettu. Se, mistä se kaikkein tärkein alkaa. Toisaalta koen myös suurta helpotusta haikeuden ja surun ohella. Ei enää ikinä odottamista koska odotus alkaa. Ei keskenmenon pelkoa. Ei koliikin pelkoa. Ei vauvavuotta. Mutta silti. Eikö enää koskaan ensi tapaamista ja pientä tuhinaa rinnalla?

Koskaan ei voi sanoa ei koskaan mutten rehellisesti pode tippaakaan vauvakuumetta vaikka olo hieman kaiho onkin. En todellakaan jaksaisi kolmatta vauvavuotta juuri nyt. Ehkä en enää koskaan. Tuntuu helpottavalta ajatella että tästä tämä arki vain enää helpottuu. Helpottavalta ja samaan aikaan niin surulliselta. Lapset vain kasvavat isommiksi ja tämä päivä on huomenna jo entinen. Muistossahan ne säilyy, mutta tuskin olen ainoa joka välillä miettii mitä muka siitä vauvavuodesta muistaa. Väsymyksen, stressin ja babybluesin takia muistot tuntuvat hieman hämäriltä. Aivan kuin ne olisi pienen verhon, parin kaljan humalan takana jossain aivojeni sopukoissa.

Tässä surussa ja kaihossa on myös yksi aivan älyttömän upea puoli. Oli hetki, jolloin oikeasti rukoilin ettei ehkäisymme pettäisi. Ainut varma ehkäisy on selibaatti ja pelkäsin mitä tapahtuisi jos minä olisin se yksi tuhannesta jolla kierukka pettäisi. Oli aika, jolloin en oikeasti tiennyt mitä tekisin jos vahinko kävisi. En ikinä koe pystyväni aborttiin mutta oli aika kun en tiedä olisinko kestänyt enää uutta vauvaa.

Mutta nyt kaikki on paremmin. Suren ja surun kautta tiedän olevani valmis vaikka uuteen vauvaan jos kohtalo niin päättäisi. Kierukka edelleen on paikoillaan ja tulee olemaan luultavasti vielä kauan. Ehkä aina. Mutta enää ei ole tarvetta ruveta nunnaksi ja muuttaa luostariin. Ja se tuntuu hyvältä. Pienen kaipuun vierustoverina.

Kaipaatko sinä raskausaikaa? Onko teidän lapsilukunne täynnä?

raskaus1

Follow my blog with Bloglovin

Avainsanat

Kommentit

Mä päätin aikanaan, että alle 30v pitää olla lapset tehty. Sittemmin elämä on heitellyt uuteen parisuhteeseen ja nyt on 6kk ikäinen vauva talossa. Isot sisarukset kohta 17, 15 ja 12v. Onneksi sitä asiaa ei tarvitse päättää lopullisesti, vaan mieli voi muuttua vuosien myötä 😊 Monet varmaan ajattelevat, et mitä mummoikäinen vielä lisääntyy… Mut aatelkoon! Kuparikierukka ollut myös mulla käytössä jo monesti, tosin nyt ennen ja jälkeen kuopuksen Mirena. Kumpikin helppoja ehkäisyjä ja kuparikaan ei ole pettänyt, vaikka tulen helposti raskaaksi.

Olen nyt 31, esikoinen syntyi 21v ja kuopus 24v…nyt lapset jo ihanan isoja, mutta jos olisi kaikki mennyt putkeen synnytyksissä niin olisin ehdottomasti halunnut tehdä nyt vielä yhden. Valitettavasti luonto puuttui peliin enkä enää voi tehdä lisää lapsia. Kohtu ei vaan enää kestäisi sitä. Kieltämättä onhan tää todella haikeaa edelleen, mutta olen ikuisesti kiitollinen siitä että olen saanut kokea kaksi kertaa tuon maagisen(jokseen ei niin mukavan) raskausajan ja vauva-ajan.

Meillä kolmas lapsi tulossa ja tämän jälkeen lapsilukumme on täynnä. Tämä päätös on hyvin pitkällisen pohdinnan tulos ja siinä aiomme pysyä. 🙂 Mittarissa on aivan kohta 30 ja nyt on aika tämän kolmannen lapsen myötä mennä vauva-ajoista eteenpäin. Kasvattaa lapset ja lähettää maailmalle ja jossain vaiheessa nauttia (toivottavasti) lapsenlapsien ihanuudesta <3

Esikoinen on kolme ja vauva täyttää ihan pian vuoden. Melkein koko tämän vuoden ja varsinkin nyt vauvavuoden vedellessä viimeisiään on kolmannen mahdollisuus pyörinyt ajatuksissa lähes päivittäin. Molemmat vauvavuodet ovat olleet väsymyksen synkistämiä, mutta nyt 3v onneksi jo nukkuu hyvin, joten eiköhän pienemmänkin kanssa ole toivoa.

Kaiholla muistelen raskausvatsaa, vauvan liikkeitä, pienen vastasyntyneen tuhinaa ja nukahtamista rinnalle. Kaiholla EN muistele koko raskauden jatkuneita levottomia jalkoja ja yöllisiä tunnin välein heräilyjä ja vauvan 1-5 tunnin valvomisperiodeja, jotka siis jatkuvat nyt edelleen. Yöllä pinnasängyn reunalla torkkuessani mietin, että ei enää koskaan, mutta päivällä huipputyytyväinen ihana lapseni saa toisiin ajatuksiin. Helpottavaa on toisaalta sekin, että asiaa ei tarvitse vielä päättää, kun mittarissa vielä alle 30. Mieskään ei osaa päättää.

Laura

Aika samoja ajatuksia ja elämää kuin mulla! Tosin ilman vauvakuumetta…:D meillä myös 3 vee nukkuu ihan hyvin että en mäkään ihan vielä luovu toivosta 😉 ja toi tunne pinniksem reunalla, NIIIIIN TUTTUA!!

Täällä kyllä vauvakuumeillaan! Ihaillen katselen kaikkia the masuja, on ne vaan niin ihania<3

Laura

Minäkin ihaileb toisten masuja! Raskauskuume muttei vauvakuume 😉

Täällä niin samat fiilikset! Meillä 2/14 ja 6/15 pojat. Voin hyvin raskausajat (poislukien n. 1kk kestävät migreenit alkuraskauksissa). Kaipaan sitä jännitystä ja odotusta, sitä hehkua. Jopa niitä todella kipeitä käännöksiä kun 4,6kg vauva vaihtaa asentoa mahassa ja tuntuu että repeää kahtia.

Mä kävin heti kun sai ottamassa horninikierukan, kuopuksen eka vuosi oli todelka raskasta koliikin ja myöhemmin selvinneen maitoallergian vuoksi. Olen aina ollut todella lapsirakas mutta kuopuksesta jäi vauva trauma, ahdistun edelleen vauvoista, eteenkin jos ne itkee. Tulee pakottava tarve auttaa.

Mulla ikää 25, raskauskuume muttei vauvakuumetta. Haikeaa mutta juuri niin kuin kirjotit niin myös helpottavaa. Mutta pelkoa myös, oliko elämä nyt tässä… koskaan ei tiedä jos mieli muuttuu tai no aika saisi tarpeeksi kullattua muistoja.
Erja

Laura

Kuulostaa rankalta teidän vauvavuosi!<3 sinäkim vielä niin nuori että eihän sitä koskaan tiedä tosiaan vaikka me nyt kivenkovana näin väitetään! :p 🙂

Mahtava masu sulla kyllä ollut! <3 Mä luulen, että mulla tulee varmaan olemaan ikuinen raskauskuume (kenties vähän vauvakuumekin?) vaikken oikeasti edes tiedä, tuleeko ja haluankokaan meille vielä kolmatta lasta sitten, kun tämä toinen on saatu punnerrettua ulos 🙂 mutta aika näyttää!

Laura

Kiitos, se oli kyllä aika komean kokoinen viime metreillä 😀 ihanaa, nauti tuosta ajasta! Kuume iskee taas ennenkuin huomaatkaan 😉

1-2 hedelmöittymistä/100 kuparikierukan käyttäjää kohden luki terve.fi sivustolla eli on huonompi ehkäisyteho kun hormonaalisella.. Itelle ei hormonaalinen ehkäisy sovi, joten vaihtoehdot vähissä :/ kiitos blogista, tää on paras! 🙂

Laura

Ole hyvä ja kiitos ihanista kehuista!! 🙂 APUA NOIN SUURI MÄÄRÄ!!!! Iski paniikki…:D

Minulla on ollut 2 hormonikierukkaa ja olin niihin tyytyväinen. Olen harkinnut hankkivani sellaisen taas, sitten kun sen aika on. Ja lapsiasiaan, pitkään ajattelin olevani vain yhden äiti, mutta näin 20 vuotta myöhemmin odotan toista lasta, näin ne asiat joskus muuttuvat 🙂

Laura

Niin eihän sitä tosiaan koskaan voi tietää! Ehkä mekin vielä 10 vuoden päästä aletaan uudelle kierrokslle 😀 onnea odotukseen!<3

Muakin kiinnostaisi tietää kokemuksia kierukasta. 🙂 toista odotetaan minkä jälkeen pannaan pieni stoppi asialle. Hassua muuten mun lapset syntyivät/syntyvät samoina kuukausina kuin sinunkin lapset, eri vuosina vaan. 🙂 esikoinen 10/15 ja pikkukakkonen 6/17.

Laura

pistin tuonne ensimmäiseen kommenttiin linkin aiemmin kirjoittamaani postaukseen aiheesta! 🙂 hih, onpas hassu yhteensattuma. Hyvin ajoitettu 😉 Mutta tiivistelmä tuosta postauksesta: kuparikierukka ja todellakin suosittelen! Itselle hormoniehkäsyt ei juurikaan sovi joten en uskaltanut lähteä hormonivaihtoehtoa kokeilemaan kierukasta. Tämä on ollut aivan loistava!

Meidän lapsilukumme on todennäköisesti täynnä. En jaksa edes ajatusta vauvavuodesta, en ainakaan vielä ja tuskin vielä pitkään aikaan. Välillä silti kaipaan vauvavatsaa ja raskaana olemista, vaikka se vähän hassulta ehkä kuulostaakin. Pakko kertoa, että ystäväni tuli jokin aika sitten raskaaksi kierukasta huolimatta ja lääkäri oli sanonut, että todennäköisyys on jopa yksi sadasta. Tieto oli sen verran pysäyttävä, että omat kierukkapohdinnat ovat edelleen jäissä vaikka kuopus on kohta puolitoistavuotias.

Laura

APUA!!! 😀 mä oon aina ollut siinä uskossa että yksi tuhannesta… :p toi yksi sadasta jo kuulostaa niin mahdolliselta! :p mulla ihan sama, kaipaan vauvavatsaa mutta kolmas lapsi ei kyllä ole missään nimessä ajankohtainen, ei edes pieni kuume!

Mä kysyisin tosta kierukasta! Mikä kierukka, ootko ollut tyytyväinen? Sivuvaikutukset? Mä mietiskelen tässä nyt tokan jälkeen jotain hyvää ehkäisyä. Ei heti ainakaan haluttaisi kolmatta:)

Laura

Mulla on kuparikierukka ja oon tosi tyytyväinen!! Sivuvaikutuksista ainut on runsaampi vuoto mutta pois en kyllä vaihtais! 🙂 oon kirjottanut siitä postausken mutta en jostain syystä saa sitä tähän linkitettyä :/ on kirjotettu 12/2015 ja löytyy nimellä ’kokemuksia kaikkien karttamasta kuparikierukasta!’:)

Laura

Hei tässä on tämä linkki ! Sain kuin sainkin linkattua kun vaihdoin puhelimen koneeseen! 🙂

http://blogit.kaksplus.fi/tehtavanimikkeena-laura/2015/12/09/kokemuksia-kaikkien-karttamasta/

Kiitos paljon! Onko sulla siitä nyt ihan vakiintunut kierto? Vai onko sellaista et vuoto alkaa millon sattuu tai jotain tiputteluja jatkuvasti? Kellään tutulla ei tätä ole eikä mullekaan sovi hormonaalinen ehkäisy, joten kiva kuulla kokemuksia! Mielummin täältä luen kun keskustelupalstalta:D

Laura

Kuparikierukan ei pitäisi vaikuttaa kiertoon mitenkään joten jos on säännöllistä ennen kierukkaa niin pitäis olla myös sen asennuksen jölkeenkin! 🙂 mulla ainakin pysynyt ihan samana! 🙂 ja tosiaan ei mitään tiputtelua ennen menkkoja koskaan!! Ihan normaalit menkat 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.